Pahan kanssa identifioiminen

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Pahan kanssa identifioiminen

Post by Kavi »

YLE: Pimeä puoli houkuttaa fiktiossa, vaikka arkielämässä lähelle tuleva rikos tuntuu kammottavalta – pahiksessa kiehtoo samankaltaisuus

Kärsimys-topicissa Nefastos nostikin aiheeksi raffin ja radikaalin pahan glorifioinnin ja minä puolestaan viittasin myöhemmin populaarikulttuuriin yhteydessä toiseen Ylen-artikkeliin koskien rikollista elämää kuinka elokuvissa katsoja samaistuu pahiksiin. Nolanin Batman-trilogiasta varsinkin on kirjoitettu jos miten paljon. En halua syventyä niihin tässä sen tarkemmin enkä tiedä onko tämä kovin kiinnostava teemakaan.
Koin kuitenkin tarpeelliseksi luoda jälleen uuden paha-topicin, vaikka sympatiaa pahuudelle-topic onkin jo olemassa.

Millaisia ajatuksia tämä aihe herättää teissä ja minkälaisia tapoja teillä on kohdata tai käsitellä teemaa?
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Pahan kanssa identifioiminen

Post by Soror O »

Kavi wrote: Sun Sep 12, 2021 7:10 pm YLE: Pimeä puoli houkuttaa fiktiossa, vaikka arkielämässä lähelle tuleva rikos tuntuu kammottavalta – pahiksessa kiehtoo samankaltaisuus

Kärsimys-topicissa Nefastos nostikin aiheeksi raffin ja radikaalin pahan glorifioinnin ja minä puolestaan viittasin myöhemmin populaarikulttuuriin yhteydessä toiseen Ylen-artikkeliin koskien rikollista elämää kuinka elokuvissa katsoja samaistuu pahiksiin. Nolanin Batman-trilogiasta varsinkin on kirjoitettu jos miten paljon. En halua syventyä niihin tässä sen tarkemmin enkä tiedä onko tämä kovin kiinnostava teemakaan.
Koin kuitenkin tarpeelliseksi luoda jälleen uuden paha-topicin, vaikka sympatiaa pahuudelle-topic onkin jo olemassa.

Millaisia ajatuksia tämä aihe herättää teissä ja minkälaisia tapoja teillä on kohdata tai käsitellä teemaa?
Olen huomannut, että monin kohdin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ilkeyttä pidetään edelleen jonkinlaisena voimakkuuden merkkinä. Lasten ja nuoren maailmassa tämä näkyy tietynlaisena kovuuden ihannointina. Ihminen saakin harhaisen vallan- ja voimantunteen heijastaessaan epämiellyttäviä ominaisuuksia toiseen - ja täten kieltäessään ne itsessään. Ilkeydessä on kuitenkin kysymys siitä, että ihminen on sisäisesti liian hauras kohdatakseen näitä piirteitä itsessään. Itse töitä nuorten kanssa tehdessäni toistelen usein, että ihmisellä, joka aidosti viihtyy omassa itsessään, ei ole syytä olla ilkeä toisia kohtaan. Ilkeys ja pahan ulkoiset ilmenemismuodot kertovat aina avuttomuudesta.

Elämänfilosofiassani kuitenkin kunnioitan Pahuutta, en vain halua harjoittaa edellä mainitun kaltaista avuttomuutta. Pahuus isolla alkukirjaimella on itselleni Azazel, toiseutettu, varjo, syntipukki.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Pahan kanssa identifioiminen

Post by Insanus »

Fiktion pahiksissa on usein sama pitkästyttävä piirre että ne kirjoitetaan aina tappamaan helvetisti täysin turhaan. Jos Voldemort haluaisi kontrolloida velhomaailmaa ja tulla kuolemattomaksi jne ja käyttäisi sitä ylivertaista älykkyyttään ja mielenlukutaitoaan muuhunkin kuin avada kedavran huuteluun, tai jos Jokeri olisi Jokeri mutta jättäisi sairaalat räjäyttämättä ja kiusaisi psykologisilla peleillään ihmisiä muutenkin kuin ampumalla rakkaimpia päähän läpällä tms niin voitaisiin saada ihan kiinnostavia hahmoja "hyviksiin". Hyviksille harvoin kirjoitetaan vallantunto tai ylipäänsä ego, ellei kyse ole jostain ilmeisestä antisankarista. Se että hankalat ja valtaan liittyvät persoonallisuuden piirteet yhdistetään muitta mutkitta siihen että kohta tulee kuula kalloon on tosi väsynyttä. Harva varmaan pahiksissa samaistuu siihen turhaan väkivaltaan, vaan niihin aivan ilmeisellä tavalla positiivisiin piirteisiin mitä noilla on joiden kutsuminen "pahoiksi" tai "pahiksen piirteiksi" sekoittaa jo elokuvat arkitodellisuuteen.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Pahan kanssa identifioiminen

Post by Soror O »

Insanus wrote: Tue Sep 21, 2021 10:54 pm Fiktion pahiksissa on usein sama pitkästyttävä piirre että ne kirjoitetaan aina tappamaan helvetisti täysin turhaan. Jos Voldemort haluaisi kontrolloida velhomaailmaa ja tulla kuolemattomaksi jne ja käyttäisi sitä ylivertaista älykkyyttään ja mielenlukutaitoaan muuhunkin kuin avada kedavran huuteluun, tai jos Jokeri olisi Jokeri mutta jättäisi sairaalat räjäyttämättä ja kiusaisi psykologisilla peleillään ihmisiä muutenkin kuin ampumalla rakkaimpia päähän läpällä tms niin voitaisiin saada ihan kiinnostavia hahmoja "hyviksiin". Hyviksille harvoin kirjoitetaan vallantunto tai ylipäänsä ego, ellei kyse ole jostain ilmeisestä antisankarista. Se että hankalat ja valtaan liittyvät persoonallisuuden piirteet yhdistetään muitta mutkitta siihen että kohta tulee kuula kalloon on tosi väsynyttä. Harva varmaan pahiksissa samaistuu siihen turhaan väkivaltaan, vaan niihin aivan ilmeisellä tavalla positiivisiin piirteisiin mitä noilla on joiden kutsuminen "pahoiksi" tai "pahiksen piirteiksi" sekoittaa jo elokuvat arkitodellisuuteen.
Ehkä väkivalta on konkreettista fyysistä väkivaltaa senkin takia, että se on paljon vähemmällä vaivalla (taloudellisemmin) kuvattavissa kuin nyansoidumpi (ja täten jopa vaarallisempi) henkinen väkivalta.

Jos miettii länsimaisen populaarielokuvan kehitystä, niin tässä hyvis-pahis-asetelmassa on mielestäni tapahtunut melko lyhyen ajan sisään muutos kohti ambivalenssia. Pahiksista rakennetaan samaistuttavampia ja uskottavampia, kun vielä esimerkiksi 90-luvulla pahuus oli kategorisesti toiseutettua. Sellainen "sympatiaa pahuudelle"-teema kyllä mielestäni näkyy populaarikulttuurissa, mutta ehkä suurilta osin sellaisessa kesytetyssä ja helposti nieltävissä olevassa muodossa.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Pahan kanssa identifioiminen

Post by Insanus »

Soror O wrote: Wed Sep 22, 2021 10:18 am
Insanus wrote: Tue Sep 21, 2021 10:54 pm Fiktion pahiksissa on usein sama pitkästyttävä piirre että ne kirjoitetaan aina tappamaan helvetisti täysin turhaan. Jos Voldemort haluaisi kontrolloida velhomaailmaa ja tulla kuolemattomaksi jne ja käyttäisi sitä ylivertaista älykkyyttään ja mielenlukutaitoaan muuhunkin kuin avada kedavran huuteluun, tai jos Jokeri olisi Jokeri mutta jättäisi sairaalat räjäyttämättä ja kiusaisi psykologisilla peleillään ihmisiä muutenkin kuin ampumalla rakkaimpia päähän läpällä tms niin voitaisiin saada ihan kiinnostavia hahmoja "hyviksiin". Hyviksille harvoin kirjoitetaan vallantunto tai ylipäänsä ego, ellei kyse ole jostain ilmeisestä antisankarista. Se että hankalat ja valtaan liittyvät persoonallisuuden piirteet yhdistetään muitta mutkitta siihen että kohta tulee kuula kalloon on tosi väsynyttä. Harva varmaan pahiksissa samaistuu siihen turhaan väkivaltaan, vaan niihin aivan ilmeisellä tavalla positiivisiin piirteisiin mitä noilla on joiden kutsuminen "pahoiksi" tai "pahiksen piirteiksi" sekoittaa jo elokuvat arkitodellisuuteen.
Ehkä väkivalta on konkreettista fyysistä väkivaltaa senkin takia, että se on paljon vähemmällä vaivalla (taloudellisemmin) kuvattavissa kuin nyansoidumpi (ja täten jopa vaarallisempi) henkinen väkivalta.

Jos miettii länsimaisen populaarielokuvan kehitystä, niin tässä hyvis-pahis-asetelmassa on mielestäni tapahtunut melko lyhyen ajan sisään muutos kohti ambivalenssia. Pahiksista rakennetaan samaistuttavampia ja uskottavampia, kun vielä esimerkiksi 90-luvulla pahuus oli kategorisesti toiseutettua. Sellainen "sympatiaa pahuudelle"-teema kyllä mielestäni näkyy populaarikulttuurissa, mutta ehkä suurilta osin sellaisessa kesytetyssä ja helposti nieltävissä olevassa muodossa.
Kirjoituksia Kellarista - The Movie
Come on Hollywood
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Pahan kanssa identifioiminen

Post by Nefastos »

Soror O wrote: Wed Sep 22, 2021 10:18 amJos miettii länsimaisen populaarielokuvan kehitystä, niin tässä hyvis-pahis-asetelmassa on mielestäni tapahtunut melko lyhyen ajan sisään muutos kohti ambivalenssia. Pahiksista rakennetaan samaistuttavampia ja uskottavampia, kun vielä esimerkiksi 90-luvulla pahuus oli kategorisesti toiseutettua.

Minua ärsytti kovin, kun vuosituhanteen vaihteen tienoilla, noin vuodesta 1999 eteenpäin, populaarikulttuurin valtasi äkkiä valtava tarve tehdä kaikista rouheita, tuskailevia antisankareita. Muutos oli äkillinen, kokonaisvaltainen ja sisukas.

Tällaisessa "aikuistumisessa alleviivatusta kontrastisuudesta" menetetään hyvin paljon tarinoiden arkkityyppisyydestä. Ja silloin käy niin, että se mikä ajatellaan kulttuurisesti hahmojen aikuistumisena onkin itse asiassa merkki päinvastaisesta, eli sankarien ja antagonistien pateettisesta puberteettisuudesta. Kaikista tulee tukka silmillä emoilevia ahdistujia, jotka eivät suostu osaansa, oli se mikä tahansa. Ja tosiaan tätä arkkityyppiahdistumista seurasikin hyvin nopeasti etenevät askeleet nykyiseen gangsta-asennoitumiseen, jossa mikään kirkas ja puhdas – hyvässä tai pahassa – ei voi olla kulttuurisesti uskottavaa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Pahan kanssa identifioiminen

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Wed Sep 29, 2021 9:06 am
Tällaisessa "aikuistumisessa alleviivatusta kontrastisuudesta" menetetään hyvin paljon tarinoiden arkkityyppisyydestä. Ja silloin käy niin, että se mikä ajatellaan kulttuurisesti hahmojen aikuistumisena onkin itse asiassa merkki päinvastaisesta, eli sankarien ja antagonistien pateettisesta puberteettisuudesta. Kaikista tulee tukka silmillä emoilevia ahdistujia, jotka eivät suostu osaansa, oli se mikä tahansa. Ja tosiaan tätä arkkityyppiahdistumista seurasikin hyvin nopeasti etenevät askeleet nykyiseen gangsta-asennoitumiseen, jossa mikään kirkas ja puhdas – hyvässä tai pahassa – ei voi olla kulttuurisesti uskottavaa.
Täytyy myöntää, että tämä oma tulkintani on pitkälti epävalistunutta mutuilua: en jaksa katsoa nykyään mitään populaarikulttuurin tuotoksia. (Katsoisin kyllä nostalgiamielessä 90-luvun elokuvia, mutta uskoakseni olen jo katsonut ne, joille voin antaa aikaani.) Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat tällä kuvastojen puberteettisuudella - jos lähtökohtana on ollut typerä, alleviivattu, karitykarisoitu pahuus, kasvaa siitä seuraavassa vaiheessaan versoja, jotka ovat niin ikään vähemmän syvällisiä ja kirkkaita. Katsojaa kuitenkin houkutellaan samaistumaan pahiksiin, olivat nämä kuinka uskottavia tai eivät. Kertooko tämä houkuttelu jostain muustakin kuin siitä, että vanhat tarinalinjat ja asetelmat ovat imetty kuiviin niiden rahallisesta potentiaalista, en tiedä.
Insanus wrote: Tue Sep 21, 2021 10:54 pm Kirjoituksia Kellarista - The Movie
Come on Hollywood
":D" Poimin kyseisen kirjan käsiini taas pitkästä aikaa. Millainen on 2020-luvun kellari-ihminen? Vai onko tuohon kuvaan mitään lisättävää, koska ihmisyyden perusjännite pysyy samana? (Pysyykö?)
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Pahan kanssa identifioiminen

Post by Nefastos »

Soror O wrote: Sat Oct 02, 2021 8:23 pmLuulen ymmärtäväni mitä tarkoitat tällä kuvastojen puberteettisuudella - jos lähtökohtana on ollut typerä, alleviivattu, karitykarisoitu pahuus, kasvaa siitä seuraavassa vaiheessaan versoja, jotka ovat niin ikään vähemmän syvällisiä ja kirkkaita. Katsojaa kuitenkin houkutellaan samaistumaan pahiksiin, olivat nämä kuinka uskottavia tai eivät.

Kasaripahuushan määrittyi populaarikulttuurissa sitä kautta, minkä värinen univormu jollakulla oli, mihin kansakuntaan tai rotuun tai kenen alaisuuteen kuului. "Pahuus" liittyi etiikkaan hyvin väljästi, oikeastaan lähinnä vain amerikkalaisen demokratiadiskurssin hylkäämisen kautta. Tällainen alkuasetelma on itse asiassa hyvinkin arkkityyppinen, niin että minusta ei ole ihme että esimerkiksi Star Wars mainittiin hiljattain yleisenä unikuvaston valmistusmateriaalina. Juuri arkkityyppisyys on sitä piilotajunnan yliaistillista leipää, jota astraalinen mieli voi hyödyntää niin valveilla kuin unessa. Arkkityyppisyydellä tarkoitan tässä esim. sitä, että protagonistit ja antagonistit ilmaisevat eri tyyppisiä hyveitä. Aivan kuten tietyn tähtimerkin, prinsiipin tai aspektin hyve näyttää sen kanssa vastakkainasettelussa olevien merkkien näkökulmasta paheelta, ja vice versa. Kuitenkin jokainen ymmärtää, että Darth Vader (siis se alkuperäinen, ei teiniemoileva myöhempi esityksensä) voi olla ihailtavampi hahmo kuin Han Solo, tai jopa sankarin matkaansa lopulta aika mielikuvituksettomasti eteenpäin hapuileva Luke.

Tämän jälkeen menetettiin jotain, kun kaikissa sarjamurhaajissa alettiin nähdä sympaattisia piirteitä, ja kaikissa sankarimatkaajissa patologisia ja/tai koomisia. Jonkinlaisen pinaakkelin tälle kuolleen heeroksen kustannuksella virnuilulle voisi nähdä Twin Peaks The Returnin ensin hievahtavattoman debiilissä ja sitten yhtä tuskaisan epäuskottavassa ja moraalissaan lopulta epämoraalisessa Cooperissa. Antisankaruudesta on nyttemmin tultu jo eräänlaiseen käänteissankarimyyttiin. Jos populaarikulttuuria ajattelee kollektiivisen psyykeen spontaanina ilmaisuna, tässä on jotain tavattoman pelottavaa. Ja kuitenkin juuri tähän ongelmointiin on kätketty vastaus siihen, kuinka satanismi voi muodostaa nykykulttuuriin ikään kuin uuden pelastajahahmon.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Pahan kanssa identifioiminen

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Sun Oct 03, 2021 9:33 am Juuri arkkityyppisyys on sitä piilotajunnan yliaistillista leipää, jota astraalinen mieli voi hyödyntää niin valveilla kuin unessa. Arkkityyppisyydellä tarkoitan tässä esim. sitä, että protagonistit ja antagonistit ilmaisevat eri tyyppisiä hyveitä. Aivan kuten tietyn tähtimerkin, prinsiipin tai aspektin hyve näyttää sen kanssa vastakkainasettelussa olevien merkkien näkökulmasta paheelta, ja vice versa. Kuitenkin jokainen ymmärtää, että Darth Vader (siis se alkuperäinen, ei teiniemoileva myöhempi esityksensä) voi olla ihailtavampi hahmo kuin Han Solo, tai jopa sankarin matkaansa lopulta aika mielikuvituksettomasti eteenpäin hapuileva Luke.


Tietynlainen arkkityyppinen kirkkaus (ja ilmaisuvoima) on kenties menetetty, mutta näkisin silti tämän - ainakin teoriassa - luonnollisena kehityksenä. Luonnollinen ei tietysti tässäkään tapauksessa tarkoita "hyvää" tai "kaunista", kuten olemme nämä tottuneet käsittämään. Viittasit satanismiin uutena pelastajahahmona, ja itsekin koen tässä (populaarikulttuurin) tyhjenemisessä ja degeneraatiossa lupauksen jostain uudesta. Ihminen ei voi enää luottaa löytävänsä populaarikulttuurin ulkoisista esityksistä sitä, mikä hänen on lopulta löydettävä Itsestään. Ehkä ihmiskunnan satutunti on ohi: arkkityypit eivät ole tyhjentyneet itsessään mihinkään, mutta olemme itse kasvaneet näkemään sen, että lopulta ilmanala, jossa arkkityypit elävät ei olekaan niin irrallaan inhimillisestä elämänpiiristä. Arkkityyppeihin ilmestyy populaarikulttuurin esityksissä tätä raivostuttavaa ihmillisyyttä. Samoin ehkä ihmisiin tulee ilmentymään entistä väkevämpää arkkityyppisyyttä? Tässä kohdin itsekin pohdin sitä, mitä arkkityypit ovat ja minkälaisessa vuorovaikutuksessa ihminen on näiden entiteettien kanssa. Itse siis koen, että ihmisten yhteys arkkityyppeihinkin on vuorovaikutteista. Toisin sanoen: ihmisten suhde arkkityyppeihin muuntaa myös arkkityyppejä (ei tosin itsestäänselvästi tai suoraviivaisesti koska ihminen on karkeankin aineen olio, toisin kuin arkkityypit). Arkkityyppien hedelmällisestä polaarisuudesta puhuttaessa mieleeni tulee myös slaavilaisen kansanperinteen Baba Yaga, joka on ilmeisen ambivalentti arkkityyppinen hahmo. Baba Yaga on joko tuhoavan nielevä tai valon (tietoisuuden) antava entiteetti riippuen siitä, kuinka hänet kohdataan.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Pahan kanssa identifioiminen

Post by Nefastos »

Soror O wrote: Sun Oct 03, 2021 11:49 amTietynlainen arkkityyppinen kirkkaus (ja ilmaisuvoima) on kenties menetetty, mutta näkisin silti tämän - ainakin teoriassa - luonnollisena kehityksenä.

Niin minäkin luulen. Se ehkä ei ole optimaalista, mutta se on kuitenkin liikettä. Historia antaa meille karmaisevia esimerkkejä siitä, millaiset ryhmät yleensä ottaen tahtovat "suojella kulttuuria" ja pitää sitä puhtaana: juuri ne, joiden oma vaikutus on itse asiassa kaikkein rappeuttavin. Vaikka suomin tässä puberteettista arkkitypiikan menettämistä, niin puberteetti-ikä on tietysti aivan yhtä olennainen aika kuin muutkin. Se on hieman noloa aikaa, koska ihminen ei ole oikein sitä eikä tätä, mutta juuri tuosta vastauksettomasta vääntyilystä tulee sitten ajastaan kuitenkin esiin jotakin uutta. Se kuuluu siis sarjaamme "arkkityyppi arkkityyppien muuntumisesta", ts. se on eräs Merkuriuksen aspekti. Mutta myös ja erityisesti juuri näitä hämärässä muuntumisen aspekteja tulee tarkkailla (vähintään itsessään) vakavasti.

Soror O wrote: Sun Oct 03, 2021 11:49 amIhminen ei voi enää luottaa löytävänsä populaarikulttuurin ulkoisista esityksistä sitä, mikä hänen on lopulta löydettävä Itsestään. Ehkä ihmiskunnan satutunti on ohi: arkkityypit eivät ole tyhjentyneet itsessään mihinkään, mutta olemme itse kasvaneet näkemään sen, että lopulta ilmanala, jossa arkkityypit elävät ei olekaan niin irrallaan inhimillisestä elämänpiiristä.

Ehkä olen lukenut liikaa Jungia viime aikoina, mutta minun on hyvin vaikea ajatella, että ihmiskunnan satutunti olisi ohi koskaan; että se voisi tai sen tarvitsisi olla. Pikemminkin näen isona osana ongelmaa, että satuihin (arkkityyppeihin) suhtaudutaan vähätellen. Niitä käytetään teknisesti ja alistavasti, ikään kuin voisimme itse välttää niiden pelattavana olemisen. Sitä yritetään, mutta lopputuloksena meitä riivaavat yhä huonommat, kelmeämmät ja sekoittuneemmat arkkityypit. Jumalat heitetään ulos ikkunasta ja ne palaavat viemäreistä demonisissa muodoissa.

Mutta ehkä tarkoitamme arkkityypeillä eri asioita:
Soror O wrote: Sun Oct 03, 2021 11:49 amItse siis koen, että ihmisten yhteys arkkityyppeihinkin on vuorovaikutteista. Toisin sanoen: ihmisten suhde arkkityyppeihin muuntaa myös arkkityyppejä (ei tosin itsestäänselvästi tai suoraviivaisesti koska ihminen on karkeankin aineen olio, toisin kuin arkkityypit).

Kun sanon että jumalat palaavat demoneina, tarkoitan, että arkkityypin korkeampi taso on menetetty, ja sen alempi taso siten pakotettu olemassaoloon. Ensimmäinen olisi oivallettu muoto, jälkimmäinen on sekaantunut muoto. Siten voidaan tavallaan sanoa että ihminen muuttaa arkkityyppejä, mutta tällöin kyseessä on vain se, että hän muuttaa niitä suhteessa itseensä. Arkkityyppi on arkkityyppi juuri siksi, että se ei muutu; ihminen muuttuu, arkkityyppi pysyy. Tässä suhteessa olen platonikko.

Soror O wrote: Sun Oct 03, 2021 11:49 amArkkityyppien hedelmällisestä polaarisuudesta puhuttaessa mieleeni tulee myös slaavilaisen kansanperinteen Baba Yaga, joka on ilmeisen ambivalentti arkkityyppinen hahmo. Baba Yaga on joko tuhoavan nielevä tai valon (tietoisuuden) antava entiteetti riippuen siitä, kuinka hänet kohdataan.

Esimerkki on kuvaava, mutta mielestäni tämä pätee kaikkiin arkkityyppeihin. Otetaan yllä ottamani positiivinen esimerkki muutaman vuosikymmenen takaisesta arkkityypistä, joka ilmenee samanaikaisesti puhtaana (positiivisena), ja kuitenkin narratiivissa negatiivisena: Darth Vader, siis Pimeä Isä Baba Yagan Pimeän Äidin vastineena. Arkkityyppien tanssi on okkultistille elämän ja kuoleman kysymys, ja siksi myös arkkityyppien kulttuuriset muodot ovat mielekkäitä, eivät satunnaisia ja merkityksettömiä. Minulle henkilökohtaisesti Star Wars ei ole erityisen tärkeä tarina tai toteutus, mutta se on kiistatta kuitenkin äärimmäisen arkkityyppinen, ja mikä tässä kulttuurisessa keskustelussa ehkä on olennaista, myös tietoisesti sellaiseksi luotu ja hyväksytty. Jos taas arkkityyppitarina koetetaan rikkoa, vääntää sijoiltaan, saadaan yleensä aikaiseksi vain jonkinlainen rujo keskonen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked