The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Törmäsiin tämmöseen kirjaan https://www.bod.fi/kirjakauppa/me-habir ... 9523396210 ja oli todella mielenkiintoista tekstiä! Tietäisköhän täällä kukaan mistä vois lukee lisää noista kyseisistä aiheista mitä tuo kirja käsittelee? laitan vielä tuon kirjan kuvauksen tähän:


Me Habirut Mahabharata on mielenkiintoinen matka menneisyyteen, vanien, jättien, jäämien ja muiden habiruheimojen vaiheisiin niin arjalaisessa Intiassa kuin muinaisessa Suomessakin.

Menneen maailman mahtiheimolaiset vanit kirjoittivat vedakokoelman "Hari Vamsa" eli "Hari Vans". Samaiset vanit perustivat Suomeenkin monia asutuksia, jotka he tietysti nimesivät kuulun heimonsa mukaan esimerkiksi Vanjärveksi, Vanaiksi ja Vanajaksi. Välimeren seudulla vanit tunnettiin mystisenä danai- nimisenä merikansana. Johtuen vanien ja muiden arjalaisten heimojen finnougrilaisuudesta, varhaiset vedatekstit todellakin avautuvat hämmästyttävällä tavalla kotoisan suomenkielen avulla, mikä osoittaa muiden muassa arvostetun englantilaisen foneetikon Henry Sweetin olleen oikeassa siinä, että arjalaisilla ja finnougrilaisilla kielillä on sama kantakieli.

Kirjassa perehdytään myös sumermarien Mesopotamian kulttuuriin ja heidän merkittävään rooliinsa muinaisen Egyptin eli Kemin pyramidikulttuurin luojina. Egyptistä käsin puolestaan koordinoitiin kaivos- ja metallikulttuurien tai -siirtokuntien perustamista ja pohjoinen Suomi kuului osana tähän"pi-kaavojen" (bhagavad) ja "raamien"(py-ramid, bharama> brahma) muodostamaan kokonaisuuteen. Vedateksteissä on myös useita mainintoja "janasta" (yana) ja"janaamisesta", mikä liittyi olennaisena osana habirujen eli pirujen elämään.

Me Habirut Mahabharata on todellinen MUST kaikille historiasta, suomenkielen historiasta ja arkeologiasta kiinnostuneille. Kirjassa esitellään myös muun muassa vuonna 2016 Kanta- Hämeestä löytynyt laaja kalmistoalue massiivisine monumentteineen ja kuninkaallisine hautakivineen.

Kuulostaa hyvin vahvasti Wettenhovi-Aspan jutuilta. Eli jos sanojen mielikuvituksellinen vääntely ja näiden pohjalta kehitetyt historiat kiinnostaa, niin ehkä mainitun henkilön teoriat voi olla yksi suunta.

Komppaus Kenaziksen osoittamaan suuntaan. Wettenhovi-Aspa tuli minullekkin hyvin voimakkaasti mieleen tästä kirjan kuvauksesta.

Tämä aihe avaa auki hyvin mielenkiintoisen ja laajan alueen uskontojen ja aatteiden alueella. Kun luemme esim. H.P. Blavatskyn tekstejä niin kaikessa siinä synkretismissä ja korkealentoisuudessa saattaa ihminen nähdä jotain hyvin olennaista ja tärkeää mitä hän on sielussaan kaivannut. Kuitenkin tämä kaipuu voi lähteä lukijoiden omassa tekemisessä hakeutumaan varsin erilaisiin suuntiin, jopa regressiivisiin. Tarkkasilmäinen saattaa huomata Blavatskyn synkretiassa henkisten päämäärien ohjaavan hänen kirjoitustensa lentoa. Hänen tekstinsä pyrkii avaamaan maailmankaikkeuden taustalla häämöttäviä merkityksiä eri kulttuurien mytologisten ilmaisujen takaa. Nämä merkitykset ovat suhteessa siihen miten ihmiset jokaisessa ajassa voivat valjastaa kyseiset merkitykset henkiseen kehitykseen eli vakaampien, kokonaisvaltaisempien eettisten valintojen löytämiseen.

Osa tätä kokonaisvaltaisuutta saattaa olla myös "kansallisdeevojen" huomioiminen ja niistä voimaantuminen ilman että nuo kansojen henget pyrkivät ajamaan muiden kansojen taikka suurempien ja pienempien piirien yli. Piireillä tarkoitan esim. yksilön piiriä, kodin piiriä ja koko maapallon piiriä.

Koska olen osaltani kritisoinut tieteellisen maailmankuvan sovellutuksia tällä foorumilla, koen nyt velvollisuudekseni osoittaa myös toiseen suuntaan siinä missä uskonnollisuus ja aatteellisuus menee tieteen alueelle. Tahdon silti pitää oven auki sille missä suhteessa mytologiat, aatteet ja uskonnot voivat olla historiaan yhteydessä. Mikäli lähdemme näille korkealentoisille tasoille historian suhteen, niin kysyisin mikä funktio korkealentoisemmilla merkitysten etsinnällä on historiantutkimuksessa?

Onko tarkoitus esim. vastata johonkin kansallishenkeä koskevaan kriisiin, pyrkiä löytämään jokin laajempi, syvempi tai muinaisempi yhteys tai merkitys joka sytyttää kansallishengen voiman rinnassamme uuteen loistoon tukemaan hengellistä tasapainoa etiikan polttopisteissämme? Voisiko saman asian tehdä toisella tapaa kuin historiaa uudelleentulkitsemalla tai äärimmillään jopa vääntämällä tiettyyn muotoon?

Sama kysymys voidaan kohdistaa yksilötasolle kun puhutaan henkilökohtaisen mytologian luonnista: missä määrin omaa historiaa tulisi muuntaa (á la Pekka Siitoin) ja missä määrin omien kokemusten mytologisia merkityksiä tulisi peilata suoraan subjektiivisen ja objektiivisen kokemuksen rajapinnalle?

Nähdäkseni historian ei sinällään tarvitse vääntyä mihinkään suuntaan vaan totuudellisuuden hyvettä kunnioittaen voimme peilata menneiden kokemustemme merkityksiä täydentäen niitä mytologisilla merkityksillä, kun tulemme aidosti näkemään että tuossa haasteessani todella olin vaikkapa tuon ja tämän mytologisen aiheen, tai alkemistisen prosessin äärellä. Samoin kansallishengen äärellä voimme nähdä omassa kulttuurissamme tiettyjä haasteita, jotka vastaavat mytologisia narratiiveja, jotka parhaimmillaan kykenevät selventämään meille käsillä olevaa haastetta. Tuolloin mytologian avaamat merkitykset ovat etiikkaa aukovia: ne aukaisevat meille sellaisia kysymyksiä kuten millainen annettu impulssi auttaisi kulttuuriamme löytämään tasapainoa, välttämään mytologioiden varoittavien narratiivien toistumista, löytämään oikeita ratkaisuja moninaisiin ongelmiin, löytämään harmonista yhteyttä pienempien, suurempien ja rinnakkaisten piirien välillä jne.

Kuten alkemistit asian ilmaisivat, kyse on taiteesta, ja taide on nähdäkseni parhaimmillaan kun sille on asetettu tiukat rajoitteet, joissa luova voima voi kypsyä yltämään seveneviin merkityksiin. Azazelin tähden periaatteista totuudellisuus jo asettaa itsessään erittäin hedelmällisiä rajoja kypsyttämään meitä tämän taiteen äärelle.

Itse arvostan erilaisia tieteitä ja näen, että ne suurilta osin ovat oikeaa tietoa. Esimerkiksi kielitiede ja historia ovat sellaisia, joissa on selkeästi ilmi tuotavia tapahtumia, jotka määrittävät sen mitä ei voi kieltää, mikä on epäselvää ja mistä ei voi mitään edes sanoa varmasti. Kun esitetään väitteitä, joita ei tue alan muu tutkimus tai ne ovat suoranaisesti ristiriidassa, silloin voidaan hyvin suurella varmuudella sanoa, että ne eivät ole kielitieteellisesti tai historiallisesti tosia väitteitä. Toki on mahdollista, että kaikki muut ovat väärässä ja yksi oikeassa, mutta se on hyvin epätodennäköistä. Varsinkin, kun useimmiten sellaiset väitteet tulevat henkilöiltä, joilla ei ole koulutusta kyseiseen alaan. Tällaisissa tapauksissa minua ei haittaa niinkään se, että esitetään mielikuvituksellisia teorioita ja väitteitä vaan se, että niitä pyritään esittämään historiana, kielitieteenä ja arkeologiana. En saanut selville mistään onko kirjan kirjoittaja kuinka pitkälle opiskellut historiaa, kielitiedettä tai arkeologiaa. Kirjan takakannessa on teksti ”Real must for anyone interested in history, archeology and geology”, jos henkilö ei ole alojen asiantuntija niin tuo on mielestäni yhtä väärin kuin minä kirjoittaisin ilman koulutusta kirjan psykiatriasta ja lisäisin takakanteen tekstin ”Real must for anyone interested in psychiatry, medicine and physiatry".

Olen itsekin lukenut muun muassa Erich von Dänikenin ja muiden vastaavien kirjoja, vaikka en heidän juttujaan suurimmalta osin (tai miltään osin) allekirjoita. Tällaisten erilaisten näkemysten ja teorioiden lukeminen on monella tavalla mielestäni hyväksi. Usein ne ovat viihdyttäviä, antavat ehkä hyvinkin erilaista perspektiiviä ja ruokkivat näin omaa mielikuvitusta ja luovuutta. Ne lisäävät ymmärrystä maailmasta ja ihmisen ajattelusta. Samalla ne ovat hyvää harjoittelua kriittiselle ajattelulle. Mutta silloin, kun ne esitetään perusteettomasti jonkin tieteen edustajina, kyse on mielestäni tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta, joka ei ole itselleni ok asia.

Muilta on jo tullut hyviä vastauksia aiheeseen, mutta lisäisin vielä pari pientä juttua. Yksi ongelma on, että tämän kaltaiset teoriat eivät näytä huomioivan millaisia merkittäviä eroja tavassamme katsoa maailmaa on, verrattuna näihin menneisyyden kulttuureihin, joista kerrotaan. Ne asetellaan nykyaikaisen maailmankuvan raameihin korostamalla mahtiheimoja tai hienoja kuningaskuntia, jotka kertovat enemmän meidän tavasta katsoa maailmaa kuin jostain menneestä maailmasta. Miksi emme pidä sellaista kulttuuria uskottavana, joka ei ole yhteydessä jonkinlaiseen "korkeakulttuuriin"? Se on osa länsimaista kolonialistista, ehkä kristillisperäistä ajatusta, jossa länsimaisen maailman ulkopuolella eläviä ihmisiä täytyy jotenkin sivistää. Samoin nämä teoriat perustuvat ajatukseen siitä, että suomalaisia pidettiin aikanaan sivistymättöminä, "mongoleina", ja kansakunnallamme oli tarve todistaa omaa suurta menneisyyttään. Siksi yhteyksiä vedettiin sinne tänne Egyptiin, Intiaan ja mihin tahansa, mistä heppoisin yhtäläisyyksin voitiin löytää todisteita kuulumisestamme korkeakulttuurien ja hienojen rotujen joukkoon. Tällaisen todistamisen taustalla on nykypäivänä mukana valitettavasti melko arveluttavia poliittisia ajatusmalleja, joihin päästään hyvin nopeasti kun pintaa aletaan raaputtaa.

Tosiasiassa se maailmankuva, jota menneisyydessä on todennäköisemmin eletty saattaisi tänä päivänä olla meille paljon tarpeellisempi: kaiken olevaisen elävyys, henkisyys ja tietoisuus.

Entä jos Saatana tuleekin vain sadhana joogasta ja pirut olivat vain kansa joka palvoi jahvea janaamisen kautta? Olisi kiva jos tälläisiäkin teorioita vertaisarvioitaisiin... Omaan buddhalaiseen maailmankuvaan tuo ainakin sopisi eikä sulkisi mitään pois ja luulen että suurin osa henkisistä kokemuksista onkin vain kolmatta unta eli oman sisäisen maailman kokemista hereillä olevalla mielellä.

AnssiV wrote: ↑Thu May 05, 2022 1:07 pm Entä jos Saatana tuleekin vain sadhana joogasta ja pirut olivat vain kansa joka palvoi jahvea janaamisen kautta?

Ehkä...mutta tämän hetken teologian, historian ja kielitieteen tutkimus ei ainakaan tätä tue.

AnssiV wrote: ↑Thu May 05, 2022 1:07 pmOlisi kiva jos tälläisiäkin teorioita vertaisarvioitaisiin...

Kuka tällaista vertaisarvioisi ja voihan olla, että tätä onkin arvioineet asiantuntijat? Tässä tulee kuitenkin erikoisia ja vahvoja väitteitä eri tieteisiin liittyen ja, jos jo alkuun huomataan, että kyseisen tutkimusalan sääntöjä rikotaan niin luulen, että se jää usealle arvioijalle jo alkupisteeseen. Mutta ehdottomasti haluaisin myös itse, että kaikkia tämän kaltaisia erikoisempia näkemyksiä sisältäviä teoksia arvioitaisiin eri tavoin. Varsinkin niiden toimesta, joiden "kenttää" väitteet ovat.

AnssiV wrote: ↑Thu May 05, 2022 1:07 pm Omaan buddhalaiseen maailmankuvaan tuo ainakin sopisi eikä sulkisi mitään pois ja luulen että suurin osa henkisistä kokemuksista onkin vain kolmatta unta eli oman sisäisen maailman kokemista hereillä olevalla mielellä.

Jos teoksen nähdään edustavan henkistä kirjallisuutta eikä sen mainitsemia tieteitä, niin silloin ei kai mitään ongelmaa ole yhdenkään kirjan väitteen suhteen. Voin myös henkilökohtaisesti muotoilla lauseesi "Omaan buddhalaiseen maailmankuvaan tuo ei ainakaan sovi ja se sulkisi siitä kyllä oleellista pois". Mutta kuten muissakin uskomusjärjestelmissä, niin buddhalaisuudessakin on koulukuntia, joilla on erilainen lähestymistapa. Meillä se näyttää eroavan siis ainakin jollain tavalla.

AnssiV wrote: ↑Thu May 05, 2022 1:07 pm Entä jos Saatana tuleekin vain sadhana joogasta ja pirut olivat vain kansa joka palvoi jahvea janaamisen kautta? Olisi kiva jos tälläisiäkin teorioita vertaisarvioitaisiin [...] ja luulen että suurin osa henkisistä kokemuksista onkin vain kolmatta unta eli oman sisäisen maailman kokemista hereillä olevalla mielellä.

Uskoisin että tästä viimeisestä lauseesta johtuen kulttuurit kykenevät ja vaativat jo itseltään luomaan sanastoa sisäisille kokemuksille ilman että meidän täytyy vetää hätäisiä viivoja yhteisiin juuriin sanojen kohdalla, jotka ilmenevät kulttuureissa useiden tuhansien kilometrien päässä toisistaan.

Okkultismin perusajatuksia tutkimalla tullaan nopeasti ideaan arkkityypeistä, jotka nähdään muodostavan myös tämän oman sisäinen maailma rakenteet. Juuri tästä perspektiivistä voi aueta mystikon sielulle kiinnostava ovi siihen miten sanat, niin kuin muutkin eri kulttuurin muodot, ottavatkin hyvin samankaltaisia ilmennyksen muotoja jopa eri mantereiden välillä. Näinpä voitaisiinkin pohtia esim. josko sana Saatana ja sadhana voisivat ilmentää jotain niin läheisen arkkityyppistä ilmaisemalleen merkitykselle, että ne ovat ottaneet eri kulttuureissa lähes saman muodon. Pidän tätä jopa jossain määrin todennäköisenä, sillä Wikipedian mukaan: "Sādhana is an ego-transcending spiritual practice". Saatanan entiteettisen merkityksen voisi aivan hyvin ilmaista lähes samoilla sanoilla, korvaten 'henkisen harjoituksen' 'entiteetillä'.

Kuitenkin, ennen kuin loikkaisin tähän tulkintaan niin mielestäni olisi varsin tahdikasta miettiä sitäkin mahdollisuutta, kuinka "Saatana" tulee hepreankielestä ja kuinka heprealla on vankat juuret lähi-idässä, josta ei ole enää valtava matka Intiaan. Käsittääkseni nykyään historiantutkimus katsoo että kulttuurista vaihtoa on tapahtunut hyvin laajalle jo hyvin pitkään. Siispä näiden sanojen yhteinen juuri voi hyvinkin pitää paikkansa. Mutta ennen kuin hyppäisin kiinni tähän tulkintaan niin puolestaan antaisin etymologiselle tutkimukselle oman tilansa. Se mitä etymologia onnistuu hyvällä varmuudella sanomaan, vaikuttaisi paljon omaan tulkintaani siitä onko samankaltaisuus sanojen kohdalla kulttuurillista vaiko arkkityyppistä yhteyttä, tai kenties sattumaa.

Yhteydet sanskritin ja vankemmin suomenkielisten sanojen välille olen taipuvainen lähtökohtaisesti näkemään enemmän arkkityyppisellä tasolla jaetuksi juureksi, ja mikäli merkitykset eivät kohtaa niin kyse lienee pitkälti sattumasta eli paikanhenkien - genius locien - eroista, joiden voitaisiin nähdä muodostavat alueellista kieltä yhä uudelleen planeettojen kierron alaisuudessa. Kieli on niin paljon ja nopesti muuntuvaa, että muinaiset yhteydet kaukaisten kulttuurien välillä vaikuttavat mielestäni jokseenkin epätodennäköisiltä vaikkeikaan mahdottomilta. Pääasia on ettei johtopäätöksiä tehtäisi liian vikkelää sillä moinen helposti kadottaa nyansseja ja merkitystä eikä siksi useinkaan onnistu palvelemaan mitään kaunista ja henkevää.

Lukiko kukaan tuota kirjaa vai tulivatko nämä kaikki vastaukset tuon kuvauksen perusteella? Hyviä vastauksia jokatapauksessa! Tuossa kirjassa puhutaan janaamisesta ja kuinka sitä on harjoitettu Egyptistä lähtien 30 asteen ja 3,33-33,3m/km etäisyyksissä ja luetellaan esim. Suomesta ja Ruotsista useita kymmeniä asutuksia ja kirkkoja jotka sijaitsevat 33,3km päässä toisistaan ja kuinka aina kolmen tälläisen välein muodostuu Satakuntia. Sadhana joogaa noustaan harjoittamaan aamuisin klo 3.33 ja se liitetään auringon nousuun ja Venukseen. Mie en tiiä onko tällä mitään tekemistä satanismin kanssa ja sitä näiltä foorumeilta olen yrittänyt löytää, että mikä 333 merkitys on nykypäivän satanisteille ja alankin seuraavaksi perehtymään Aleister Crowleyhin joka tähän mennessä on ainoa aiheeseen löytämäni asia täältä. Olisiko jotain kirjaa josta voisin ymmärtää paremmin matematiikkaa satanistisesta näkökulmasta?

AnssiV wrote: ↑Fri Jan 13, 2023 1:54 am Mie en tiiä onko tällä mitään tekemistä satanismin kanssa ja sitä näiltä foorumeilta olen yrittänyt löytää, että mikä 333 merkitys on nykypäivän satanisteille--

Olisiko jotain kirjaa josta voisin ymmärtää paremmin matematiikkaa satanistisesta näkökulmasta?

Satanismi menee nähdäkseni hyvin perustavanlaatuisiin kysymyksiin ihmisyydestä ja etiikasta, ja siten sellaiset välineet kuten matematiikka ei välttämättä ole huomion keskiösssä kun puhutaan nimenomaan satanismista. Mutta tottakai satanistinen okkultisti voi käyttää hyvin laajaa kirjoa välineitä työssään vaikkei ne olekkaan ihan siinä keskiössä, satanismi se poissulje niitä. Siispä lähtisin ensisijaisesti tarkastelemaan lukuja okkultistina ja siten yleisesti okkulttisten perinteiden kautta. Gematria on yksi tapa aukaista numeroiden merkityksiä ja Heprean kieli punottuna hyvin pitkäikäiseen perinteeseen Judaismin piirissä on luonut Kabbalalle erityisen rikkaan pohjan merkitysten pyörittelylle.

Fra Insanus huomautti toisessa ketjussa Choronzon nimestä tähän lukuun liittyen.
Hepreaksi nimi kirjoitetaan jotakuinkin näin:
חורונזונ
ja koska Hepreassa ei ole erikseen merkkejä kirjaimille, vaan jokainen aakkosista järjestyksessä merkitsee jotain lukua, kymmenystä tai sataa, niin jokaisesta sanasta ja nimestä voidaan myös saada jokin lukuarvo:
ח = 8
ו = 6
ר = 200
ו = 6
נ = 50
ז = 7
ו = 6
נ = 50

= 333

David Rankine, kirjassaan Climbing the Tree of Life, kirjoittaa tästä nimestä Daath sefiran qlippothisena (kuori) puolena:

Rankine wrote:Choronzon is another name for Satan, i.e. the adversary. This is not the devil in the modern Christian sense of the word, but rather the entity that will seek to confound you and destroy the development that you have acheved. Choronzon is not evil, he is simply the ultimate force of reduction, which will destroy that which has not been made strong enough through persistence and strong foundations.

Wikipedia mainitsee puolestaan jotain vastaavaa:

Wikipedia wrote:In the 20th century he became an important element within the mystical system of Thelema, founded by Aleister Crowley, where he is the "dweller in the abyss", believed to be the last great obstacle--.

Kenties Azazelin Tähden piirissä voitaisiin rinnastaa jossain määrin tätä olemusta Graal looshin kolmannen asteen haasteeseen. Siinä missä edellisissä asteissa on kuljettu aktuaalisesti harjoittaen kolmen ja viiden hyveen lävitse niin kolmannessa asteessa nuo muodolliset rakenteet tulkintani mukaan ylitetään puhaltamalla yhä täydellisemmin elävä tuli sinne rakenteisiin, kykenemällä todellisesti lunastamaan hyveet ja välttämään niiden käyttöä vääränä hetkenä. Toisin sanoen eksoteerinen - harjoituksellinen, heuristinen - rakenne lunastetaan esoterian elävään keskukseen. Aiheesta tarkemmin täällä.

Tässä vertaisin lukua 333 eksoteerisiin tulkintoihin taivaallisista hierarkioista. Sellaisenaan ne ovat kauniita ajatuksia, joita voimme harjoittaa eläviksi ja tosiasiallisiksi osiksi henkistä kivijalkaamme, mutta mikäli emme harjoita niitä elävästi elämäämme oikeisiin kohtiin asettamalla niin tekopyhyydessään joko ne romahtavat altamme Mestarin koettelemuksissa tai samoissa koettelemuksissa emme murusten keskellä viitsi edes rakentaa mitään.

Kirjoitin tällä viikolla englanninkieliselle puolelle hieman tästä numerosta tulkintaa taivaallisiin hierarkioihin liittyen tässä ketjussa.