Objektiivinen todellisuus
Posted: Mon Mar 14, 2022 10:50 am
Olen miettinyt elämäni varrella useampaan kertaan ihmisten jakamaa todellisuutta, kollektiivista tajuntaa, kokemusta ykseydestä ja yhteydestä sekä kommunikaatiota, ajatusten vaihtoa sekä psyykkisiä kokemuksia.
Olen tietoinen, että osa kokemuksistani on mitä luultavimmin vain oman pääni sisällä, eikä niillä välttämättä ole mitään ”objektiivista” todellisuutta. Myönnän itselläni olevan taipumusta ”uskonnollisiin/mystisiin” kokemuksiin sekä ehkä hieman jopa epäterveeseen arkisten kokemusten mystifiointiin/tulkintaan. Luin tänään Tieteen kuvalehden artikkelia Objektiivinen todellisuus häviää fysiikan kokeissa ja se herätti paljon mietteitä myös psyykkisistä kokemuksista ja niiden todellisuudesta.
Tarkoitan näillä psyykkisillä kokemuksilla ihan arkisesti esim. toisten tunteiden aistimisesta tai vähemmän arkisesti vaikka unen näköä tilanteista, jotka koskettavat useampia ihmisiä ja toteutuvat. Joskus esim. lucid dreamin tai ruumiista irtautumistilan tai meditatiivisen kokemuksen yhteydessä saattaa olla kokemuksia toisista ihmisistä. Välillä ne ovat selvästi vain ns. sisäisiä presentaatioita ihmisistä, mutta välillä ne ”selvästi tuntuvat” olevan edes osittain jaettuja. Vain muutamia kertoja olen saanut kuulla, että toinen ihminen on kokenut ne ja tietää kokemuksen/matkan sisältöä yksityiskohtineen. Osa näistä kokemuksista on hyvin yleisiä ja arkisia, kuten esim. kokemus, että joku ajattelee sinua ja kyseinen ihminen laittaa saman tien viestiä tai esim. tilannetta, kun kokee, että jollain on joku hätänä ja kun ihmiselle soittaa hänellä on menossa jokin poikkeuksellinen kriisitilanne jopa toisella puolella maapalloa. Joskus taas voi esim. kokea valokokemukseen asti huipentuvan ykseyden kokemuksen, joka tuntuu liittyvän toiseen ihmiseen.
Kokemukset yhdessä artikkelin kanssa saivat miettimään ja tietyllä tavalla kyseenalaistamaan taas kerran todellisuuden laatua sekä ylipäätään tietoisuuttamme erilaisista puolistamme. Huomaan itse, kuinka paljon erilainen erillisyyden tai yhteyden kokemus liittyy pitkälti omaan sen hetkiseen tilaani ja siihen, kuinka hyvin olen omassa keskuksessani (vastakohtana esim reagoiva/ehdollistunut tunnetila tai muuten mentaalisesti johonkin asiaan takertuneena tai jonkin oman puolen torjuminen). Jos oloni on hyvä ja koen olevani auki maailmankaikkeudelle tai ehkä paremminkin voisi sanoa oman mikrokosmoksen erilaisille puolille auki ollessa tuntuu, että samalla voi olla yhteydessä muihin ihmisiin, lähempänä ykseyttä ja kokea myös toisten tajuntaa. Jos puolestaan on jostain asiasta ahdistunut tms. niin yhteys katkeaa ja on enemmän erillinen. Ja oma tila muutenkin värittää kokemuksia paljon.
Vaikka artikkeli ei niinkään pohdiskellut kokemusten todellisuutta, niin nyt artikkelin vuoksi pohdiskelen ylipäätään limittymistä asioiden ja ihmisten välillä sekä sitä, kuinka paljon objektiivista ja jaettua kokemusta ylipäätään voi olla? Ja jos sitä on, onko ne jaetutkin kokemukset silti aina vain pelkästään yksilöllistä kokemusta samasta asiasta ja silti kaikille lopulta täysin erilaista. Ja ylipäätään mietin koko objektiivisen todellisuuden laatua ihmisen tajunnan suhteen. Osittain pohdin valokokemuksissa koettua tilaa, joka tuntuu olevan subjektiivisen ja objektiivisen tuolla puolen sekä artikkelin loppua: ”tietoiset olennot, kuten ihmiset, eivät ehkä ole todellisia siinä mielessä kuin asia tavallisesti ymmärretään, vaan kyse on yhtä epämääräisistä suureista kuin ne alkeishiukkaset, joista me koostumme.”
Millaisia ajatuksia artikkeli mahdollisesti herättää muissa henkisyyden näkökulmasta?
https://tieku.fi/fysiikka/fysiikan-ilmi ... n-kokeissa
Olen tietoinen, että osa kokemuksistani on mitä luultavimmin vain oman pääni sisällä, eikä niillä välttämättä ole mitään ”objektiivista” todellisuutta. Myönnän itselläni olevan taipumusta ”uskonnollisiin/mystisiin” kokemuksiin sekä ehkä hieman jopa epäterveeseen arkisten kokemusten mystifiointiin/tulkintaan. Luin tänään Tieteen kuvalehden artikkelia Objektiivinen todellisuus häviää fysiikan kokeissa ja se herätti paljon mietteitä myös psyykkisistä kokemuksista ja niiden todellisuudesta.
Tarkoitan näillä psyykkisillä kokemuksilla ihan arkisesti esim. toisten tunteiden aistimisesta tai vähemmän arkisesti vaikka unen näköä tilanteista, jotka koskettavat useampia ihmisiä ja toteutuvat. Joskus esim. lucid dreamin tai ruumiista irtautumistilan tai meditatiivisen kokemuksen yhteydessä saattaa olla kokemuksia toisista ihmisistä. Välillä ne ovat selvästi vain ns. sisäisiä presentaatioita ihmisistä, mutta välillä ne ”selvästi tuntuvat” olevan edes osittain jaettuja. Vain muutamia kertoja olen saanut kuulla, että toinen ihminen on kokenut ne ja tietää kokemuksen/matkan sisältöä yksityiskohtineen. Osa näistä kokemuksista on hyvin yleisiä ja arkisia, kuten esim. kokemus, että joku ajattelee sinua ja kyseinen ihminen laittaa saman tien viestiä tai esim. tilannetta, kun kokee, että jollain on joku hätänä ja kun ihmiselle soittaa hänellä on menossa jokin poikkeuksellinen kriisitilanne jopa toisella puolella maapalloa. Joskus taas voi esim. kokea valokokemukseen asti huipentuvan ykseyden kokemuksen, joka tuntuu liittyvän toiseen ihmiseen.
Kokemukset yhdessä artikkelin kanssa saivat miettimään ja tietyllä tavalla kyseenalaistamaan taas kerran todellisuuden laatua sekä ylipäätään tietoisuuttamme erilaisista puolistamme. Huomaan itse, kuinka paljon erilainen erillisyyden tai yhteyden kokemus liittyy pitkälti omaan sen hetkiseen tilaani ja siihen, kuinka hyvin olen omassa keskuksessani (vastakohtana esim reagoiva/ehdollistunut tunnetila tai muuten mentaalisesti johonkin asiaan takertuneena tai jonkin oman puolen torjuminen). Jos oloni on hyvä ja koen olevani auki maailmankaikkeudelle tai ehkä paremminkin voisi sanoa oman mikrokosmoksen erilaisille puolille auki ollessa tuntuu, että samalla voi olla yhteydessä muihin ihmisiin, lähempänä ykseyttä ja kokea myös toisten tajuntaa. Jos puolestaan on jostain asiasta ahdistunut tms. niin yhteys katkeaa ja on enemmän erillinen. Ja oma tila muutenkin värittää kokemuksia paljon.
Vaikka artikkeli ei niinkään pohdiskellut kokemusten todellisuutta, niin nyt artikkelin vuoksi pohdiskelen ylipäätään limittymistä asioiden ja ihmisten välillä sekä sitä, kuinka paljon objektiivista ja jaettua kokemusta ylipäätään voi olla? Ja jos sitä on, onko ne jaetutkin kokemukset silti aina vain pelkästään yksilöllistä kokemusta samasta asiasta ja silti kaikille lopulta täysin erilaista. Ja ylipäätään mietin koko objektiivisen todellisuuden laatua ihmisen tajunnan suhteen. Osittain pohdin valokokemuksissa koettua tilaa, joka tuntuu olevan subjektiivisen ja objektiivisen tuolla puolen sekä artikkelin loppua: ”tietoiset olennot, kuten ihmiset, eivät ehkä ole todellisia siinä mielessä kuin asia tavallisesti ymmärretään, vaan kyse on yhtä epämääräisistä suureista kuin ne alkeishiukkaset, joista me koostumme.”
Millaisia ajatuksia artikkeli mahdollisesti herättää muissa henkisyyden näkökulmasta?
https://tieku.fi/fysiikka/fysiikan-ilmi ... n-kokeissa