Karman sokeus

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Karman sokeus

Post by Kenazis »

Kaiho wrote: Sun Mar 06, 2022 11:10 pm Minun on ollut todella vaikeaa ymmärtää karmaa juurikin tuosta kärsimyksen ansaitsemisen näkökulmasta, siitä huolimatta, että näkemys tuntuu olevan todella yleinen. Koko premissi tuntuu jotenkin vinksahtaneelta. Miksi kukaan ansaitsisi kärsimystä? Eikö ole äärimmäisen ongelmallista vetää suora yhteys kärsimyksen ja sen ansaitsemisen/oikeuttamisen välillä? Omaan korvaani tämä kuulostaa jossain määrin jopa vastuun vierittämiseltä tekijältä uhrille. Ansaitseeko väkivallan uhri kohtaamansa väkivallan?
Olisiko tässä ideassa, että on aiheuttanut itselleen ns. kärsimyksellisen inkarnaation, kyse siitä, että laajennetaan muualla näkyvä idea syntymien väliseksi ja nämä ylittäviksi? Siis yksinkertaisimmillaanhan suuri osa kivusta ja kärsimyksestä voidaan sanoa johtuvan jollain tavalla vain tiedon puutteesta ja omasta toiminnasta, jonka voisi välttää ymmärrystään lisäämällä ja toimintaa muuttamalla. Jos esiintyy täysin sattumanvaraisen oloista kärsimystä, johon tuntuu, että uhri ei ole syyllinen, se voidaan selittää aiemman elämän tapahtumista johtuvaksi? Karma ikään kuin aukkojen jumalana selittämässä selittämätöntä sen sijaan, että hyväksyttäisiin vastaukseksi sattuma tai sen myöntö, että ei hajuakaan mistä tässä on kyse?
Wyrmfang wrote: Mon Mar 07, 2022 1:29 amCanceria mukaillen, haluaisin kysyä uudelleen, mistä tulee ylipäätään oletus karmasta? Sehän on itämaisiin uskontoihin kuuluva elementti, eikä varmastikaan mikään "luonnollinen" oletus mihin tahansa hengellisyyteen liityen.
Itselleni tämä ”tämän elämän” karman laki liittyy luonnollisesti ideaan perimmäisestä ykseydestä/kaiken yhteydessä olosta, okkultismiin useimmiten liittyvästä korrespondenssien ideasta ja ihan omasta havainnoinnista, että teoilla on seurauksensa. Henkilökohtainen ”skeptisyys” kohdistuukin pääasiassa siihen, kun lähdetään näihin uudelleensyntymien/inkarnaatioiden ja karman yhteyksiin.
"We live for the woods and the moon and the night"
User avatar
Shivaprasaada
Posts: 127
Joined: Fri Feb 24, 2017 8:40 pm

Re: Karman sokeus

Post by Shivaprasaada »

Haluan tuoda vielä tähän näkökulman hindulaisuuden ja muiden dharmisten uskontojen näkökulmasta.

Jokainen elävä olento on syntynyt uudestaan ja uudestaan lukemattomia kertoja ihmisenä, eli tavallisena ihmisenä, puolijumalana tai demonina sekä jokainen on myös syntynyt uudestaan useassa ihmistä alemmassa elämän muodossa, eli eläimenä ja muina alempina elämänmuotoina.

Ihmiselämät kerryttävät karmaa, hyvää ja huonoa, alempien elämänmuotojen tekemät teot eivät kerrytä karmaa, alemmilla elämänmuodoilla on karma ihmiselämistä, mutta ei alemmista elämänmuodoista.

Koska aineellinen luomakunta on ollut olemassa muistamattomista ajoista asti ja aineellinen luomakunta maailmoineen ja maailmankaikkeuksineen on luotu, säilytetty jonkin aikaa, tuhottu ja uudelleen luotu monta kertaa, siinä elävät olennot ovat inkarnoituneet lukemattomia kertoja ja kaikista ihmiselämistä on kertynyt valtavan suuri määrä sekä hyvää että huonoa karmaa.

Sen takia toiselle ihmiselle tai elävälle olennolle voi tehdä normaalisti teon, vain jos elävä olento on tehnyt tuon saman teon jollekin toiselle menneisyydessä.

Jumala ei koskaan aidosti toivo kenellekään mitään pahaa, eikä hän tahtoisi aidosti koskaan, että elävä olento tekee pahan ja vahingollisen teon toiselle elävälle olennolle, mutta Jumala kunnioittaa karman lakia, jonka Hän on luonut.

Joskus pahat asiat ja teot voivat näyttää pahoilta, mutta paha voi kääntyä myös hyväksi, kun Jumala puuttuu peliin.

Esimerkiksi Vanhassa testamentissa Joosef Jaakobin poika, joka näki enneunia, päätyi pelastamaan oman perheensä, sukunsa ja Egyptin maan tuholta, koska hänen veljensä myivät hänet orjaksi ja Joosef jouti vankilaan väärästä syytteestä. Joosefista tuli Egyptin varahallitsija ja heprealaiset muuttivat Egyptiin, ja sukupolvia myöhemmin, kun Egyptin faarao orjuutti heprealaiset, Jumala lähetti Mooseksen johdattamaan heprealaiset takaisin Kanaanin maahan ja Kanaanista tuli Israel.

Nämä asiat, osa niistä, jotka tapahtuivat, olivat pahoja ja huonoja, mutta kääntyivät hyväksi, koska Jumala hallitsi niitä ja järjesti asiat tahtonsa mukaan.

Joskus asiat saattavat näyttää pahoilta, mutta niissä saattaa olla silti salainen tarkoitusperä, joka on Jumalan tahdon mukainen.

Hyvät asiat ja teot voivat kääntyä pahoiksi ja pahat ja huonot asiat ja teot voivat kääntyä hyviksi. Ihminenhän ei voi koskaan tietää kaikkien tekojensa seurausvaikutuksia, erityisesti pitkäaikaisia seurausvaikutuksia.

Karman ansasta on kuitenkin ulospääsy, ja se on Jumaltietoisuus, kun henkilö palvoo Jumalaa, tekee henkisiä harjoituksia, karma alkaa hävitä.

Tämän pimeän Kali-Yugan aikakaudella paras ja tehokkain tapa harjoittaa Jumaltietoisuutta on toistaa Jumalan pyhiä nimiä. Kun ihminen harjoittaa Jumalatietoisuutta säännöllisesti, kaikki karma häviää aikanaan ja Saṁsāran kierto loppuu ja elävä olento saavuttaa vapautuksen ja pelastuksen aineellisesta elämästä ja sielu pääsee Henkiseen maailmaan Jumalan luokse ja saa puhtaasti henkisen ikuisen ruumiin haluamalleen tietylle Jumalan planeetalle, jossa Jumalan tietty persoonallinen muoto asuu tai vaihtoehtoisesti vapautunut sielu sulautuu Jumalan Henkeen.

Kun ihminen harjoittaa Jumaltietoisuutta, kaikki karma ei kuitenkaan häviä heti välittömästi, vaan jonkinmoista karmaa ilmenee vielä matkan varrella jonkin aikaa.

Karma kuitenkin vähenee koko ajan henkisten harjoitusten myötä ja lopulta ajan kanssa kaikki karma häviää kokonaan.
Jos on itse paha, koko maailma on paha. Intialainen sananlasku, Urdu
Joka ei toisille pahaa toivo kuten ei itselleenkään, häntä ei paha kohtaa syyn puuttumisen vuoksi. Viṣṇupurāna, Intia
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Karman sokeus

Post by Kenazis »

Shivaprasaada wrote: Tue Mar 08, 2022 7:32 pm Sen takia toiselle ihmiselle tai elävälle olennolle voi tehdä normaalisti teon, vain jos elävä olento on tehnyt tuon saman teon jollekin toiselle menneisyydessä.

Jumala ei koskaan aidosti toivo kenellekään mitään pahaa, eikä hän tahtoisi aidosti koskaan, että elävä olento tekee pahan ja vahingollisen teon toiselle elävälle olennolle, mutta Jumala kunnioittaa karman lakia, jonka Hän on luonut.

Joskus pahat asiat ja teot voivat näyttää pahoilta, mutta paha voi kääntyä myös hyväksi, kun Jumala puuttuu peliin.
Kuulostaa fatalismilta, jossa ei ole tilaa vapaalle tahdolle. Miten tähän kuvioon mahtuu mukaan ihmisen tahdon vapaus?

Shivaprasaada wrote: Tue Mar 08, 2022 7:32 pmKarman ansasta on kuitenkin ulospääsy, ja se on Jumaltietoisuus, kun henkilö palvoo Jumalaa, tekee henkisiä harjoituksia, karma alkaa hävitä.

Tämän pimeän Kali-Yugan aikakaudella paras ja tehokkain tapa harjoittaa Jumaltietoisuutta on toistaa Jumalan pyhiä nimiä. Kun ihminen harjoittaa Jumalatietoisuutta säännöllisesti, kaikki karma häviää aikanaan ja Saṁsāran kierto loppuu ja elävä olento saavuttaa vapautuksen ja pelastuksen aineellisesta elämästä ja sielu pääsee Henkiseen maailmaan Jumalan luokse ja saa puhtaasti henkisen ikuisen ruumiin haluamalleen tietylle Jumalan planeetalle, jossa Jumalan tietty persoonallinen muoto asuu tai vaihtoehtoisesti vapautunut sielu sulautuu Jumalan Henkeen.
Eikö nimien toistelua parempi tapa ole aktiivinen karmajooga eli Azazelin Tähdenkin painottama pyrkimys oikein toimimiseen, rakkaudellisuuteen, ymmärrykseen, väkivallattomuuteen?
"We live for the woods and the moon and the night"
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Karman sokeus

Post by Insanus »

Karma voidaan ymmärtää oikeudenmukaiseksi Smaragdin tapaan jos ajatellaan sitä kausaalisena välttämättömyytenä, mutta mitään tapaa osoittaa sitä todeksi linkiksi yhden elämän ja oletetun jälleensyntymän välillä ei minusta vaikuta olevan, vaan kyse on pelkästä uskosta. Yhden elämän aikana toki teoilla on seurauksia, mutta tällainen maadoittunut karmakäsitys näyttää minusta vain vahvimman lailta ja esim.avausviestin naisen kohtaloa ei voida ymmärtää "omana vikana" mitenkään, eikä karmaa myöskään käsitteenä tarvita siinä mihinkään. Mutta ehkä jos karmaa ei ymmärretä yksilöllisinä kohtaloina, vaan kollektiivissa olemassaolevina psyykkisinä taipumuksina toimia jollain tavalla, voidaan ajatella että vaikka jokin valinta pasifismista on vastarintaa väkivaltaiseen "virtaukseen" joka sitten heikkenee kulttuurin kehittyessä ja siten tulevien sukupolvien ("jälleensyntymien" jos unohdetaan persoona jälleensyntymisistä) traumalasti on siinä suhteessa kevyempi. Jos henkinen harjoitus mantraamisena tai minä tahansa voi keventää psyykkistä taakkaa niin silloin se tässä mielessä voidaan myös ymmärtää karman tai ylisukupolvisen traumatiikan purkamisena.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Karman sokeus

Post by Smaragd »

Kenazis wrote: Mon Mar 07, 2022 8:56 am
Wyrmfang wrote: Mon Mar 07, 2022 1:29 amCanceria mukaillen, haluaisin kysyä uudelleen, mistä tulee ylipäätään oletus karmasta? Sehän on itämaisiin uskontoihin kuuluva elementti, eikä varmastikaan mikään "luonnollinen" oletus mihin tahansa hengellisyyteen liityen.
--ja ihan omasta havainnoinnista, että teoilla on seurauksensa.
Tähän liittyen nähdäkseni karmaa voi tutkailla juurikin muistin (niin yksilöllisen kuin eri suuruisten kollektiivien) suhteesta todellisuuksien/maailman luomiseen. Tässä ollaan sellaisessa ympäristössä, että mielestäni sinne on parempi vain osoittaa ja antaa yksilöiden itse tutkailla, kuin pyrkiä selittämään muille kovin tarkkaan. Sanottakoon kuitenkin miten voidaan selkeästi jo historiantutkimuksella nähdä kuinka yksilöillä, heimoilla ja koko ihmiskunnalla on omat sielun tasonsa (pieni se sielu joka rajaa jonkin näistä kokonaisuuksista ulos!), joiden tasoilla muistamme kantaa erilaisia taakkoja. Wyrmfangin kysymys herättelee pohtimaan länsimaisessa esoteriassa pitkään mukana ollutta eetterin termiä ja sen myöhempää jaottelua, jossa sen hienojakoisimmaksi osaksi osoitetaan mm. Ervastin esittämänä liittyvän juurikin muisti ja tarkemmin muistimatriisi. Jälkimmäisen termin kohdalla tulemme Jumalattaren maailman synnyttäviin ominaisuuksiin, joka kokonaisuutena toimii kollektiivisen karman alustana. Palaan Kaihon ilmaisuun:
Kaiho wrote: Sun Mar 06, 2022 11:10 pm Ajattelen karmaa ennemminkin kaikkialle yltävänä, massiivisena syy-seuraussuhteiden verkkona. Avainsanana kollektiivinen karma.
Insanus wrote: Wed Mar 09, 2022 1:30 pm --mutta mitään tapaa osoittaa sitä [karmaa] todeksi linkiksi yhden elämän ja oletetun jälleensyntymän välillä ei minusta vaikuta olevan, vaan kyse on pelkästä uskosta. Mutta ehkä jos karmaa ei ymmärretä yksilöllisinä kohtaloina, vaan kollektiivissa olemassaolevina psyykkisinä taipumuksina toimia jollain tavalla, voidaan ajatella että vaikka jokin valinta pasifismista on vastarintaa väkivaltaiseen "virtaukseen" joka sitten heikkenee kulttuurin kehittyessä ja siten tulevien sukupolvien ("jälleensyntymien" jos unohdetaan persoona jälleensyntymisistä) traumalasti on siinä suhteessa kevyempi.
Nähdäkseni osoitat tässä kysymyksessä ja osittaisessa vastauksessa juuri oikeaan suuntaan missä se, joka karmaa kantaa on Itseydessään niin syvällä ihmisyyden ytimessä että ollaan tavallaan sieltä sisäpuolelta suorassa yhteydessä myös kollektion tasoille (kuva kahdesta suppilosta sisäisen ja ulkoisen maailman välillä tulee mieleen, joiden rajapinnalla on yksilö). Tämä Itse toimii syvyydessään niin moniulotteisilla tasoilla ettei persoonakeskeinen määritelmä itsestä millään yltä siihen. Silloin on väärin sanoa että olisi joku persoona, joka kantaa karmaa, kun nähdäkseni se on päinvastoin kuolematon henki joka sitä kantaa. Tällöin on oikein sanoa että viattomat ihmiset ovat viattomia, koska osoitamme viattomuudella heidän persoonalliseen itseen. Naamio on viaton, passiivinen heijastuspinta. Tällöin karma ei tosiaan ole mitenkään kiinnostava termi. Mutta rajaamme tällöin jatkuvasti itse näkökulmamme sulkemaan ulos tuon hengen. Tottakai se on joskus myös tahdikasta ihmisten välisessä kommunikaatiossa painottaa henkea vähemmän. Mutta sama rajaus on mielestäni juuri siinä tahdittomuudessa, joka ei kunnioita trauman kokeneen yksityisyyttä suhteessa traumaansa, tai määrittelemme hänet uhriksi hänen sitä välttämättä tahtomatta. Kuvittelemme voivamme mennä sinne ja vihoitella luojajumalille heidän osaansa tässä, mutta eikö se ole tekopyhää kun tieten tahtoen suljemme skenaariosta todellisuuden osasia pois. Eri tilanteet toki vaatii erilaisia painotuksia, eikä kaikki kykene havaitsemaan näitä Itsen osasia, ja siitä oikeutuu viha jumalaan, mutta tästä palaan suoraan takaisin siihen inhottavaan ylhäältäpäin katsovan uhrileimasimeen. Toki voimme painaa uhrileimasinta myös omaan nahkaamme. Onko sieltä kumpuava viha jumalaa kohtaan sitten liian erilleen vietyjen itseyden osien tulosta? En tiedä.

Pointtia lyhyesti täsmentääkseni: yksilöllinen karma osana kollektiivista karmaa on hahmoteltavissa esiin, mutta se on kolmiulotteisen maailman rajallisesta perspektiivistä hankalaa ja mahdollistuu lähinnä uskon siivillä manaksen käyttöä opetelemalla. Se on myös hyvin intiimi ja henkilökohtainen prosessi, jota on varmaankin parempi lähestyä myös dharman näkökulmasta kuin pelkän traumapohjansa kautta.
Kaiho wrote: Sun Mar 06, 2022 11:10 pm Jos karmaa lähestyy siitä näkökulmasta, että "aiheutan toiminnallani itse itselleni persoonana hyvän tai huonon jälleensyntymän", niin silloin mielestäni kaikki kaunis ja aidosti merkityksellinen vesittyy siinä samassa. Tuollainen filosofia kallistuu herkästi aina vain hienovaraisemman itsekkyyden puolelle. Todellinen oivallus piilee minusta siinä, että yksilö ymmärtää tehneensä väärin toiselle - ja loppupeleissä siis Itselleen. Kuinka tämän itse kukakin saavuttaa, lienee asia erikseen.
Nähdäkseni tämän opin syvyys piirtyy esiin siitä kuinka helppo se on ymmärtää, mutta kuinka vaikea se on sisäistää käytännössä jokaisessa tilanteessa. Ihminen elävää liekkiä ylläpitäessään joutuu yhä uudelleen lankeamaan alempaan itseensä ja se ristiriitaisella tavalla johdattaa kovin helposti etäälle ylösnousevista askelista, jotka osaltaan ylläpitää elämänliekkiä. Jos vain onnistuisi saavuttamaan mestarillisen tasapainon näiden lankeavien ja nousevien virtojen välillä (Lucifer-Christos) niin olisi saavuttanut melkoisen voiton suhteessaan karmaan.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Shivaprasaada
Posts: 127
Joined: Fri Feb 24, 2017 8:40 pm

Re: Karman sokeus

Post by Shivaprasaada »

Kiitos viesteistänne Kenazis, Insanus ja Smaragd!

Esititte mielenkiintoisia pointteja.

Koska Kenazis esitti kaksi hyvin olennaista kysymystä, pyrin vastaamaan niihin lyhyesti ja ytimekkäästi.

Kuulostaa fatalismilta, jossa ei ole tilaa vapaalle tahdolle. Miten tähän kuvioon mahtuu mukaan ihmisen tahdon vapaus?

Vastaus: Karman laki vaikuttaa ihmisen vapaaseen tahtoon, mutta ei poista sitä täysin, vain rajoittaa sitä tietyllä tavalla. Karman lain narut ovat olemassa ja ne vetelevät ihmisiä ja heidän tekojansa ja toimintaansa.
Jumala on kaikkialla läsnä oleva Henkenä ja Jumala on Viṣṇu-muodossa läsnä jokaisessa atomissa aineellisessa luomakunnassa. Jumala on korkein hallitsija ja kontrolloija ja karman laki vaikuttaa moneen asiaan.
Vaikka karman lain naruja ei voisi aistia mitenkään, ne ovat silti siellä.

Eikö nimien toistelua parempi tapa ole aktiivinen karmajooga eli Azazelin Tähdenkin painottama pyrkimys oikein toimimiseen, rakkaudellisuuteen, ymmärrykseen, väkivallattomuuteen?

Vastaus: Karma-jooga on yksi Jumalan palvelijan toiminnan osa-alue ja sekin vie lähemmäs Jumalaa. Erilaiset Jumalan lähestymisen tavat täydentävät toisiaan. Bhakti-jooga, johon kuuluu erilaiset Jumalan palvontaan liittyvät tavat kuten pyhien nimien toisto ja mietiskely.

Kultaisella ajalla Satya-Yugana, ihmiset olivat kaikkein kehittyneimpiä. Ihmiset elivät noin 100 000 vuotta ja heillä oli aikaa erilaisiin mietiskelyharjoituksiin, jopa hiljaiseen mietiskelyyn ja tämä ajan kanssa toi valaistumisen ja pelastuksen.

Hopea-ajalla Treta-Yugana ihmiset olivat kultaiseen aikaan nähden langenneempia ja ihmisen ikä oli noin 10 000 vuotta ja pelkät mietiskely tekniikat eivät riittäneet. Hopea-ajalla harjoitettiin monimukaisia uhrirituaaleja temppeleissä, jossa uhrattiin jopa eläimiä, mutta koska ihmiset olivat mystisiltä voimiltaan ja kyvyiltään voimakkaampia kuin nyt ja papit olivat pätevämpiä, uhratut eläimet saivat seuraavassa elämässään ihmisen muodon.

Pronssi-ajalla eli Dvarapa-Yugana ihmiset olivat Hopea-aikaan nähden vielä langenneimpia ja uhrirituaalit eivät tuottaneet enää samaa tulosta ja papit olivat vähemmän päteviä. Ihmiset elivät Pronssi-ajalla noin 1000 vuotta. Pronssi-ajalla ihmiset harjoittivat monimutkaisia palvonta seremonioita ja rituaaleja, jotka ajan kanssa toivat valaistumisen.

Nyt Rauta-ajan eli Kali-Yugan aikana ihmiset ovat niin langenneita, että edes kaikki kolme mainittua tapaa lähestyä Jumalaa yhdistettyinä eivät tuota haluttua tulosta. Ihmiset elävät Rauta-ajalla noin 100 vuotta. Rauta-ajalla elävät sielut ovat kaikista langenneimpia sieluja. Jumalan kullanvärinen avatāra Herra Caitanya, joka ilmestyi maailmaan vuonna 1486 Bengaliin Intiaan, ilmoitti, että ainoa todellinen varma tie vapautukseen on Bhakti-jooga Jumalan nimiä mietiskelemällä. Kaikki tätä tukevat teot ja toiminnat ovat hyviä ja suotavia.
Jos on itse paha, koko maailma on paha. Intialainen sananlasku, Urdu
Joka ei toisille pahaa toivo kuten ei itselleenkään, häntä ei paha kohtaa syyn puuttumisen vuoksi. Viṣṇupurāna, Intia
Kaiho
Posts: 5
Joined: Tue Oct 12, 2021 11:42 am

Re: Karman sokeus

Post by Kaiho »

Kenazis wrote: Mon Mar 07, 2022 8:56 am Olisiko tässä ideassa, että on aiheuttanut itselleen ns. kärsimyksellisen inkarnaation, kyse siitä, että laajennetaan muualla näkyvä idea syntymien väliseksi ja nämä ylittäviksi? Siis yksinkertaisimmillaanhan suuri osa kivusta ja kärsimyksestä voidaan sanoa johtuvan jollain tavalla vain tiedon puutteesta ja omasta toiminnasta, jonka voisi välttää ymmärrystään lisäämällä ja toimintaa muuttamalla.
Mietin pitkään kuinka vastaisin tähän viestiin. Ehkä syy siihen, miksi koin tuon niin ongelmalliseksi, oli taipumus mieltää edelliset elämät joksikin "omaksi" tai "henkilökohtaiseksi", lineaariseksi ja jossain määrin kronologiseksi jatkumoksi – minkä vuoksi ajatus viattoman persoonallisen ihmisen kärsimyksestä tuntuukin täysin mielettömältä. Palaset loksahtelivat kohdilleen kun ajatus aiemmista elämistä laajeni ihmiskunnan ja koko kosmoksen yhteiseksi, ajan ja paikan ylittäväksi uudelleensyntymien kierroksi. Näin tarkasteltuna oppia on helpompi hahmotella, sillä kollektiivinen karma ja inkarnaatiot kulkevat käsi kädessä. Tiivistettynä: kaikki karma on yhteistä korkeammalle Itselle, vaikka alempaan minään valautuneena ja kokonaisuudesta eriytyneen persoonan linssien läpi koettuna se näyttäytyy mitä hirvittävimpänä vääryytenä. (Tämä tietysti palaa Nefastoksen esittämään vastalauseeseen koko kärsimyksen mielettömyydestä.)
Jos siis tuota mainitsemaasi tiedon puutetta ja "vääränlaista" toimintaa ajattelisi lankeamisen tilana ja irrallisuutena absoluutin kaikkiallisesta läsnäolosta?
Kenazis wrote: Mon Mar 07, 2022 8:56 am Jos esiintyy täysin sattumanvaraisen oloista kärsimystä, johon tuntuu, että uhri ei ole syyllinen, se voidaan selittää aiemman elämän tapahtumista johtuvaksi? Karma ikään kuin aukkojen jumalana selittämässä selittämätöntä sen sijaan, että hyväksyttäisiin vastaukseksi sattuma tai sen myöntö, että ei hajuakaan mistä tässä on kyse?
Kyllähän ajatuksen voi nähdä, kuten sanoit, "aukkojen jumalana" ja persoonallista ihmistä suurempana selittävänä tekijänä kärsimysten takana. Toisaalta, kun selittämätön saa selityksen, niin onko tuo selitys kaikenkattava ja todellista ymmärrystä tuova, vai jääkö se "vain selityksen" tai "hypoteesin" asteelle? Ehkä tämä peilaa samaa ajatusta sokeasta uskosta vs. tiedon ja ymmärryksen kautta rakentuvasta uskosta. Jälkimmäiseen pääseminen edellyttäisi tässä tapauksessa myös jonkinlaista ymmärrystä inkarnaatiosta ja sen lainalaisuuksien todeksi kokemista myös persoonallisen elämän kautta. Ilman sitä oppi karmasta, kärsimyksen "ansaitsemisen" näkökulmasta, näyttäytyy kovin häilyvänä ohjenuorana.
Smaragd wrote: Wed Mar 09, 2022 4:35 pm Nähdäkseni tämän opin syvyys piirtyy esiin siitä kuinka helppo se on ymmärtää, mutta kuinka vaikea se on sisäistää käytännössä jokaisessa tilanteessa. Ihminen elävää liekkiä ylläpitäessään joutuu yhä uudelleen lankeamaan alempaan itseensä ja se ristiriitaisella tavalla johdattaa kovin helposti etäälle ylösnousevista askelista, jotka osaltaan ylläpitää elämänliekkiä. Jos vain onnistuisi saavuttamaan mestarillisen tasapainon näiden lankeavien ja nousevien virtojen välillä (Lucifer-Christos) niin olisi saavuttanut melkoisen voiton suhteessaan karmaan.
Juurikin näin. Miten suurta herkkyyttä vaatii pienten nyanssien tunnistamiseen kulloinkin käsillä olevassa tilanteessa. Puhumattakaan siitä miten hankalaa jokahetkinen läsnäolokin toisinaan on. Jotenkin kalahti tuo mainintasi alempaan itseensä aina uudelleen lankeamisesta sopivasti tähänkin hetkeen :D "Oppia ikä kaikki."
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Karman sokeus

Post by Kenazis »

Shivaprasaada wrote: Sun Mar 13, 2022 4:04 am Kuulostaa fatalismilta, jossa ei ole tilaa vapaalle tahdolle. Miten tähän kuvioon mahtuu mukaan ihmisen tahdon vapaus?
Vastaus: Karman laki vaikuttaa ihmisen vapaaseen tahtoon, mutta ei poista sitä täysin, vain rajoittaa sitä tietyllä tavalla. Karman lain narut ovat olemassa ja ne vetelevät ihmisiä ja heidän tekojansa ja toimintaansa.
Jumala on kaikkialla läsnä oleva Henkenä ja Jumala on Viṣṇu-muodossa läsnä jokaisessa atomissa aineellisessa luomakunnassa. Jumala on korkein hallitsija ja kontrolloija ja karman laki vaikuttaa moneen asiaan.
Vaikka karman lain naruja ei voisi aistia mitenkään, ne ovat silti siellä.
En vielä oikein saa otetta tästä karman lain ja vapaan tahdon suhteesta yllä olevan perusteella. Miten karman laki rajoittaa vapaata tahtoa ja miten vapaa tahto on karman laista vapaa? Tämä on lähinnä ”ääneen pohdintaa”, mutta saat selventää, jos tahdot?
Shivaprasaada wrote: Sun Mar 13, 2022 4:04 am Eikö nimien toistelua parempi tapa ole aktiivinen karmajooga eli Azazelin Tähdenkin painottama pyrkimys oikein toimimiseen, rakkaudellisuuteen, ymmärrykseen, väkivallattomuuteen?
Vastaus: Karma-jooga on yksi Jumalan palvelijan toiminnan osa-alue ja sekin vie lähemmäs Jumalaa. Erilaiset Jumalan lähestymisen tavat täydentävät toisiaan. Bhakti-jooga, johon kuuluu erilaiset Jumalan palvontaan liittyvät tavat kuten pyhien nimien toisto ja mietiskely.
Kultaisella ajalla Satya-Yugana, ihmiset olivat kaikkein kehittyneimpiä. Ihmiset elivät noin 100 000 vuotta ja heillä oli aikaa erilaisiin mietiskelyharjoituksiin, jopa hiljaiseen mietiskelyyn ja tämä ajan kanssa toi valaistumisen ja pelastuksen.
Hopea-ajalla Treta-Yugana ihmiset olivat kultaiseen aikaan nähden langenneempia ja ihmisen ikä oli noin 10 000 vuotta ja pelkät mietiskely tekniikat eivät riittäneet. Hopea-ajalla harjoitettiin monimukaisia uhrirituaaleja temppeleissä, jossa uhrattiin jopa eläimiä, mutta koska ihmiset olivat mystisiltä voimiltaan ja kyvyiltään voimakkaampia kuin nyt ja papit olivat pätevämpiä, uhratut eläimet saivat seuraavassa elämässään ihmisen muodon.
Pronssi-ajalla eli Dvarapa-Yugana ihmiset olivat Hopea-aikaan nähden vielä langenneimpia ja uhrirituaalit eivät tuottaneet enää samaa tulosta ja papit olivat vähemmän päteviä. Ihmiset elivät Pronssi-ajalla noin 1000 vuotta. Pronssi-ajalla ihmiset harjoittivat monimutkaisia palvonta seremonioita ja rituaaleja, jotka ajan kanssa toivat valaistumisen.
Nyt Rauta-ajan eli Kali-Yugan aikana ihmiset ovat niin langenneita, että edes kaikki kolme mainittua tapaa lähestyä Jumalaa yhdistettyinä eivät tuota haluttua tulosta. Ihmiset elävät Rauta-ajalla noin 100 vuotta. Rauta-ajalla elävät sielut ovat kaikista langenneimpia sieluja. Jumalan kullanvärinen avatāra Herra Caitanya, joka ilmestyi maailmaan vuonna 1486 Bengaliin Intiaan, ilmoitti, että ainoa todellinen varma tie vapautukseen on Bhakti-jooga Jumalan nimiä mietiskelemällä. Kaikki tätä tukevat teot ja toiminnat ovat hyviä ja suotavia.
Edellä mainittu teoria sisältää monta asiaa, joihin en itse henkilökohtaisesti usko. Kyseessä on käsittääkseni suuntauksen Gaudiya Vaishnavismi perustajan ideologiaa, jota muun muassa Khrisna-liike edustaa Suomessa? Kysymykseni on: Mihin tämä teoria perustuu (muuhun kuin yhden ihmisen metafyysisiin teorioihin)? Vaikea kysymys, tiedän, mutta mielestäni etiikka on ensisijaisesti toimintaa elämänmuotojen välillä, ei teoriaa. Itselleni karman laki liittyy myös etiikkaan vahvasti, jos sillä jotain merkitystä haluaa alkuunkaan olevan. Voimmeko puhua etiikasta ja henkisestä kehityksestä (ja missä määrin), jos se tähtää ensisijaisesti omaan pelastumiseen eikä muiden auttamiseen?
Kaiho wrote: Sun Mar 13, 2022 2:07 pm Jos siis tuota mainitsemaasi tiedon puutetta ja "vääränlaista" toimintaa ajattelisi lankeamisen tilana ja irrallisuutena absoluutin kaikkiallisesta läsnäolosta?
Lankeamisen tila voitaisiin mielestäni nähdä näin ja irrallisuus absoluutista vastaavasti perimmäisenä syynä ”vääränlaiseen” toimintaan (käsitteen ”toiminta” laajassa merkityksessä).
Kaiho wrote: Sun Mar 13, 2022 2:07 pmToisaalta, kun selittämätön saa selityksen, niin onko tuo selitys kaikenkattava ja todellista ymmärrystä tuova, vai jääkö se "vain selityksen" tai "hypoteesin" asteelle? Ehkä tämä peilaa samaa ajatusta sokeasta uskosta vs. tiedon ja ymmärryksen kautta rakentuvasta uskosta. Jälkimmäiseen pääseminen edellyttäisi tässä tapauksessa myös jonkinlaista ymmärrystä inkarnaatiosta ja sen lainalaisuuksien todeksi kokemista myös persoonallisen elämän kautta. Ilman sitä oppi karmasta, kärsimyksen "ansaitsemisen" näkökulmasta, näyttäytyy kovin häilyvänä ohjenuorana.
Olen pitkään miettinyt juuri selityksien ja teorioiden suhteen niiden ”selitys-ja muutosvoimaa”. Jos jokin hieno metafyysinen rakennelma on poistettavissa kokonaan eikä se vaikuta mihinkään millään tavalla niin teoria on ”aikaa pois joltain paremmalta”. Esimerkiksi gematriaan perehtymisen lopetin alkuunsa, koska sain kaikki vapaa-aikani kulumaan sen parissa ja lopulta ymmärsin, että tämä ei vie mihinkään eikä edistä mitään. Karkeasti jakaen näen, että on teorioita, jotka ovat totta siinä mielessä, että niiden omaksuminen ja ymmärtäminen selittää asioita, joita muuten ei oikein pysty selittämään (jne) ja teorioita, jotka voivat olla todella mielenkiintoisia henkilökohtaisesti, mutta lopulta lähinnä vain sitä.
"We live for the woods and the moon and the night"
AnssiV
Posts: 16
Joined: Tue Apr 26, 2022 11:03 am

Re: Karman sokeus

Post by AnssiV »

Itse olen ymmärtänyt että jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen karmansa eli muistojensa summa mikä on syy ihmiseksi syntymiseen ja osa siitä on eetterikeho joka myös sieluksi mielletään ja aiheuttaja tälle yksilölliselle kokemukselle ja tästä syystä eläimillä ei ole sielua tai karmaa. Vapautuminen on vapautumista inhimillisistä haluistaan eli tästä eetterikehosta joka on juurisyy ihmisenä syntymiseen. Yhteisöilläkin on yhteiset muistonsa ja yhteinen puhuttu kieli luo jokaiselle kansalle oman kulttuurinsa eli kollektiivisen karman. Mukava päästä lukemaan muidenkin ajatuksia aiheesta ja pahoittelut huonosta ulosannista oon huono kirjoittamaan.
Gu means darkness, ru means dispeller. One who dispels your darkness is a Guru.
gunslinger
Posts: 30
Joined: Sun Nov 28, 2021 10:02 pm

Re: Karman sokeus

Post by gunslinger »

AnssiV wrote: Sun Jul 17, 2022 2:01 pm Itse olen ymmärtänyt että jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen karmansa eli muistojensa summa mikä on syy ihmiseksi syntymiseen ja osa siitä on eetterikeho joka myös sieluksi mielletään ja aiheuttaja tälle yksilölliselle kokemukselle ja tästä syystä eläimillä ei ole sielua tai karmaa. Vapautuminen on vapautumista inhimillisistä haluistaan eli tästä eetterikehosta joka on juurisyy ihmisenä syntymiseen. Yhteisöilläkin on yhteiset muistonsa ja yhteinen puhuttu kieli luo jokaiselle kansalle oman kulttuurinsa eli kollektiivisen karman. Mukava päästä lukemaan muidenkin ajatuksia aiheesta ja pahoittelut huonosta ulosannista oon huono kirjoittamaan.
Ei mitään syytä pahoitella. Täysin ymmärrettävä ulosanti ainakin minulle. Tahtoisin kuitenkin kysyä sinulta, että koetko sinä niin että karma on jokaisen osalta täysin yksilöllinen asia? Eli siis karma vaikuttaa aina yksilöllisesti vain kyseiseen yksilöön eikä ole olemassa yleistä karmaa joka vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin? Itse kun koen asian niin, että on olemassa Karma. Voitaisiin kutsua sitä yleiseksi karmaksi tai vain Karmaksi joka vaikuttaa kaikkeen ja on kaikkialla. Jokainen teko oli se positiivinen tai negatiivinen vaikuttaa kaikkeen ja täten jokaisen yksilön teot vaikuttavat tähän "yleiseen karmaan". Toki koen itse myös niin, että on olemassa henkilökohtainen karma joka vaikuttaa myös yksilöön, mutta se ei voi samalla olla vaikuttamatta "yleiseen karmaan".

edit. viesti lähti liian aikaisin. lisätty tekstiä.
Locked