Cancer wrote: ↑Wed Mar 02, 2022 1:38 pmMäärittelen tässä karmaan uskomisen siis sen uskomiseksi, että kaikki maailmassa tapahtuva on jossain lopullisessa, "sub specie aeternitatis"-analyysissa oikeudenmukaista - ja että kärsivät olennot siis ansaitsevat kärsimyksensä. Olisi kiinnostavaa kuulla muiltakin karman määritelmiä; ne voisivat tehdä näistä asioista kommunikoinnista helpompaa.
Todella vaikea tiivistää näin syvää asiaa lyhyeen. Olen yrittänyt laajentaa tässä ketjussa sen määritelmää, mutta voisi olla toisaan selkeyttävää jos jotenkin onnistuisi lyhemminkin tiivistämään.
Nähdäkseni karma on syy-seuraus suhteiden nivoutumista subjektien luonnonvoimien hallinnoimisen oppimiseen ja siten integroitumista syvemmin ytimelliseen todellisuuteen, pois ymmärtämättömyyden aiheuttamasta kärsimyksestä.
Cancer wrote: ↑Wed Mar 02, 2022 1:38 pmMiksi ajatus siitä, että maailma kokonaisuutena olisi jotenkin hyvä tai oikeudenmukainen, on niin tärkeä? Ehkä eroni joihinkin muihin foorumilaisiin on tässä se, että en pidä maailmaa kokonaisuutena tietoisena toimijana enkä siksi sovella siihen hyvyyden tai oikeudenmukaisuuden kaltaisia eettisiä käsitteitä.
Pidän myös hyvin mahdollisena ja filosofisestikkin pitävimpänä näkökulmana että niinkuin absoluuttiin ei voi painaa erittyviä ominaisuuksia, niin siitä ilmeneviin luoviin voimiin ja niiden luomaan maailmaan ei voi painaa kokonaisuutena hyvän ja oikeudenmukaisuuden leimaa (se mitä ihmisperspektiivistä jälkimmäisellä sanalla tarkoitetaan). "Oikeudenmukainen" on kyllä jokseenkin ongelmallinen termi, ja tässä lieneekin ainakin osasyy millä aiheutin hämmennystä. Riisukaamme oikeudenmukaisuuden käsitteestä kaikki kostonhalu ja katsokaamme kausaliteetin paljaaseen välttämättömyyteen, niin kenties katsomme jokseenkin samaa merkitystä sanalle. Minulle ei ole tärkeää että maailma olisi illusorisen hyvä ja "oikeudenmukainen", mutta minulle on tärkeää että asioiden kausaliteetit tunnustetaan (välttämättömiksi, ts. "oikeudenmukaisiksi"). Muuten maailma ei olisi minkäänlaisessa kosketuksessa minkäänlaiseen taustalla piilevään totuuteen merkityksessä perimmäiset luonnonlait.
Eli määrittelen karman "okeudenmukaisuuden" olevan ennemmin kausaliteetin lakien välttämättömyyttä, kuin oikeudenmukaisuutta inhimillisestä näkökulmasta.
Cancer wrote: ↑Wed Mar 02, 2022 1:38 pmMiksei yksinkertaisesti voisi olla niin, että hirveitä asioita tapahtuu myös täysin viattomille?
Tämän mahdollisuutta mietin itsekin kun kysyin onko kyse välttämättä karman sokeudesta, vai ehkä kuitenkin ihmisen vapauden sokeudesta. Kuitenkin, se että asioita tapahtuisi täysin viattomille on nähdäkseni vain osittain totta ja lopulta ontuva perspektiivi, sillä se ei tunnusta viattomuuden sokaisevia ja regressoivia ominaisuuksia. Siispä ilmennyt viattomuus on oksymoroni. Viattomuuskin ihmisen tasolla mätänee lopulta valinnaksi pidättäytyä ihmisyyden ponnistuksista. Maailma herättelee pahimmatkin pakoilijat ja välttelijät (reaktio josta ei kali yugassa ole puutetta) keskeisten kysymysten ääreen mitä hirveimmillä tavoilla.
Kenties oma näkökulmani karmaan äärimmäisen oikeudenmukaisena järjestelmänä kumpuaakin pääosin optimistisesta temperamentistani, joka pohjaa ajatukseen mahdollisimman silloittavasta näkökulmasta ihmisyyden ylittävään tasoon. Ajatuksena lienee pyrkimys välttää ihmisyyden pohjamudissa ylimääräiset rimpuilut, mihin lähes välttämättömästi joutuu muutenkin.
Cancer wrote: ↑Wed Mar 02, 2022 1:38 pm
Minusta puheet siitä, että karman oikeudenmukaisuus on erilaista kuin inhimillinen oikeudenmukaisuus, että kärsimystä haluaa jokin korkeampi itse jne. kuulostavat kiertelyltä, jolleivät sofismilta.
En itse näe että korkeampi itse haluaa kärsimystä. Näen sen ennemminkin tahtovan välttää niitä auttamalla aukaisemaan alemman itsen solmut, joiden kautta ymmärrämme luonnon lakeja, joihin kaikessa vapaudessamme olemme herkästi hankalassa suhteessa. (Pitkittyvä kärsimys yhdellä tasolla on pitkällä tähtäimellä enemmän kärsimystä kuin uusien kauhujen lippaiden aukaiseminen mahdollisimman suoraa pyristelemättä.) Korkeampi itse on nähdäkseni yksilöllisen olennon huipulla, mistä se havaitsee laajemman näköalan karmiseen kenttään, siispä se ei ole karman suvereeni hallitsija vaikka saattaakin olla jossain suhteessa karman ilmenemiseen yksilölle. Tällöin se on ennemminkin alempi itse, joka ymmärryksen kiihkossaan ja sitä vastustaessaan ei hakeudu suorinta reittiä ymmärrykseen vaan saattaa muodostaa masokistisia taipumuksia. Mutta nämä ylemmän ja alemman itsen sadomasokistiset polaarisuudet lienevät yksilökohtaisia dynaamisilta painotuksiltaan.*
Poistaako tämä sitten kiertelyn tunnetta näkökulmasta? Kenties ei, sillä jos ymmärsin oikein niin kiertelyn tunne tulee siitä että nämä metafysiikan huomioivat karmisten lainalaisuuksien merkitykset asiassa näyttäytyvät kokonaan inhimillisen perspektiivin ylittäviltä ja siksi pahimmillaan sofismilta, merkityksettömiltä ihmisen tilaan. Mutta mikäli määrittelemme ihmisen mikrokosmokseksi niin näkökulmani ei välttämättä näyttäydy kiertelynä vaan kurotteluna tuoda mukaan metafyysiset tekijät osaksi kokonaisuutta. Ihmisyys ei nähdäkseni ole rajattu "inhimilliseen kokemukseen", ilmaisun kapeassa merkityksessä, vaan pitää sisällään ihmisyyden ylittävien tasojen havainnoinnin ja hallitsemisen, mitä kautta ja minne ponnistelemalla hän hakee parantavan eliksiirin ihmisen tilaa määrittävään kamalaan haavaan. Kenties ensimmäisissä viesteissäni ilmaisin asian jokseenkin tylyn herättelevästi. Toivoisin että tämä selitys voisi viimeistään olla integroiva.
* Itse tosin harvemmin puhun korkeammasta itsestä täysin superegon määritelmiin rajautuvana, missä se voi epämuodostua sadistisiin mittoihin. Tällöin ollaan nähdäkseni jo pitkälti alemman kolminaisuuden muotoihin sidottuja sen sijaan että oltaisiin ylemmän kolminaisuuden täydellisessä ideaalissa. Superegon voisi siis ajatella astraaliin painettuna ylöspäisen kolmion muotona alaspäisen kolmion päällä siinä meille tutuimmassa kolminaista avainta havainnollistavassa kuvassa. Tuolla astraalin tasolla ihan omat olentonsa ottavat ideaalin kannettavakseen ja paisuteltavakseen.
Kenazis wrote: ↑Wed Mar 02, 2022 11:28 am
Tiedän kyllä itse tässä hieman syyllistyneeni siihen, että olen tarttunut niihin ”kritisoitaviin ongelmakohtiin” enkä niihin, jossa olen ollut ihan samaa mieltä. Omalle luonteenlaadulle on vain ominaisempaa ”osoittaa ongelmaa” ja miettiä sitä ja ratkaisuja kuin pohtia sitä mikä on hyvin ja mistä ollaan samaa mieltä.
Tämä olisi omana keskustelunaan hyvin mielenkiintoinen sillä juuri näin omakin luonteeni on tottunut asennoitumaan ja tuolla on hirveästi todella kiperiä kysymyksiä ja sudenkuoppia, joihin törmään tuon tuosta arkielämässäni. Voisi kai sanoa meidän katsovan tässä manas-kama manas suhteen haasteisiin.