Nefastos wrote: ↑Sun Feb 26, 2023 2:17 pm
Uskoakseni kaikki tälle foorumilla kirjoittavat ja tätä lukevat tuntevat mainitsemasi biologisen lähestymistavan, ja ovat eri syistä tulleet johtopäätelmään, että se on yksinään varsin kyvytön järjestelmä.
Esoterian lähestymistapaan kuuluu kaikkien eri tulokulmien yhdessä punnitseminen, ja biologinen (biologis-psykologinen) on ehdottomasti niistä yksi. Mutta kaiken redusointi biologiaan on koko lailla päinvastainen kuin esoterian lähestymistapa. Se edustaa nykymaailman ehkäpä yleisintä eksoteerista uskomuskenttää, tieteen uskontoa, joka lopulta – kosmisessa mittakaavassa ja olemisen syvyyssuunnassa – selittää hyvin vähän, ja tarjoaa sitäkin vähemmän eväitä ihmisarvoiseen elämään.
Jos tarkoituksesi oli tällä "älyllisellä viritelmällä" tuoda tähän keskusteluun maadoitusta ja yksi lisänäkemys muiden oheen, se toki otettakoon huomioon tervetulleena kokonaisvaltaistamisena.
Jos biologiset selitykset ovat epätäydellisiä ilman esoteriaa, voisit varmaan antaa esimerkkejä siitä, millä tavalla esoteria auttaa vaikkapa älykkyyden selittämisessä? Voisitko valaista esoterian kannalta esimerkiksi, miten oman esoteerisen ajattelusi kävisi, jos aivokuoresi poistettaisiin? Biologisen selityksen mukaan älyllinen ajattelu loppuu siihen. Miten esoteeriset ”selitykset” auttavat mielestäsi selittämään kyseistä suhdetta?
”Selittämisellä” tarkoitetaan luonnontieteissä yleensä vaikutussuhteita kuten A→ B. Esimerkiksi selityksestä:
jos poistat eläimeltä aivokuoren,
niin siltä loppuu älyllinen ajattelu. Miksi? Koska aivokuorta vaaditaan älylliseen ajatteluun. Esimerkiksi aivokuoren poistamisesta
seuraa muotoa A→ B älyllisen ajattelun puute, mutta ei että älyllinen ajattelu
palautuu aivokuorelle muotoa A=B. Itse asiassa väite A=B ei olisi nähdäkseni selitys vaan väite siitä, että selitys ei ole mahdollinen, koska A ja B olisivat yksi ja sama asia, joten niiden välillä ei voisi olla vaikutussuhdetta.
Esimerkkinä kuuluisasta biologian tutkijasta Jaak Pankseppin kaksoisaspekti-monismi on kaukana sellaisista hassuista kuvitelmista, että A=B – tai vielä parempaa hänen oppilaansa Mark Solms, joka on kehitellyt asetelmaa pidemmälle.
Tietenkään ei riitä, että jokin on vain sisäisesti johdonmukaista kuten kenen tahansa mielipuolen houreet, vaan asian ratkaisemiseksi tarvitaan myös empiiristä näyttöä. Karl Marxilla oli filosofisesta ”selittämisestä” osuva lausuma: se on triviaalia. Siinä vain toistetaan samoja abstraktioita uudelleen ja uudelleen, oli kysymys sitten aurinkokunnan tai ihmiskunnan synnystä, lisäämättä mitään merkityksellistä niihin. Filosofiset abstraktiot löydetään jatkuvasti uudelleen kaikkialta niin, että niitä ei voida pitää selityksinä yhdellekään erityiselle asialle, joihin haluamme löytää vastauksia. Jos yrität sanoa jotakin tieteellisesti merkityksellistä vaikkapa biologian alaan kuuluvista asioista, niin selitys ei voi olla yksi ja sama joka asialle. Mitä abstraktimpi periaate on, sitä vähemmän sillä on selitysvoimaa täyteen triviaalisuuteen saakka, jos ihminen joutuu ajattelemaan vaikkapa oman elämänsä järjestämistä seitinohuiden analogioiden tähtikuvioiden kanssa varassa, jotka eivät tarjoa mitään konkreettisia vastauksia mihinkään konkreettisiin ongelmiin.