Räyhänhenget ja kotitontut

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Smaragd »

Kotitontut ilmiönä tapaa usein vaatia jollain tapaa painottuneen subjektiivisen tilan, esim. kotitalon etäisyyden muusta ihmisasutuksesta, jottei objektiivinen maailma keskeytä oletettua sisäisen projisointia ulkoiseen intiimiin ympäristöön.

Helsingin sanomissa oli juttu Röpästä ja tästä julkaistusta kirjasta. Koska Röpän sanotaan auttaneen talon väkeä esim. tekemällä pannukakkuja, niin nähdäkseni räyhänhengestä puhuminen voisi olla huti menevä kategorisointi (jutun ensimmäinen kuvitus paholaisesta (otaksun sen olevan Mefistofeles) osuvasti omaa myös moderneille tontuille tyypillisiä piirteitä). Esim. kotitonttuja on perinteisesti jouduttu kohtaamaan kunnioittavasti, jotta niiden apu ei muutu kepposteluksi. Röpän kepposet ruokaan piilotetusta lannasta vaikuttaa malliesimerkiltä tästä. Mutta jäin miettimään saattaisiko kotitontut ja räyhänhenget mennäkkin samaan kategoriaan, jälkimmäisten ainoastaan olevan tulehtuneempaa ulkoistettua psyykkistä ainesta/olennollisuutta?

Nähdäkseni kummittelemaan jääneiden kuolleiden ihmisten tahtotilattomuus on jotakuinkin samaa ilmiötä, jossa ne toimivat ikään kuin reaktioautomaatteina osana tilaan astuvien psyykkistä ainesta. Kummitus, tonttu ja räyhänhenki olisivat siis tavallaan olentoja, jotka heräävät eloon ihmisen psyykkeessä sen tullessa kosketuksiin moisia siteitä ylläpitävän vanhan rakennuksen atmosfääriä määrittävien asioiden kanssa. Löytyykö eriäviä tai saman suuntaisia näkemyksiä?
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Nefastos »

Smaragd wrote: Tue Aug 02, 2022 10:43 amMutta jäin miettimään saattaisiko kotitontut ja räyhänhenget mennäkkin samaan kategoriaan, jälkimmäisten ainoastaan olevan tulehtuneempaa ulkoistettua psyykkistä ainesta/olennollisuutta?

Nähdäkseni kummittelemaan jääneiden kuolleiden ihmisten tahtotilattomuus on jotakuinkin samaa ilmiötä, jossa ne toimivat ikään kuin reaktioautomaatteina osana tilaan astuvien psyykkistä ainesta.

Hunnuttomassa Isiksessä, tuossa sekavasti kirjoittaneen Blavatskyn kaikkein sekavimmassa teoksessa, hän pyörittelee tärkeää asiaa: "elementaalin" ja "elementaarin" eroa ja yhteyttä. Jälkimmäistä sanaa käytettiin hetken aikaa inhimillistä alkuperää olevasta psyykkisestä jäänteestä (~kuolleen astraaliruumiista), kun taas ensimmäistä käytetään yhä edelleenkin alkeisvoimaolennoista eli luonnonhengistä. On tavallaan sääli että elementaari-sanasta luovuttiin, sillä näiden kahden sanan vain lievä ero sopii hyvin juuri tähän pohtimaasi asiaan: ex-ihmisten luontoon valautumiseen.

Pienenä synkronismina tämän päivän Zohar-tekstissäni tuli juuri esiin sama opetus siitä, kuinka entiset ihmiset (so. näiden tietyt prinsiipit) tulevat ei-inhimillisiksi henkiolennoiksi. ("Rabbi Yitchak said: The souls of evildoers [that died] are the demons of the world" – Acharei Mot, 43. Luku käsittelee nekromantiaa.) Tämä asia on ymmärretty universaalisti kaikissa kulttuureissa, kunnes ajatus animoivasta sielusta puhdistettiin pois tieteellisellä ajattelulla, ja nykyään kenestäkään ei kuoleman jälkeen jää jäljelle mitään muuta kuin korkeintaan autuutta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Smaragd »

Nefastos wrote: Tue Aug 02, 2022 12:47 pm On tavallaan sääli että elementaari-sanasta luovuttiin, sillä näiden kahden sanan vain lievä ero sopii hyvin juuri tähän pohtimaasi asiaan: ex-ihmisten luontoon valautumiseen.

Pienenä synkronismina tämän päivän Zohar-tekstissäni tuli juuri esiin sama opetus siitä, kuinka entiset ihmiset (so. näiden tietyt prinsiipit) tulevat ei-inhimillisiksi henkiolennoiksi. ("Rabbi Yitchak said: The souls of evildoers [that died] are the demons of the world" – Acharei Mot, 43. Luku käsittelee nekromantiaa.)
Muistelen että Blavatsky, Rabbi Yitchakin tapaan, painotti kuinka nimenomaan alaspäisyyteen, pahuuteen – maahan – itsensä iskostaneet menettävät ihmisyytensä ja tulevat elementaareiksi. Missä sitten menee raja? Jos katsomme ensin toiseen ääripisteeseen niin kenties voitaneen sanoa, että adeptin jälkeensä jättämä ”lahja” on nuo samat hajaantuvat ihmisen prinsiipit täysin toisella tapaa latautuneena (voisiko jopa sanoa että ne kohottuvat toimimaan oppilaiden ylempään kolminaisuuteen)? Jossain tuolla ylöspäisen ja selkeän alaspäisyyden välillä(?) on sitten esimerkiksi taloonsa ja sen muotoon vahvasti kiintyneet talonhenget. Ehkä ne ovat juurikin kotitonttuja. Esimerkiksi rintamamiestalot foorumilla on pitkä keskustelu, jossa folkloristinen maallikkodiagnoosi kummitteluista katsotaan usein osoittavan entiseen pitkäaikaiseen omistajaan. Siellä puhutaan jonkin verran siitä, että jos taloon tehdään muutoksia niin kummittelut ikään kuin alkavat boikotoimaan tätä. Vaikka tällaiset asiat saattavat näyttää melko vaarattomilta ja jopa hellyttäviltä asioilta, niin maailmassa elävien ihmisten kannettavaksi tuleva demonisuus on itseasiassa juuri tätä muotosidonnaisuutta, jota sitten kovalla työllä pyritään vapauttamaan jotta psyykemme voisi olla oikeasti elävään henkeen yhteydessä kaiken kuolleen muodon keskellä, voitaisiin sanoa jopa vangittuna. Siksi luulen että vanhat tiukan linjan okkultistitkin puhuvat myös tällaisesta omaisuuteensa kiintymisestä pahuutena, alaspäin maahan kahliintumisena ja elementaarien synnyttämisenä.

Uskoisitteko että uutena aikana asennetta näissä tulisi höllentää jossain määrin? Mieleen tulee esimerkiksi sellainen traagisten tapahtumien kunnioitus, jossa ex-ihmisten luontoon valautuminen on vain nähtävä kunnioituksen kautta tragedian äärellä ja siitä ikään kuin ihmeen kautta löytää mahdollisimman hyvin kantavaa myötätuulta taakan purkamiseen. Kun jonkun sanotaan tulleen jossain tragediassa vaikkapa jonkin joen hengeksi niin okkultistin täytyy tiedostaa se koko ihmiselämän, kenties useammankin, painon taakka mikä siinä on luovutettu ja tiputettu alas maahan nostettavaksi (ihmisten psyykkeitä jarruttavaksi), mutta moralisoinnin sijaan on löydettävä myös ne aktuaaliset otteet, jonka kautta sitä ärrettömän raskasta taakkaa aletaan purkamaan kauniisti.

Bonuskysymys kaikille lukijoille: mikäli kotiisi ilmestyisi kotitonttu uhraisitko jälkilöylyjä tai ruokaa sille, jotta saisit pannukakkua?
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Istar
Posts: 45
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Istar »

Smaragd wrote: Tue Aug 02, 2022 10:43 am Mutta jäin miettimään saattaisiko kotitontut ja räyhänhenget mennäkkin samaan kategoriaan, jälkimmäisten ainoastaan olevan tulehtuneempaa ulkoistettua psyykkistä ainesta/olennollisuutta?
Kun puhutaan psyyken projisoimisesta ulkoiseen maailmaan poltergeist-ilmiöiden yhteydessä, tulee mieleen erityisesti murrosikäisten tyttöjen liittäminen asiaan. En tiedä näkemyksen totuusarvosta noin yleisesti, mutta murrosiän voisin kuitenkin ajatella liittyvän poltergeist-ilmiöihin omien kokemusten ja myös toisen ihmisen kokemusten myötä. Tunteiden voimakas myllerrys voi vaikuttaa ympäristöön paranormaaleina tapahtumina, esim. valojen välkkymisenä. Kuitenkaan en usko, että psyyken ulkoistamisella voidaan yleisesti selittää ihmisten kokemuksia henkiolennoista. Olen onnekseni saanut jakaa kokemuksia henkiolennoista toisen ihmisen kanssa, jonka myötä luottamus omiin kokemuksiin on vahvistunut ja niihin on pystynyt suhtautumaan myös neutraalimmin. Kokemusten jakaminen ihmisen kanssa, joka pystyy analysoimaan tapahtunutta edistää kykyä arvioida kuinka paljon kyseessä on sisäinen/ulkoinen ilmiö. Oma psyyke vaikuttaa varmasti koettuihin ilmiöihin kuitenkin aina.
Nefastos wrote: Tue Aug 02, 2022 12:47 pm Jälkimmäistä sanaa käytettiin hetken aikaa inhimillistä alkuperää olevasta psyykkisestä jäänteestä (~kuolleen astraaliruumiista), kun taas ensimmäistä käytetään yhä edelleenkin alkeisvoimaolennoista eli luonnonhengistä.
Pari kertaa olen päässyt todistamaan kuolleen ihmisen vaikutusta fyysiseen maailmaan, jota on ollut todistamassa myös toinen ihminen. Asuin aikanaan talossa, jossa valot menivät usein päälle kun kotona ei ollut kukaan. Miten kuollut ihminen kykenee vaikuttamaan fyysisen maailman asioihin, ei varmaankaan vain astraaliruumiista käsin? Olen kuullut teorioita eläviltä ihmisiltä lainatusta/anastetusta elinvoimasta. Joitakin omia kokemuksia on tästä asiasta, joiden mukaan näkemys voisi pitää paikkansa.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Nefastos »

Smaragd wrote: Tue Aug 02, 2022 5:54 pmtaloonsa ja sen muotoon vahvasti kiintyneet talonhenget. Ehkä ne ovat juurikin kotitonttuja.

Näin on monissa kulttuureissa (myös Suomessa) ajateltu: että paikan hengeksi voi tulla siellä ensimmäisenä kuollut henkilö. Näin siis eksoteerisesti sanottuna. Esoteerisesti ainoastaan jos tällä henkilöllä on voimakas magneettinen yhteys (kiintymys) paikkaan, ja ainoastaan tämän henkilön tietyt prinsiipit.

Smaragd wrote: Tue Aug 02, 2022 5:54 pmSiksi luulen että vanhat tiukan linjan okkultistitkin puhuvat myös tällaisesta omaisuuteensa kiintymisestä pahuutena, alaspäin maahan kahliintumisena ja elementaarien synnyttämisenä. Uskoisitteko että uutena aikana asennetta näissä tulisi höllentää jossain määrin?

Toisaalta erilaisissa esoteerisissa kouluissa käytetään samasta ilmiöstä erilaisia variaatioita, joista osa kuuluu ylöspäiselle tielle. Esimerkkinä: tietyssä okkulttisessa koulussa vihkimyksensä ottanut adepti tulee testamenttaamaan sielulliset prinsiippinsä tuolle koululle, koska "siellä missä on sinun aarteesi, siellä on myös sydämesi". Siinä missä ihmisen korkein henki kulkee vapauteen, alemmat jäävät – hyvässä tai pahassa – tekemään sitä työtä mitä ne elämässä totutettiin tekemään. Ja kun puhutaan okkulttisesta työstä, johon paneutuvat ihmiset asettavat työhönsä tuhatkertaisesti sen psyykkisen panoksen mitä normaali kummittelija omaan profaaniin elämäänsä, tällaiset työhön jäävät prinsiipit voivat olla massiivisesti auttavia tekijöitä.

Smaragd wrote: Tue Aug 02, 2022 5:54 pmBonuskysymys kaikille lukijoille: mikäli kotiisi ilmestyisi kotitonttu uhraisitko jälkilöylyjä tai ruokaa sille, jotta saisit pannukakkua?

En ole suuri pannukakkujen ystävä, mutta jotain muunlaista vaihtoa voitaisiin hyvin tehdä.

Noista pannukakuista tulee muuten mieleen Gogolin Jouluyön tarina velhosta, joka käyttää taikavoimansa siihen että blinit hyppivät vadista ensin smetanaan ja sitten hänen suuhunsa...

Istar wrote: Tue Aug 02, 2022 10:07 pmMiten kuollut ihminen kykenee vaikuttamaan fyysisen maailman asioihin, ei varmaankaan vain astraaliruumiista käsin?

Astraaliruumiilla tarkoitetaan nykyään yleensä kâma rupaa, joka on ei-fyysinen. Aikanaan sillä tarkoitettiin myös linga sharîraa, joka on fyysinen, siinä merkityksessä että se koostuu voimasta. Tilanteissa joissa osa linga sharîraa vuotaa ulos kehosta, se voi tulla vaadituksi välikappaleeksi fyysisten ilmiöiden synnyttämiseen. Murrosikäinen tyttö on yleisimpiä tällaisista väliaikaisista mediumismin mahdollisuuksista, koska (a) kehon ja psyyken prinsiippien välillä on dissosiatiivista rakoa ja (b) keho voi ulkoistaa tätä energiaa menstruaatiossa.

1900-2000-lukujen käyttö astraaliruumis-sanalle on mielestäni monella tapaa ongelmallinen. Antiikki ja muinaisaika oli viisaampi siinä ymmärryksessään, että sielun eloonherättävä osa on sen "animoiva" (anima = sielu), liikkeellepaneva agentti. Nykyinen käsitys puhtaasti kuvitellusta astraalikokemuksesta on toki johdonmukaista jatkoa kristinuskon täysin ei-fyysiselle sielukäsitykselle. Kulttuurisesti juuri tämä tendenssi on kuitenkin ollut luomassa sitä kehityskulkua, jossa ihmisten ja luonnon väliin on tullut aukko, joka on silloitettava koneilla: sisäinen ja ulkoinen maailma ovat joutuneet vaikeasti ja traumaattisesti eroon toisistaan. Nykyisen mekanistisen syntiinlankeemuksen seurauksia ja seurausten seurauksia tullaan kokemaan kauan koko planeetan evoluutiossa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Istar
Posts: 45
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Istar »

Nefastos wrote: Wed Aug 03, 2022 11:35 am Esoteerisesti ainoastaan jos tällä henkilöllä on voimakas magneettinen yhteys (kiintymys) paikkaan, ja ainoastaan tämän henkilön tietyt prinsiipit.
Mitä ne tietyt vainajien prinsiipit ovat, jotka jäävät vaikuttamaan maan piiriin? Onko kyseessä enemmänkin tiedoton prinsiippi vai olennollinen ja tietoisemmin valittu vaikuttaminen, vai sekä että? Pohdin tässä omien kokemusteni perusteella, että asia taitaa olla huomattavasti vaikeaselkoisempi kuin ihmismieli haluaisi.
Smaragd wrote: Tue Aug 02, 2022 5:54 pm Bonuskysymys kaikille lukijoille: mikäli kotiisi ilmestyisi kotitonttu uhraisitko jälkilöylyjä tai ruokaa sille, jotta saisit pannukakkua?
Leivon mieluummin itse pannukakkuni ja keskityn olennaisempiin asioihin tonttujen kanssa, jos poikkeavat kylään.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Soror O »

Smaragd wrote: Tue Aug 02, 2022 10:43 am Kotitontut ilmiönä tapaa usein vaatia jollain tapaa painottuneen subjektiivisen tilan, esim. kotitalon etäisyyden muusta ihmisasutuksesta, jottei objektiivinen maailma keskeytä oletettua sisäisen projisointia ulkoiseen intiimiin ympäristöön.
Olen itse muuttanut nyt takaisin maalle ja voin hyvin allekirjoittaa tämän muotoilemasi eron rakennetun, tajaamamaisen ja syrjäisen, sanoisinko "villin" ympäristön välillä. Istuin tämän mökkini terassilla eräs ilta tässä, katselin tyynein mielin auringonlaskua ja sateenkaarta. Sitten kuin salamaniskusta tunsin jonkin läsnäolon ja näin kuinka jokin valkea hahmo katosi vajan taa. Ensimmäistä kertaa tuossa hetkessä itselleni syntyi jonkinlainen omakohtainen hahmotus siitä, mitä tontulla tarkoitetaan. Enkä tiedä miksi yhdistin tuon nimen juuri tuohon ilmiöön, olen nähnyt erilaisia hahmoja ennenkin. Pelästyin, koska olen sen verran primitiivinen, että arkihahmotuksesta poikkeavat ilmiöt edustavat minulle jollain tasolla uhkaa. Kun sitten alkusäikähdyksen mentyä ohi tarkastelin tuota ilmiötä ja tuon hetken tunnelmaa, hahmotin siinä jonkinlaista molemminpuolista uteliaisuutta. On itselleni epäselvää missä määrin tontut ja talon henget tarkoittavat samaa asiaa - kenties talon henget ovat jonkinlainen yläkäsite.

Pohdin rakennetun ja "villin" ympäristön erilaista tuntua ja voisin kuvata sitä allegorialla, jonka kehitin asteltuani paljain jaloin soistuneeseen järvenrantaan. Taajamassa asuminen itselleni tuntuu siltä kuin kulkisin jalkineet jalassa kestopäällystetyllä tiellä, maalla asuminen tuntuu juuri siltä, miltä upottava, epämääräistä kasvillisuutta kasvava vetinen maa tuntuu paljaiden jalkojen alla. Et tiedä, kuinka syvälle tulet uppoamaan (vaikka järkesi pystyy antamaan siitä jonkin todennäköisyyslaskelman), et tiedä mitä maa ja vesi pitää sisällään, eikä järkesi pysty edes erottamaan seisotko maan vai veden päällä, koska kyse ei ole kummastaan erikseen. Ja tämän kaiken ja sinun välillä on vain paljaat jalkasi, ohut ihosi, vailla teollista, keinotekoista rajaa. Tämä villiys on jollain tavalla kauheaa ja juuri siksi sitä kohti menee. Luonto ei ole tietyn pisteen jälkeen romantisoitavissa, vaan se on kauhea, laaja kuin molokin kita. Se on äiti Saatana itse. Lopulta tuon äidin tarjoama lohtu on kuitenkin vailla vertaa. Koska se on lohtua, joka ei ole väistänyt mitään, joka ei ole teeskennellyt, joka ei ole tarjonut korvikkeita vaan ylitsepursuavaa elämän ja kuoleman kauheutta ravinnoksemme.
Smaragd wrote: Tue Aug 02, 2022 10:43 am Nähdäkseni kummittelemaan jääneiden kuolleiden ihmisten tahtotilattomuus on jotakuinkin samaa ilmiötä, jossa ne toimivat ikään kuin reaktioautomaatteina osana tilaan astuvien psyykkistä ainesta. Kummitus, tonttu ja räyhänhenki olisivat siis tavallaan olentoja, jotka heräävät eloon ihmisen psyykkeessä sen tullessa kosketuksiin moisia siteitä ylläpitävän vanhan rakennuksen atmosfääriä määrittävien asioiden kanssa. Löytyykö eriäviä tai saman suuntaisia näkemyksiä?
Kuten edellä jo todettiin, en minäkään koe, että näillä entiteeteillä olisi mitään itsenäistä, kokijan psyykeestä irrallista olomuotoa (tai jos onkin se ei ole meille millään tavoin havaittavissa). Muistan kuinka ensimmäiseen vanhaan taloon muutettuamme kaksivuotias lapseni tosiaan vuorovaikutti näkymättömien entiteettien kanssa, hymyili ja vilkutteli tyhjälle, heräsi kerran kauhuissaan päiväunilta ja sanoi pelästyneensä "tota miestä" osoittaen tyhjään, puhui "ihmisistä" jotka asuivat uutta taloamme ilmeisesti yhtälaisella oikeudella kuin me materiaalisetkin entiteetit. Tuolloin hieman hirvitti, koska olin tahtonut pitää kaiken "astraalisen" mahdollisimman kaukana elämästäni (koin olevani liian heikko). Tällaiset ilmiöt tuppaavat kokemukseni mukaan väistymään kun talossa eletään täysin rinnoin, maadoitetusti. Toisaalta esikoiseni oli varmasti jotenkin herkässä iässä, (ja on muutenkin ns. herkkä, noitasukua, kuten isänsä sanoo). Tarjosin tuolloin entisille isännille ja emännille jallupaukun, en kuitenaan rutiinisti uhraa talonhengille. Mielestäni se on kuitenkin kaunis ele: tiedän teidän olevan siellä, mutta minä olen emäntä nyt. Täällä nykyisessä paikassa en kuitenkaan ole uhrannut, paitsi saunassa lyhyesti. Vanhat talot ovat jotenkin todella erilaisia "energioiltaan", itse olen pääasiassa asuttanut levollisia vanhoja taloja. Aloin remontoida täällä ja se on kyllä jännä kuinka talo herää erilailla henkiin sitä remontoidessa. Fyysisen asumuksen järjestäminen ei ole koskaan pelkästään estetiikkaa tai materialismia, kiinnittymistä materiaan. Materiaa työstäessä ihminen työstää henkeä/henkiä. Näin aikakin itse sen koen. Tosin ajattelen myös, että nykyään tietynlainen liiallinen esteettisyyden korostus on turhaa - tahdon pyrkiä pragmaattisuuteen.

Tuosta mitä Nefastos sanoi mestruaatiosta: kuinka tiettyä "voimaa" vuotaa tuolloin ihmisestä potentiaalisesti ulos. Minun on pitänyt jo pitkään perustaa foorumille ketju kuukautisista, koska koen tuon ajan todellakin olevan erityistä - niin hyvässä kuin pahassa. Itse koen olevani juuri kuukautisten läheisyydessä altis, ikäänkuin suojaton (tälle on varmasti myös jokin evoluutiobiologinen selitysmalli), mutta jos tuon suojattomuuden osaa kohdata ja käsitellä liittyy siihen tavallista väkemämpää voimaa. Kaikenkaikkiaan kuukautiset tietynlaisena liminaalitilana omaavat näille tiloille ominaisen kaksoisjännitteen: jos työstät asian oikein, sinua siunataan entistä suuremmalla voimalla, jos laiskottelet, vuodat muutenkin kuin fyysisesti ts. menetät omaa voimaasi. Olen kokenut sen kuinka erilaiset entiteetit pyrkivät tarttumaan minuun kuukautisten aikana, ne käyttävät ravinnokseen kaikkea sitä alitajuista joita tuo liminaalivaihe nostaa pintaan. Eräs länsimaisen materialistisen kulttuurimme idioottimaisuuksista onkin juuri se kuinka kuukautisiin suhtaudutaan välttelevästi, ikäänkuin ne olisivat jotain ylimääräistä, josta täytyisi päästä kokonaan eroon.

Tuli mieleen tuosta pannukakkukysymyksestä slaavilaisen kansanperinteen Baba Jaga, jolla muistaakseni oli ylimääräinen käsipari (ilmassa leijuvat kädet, kuten Adam's Familyssä) tekemässä tuvan työt. Jossain määrin tällainen fantasia kielii varmasti agraari-ihmisen idealistisesta fantasiasta - jos työ tekisinkin itse itsensä. Toisaalta ko. kertomukset viittaavat myös siihen, että ihminen voi olla yhteydessä ehtymättömään lähteeseen. Jollain tapaa tuo yhteys saa elämän tuntumaan, ei työltä, vaan leikiltä. Mutta tämä kokemus on ehkä vain sellaisen ihmisen etuoikeus, joka on saanut valita mitä töitä tekee tai tekeekö ollenkaan. Väittelin kerran lasteni isän kanssa siitä, voiko ihminen (vastoin Maslow'n tarvehierarkiaa) kokea autuutta ja täyttymystä ollessaan nälkäkuoleman partaalla, vai syrjäyttääkö nälän ja puutteen kokemus korkeamman tietoisuuden (mikäli nälkä ja puute ei ole itse aiheutettua kuten esim. askeeteilla). Sanoin hänelle, että tahtoisin iloita ja tanssia vaikka olisin kuolemassa nälkään (ja uskoin pystyväni siihen) - hän piti minua (jälleen) tekopyhänä haihattelijana.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Nefastos »

Päivän kuusi mahdotonta asiaa eivät ihan ehtineet ennen aamiaista, mutta ennen lounasta kylläkin:
Istar wrote: Wed Aug 03, 2022 2:46 pmMitä ne tietyt vainajien prinsiipit ovat, jotka jäävät vaikuttamaan maan piiriin?

Osa linga sharîrasta, osa kâma rupasta, ja mahdollisesti pieni osa kâma manaksesta. Ellei linga sharîra jää tällä tavoin osin sidottuna paikkaan, muilla prinsiipeillä ei ole ankkuria, jolla ne siihen linkittyisivät, eikä ilmiöitä pysty syntymään.

Istar wrote: Wed Aug 03, 2022 2:46 pmOnko kyseessä enemmänkin tiedoton prinsiippi vai olennollinen ja tietoisemmin valittu vaikuttaminen, vai sekä että?

Jos ainoastaan linga sharîraa jää, kyseessä on paljas mekaaninen voima ilman minkäänlaista tietoisuutta, eikä asialla ole juurikaan merkitystä eikä mitään olennollisuutta. Mitä suurempi osa kâma rupaa on kiinnittynyt paikkaan (siis mitä enemmän paikka on ollut vainajan herkeämättömän, intensiivisen fokuksen itseisarvoistuneena kohteena), sitä enemmän kummitteluun liittyy astraalista emootiota: siis jotakin, minkä herkkä paikallolija saattaa kokea hyvän-, tai pahansuopuutena, tai ylipäänsä olennollisuutena, koska siinä on mukana ihmisen tunnistettavissa olevaa tunnelatautuneisuutta.

Jos mukana on vielä kâma manastakin, kyseessä on todellakin olento. Mutta jotta ihminen jäisi näin sidotuksi paikkaan, hänellä on täytynyt olla äärimmäisen vähän jos lainkaan mitään muita mielenkiinnon kohteita elämässään: ainoa millä oli merkitystä oli tämä tuttu paikka. Hän oli jo eläessäänkin ikään kuin paikan jatke, paikan olennoituma, ja sellaiseksi hän (so. hänen alemman persoonallisuutensa osuus) siten jää myös kuoltuaan. Mikäli ihminen oli vitaalinen, intensiivinen, keskittynyt tekemiseensä, mieli voi pysyä jossain määrin koherenttina myös uudessa olomuodossaan. Tällainen kodinhaltija kuitenkin alkaa vaipua yhä syvempiin horrosaikoihin (vaeltaa syvempiin maailmoihin ja muodonmuutoksiin niissä), mikäli mikään erityinen syy – hyvä tai huono – ei vedä sen huomiota takaisin rakkaaseen paikkaan.

Soror O wrote: Wed Aug 03, 2022 7:32 pmEt tiedä, kuinka syvälle tulet uppoamaan (vaikka järkesi pystyy antamaan siitä jonkin todennäköisyyslaskelman), et tiedä mitä maa ja vesi pitää sisällään, eikä järkesi pysty edes erottamaan seisotko maan vai veden päällä, koska kyse ei ole kummastaan erikseen. Ja tämän kaiken ja sinun välillä on vain paljaat jalkasi, ohut ihosi, vailla teollista, keinotekoista rajaa. Tämä villiys on jollain tavalla kauheaa ja juuri siksi sitä kohti menee. Luonto ei ole tietyn pisteen jälkeen romantisoitavissa, vaan se on kauhea, laaja kuin molokin kita. Se on äiti Saatana itse. Lopulta tuon äidin tarjoama lohtu on kuitenkin vailla vertaa. Koska se on lohtua, joka ei ole väistänyt mitään, joka ei ole teeskennellyt, joka ei ole tarjonut korvikkeita vaan ylitsepursuavaa elämän ja kuoleman kauheutta ravinnoksemme.

Mieleen palaavat Baileyn esittämät magian säännöt tai ohjeet:

"...Vartioikoon maagikko itseään hukkumasta paikassa, jossa maa ja vesi kohtaavat. Keskimmäisen paikan, joka ei ole kuiva eikä märkä, on oltava hänen jalkojensa astuinsijana. Kun vesi, maa ja ilma kohtaavat, on olemassa sija magian teoille." (Kahdeksas sääntö)

Tämä ohje kriittisen tilan – mutta nimenomaan luonnossa luonnostaan löytyvän kriittisen tilan – merkityksestä magiasta on erittäin hyvä. Siinä missä "vesi, maa ja ilma kohtaavat" okkultistin on löydettävä kyky yhdistää ja välittää asioita ja pysyä niiden positiivisena kehittäjänä, tietoisena, itse valitsevana kehkeyttäjänä, jolla on voima ja vastuu – huolimatta siitä että hän rakastaa tuota äiti Saatanaa (merta, jonka partaalla hän elää).

Soror O wrote: Wed Aug 03, 2022 7:32 pmKuten edellä jo todettiin, en minäkään koe, että näillä entiteeteillä olisi mitään itsenäistä, kokijan psyykeestä irrallista olomuotoa (tai jos onkin se ei ole meille millään tavoin havaittavissa). Muistan kuinka ensimmäiseen vanhaan taloon muutettuamme kaksivuotias lapseni tosiaan vuorovaikutti näkymättömien entiteettien kanssa, hymyili ja vilkutteli tyhjälle, heräsi kerran kauhuissaan päiväunilta ja sanoi pelästyneensä "tota miestä" osoittaen tyhjään, puhui "ihmisistä" jotka asuivat uutta taloamme ilmeisesti yhtälaisella oikeudella kuin me materiaalisetkin entiteetit. Tuolloin hieman hirvitti, koska olin tahtonut pitää kaiken "astraalisen" mahdollisimman kaukana elämästäni (koin olevani liian heikko). Tällaiset ilmiöt tuppaavat kokemukseni mukaan väistymään kun talossa eletään täysin rinnoin, maadoitetusti.

Koska astraalisilla hengillä ei ole ulkoisia aistinelimiä, ne eivät näe maailmaa: henkisinä olentoina ne näkevät ainoastaan henkisiä (astraalisia) asioita, joten niiden oleminen jossain tietyssä paikassa voi realisoitua vain sitä kautta, että tuossa paikassa on toinen, fyysisesti elävä olento. Astraalinen henki on se Berkeleyn puu joka kaatuu metsässä mutta ei aikaansaa ääntä, jos ketään ei ole sitä kuulemassa.

Tässä sinällään yksinkertaisessa asiassa on selitys aika monelle okkultismin vaikealle pohdinnalle, ja se riittää myös korjaamaan monet väärät käsitykset henkienmanaajien harhoista – niiden, jotka kuvittelevat että henget voivat tehdä heidän hyväkseen mitä tahansa. Se on myös syy sille miksi alempaa, sidottua henkimaailmaa on nimitetty "ulkoiseksi pimeydeksi": se on pimeys, koska henget eivät pysty näkemään mitään todellista, ja se on ulkoinen, koska ne eivät pysty vaikuttamaan enää mihinkään. Tämä on myös äärimmäisen hyvä asia: niiden kyky luoda uutta sitovaa karmaa on viimein poistettu. Ihminen joka auttaa tällaisia henkiä jälleen saamaan yhteyttä ulkomaailmaan tekee niille useimmiten tietämättään karhunpalveluksen.

Soror O wrote: Wed Aug 03, 2022 7:32 pmTuosta mitä Nefastos sanoi mestruaatiosta: kuinka tiettyä "voimaa" vuotaa tuolloin ihmisestä potentiaalisesti ulos. Minun on pitänyt jo pitkään perustaa foorumille ketju kuukautisista, koska koen tuon ajan todellakin olevan erityistä - niin hyvässä kuin pahassa.

Hyvä aihe, jossa olisi sopivasti sekä maadoitusta että lennätystä (kun puhutaan myös tällaisista hyvin mystisistä ja maagisista vaikutuksista). Jos tällainen aihe laaditaan, ehdottaisin itse, että se käsittelisi ihmisen vitaaleja nesteitä yhdessä. Tämä sen vuoksi että Azazelin Tähden ideaa vastakohtien yhdistämisestä tarvitaan nykyään tiettyä sotaistumista vastaan tilanteissa, joissa puhutaan miehen ja naisen kehojen toiminnoista: molemmat tuppaavat omissa ryhmissään emansipoitumaan eroon toisistaan, jolloin separatistinen voimaantuminen lopulta vain lisää erillisyyttä. Tantrassa (intialaisessa magiassa) nämä kaksi hedelmällistä essenssiä koetaan komplementaarisina, minkä idean periaatteessa pitäisi olla täysin ilmiselvää. Kuitenkin nykyään naisen verestä ja miehen spermasta puhutaan hyvin eri tavoin ja erilaisissa keskusteluissa.

AT:n yhteyksissä lähtökohtaisesti:
Kuukautisveri ~ Punainen aspekti
Siemenneste ~ Valkea aspekti
Näiden erillisyys (mortifikaatio) ~ Musta aspekti
Näiden kohtaaminen ~ Maljan aspekti (vastakohdista kehkeytyminen kohdun astiassa)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Istar
Posts: 45
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Istar »

Mietin erilaisten paikkojen tunnelmia ja myös joihinkin tiettyihin esineisiin jäänyttä energiaa. Joskus vanhan rakennuksen tiettyyn kohtaan on jäänyt muusta tilasta poikkeavaa energiaa, joka on tietyllä tapaa persoonallista. Sitä voi olla jossain huoneessa ja voimakkaammin joidenkin huonekalujen kohdalla. Kuitenkin tuo energia, jolla on persoonallisia piirteitä, vaikuttaa jääneen unen ja muistojen kaltaiseen tilaan. Joissain rakennuksissa on puolestaan tietoisemmilta vaikuttavia energioita, jotka liikkuvat tilassa vapaammin ja osallistuvat aktiivisemmin ympäristön muuttuviin tapahtumiin. Kun puhutaan tällaisista voimakkaammin tietoisista vainajahengistä, jotka vaikuttavat ympäristön fyysisiin ilmiöihin ja monet ihmiset todistavat saman aikaisesti näitä tapahtumia, miten voidaan ajatella, että ne ovat ihmismielen projisoimia, varsinkin kun ne tapahtuvat myös ilman ihmisten läsnäoloa?
Tariq
Posts: 37
Joined: Fri Apr 17, 2020 5:44 pm

Re: Räyhänhenget ja kotitontut

Post by Tariq »

Olen jakanut kotini ja elämänikin parinkymmenen vuoden ajan kodinhaltijan kanssa. Hän oli alkujaan metsästä peräisin, mutta on muotoutunut kotimme haltijaksi. En osaa sanoa, päättikö metsästä peräisin oleva kivenhaltija ryhtyä kodinhaltijaksi, vai palasiko kivenhaltija metsään ja kodinhaltija muutti tilalle. Tämä oli pidempi prosessi, joka tapahtui monen vuoden kuluessa. Yhtä kaikki, tämä kyseinen haltija asuu pienehkössä kivessä, jota pidän puisessa rasiassa. Tämä rasiakokonaisuus on kulkenut mukanani kodista toiseen, enkä osaa ajatella että siitä koskaan luopuisin. Tällä hetkellä se on pienellä alttarilla ruokailutilan nurkassa, lähellä keittiötä. Uhraan kodinhaltijallemme silloin tällöin, yleensä itsetehtyjä leivonnaisia tai perinneruokaa. Pyydän häneltä siunausta valmistuneille käsitöilleni, ja rukoilen häntä epäsäännöllisesti. Hän on läsnä kodissamme, ja itse koen hänet kuin perheenjäseneksi. Hän pitää siitä kun siivotaan, tehdään ruokaa ja kunnostetaan kotia, tai kun vietetään juhia ja vaalitaan perinteitä. Hän on kerran unessa näyttäytynyt minulle, hän oli naispuolinen ja hänellä oli kolttasaamelaisen naisen puku. Miksi näin on, sitä en tiedä, sillä en itse ole saamelaista sukua eikä hänen "synnyinmetsänsäkään" ollut missään Lapin lähimaillakaan. Tällaiseksi hahmoksi kuitenkin kuvittelen hänet. En ajattele, että hän olisi ihminen tai vainajan henki, hän on vain henkiolento. Pieni jumala, muttei millään tapaa kaikkivoipa. Hän vaalii kotimme ja perheemme onnea.

Meillä on myös saunanhaltija, joka asuu kiukaassa, sekä maanhaltija, joka asuu luumupuussa. Saunanhaltijalle emme uhraa, hän saa kekrinä olutta kiukaalle ja muutoin hän aika vaatimattomasti tuntuu viihtyvän ihan vaan sillä, että sauna pidetään puhtaana ja arvossa. Maanhaltijallemme uhraan samaan tapaan kuin kodinhaltijalle, hänelle uhrasin myös hopeaa silloin kun muutimme tähän taloon. Tämä uhri tuli vähän myöhään lepyttelymuodossa, se olisi pitänyt tehdä heti muuton yhteydessä mutta jäi tekemättä. Siispä kattomme alkoi vuotaa, ja tämän hässäkän yhteydessä päätin uhrata hänelle kunnolliset uhrit. Jokainen voi olla mitä mieltä haluaa, itse koin että uhrin puuttumisella oli merkitystä. Uhrin jälkeen katon korjaus kävi hämmentävän helposti, emmekä joutuneet edes maksamaan siitä mitään.

Puhun itse aina kodinhengestä tai kodinhaltijasta, minulle tulee kotitontusta sun muista saunatontuista aina mieleen jotkut Mauri Kunnaksen kirjat.
Locked