Caton opetuksia (kommentaari)

Keskustelu muusta kuin Azazelin Tähden omasta kirjallisuudesta.
Gangleri

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Gangleri »

Kavi wrote: Fri Jun 25, 2021 3:08 pmTuo Guenon linkkisi johtaa muuten error 404:seen. Kiinnostaisi kyllä lukea.
Niin näyttäisi tekevän; jostain syystä nämä Google Booksin linkitykset ei oikein toimi. Pistäpä hakusanoiksi joko "Guénon + some aspects of the Symbolism of Janus" tai "Guénon + Solstitial Symbolism of Janus" niin hyvällä tuurilla löydät tekstit. Löytyvät siis molemmat teoksesta Symbols of Sacred Science.

Sanoitusten perusteella muuten Janatuinen syöksyy suin päin ihmisten portista jälleensyntymään.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

III KIRJA

Kolmannenkin kirjan aloittaa yhdentekevä johdantoruno. "[J]os ylenkatsot [näitä] runoja, et väheksy minua, kirjoittajaa, vaan itseäsi." Heh! Olettaisin, että nämä johdannot ovat myöhempää perua kuin itse säkeet, joista jokunen voi olla aidosti catolaista perua.

Vähän tylsänlaisia ohjeistuksia tälle päivälle, vai lieneekö makuasia:

3,1a
Fortunae donis semper par esse memento: / non opibus bona fama datur sen moribus ipsis.

Muista aina olla onnettaren lahjojen varoinen: hyvää mainetta ei suo varallisuus vaan hyvät tavat.

Ihminen osaa harvoin kohottautua saamiensa ulkoisten mahdollisuuksien mukaan, yleisemmin vaikutus luonteen kehitykseen on juuri päinvastainen. Okkultistin tulee huomioida ennen kaikkea nämä sielulliset vaikutukset, ja käyttää karmiset mahdollisuudet itsensä kohottamiseen tylsistyttämisen sijaan. Aivan liian moni sekoittaa okkulttisen elämäntavan taikatemppujen opetteluun, johon ryhdytään kun muu elämä on saatu kyllin helpoksi, että se lakkaa vaatimasta jatkuvaa huomiota.
3,2
Cum recte vivas, ne cures verba malorum, / arbitri non est nostri, quid quisque loquatur.

Kun elät oikein, älä välitä pahojen panetteluista, emme itse voi päättää, mitä kukakin puhuu.

Mitä herkemmäksi ihminen astraalisesti käy, sitä haastavammaksi panettelujen kestäminen käy, koska profaania suojaava sielullinen karikekerros puuttuu. Blavatsky mainitsi useasti siitä, kuinka nykyaika ristiinnaulitsee ihmiset hyvin tehokkaasti fyysistä väkivaltaa käyttämättä: negatiiviseksi manipuloitujen mielipiteiden lähettämä tuska on täysin todellista, ja helposti jopa halvauttavaa. Tämän asian haltuunotto vaatii pitkällistä aktiivista työstämistä, ellei eletä luostariolosuhteissa, ts. tuntemattomana. Ohjeen ilmiselvä toinen puoli on luopua itsekin kaikesta "panettelusta", siis sitä että ehdoin tahdoin käsitämme toisen ihmisen toiminnan huonoimmassa mahdollisessa valossa (– on sentään mahdotonta kuvitella, että tosi okkultisti lähettäisi liikkeelle negatiivisia arvosteluja itse niihin uskomatta –), ja käsittelemme tällaista negatiivista massaa yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä asioiden käsittelemiseksi. On hämmentävä tosiasia, että hyvin monet ihmiset nauttivat arkisena huvinaan muiden verbaalisesta pahoinpitelystä, kun nämä itse ovat kuuloetäisyyden ulkopuolella. Ei liene tarpeen sanoa, kuinka negatiivisia jälkiä tällaiset harrasteet jättävät sieluumme, jonka tulisi elää katse kohotettuna taivaisiin milloin suinkin mahdollista. Me tulemme ajatustemme kaltaisiksi, opettaa Dhammapada, ja pikkumaisia negatiivisia ajatuksia muista alituisesti hautova ihminen pienenee itse.
3,3
Productus testis, salvo tamen ante pudore, / quantumque potes, celate crimen amici.

Todistajaksi kutsuttuna, jos suinkin voit, salaa ystäväsi rikos, mikäli voit tehdä sen kunniallisesti.

Tämä liittyy edelliseen kohtaan siten, että ihmisen tulee katsoa ystäviensä (toisin sanoen kaikkien muiden ihmisten, vrt. vuorisaarnan "veli", "lähimmäinen" jne.) hankalia ominaisuuksia mahdollisimman lempeästä tulokulmasta. Niin kauan kuin on mahdollista nähdä asia siten, että jostakin vaikeasta asiasta näkyy positiivinen kulma, ensisijainen huomio tulee keskittää tähän positiiviseen ominaisuuteen. Vain omaa itseä tutkiessa asia tulee kääntää ympäri, ja tarkkailla jopa vahvuuksiaan potentiaalisina heikkouksina: sillä vain itseämme pystymme toden teolla muuttamaan.

Toivottavasti on tarpeetonta sanoa, että tämän ja edellisen kohdan kaltaisia menettelytapamalleja ei saa käsittää fanaattisesti. Ihminen joka aina tahtoo nähdä kaikessa vain hyvää ja pidättäytyä tuomitsemasta, luo ongelmia hänkin. "Rajansa kaikella", sanoo sananlasku; tämä raja vain kulkee huomattavasti tuonnempana kuin moni itseään asian suhteen taivuttelematon ihminen ymmärtää.
3,4
Sermones blandos blaesosque cavere memento: / simplicitas veri fama est, fraus ficta loquendi.

Varo imeliä ja ovelia puheita: totuuden sanat ovat suoria, petoksen puheet kieroja.

Hankala ohje, koska kuten esim. politiikan kentältä tiedämme, myös näennäisen suoraan puhuminen voi olla nimenomaisesti kieroa ja maireaa: voidaan esittää typistetty, palikkamainen totuus, jonka tarkoitus on vedota tietyntyyppiseen luonteeseen, tietynlaiseen kuulijakuntaan. Esoteerisessa lukutavassa kyse onkin siten ennen kaikkea ihmisen omasta sisäisestä puheesta: jos joudun käyttämään paljon sanoja vakuuttaakseni itseni jostain asiasta, olen luultavasti ajautunut keskipisteestä kehälle, ja jokin on pielessä suhteessani Itseen ja siihen hiljaisuuden ääneen, jonka kautta se minua ohjeistaa. Mitä yksinkertaisempi, sanattomampi tai vähäsanaisempi on sisäinen kokemus, sitä lähempänä ollaan manasta, kauempana kâma manaksen koukeroisesta itsensävakuuttelusta. Mutta kuten sanottua, tätä ohjetta ei saa ottaa pönkäksi palikka-ajatteluun, jossa ihminen vain pitää itsepäisesti kiinni helpoimmista mieleenjuolahduksista.
3,5
Segnitiem fugito, quae vitae ignavia fertur; / nam cum animus languet, consumit inertia corpus.

Vältä velttoilua, se tekee tyhjäksi elämän, sillä kun sielu nuutuu, raukeus rapistaa ruumiin.

"Ruumis" on esoteristille tietysti ennen kaikkea sisäistä laatua. Ihminen voi huhkia profaaneissa töissä tai ulkoisessa urheilussa ja silti "nuuduttaa sielunsa" tavalla, joka "rapistaa (henkisen) ruumiin". On melko pitkällisen tien päässä löytää se viritys, jiva, salainen jänne, joka mahdollistaa tauottoman sisäinen energisyyden olematta silti negatiivisella tavalla stressaavaa. Kuitenkin siinä missä ulkoinen keho vaatii levon aikansa, sisäinen ei sitä samoin vaadi. Emme voi perustella ponnistelemattomuutta tarpeella sielun lepuuttamiseen, sillä sisäinen keho ei kuitenkaan koskaan lepää (kuten huomaamme esimerkiksi yöt täyttävistä unista, jotka pysyvät yhtä dynaamisina riippumatta siitä, miten päivisin olemme tai emme ole mieltä liikutelleet).
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Gangleri

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Gangleri »

Piti jo aiemmin sanomani, että tätä kommentaaria on ollut mukava lukea, ja itsekin tutustuin Caton ajatuksiin lyhyesti vähän aikaa sitten.
Nefastos wrote: Sat Jun 26, 2021 1:01 pm Ei liene tarpeen sanoa, kuinka negatiivisia jälkiä tällaiset harrasteet jättävät sieluumme, jonka tulisi elää katse kohotettuna taivaisiin milloin suinkin mahdollista. Me tulemme ajatustemme kaltaisiksi, opettaa Dhammapada, ja pikkumaisia negatiivisia ajatuksia muista alituisesti hautova ihminen pienenee itse.
Tähän liittyen tuli mieleeni tämä mainio tarina vedalaisilta ajoilta huorasta ja askeetista: https://www.ramakrishnavivekananda.info ... 1-199.html
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

Gangleri wrote: Sat Jun 26, 2021 1:23 pmPiti jo aiemmin sanomani, että tätä kommentaaria on ollut mukava lukea, ja itsekin tutustuin Caton ajatuksiin lyhyesti vähän aikaa sitten.

Kiitos, hienoa kuulla!
3,6
Interpone tuis interdum gaudia curis, / ut possis animo quemvis sufferre laborem.

Laita välillä huvituksia huolien lomaan niin mielesi kestää vaikka minkälaista vaivaa.

Esoteristille tämä merkitsee mielen viritystä, josta juuri oli puhetta. "Jänne" ei saa olla yliviritetty, jos se suinkin on vältettävissä (valitettavasti ihminen ei aina voi välttää ylityöllistymistä vahingoittamatta puolestaan Työtä ja muita).
3,7
Alterius factum ac dictum ne caprseris umquam, / exemplo simili ne te derifeat alter.

Älä koskaan halvenna toisen sanomisia tai tekemisiä, ettei toinen alkaisi samaan tapaan pilkata sinua.

Se mikä eksoteerisesti on jälleen mitä ymmärrettävin (ja silti niin usein unohtuva!) järkevän kohteliaisuuden ohje, tulee esoteerisesti merkitsemään suhdettamme erilaisiin temperamentteihin yleensä. Kyse ei ole enää siitä halvennammeko asioita ääneen, vaan siitä, mikä on suhtautumisemme niihin. Tämä on yksi syy siihen, minkä vuoksi pidän erityisessä arvossa AT:n lähestymistapaa aspekteihin: oppilas ei voi ajatella "Musta aspekti on typerä", vaan ainoastaan "en näe itsessäni Mustan aspektin ominaisuuksia". Tällainen apparaatti auttaa ymmärtämään, että juuri se mitä itse emme ole, auttaa tasapainottamaan sen mitä olemme, ja nämä molemmat edistävät toisiaan. Olennaista on aspektin puhdistaminen eikä sen muuttaminen joksikin muuksi aspektiksi – vaikka sekin tapahtuu periodisesti.
3,8
Quod tibi sors dederit tabulis suprema parentis / augendo serva, ne sis quoem fama loquatur.

Millaisen perintöosan satuitkaan saamaan, sitä vaali ja kartuta, ettei sinusta huhu puhuisi.

Tämä ohje tuli kommentoitua juuri edellisen kohdan viimeisessä virkkeessä.
3,8a
Rumori ne crede noco nec ficta loquendo / laeteris: nocuit cunctis audacia semper.

Älä usko huhuun äläkä ilakoi keksityllä jutulla: julkeus on aina vahingoksi kaikille.

Aiemmin on ohjeistettu panettelusta pidättäytymiseen, nyt korostuu se, ettei toisen käden tietoja toisten väärinteoista myöskään pidä automaattisesti uskoa. Sisäisenä merkityksenä on tässä viveka, erottelukyky, joka on täysin neutraali ominaisuus: siihen ei liity tunnesävytyksiä. Kaikki informaatio (paljastui se oikeaksi tai vääräksi) voidaan kyllä kuunnella, mutta jos se alkaa herättää meissä emootioita – vaikkapa vahingoniloa, joka usein kuuluu toisen ihmisen vähemmän ylevien hetkien esittelyyn – meidän tulee ymmärtää, että tosiasiassa se on oma häpeämme (ylpeys-häpeä), jonka parissa koemme nuo tunteemme: toisesta ihmisestä on tullut kuin instrumentti itsemme pönkkäämiseen. Toisista systemaattisesti juoruilevia ihmisiä vaivaa salainen itseinho, joka erityisesti esoteristin olisi hyvin tärkeää nostaa itsessään esiin, tarkastella neutraalisti, ja voittaa terveellä itserakkaudella. Häpeily on vain itsekkään ylpeyden toinen ilmennyspuoli, ja vice versa.
3,9
Cum tibi divitiae superent in fine senectae, / munificus facito vivas, non pacus amicis.

Jos sinulla on yllin kyllin vaurautta vanhuuden viime vuosina, ole ystävillesi antelias, älä kitsastele.

Vanhuuteen liittyvä itsellään pidättämisen ominaisuus, jota kääntäjä-kommentaattori vertailee muiden roomalaislähteiden vastaaviin huomioihin, on hyvin tyypillinen saturnaalinen ominaisuus. Se on kuitenkin ominaisuus, jossa temperamentillinen voima kääntyy hyvin helposti kokonaisuutta vastaan, ja tämä on eräs syistä siihen, minkä vuoksi Saturnusta (Mustan aspektin valtiasta) on pidetty hankalana, ellei suorastaan pahana tähtenä. Vauraus voi olla rahan lisäksi mitä tahansa energiaa, aikaa tai panostusta. Eksoteerisesti näemme tämän ongelman kanssa langenneita ihmisiä päivittäin: heillä on erikoinen kuvitelma siitä että maailmssa on vaurautta loputtomasti, ja jokaisella on melkeinpä positiivinen velvollisuus kahmia sitä itselleen niin paljon kuin ikinä mahdollista; ikään kuin omat miljoonat eivät olisi pois muilta, vaikka ne itse asiassa ovat. Okkulttisessa elämässä, jossa energiaa sinänsä on todellakin loputtomasti (maailma itsessään on energiaa), asia kääntyy näennäisesti ylösalaisin, mutta sen haaste pysyy samana, itselleen tai pienelle itse valitulle piirille pidättämisen voittamisena. Erityisen tärkeää on Azazelin Tähden ideologiassa, joka pyrkii yhdistämään erilaisia muotoja eikä luomaan suljettua veljespiiriä nauttimaan saavutetuista eduista (kuten tekevät monet "sivusuuntaiset" esoteeriset koulut).
3,10
Utile consilium dominus ne despice servi; / nullius sensum, si prodest, tempseris unquam.

Älä väheksy orjan neuvoa vaikka herra oletkin, älä koskaan halveksi kenenkään ajatusta, jos se on hyvä.

Jälleen Cato jatkaa juuri siitä mihin edellisen kommentin lopussa jäin. On erittäin inhimillistä (nimittäin ihmiseläinlajin sosiologisen mallin mukaista) pyrkiä joukkoutumaan heimotunnusten alaisiin pienehköihin ryhmiin. Samalla tällainen oman värin tunnustaminen muiden kustannuksella on esoteerisesti typerimpiä mahdollisia virheitä, koska se olisi niin helposti voitettavissa, & voitettuna avaisi meille ovet laajempaan ja korkeampaan kehitykseen. Mutta ihminen joka on epävarma omasta voimastaan tarvitsee kaikenlaisia lippuja ja mitaleja kertomaan, että hänet on hyväksytty johonkin joukkoon, joka antaa hänelle oikeuden olla ylpeä kollektiivisesta saavutuksesta. Se on kuitenkin individuaation vastakohta, vihkimyksestä (individuaation korkeammasta oktaavista) puhumattakaan.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

3,11
Rebus et in censu si non est, qudo fuit ante, / fac vivas contentus eo, quod tempora praebent.

Jos tulot ja varat eivät ole sitä mitä ennen, tyydy siihen mitä olosuhteet tarjoavat.

Kun tämän tapaisilta ohjeilta riisutaan niiden alkuperäinen vetoava runomuoto, jäljelle ei jää oikein mitään. On kuitenkin ymmärrettävä, että tällaisissa ohjeistuksissa on kuitenkin kautta aikain pyritty luomaan muistiin tarttuvia apuja tavalla tai toisella hankaliin tilanteisiin. Tämä on yksi syy siihen, minkä vuoksi olen itse ajoittain kehottanut vakavia esoteristeja kirjoittamaan itselleen muistiin (käsin, mukana pidettävään kirjaan) ohjeistuksia, jotka kokee elämässään merkityksekkäiksi. Tärkeää ei ole tällöin ohjeen syvyys niinkään kuin kyky tehdä se osaksi elävää elämää. Esoteerisista ja eettisistä ohjeista ei saa muodostua kukkakimppuja ikkunalaudoille, vaan niitä on käytettävä faktisesti oman elämänsä muuttamiseen.
3,12
Uxorem fuge ne ducas sub nomine dotis, / nec retire velis, so coeperit esse molesta.

Älä vie vaimoa vihille myötäjäisten takia, älä pidä, jos hän alkaa olla hankala.

Okkultistin vaimo on anima (sielun sisäinen puoli, joka edustaa vastapoolisessa magnetismissaan valvepersoonan sukupuolen kääntökuvaa) ja shakti (edellisen voima-aspekti). Tähän sisäiseen toiseuteen ei siten saa suhtautua itsekkäällä tavalla, joka pyrkii alistamiseen. Päin vastoin, esoteerinen ohjeistus kautta aikojen on aina kuulunut, että ihmisen tulee ottaa pikemminkin palvova, palveleva suhde tähän sisäiseen puolisoon eli kääntöpuoleen, tavalla jolla siitä kääntyisivät esiin kaikkein korkeimmanlaatuiset ominaisuudet. Okkultisti joka hyväksikäyttää sisäistä animaansa itse voimaantuakseen on alaspäisellä tai parhaimmillaan sivuttaissuuntaisella tiellä, ei nousevalla. Sisäisen vaimon "myötäjäiset" ovat maagiset kyvyt.
3,13
Multorum disce exemple quae facta sequaris, / quae fugias, vita est nobis aliena magistra.

Ota oppia muista, miten toimia ja miten ei: toisten elämä on opettajamme.

Laotselta löytyy sama opetus siitä, kuinka toisia tarkkailemalla voimme oppia välttämään hölmöilyjä niitä itse tekemättä. Tällä tavoin virheitä tekevistä tulee opettajiamme, joita kohtaan voimme tuntea kiitollisuutta. Samalla tavoin elämässään ylöspäin ponnistelleet ansaitsevat kiitollisuutemme toimiessaan esimerkkeinä siitä, että työ voi kantaa hedelmää. Tässä ei tietenkään tarkoiteta sellaisia ulkoisia palkkioita, joiden syy-seuraussuhde jää epäselväksi, vaan ainoastaan sellaisia, jotka pystymme näkemään. Johtuen tästä tällaisiksi opettajiksi sopivat yleensä vain likeisen henkilökohtaisesti tuntemamme ihmiset. (Minä en henkilökohtaisesti voi tietää kuinka pitkälle jonkun julkisuuden henkilön onnistumisesta on kiittäminen henkilökohtaista ponnistusta ja missä määrin kyseessä on ns. sattuma, so. karma. Voin nähdä tämän vain henkilöstä, jonka elämää olen kyennyt seuraamaan läheltä.)
3,14
Quod potes, id tempta; operis ne pondere pressus / succumbat labor et frustra temptata relinquas.

Yritä vain sellaista mihin pystyt, ettet ponnistelun puristuksessa uupuisi ja ettei yritys jäisi turhaksi.

Tästä tulee varsinkin okkultistin elämässä syvä, intuitiota (ja tietysti älyäkin, joka siihen aina liittyy) voimakkaasti koetteleva ohje. Kun puhutaan henkisestä, okkulttisesta kasvusta, ollaan majesteettisen äärellä. Kuinka pitkälle itse kukin pystyy kulkemaan "sisäisessä temppelissä" on suoraan verrannollinen hänen kykyynsä ponnistella, voittaa itseään, luopua, saavuttaa hahmotonta muodollisuuksien uhraamisella, jne. Ja samalla tuo liekki joka rohkaisee uskaltamaan mahdottomalta tuntuvaa ponnistusta auttaa ihmistä tällä polulla.

Ellei sellaista uskallusta ole tai se on hyvin väräjävä, elämän vaikeuksissa helposti sammuksiin puhallettu, okkulttisessa yrityksessä tulee pyrkiä lähinnä rauhallisesti kyseenalaistavaan eettiseen ja kokonaisvaltaiseen kasvuun. Mieleen tulee jälleen Pekka Ervastin erinomainen luonnehdinta: vihitty on ihminen, joka osaa luvata Jumalalle. "Vaikka tämä työ kestäisi kymmenen tuhatta vuotta, minä teen sen." Ihminen, joka uskaltaa kulkea tulen läpi, tuli mitä tuli, vaikkapa kuolema tai pahempaa. Tällainen sisäinen varmuus on pitkien aikaisempien ponnistusten puristuksessa syntynyt timantti. Sitä ei voi millään imitoida, se voidaan vain kehkeyttää vähitellen, kovalla ponnistelulla. Mutta vihkimystie on onneksi moniporttinen: jokainen todella asiaan paneutuva voi saavuttaa yhden portin läpi kulkemisen. Rohkeimmallakin sankarilla on kuitenkin oltava jonkinlainen sisäisen realismin käsitys itsessään, tai hän tuhoaa itsensä (ja luultavasti vahingoittaa muita) suotta.
3,15
Quod nost factum prave, nolito silere, / ne videare malos imitari velle tacendo.

Älä vaikene väärästä teosta, ettei näytä siltä, että tahdot toimia pahojen lailla.

Erityisen tärkeä ohje AT:n esoteriassa, joka pyrkii yhdistämään mahdollisimman erilaisia filosofioita. Olisi äärimmäisen helppoa valita hiljaisen vastaanpanemattomuuden tie, jossa ei suoraan nouse vastustamaan mitään, ettei vain herättäisi kenessäkään närkästystä. Tämä on kuitenkin pelkuruuden tie, joka ei johda aatteiden puhdistumiseen ja yhdistymiseen. Tuo puhdistuminen ja yhdistyminen on vaativa alkemiallinen prosessi, jossa ihmisen on pantava itsensä likoon. Maailma on täynnä ihmisiä jotka välttävät konfliktia ja tulevat instrumenteiksi vahingoittaville virtauksille. Jaottelu banaaliin ja radikaaliin pahaan on tärkeä muistaa: jälkimmäistä edustavat he jotka valitsevat vahingoittavan toiminnan tietoisesti, edellistä ne, jotka ovat liian laiskoja tai arkoja vastustamaan sitä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

3,16
Iudicis auxilium sub iniquitate rogato / ipsae etiam leges cupiunt, ut iure rogentur.

Epäoikeudenmukaisessa tilanteessa pyydä tuomareilta apua, lait itsekin haluavat, että niihin vedotaan syystä.

Okkulttisessa työssä oppilas luultavasti tulee oppimaan olemaan vetoamatta maagiseen apuun: vapaiden parkkiruutujen löytäminen enkelten avulla (tositarina) kun ei tee kovinkaan hyvää ihmisen omalle henkiselle harjoitukselle. Tällaisessa stoalaisessa, ensisijaisesti kärsivällisyyttä ja itse omin voimin tekemistä painottavassa suhtautumistavassa on kuitenkin järkevä mittansa: milloin okkulttista voimaa voidaan harjoittaa vahingoittamatta sen enempää omaa prosessia kuin muitakaan, on ajoittain järkevää "pyytää tuomareilta apua", so. harjoittaa goeettista magiaa. "Epäoikeudenmukainen tilanne" tarkoittaa, että ihminen huomaa olevansa sellaisen esteen äärellä, jota ei ole itse ollut luomassa. On kuitenkin hyvä muistaa, että me ihmiset olemme myös aika haluttomia näkemään omaa syyllisyyttämme hankaliin tilanteisiin, ja siten voi käydä niin, että tuomareihin vetoaminen joko ei auta, tai se saattaa jopa entisestään hankaloittaa tilannetta. Maagiset vetoomukset eivät ole mitään leikkiä, vaan niillä on hintansa, yleensä pitkällisenä sitoutumisena vedottuihin energioihin.
3,17
Quod merito pateris, patienter perfer id ipsum, / cumque reus tibi sis, ipsum te iudice damna.

Kestä se, minkä ansaitusti joudut kärsimään, ja syyllisenä tuomitse itsesi, vaikka olisit itse tuomarina.

Kuuluu elimellisesti edelliseen.
3,18
Multa legas facito, perlectis perlege multa, / nam miranda canunt, sed non credenda poetae.

Lue paljon, luettuasi lue paljon lisää, ihailtava on runoilijoiden laulua, vaan ei uskottava.


Kuten kääntäjä huomauttaa, "perlege" voidaan tulkita tai (tekstin korruptoituneisuuden tähden) korvata eri tavoin, ja ohje viittaa näistä riippuen joko enenevään lukemiseen, luetun kritisointiin, tai sen käsittelyyn. Nämä kaikki tulkinnat sopivat esoteerisessa ohjeessa yhteen. Lukeminen itsessään on tärkeää – ei ainoastaan henkisen kirjallisuuden, vaan erilaisen kirjallisuuden ylipäänsä: se luo mielelle substanssia jonka varassa toimia. Pelkkä substanssi itsessään voi kuitenkin tulla jopa vaaralliseksi, ellei lukija tietoisella ponnistelulla luo itselleen omakohtaista näkemystä kaikesta luetusta, siihen tukeutuen, ja siitä ponnistaen. Waltari väittää Valtakunnan salaisuudessa, että "tuhat kirjaa luettuani aloin aavistaa kauhean totuuden" (ts. ettei totuutta muka ole ylipäänsä löydettävissä), mutta tämä on vain väliaikainen uskon este etenevällä tiellä. Kun ihminen lukee enemmän ja erilaisia teoksia, hän alkaa suhtautua luettuun eri tavoin, sen sijaan että alkaisi halveksia kirjallisuutta yleisesti.

Nykylukijalle on kaikkea muuta kuin itsestäänselvää, että antiikissa jokainen kirjailija oli käytännössä runoilija; esimerkiksi nämä latinan säkeet ovat runomittaisia, vaikka niiden ensisijainen funktio ei ole esteettinen, vaan moraalinen tai aforistinen. Omalla tehokkuusajallamme asioiden kauneus koetaan erillistekijäksi, jonka ei tarvitse liittyä funktionaalisuuteen millään tavoin. Tämä on yksinkertaisesti erehdys, kuten tulevaisuus täysin varmasti tulee näyttämään, ehkä piankin.

3,19
Inter convivas fac sis sermone modestus, / ne dicar loquax, cum vis urbanus haberi.

Pidoissa pidä huoli että hillitset kielesi, ettei sinua pidettäisi suupalttina sukkelan sijaan.

Sama leviläinen ohje toistetaan eri muodoissa. Eksoteeriselta kannalta tämä on ymmärrettävää, koska kyseessä on erityisesti käyttäytymistaidon opas, ja harva ihminen oppii käyttäytymistaidon alkeita pitemmälle, ellei kykene hillitsemään kieltään ja pitämään ajatuksiaan omana tietonaan.
3,20
Coniugis iratae noli tu verba timere; / nam lacrimis struit insidias, cum femina plorat.

Vihaisen vaimon sanoja älä säiky, sillä kyynelillä nainen vain juonittelee.

Olen painottanut "vaimon" merkitystä sisäisenä animana. Erityisesti juutalaiskristillisessä traditiossa (vaikka ajatus ei ole tuntematon muissakaan henkisyyden muodoissa) pidetään arvossa "sielun kyyneleitä", ja niitä suoranaisesti etsitään. Tässä on oma mystinen logiikkansa, sillä maaginen maailma toimii magneettisten poolien mukaan kuten ulkoinenkin. Tätä tarkoitetaan vuorisaarnan autuudenjulistuksilla, jossa siunaus luvataan köyhille jne. Idea on, että ihminen joka sisäisesti jo kuvittelee saavuttaneensa ja on tyytyväinen, on samalla myös katkaissut oman henkisen kehityksensä ja jäänyt paikoilleen. "Sisäisen vaimon kyyneleet" ovat sitä transsendentaalia murhetta, eksistentialistista tuskaa, joka on niin tuttu monille sielukkaille ihmisille. On traagista, että materialistisessa ajassamme monet, joissa olisi potentiaali kehittyä sielullisesti, kokevat masennuksensa puhtaasti tämänpuolisena patologiana. Tämän vuoksi temperamenttiopissa opetettiin saturnaalisen luonteen (melankolisen, ahdistuneen, surumielisen mielenlaadun) sopivan erinomaisesti henkisissä prosesseissa etenemiseen, siinä missä muut kolme temperamenttia sopivat keskitykseltään paremmin tämänpuolisiin saavutuksiin. Sisäistä tuskaisuutta ei siten pidä "säikkyä", käsittää aina yksinomaan negatiivisena asiana.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

3,21
Utere quesitis, sed ne videaris abuti: / qui sua consumunt, cum deest, aliena sequentur.

Käytä omaisuuttasi, mutta tuhlarilta älä näytä, omaisuutensa loppuun käyttäneet joutuvat vieraan rahan perässä kulkemaan.

Nämä ohjeet on jo tulkittu aiemmissa kohdissa. Okkultistin "omaisuus" on hänen energetiikkansa, jota hänen tulee uskaltaa käyttää (maaginen voimanponnistus), mutta tavalla joka on säästeliäs ja systemaattinen, ei tempoileva. Sekä ihminen joka koskaan ei uskalla ponnistaa että ihminen joka ponnistaa jatkuvasti (eli käytännössä eri suuntiin eri päivinä) on yhtäläisen kyvytön todelliseen etenemiseen, ja jää muiden (henkien) hallittavaksi.

3.21a
Spem positam voti noli tu semper habere, / nom homini semper faciles deus annuit aures.

Älä luota liian usein rukoukseen, aina ei jumala kuuntele ihmistä suopein korvin.

Vaikka on hyvin vähän luultavaa, että tässä kommentaarissani esittämäni okkulttisen elämän vastaavuudet catolaisille ohjeistuksille olisivat käyneet niiden kirjoittajan/kirjoittajien mielessä, eksoteerinen esitys tulee usein niin lähelle esoteristin käytännöntulkintaa, että nämä kaksi seisovat aivan samassa kohdassa. Niinpä tässäkin kohdassa osutaan hämmästyttävän hyvin yhteen juuri esittämäni tulkinnan kanssa.

Rukouksissa on käytännössä aina teurginen ja goeettinen puolensa, vaikka ne näennäisesti putoaisivatkin selvästi jompaan kumpaan kategoriaan. Esimerkkinä, goeettisessa loihdinnassa maagikko tietäen tai tietämättään, tai oikeammin merkillepannen tai -panemattaan vetoaa tiettyihin voimiin ja asettaa itsensä tiivimpään yhteyteen niiden kanssa. ("Funny story, actually. You remember all those dark demonic forces you prayed to, when you swore your servitude? Just who did you think you were praying to?" – Supernatural: Malleus Maleficarum) Samoin teurgiassa, jossa näennäisesti ei pyydetä mitään itselle, tosiasiassa pyydetään, vaikka tämä pyritään tekemään niin ylöspäisesti kuin mahdollista. Esimerkiksi Azazelin rukouksessa tämä on suorastaan läsnä sanoissa; tähtihymneissä se on läsnä intentiossa ja asettelussa.

Tämä ohjeistus pätee näihin molempiin muotoihin. Teurgiassa ohjeen painotukseksi tulee auttaa harjoittajaa ymmärtämään, että hartaudenharjoituksellinen ponnistus ei itsessään riitä aikaansaamaan muutosta: se on vain osa elävää harjoituksellista kokonaisuutta, jonka olennaisin osa on elämän ulkoisissa toimissa (suhteessa ennen kaikkea muihin ihmisiin, eläimiin &c.). Goetiassa painotukseksi tulee ymmärtää absurdiksi se kuvitelma, että henget voisivat olla se tekijä, joka saa elämämme kuntoon. Kuten usein olen toistanut: jos magia olisi totta sillä tavoin kuin helpossa New Age -henkisyydessä (OKT:lla ja VKT:lla) on kuviteltu, niin tältäkö maailma näyttäisi? Näinkö kulttuuri olisi rakentunut? Ei; henkiolentojen vaikutus ihmiselämään on paljon vivahteikkaampi kuin yksinkertainen "enkeli X saa elämässäni kuntoon asian Y, kun esitän tietyt rukouskaavat".

3,21b
Quod tibi consilium dederit probitatis amicus / conserva; nullum est damnum reparata voluntas.

Noudata nuhteettoman ystävän neuvoa: ei mielen muuttaminen ole mikään menetys.

"Nuhteeton ystävän neuvo" voi tarkoittaa henkisen opettajan ohjeistusta suoraan, tai minkä tahansa väylän läpi tulevana. Ihminen huomaa usein vähintäänkin alitajuisesti olevansa väärässä jossakin asiassa, mutta häpeä-ylpeys -ongelma estää häntä myöntämästä sitä. Seuraa Kellariloukon asukkaan ongelma: hän panee vastaan tarkoituksettomasti, silkkaa jääräpäisyyttään kuten näyttäisi; tosiasiassa hirvittävän häpeäntunteensa kautta, jonka kääntää saatanalliseksi ylpeydeksi.

Tällainen toimintaperiaate voi vaikuttaa jotenkin nerokkaan diaboliselta, viehkeän omalaatuiselta järjettömyydessään, mutta tosiasiassa sen pohjalla ei ole sen kummempaa kuin eläinkunnan vaistoista periytyvä haluttomuus luovuttaa ja näyttää heikkoutta. Eläinlaumassa heikkoutensa paljastanut joutuu hyvin huonoon asemaan, jonka seurauksena voi helposti olla kuolema tai vähintäänkin positiivisen aseman täydellinen menettäminen, ja tämän ihmisen eläimellinen osa (kâma) muistaa piilotajuisesti. Yhtään kehittyneempien ihmisten yhteisössä tällainen toimintamalli on vain muuttunut jo järjettömäksi, jopa siihen määrään saakka, että mikäli sattuu kuulumaan yhteisöön jossa se yhä on tabu, ihmisen luultavasti kannattaakin jättää asemansa sellaisessa haavoittamattoman kovuuden teeskentelyyn ohjaavassa yhteisössä. Tarkoitan nyt ennen kaikkea aikuisten maailmaa; lasten maailmassa valitettavasti toimii enemmän eläinmaailman lainalaisuuksia, lähtien siitä tosiasiasta, ettemme ole vapaita määrittelemään omaa toveripiiriämme kuten aikuinen sen tekee.
3,22
Fac tibi proponas mortem non esse timendam, / quae bona si non est, finis tamen illa malorum est.

Omaksu ajatus, ettei kuolemaa pidä pelätä: jos ei siinä ole muuta hyvää, niin ainakin se lopettaa kärsimykset.

Yllättävänkin moni tuskaisuus elämässä juontaa juurensa kuolemanpelkoon tai kuolemanpelon johonkin johdannaiseen. Mitä pitemmälle okkultisti etenee, sitä syvemmin kuoleman negatiivisuus täytyy kyetä kyseenalaistamaan aivan normaalissa elävässä elämässä, samalla kun siitä ei millään tapaa oteta oikeutusta julmiin toimintatapoihin. Omnia Mors Poscit -ajatuksen todella sisäistänyt ihminen, oli hän Musta tai Valkea, hilpeä tai vakava, on tietyllä tasolla saavuttanut todella syvällisen rauhan, joka avaa hänelle myös psykologisia (psyykkisiä) ovia.
3,23
Uxoris linguam, si frugi est, ferre memento: / namque malum est, non velle pati nec posse tacere.

Kestä vaimon kieltä, jos hän on kunnollinen muuten, sillä paha on, jos ei tahdo kestää eikä pysty pysymään hiljaa.

Edellä esitin vaimon merkitykseksi esoteristille erityisesti sisäisen animan. Ohjeistukseksi tulee olla pitämättä liikaa melua kärsimyksestään, joka liittyy tähän sisäiseen prosessiin; sillä hyvin harvinaista on, että sisäinen prosessi on helppo. Voi tuntua kaukaa haetulta liittää "vaimon kieli" (uxoris linguam) tähän sisäiseen prosessiin tuskineen, mutta tosiasiassa yhteys on okkulttisessa vertauskuvastossa hyvinkin syvä ja tunnettu. "Pyhä henki", josta olen kirjoittanut kundalinîn ilmennyksenä mm. hiljattain Salomen blogissa, ilmenee nimenomaan "kielenä":

Apostolien teot wrote:Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (2:2-4)
et factus est repente de caelo sonus, tamquam advenientis spiritus vehementis, et replevit totam domum ubi erant sedentes. Et apparuerunt illis dispertitae linguae tamquam ignis, seditque supra singulos eorum: et repleti sunt omnes Spiritu Sancto, et coeperunt loqui variis linguis, prout Spiritus Sanctus dabat eloqui illis.

Tämä sisäisen vaimon kärventävä kieli on siten vähintään yhtä tuttu esoteristille kuin ulkoisen vaimon (tai aviomiehen) verbaalinen piiska profaanille. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: kestää tai lopettaa yhteys, sillä tilanteen valittelu on harvoin omiaan parantamaan sitä.

3,24
Aequa diligito caros pietate parentes / nec matrem offendas, dum vis bonus esse parenti.

Kunnioita rakkaita vanhempiasi yhtä paljon, älä loukkaa äitiä ollaksesi mieliksi isälle.

Esoterismissa vanhemmilla voidaan tarkoittaa kahta asiaa: henkisiä opettajia, tai Jumalaa (vertauskuvallisesti miehinen) ja Luontoa (vertauskuvallisesti naisellinen), eli olemassaolon juuren abstraktia ja substantiaalista (energeettistä) pohjaa. Tällöin ohjeistus tulee merkitsemään, että harjoittajan tulee löytää kunnioituksen tasapaino annettujen sanallisten ohjeiden ja oman elävän energetiikan välillä. On olemassa monia hyviä ohjeistuksia, jotka kuitenkin ovat syystä tai toisesta oppilaan energetiikalle sopimattomia; ja vastaavasti on monenlaista energetiikkaa, joka tuntuu vetävän tiettyyn suuntaan, mutta opettajan (olkoon tämä henkilö tai läsnä vain jonkin kirjoituksen kautta) ohjeistus on silti hyvä ottaa huomioon sen sijaan, että seuraisi tuota sisäistä vetoa. Tasapaino näiden kahden "vanhemman" välillä on erittäin tärkeä – ja joskus yllättävän vaikea – löytää. Molemmille suunnille annettu aito, syvä kunnioitus auttaa tässä hyvin paljon. Ihminen jolla on avointa tai alitajuista ärtymystä joko hengellistä auktoriteettia tai aineellisia lainalaisuuksia kohtaan tulee koko ajan repimään alas omaa kehitystään.

Olemme nyt kolmannen kirjan lopussa. Jäljellä on enää neljäs ja viimeinen kirja, sivut 93-122.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

IV KIRJA
4,1
Despice divitias si vis animo esse beatus, / quas quis suscipiunt, mendicant semper avari.

Jos haluat elää onnellisena, hyljeksi rikkauksia, ne jotka näitä haalivat, kituuttavat itarina aina.

Esoteristin elämän näkökulmasta voidaan esittää kaksi rinnakkaista tulkintaa. Ensinnäkin, köyhyyden ihanne harjoituksellisena, kuten hengellisyydessä on usein valittukin. Kuten sanottua, tämä auttaa kokemaan sen dependenssin toiseudesta, joka joka tapauksessa on sielunelämän fakta, mutta jonka rikas ihminen voi peitellä itseltään piiloon. Toiseksi, rikkaus voidaan tulkita paranormaalien kykyjen runsautena, joka on samalla tapaa kaksiteräinen miekka. Kuten Patanjalin joogafilosofiaan perehtyneet tietävät, tämä vanha joogakoulu katsoo maagisten kykyjen etsimisen sivusuuntaisena liikkeenä, joka estää ihmistä saavuttamasta, sitoen hänen mielensä näennäisyyksiin aivan samalla tavoin kuin profaani tekee sen ulkoisella mammonalla. Mutta vaikka "hyljeksiä rikkauksia" kuulostaa helposti fanaattisuuteen johtavalta, aforismin loppu kertoo, että pikemminkin tulee pyrkiä tilaan, jossa ei "kituuteta itarina" so. kiinnitetä huomiota omaan vähäisyyteen, vaan voidaan iloita saavutetun tilan positiivisista puolista.
4,2
Si contentus eo fueris, quod postulat usus, / commoda naturae nullo tibi tempore deerunt.

Jos tyydyt siihen, mitä tarve vaatii, ei sinulta koskaan puutu se mitä luonto suo.

Tässä suhteessa tämän tekstin suomalainen lukija on siihen samantapaisessa suhteessa kuin alkuperäiset vapaat roomalaiset, joille se oli kirjoitettu: teksti pätee niihin etuoikeutettuihin, joilla todellakin on elämäänsä riittävä suoja ja ruoka taattuna. Tämän ymmärtäminen voi auttaa tuntemaan kiitollisuutta tästä tilasta, joka on kaikkea muuta kuin kaikille ihmisolennoille annettu selviö. Ajalla, jolloin jokainen eturyhmä pyrkii raivoisasti taistelemaan itselleen mahdollisimman isoa palaa yhteisestä kakusta, unohtuu helposti se, kuinka paljon siitä annettu pienikin pala meitä tosiasiassa on auttanut ja auttaa. Niin rikasta ihmisryhmää ei maailmassa olekaan, etteikö heille mielestään oikeuden mukaan kuuluisi vielä enemmän. Tämä johtuu jo lähtökohtaisesti perverssistä "olympialaisesta" hengestä, jossa lisäämistä harjoitetaan periaatteellisesti eikä balanssin idealla, joka olisi aidon esoterian idea.
4,3
Cum sis incautus nec rem ratione gubernes, / noli Fortunam, quae non est, dicerfe caecam.

Kun olet varomaton ehkä ohjaa asioita järjellä, älä sano Kohtaloa sokeaksi, sillä sitä se ei ole.

On totta että karma on usein hidasliikkeinen, ja monet parhaansa ponnistavat ihmiset tuntuvat usein kärsimään julmilla tavoilla. Samanaikaisesti on kuitenkin totta myös se, että elämänsä yhden tai toisen seikan kurjuudesta valittavat ihmiset itse asiassa hyvin usein ovat huomaamattaan itse syypäitä tähän kurjuuteensa. Sillä mikään ei ole niin vaikeaa kuin pysyä lahjomattoman itsereflektiivisenä, tarkkana tuomarina omille teoilleen, tekemättä jättämisilleen, huolimattomuuksilleen, tempoiluilleen ja toiveidensa ja ponnistelujensa epäsuhdalle.
4,4
Dilige denarium, sed parce dilige formam, / quem nemo sanctus nec honestus captat habere.

Arvosta rahaa mutta älä rahan koreutta, sitä ei havittele kukaan kelpo ja kunnon ihminen.

"Raha on myntättyä vapautta", esitti Dostojevski. Siten on hyvin ymmärrettävää, että ihminen luonnostaan toivoisi itselleen rahaa merkityksessä vapautta. Mutta tämä on korkeintaan puolet todellisuudesta, ja uskoakseni vielä huomattavasti vähemmän: tosiasiassa me ihmiset rakastamme rahassa ennen kaikkea prestiisiä, sen (muka) tuomaa arvoa ja arvokkuutta. Mielenkiintoista kyllä, tämä on erityisen kipeästi selvää kaikkein rikkaimmille ja kaikkein köyhimmille, joille molemmille raha on tullut merkitsemään jotakin itsessään essentiaalista, ihmisarvoon ja valtaan liittyvää. Ihmiset joilla puolestaan on rahaa sen verran että normaali elämä onnistuu suhteellisen mutkattomasti, mutta raha ei vielä ole kinostunut huomiota vaativasti, siihen liittyy yleensä paljon vähemmän tämän tyyppistä ongelmallisuutta. Mutta ei keskiluokkaisuuskaan ole vapaata rahan "koreuden" ongelmasta: esimerkiksi poroporvarillinen ajatusmalli, jota hallistee status quon palvonta, nojautuu hyvin pitkälti juuri rahaa, ja on tämän rahan meriitin mahdollistama harha. Tämä rahan prestiisisyys tulee hyvin merkityksekkääksi pohdiskeltavaksi erityisesti okkultistille, joka elää energioiden ja ideoiden, ei niinkään ensisijaisesti maallisen materian maailmassa.
4,5
Cum fueris locuples, corpus curare memento; / Aeger dives habet nummos, se non habet ipsum.

Äveriäänä muista huolehtia kehosi kunnosta, raihnaisella rikkaalla on rahaa mutta ei terveyttä.

Luettuani "rahan" merkitystä sen maagisten voimien vastaavuudessa, tämä pitää erityisesti paikkansa siinä parapsykologisten kykyjen vyöryssä, joka seuraa hallitsematonta mediumismia. Mitä enemmän rikki ihmisen sisäinen balanssi on, sitä voimakkaammin hänen energiansa ulkoistuu. Jokainen käytännön okkultisti tietänee, että voimakkaat ulkoistuvat parapsyykkiset kokemukset ovat vahvimmillaan silloin, kun hän on menettänyt sisäisen tasapainonsa: kun sisäinen energetiikka on turbulenssin tilassa, voimaa "läikkyy yli" ja alkaa aikaansaada näkyvämpiä, ihmeenomaisempia ilmiöitä, joissa on kuitenkin yhä vähemmän mitään hyödyllistä. Viimeinen askel on se, jossa astraalinen ulkoistuu, ja ihminen on menettänyt järkensä: hän elää sellaisessa psykoosin maailmassa, jossa sisäisellä ja ulkoisella havainnolla ei ole enää mitään eroa. Tämä on asia, jota okkultismissa ei ole käsitelty tarpeeksi analyyttisesti, vaan jossa heilahdetaan puoleen tai toiseen: asiat joko patologisoidaan ja nähdään subjektiivisina, tai jos ne ovat objektiivisia, patologinen puoli unohdetaan. Tosiasiassa asia on yleensä juuri päinvastoin. Psykopatologinen tila on sellainen, joka nimenomaan tuottaa eniten myös parapsykologisia ilmiöitä. Tällaisten hyödyttömien ja usein suorastaan haitallisten ilmiöiden aarreaittana kannattaa tutustua Hunnuttomaan Isikseen (Isis Unveiled), jonka Tiede-osasta laaja otanta on kuin tällaista okkultismin Seiska-lehden osastoa. Se listaa loputtomiin hyödyttömiä parapsyykkisiä ilmiöitä pyrkimyksessään osoittaa, että tuolloinen positivistinen materialismi oli/on aiheetta julistanut maagisen taikauskon historian kuriositeetiksi.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

4,6
Verbera cum tuleris discens aliquando magistri, / fer patris imperium, cum verbis exit in iram.

Koulussa aikoinaan kestit opettajan kepinsivallukset, kestä nyt isäsi ankaruus ja sanoilla sivaltelu.

"Sanoilla sivaltelu" on epäsuora käännös, joka pyrkii ottamaan huomioon sanaleikin verbera/verbis, eli piiska/sanat. Kuten kestit mestarin piiskan, kestä isän hallinnon vihansanat. Mestari on Saatana, joka sivaltelee opetettaviaan joskus hyvinkin konkreettisella ruoskalla, tai vähintäänkin hermojen ruoskalla. Herkemmässä koulutuksessa "isä" (opettaja, esoteerinen ohjeistus) antaa opetusta sanoilla, joista periaatteessa on huomattavasti yksinkertaisempaa olla tuskastumatta.
4,7
Res age quae prosunt, rursus vitare memento, / in quibus error inest nec spes est certa laboris.

Muista edistää hyödyllisiä asioita ja välttää niitä, joissa piilee virhe ja turha vaiva.

Esoteristi saattaa ajatella, että hänen asemansa on piilotettujen ongelmien esiintuojana. Näin ei asia ole, vaan jokaisella ajalla on ongelmansa joiden kanssa se voi saavuttaa edistystä, ja asiat joita voi edistää hyvin vähän. Mikäli ihminen tarttuu jokaiseen huomaamaansa epäkohtaan (tai, kuten useammin käy, niihin joihin hän sattuu temperamenttinsa – contra kokonaisvaltaisen viisaan harkinnan – kautta kiinnittämään erityishuomion), hän kuluttaa voimansa taistelussa tuulimyllyjä vastaan: Galilein maapallon tavoin ne eivät lakkaa pyörimästä. Taistelu maailman muuttamiseksi ei ole reuhtomista, vaan pitkä shakkipeli, joka kestää pitempään kuin sen vaihtuvat osanottajat.
4,8
Quod donare potes gratis ne vende roganti, / nam recte fecisse bonis in parte lucrorum est.

Pyytävälle älä myy, jos voit lahjoittaa, sillä tuotoksi voidaan laskea hyvien auttaminen.

Ei kaipaa kommentteja.
4,9
Quod tibi suspectum est, confestim discute, quid sit / namque solent, primo quae sunt neglecta, nocere.

Jos sinua alkaa epäilyttää, tarkista heti miten asia on, sillä vahingon usein tuottaa se, mikä ensin jää tarkistamatta.

On yllättävän yleistä, että me ihmiset kehkeytämme epäilyistämme esiin sellaisia vaikutusvaltaisia elementaaleja, jotka alkavat hallita ajatteluamme kuin olisivat todistettuja faktoja. Tämä pätee kaikenlaisiin konteksteihin, ja mitä vähemmän ihminen käyttää vivekaa, sitä vaikeammaksi se hänelle ajan mittaan käy. Ensinnäkin, elämä on jo muodostunut röykkiöksi mieleenjuolahduksia, joka lepää samanlaisen mieleenjuolahdusröykkiön päällä, ja niin edelleen, niin että kukaan ei enää ota itsestään selvää missä mutujen joukossa on jotakin kirkasta ja selkeää. Toiseksi, käyttämätön analyyttinen ajattelu jää kehittymättä, ja yrittäessään myöhemmin oppia lentämään, saa aikaan vain säälittäviä kananlentoja.
4,10
Cum te detineat Veneris damnosa voluptas, / indulgere gulae noli, quae ventris amica est.

Kun kohtalokas lemmenhimo pitää sinua otteessaan, älä syöpöttele, sillä nielu on vatsan rakas.

Sama ohjeistus annetaan mm. Filokaliassa: herkuttelun on koettu lisäävän sukupuolista himoa. Tämän voi sikäli ajatella tulevan okkultistille paasto-ohjeeksi, jossa kâmaa puhdistetaan pitämällä ravinto kohtuullisena. Henkilökohtaisesti en ole tosin ikinä huomannut minkäänlaista helpotusta seksuaaliseen ylivireyteen syömisen vähentämisestä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Caton opetuksia (kommentaari)

Post by Nefastos »

4,11
Cum tibi praeponas animalia cuncta timere, / unum precipio: hominem plus esse timendum.

Arvellessasi, että parempi on varoa kaikkia eläimiä, neuvon, että ihmistä on varottava enemmän.

Henkiä/demoneja on klassisesti verrattu eri eläinlajeihin, koska eläimet tarjoavat koko lailla ainoan vertailukohdan, joiden kautta ei-inhimillisiä olentoja voidaan pyrkiä kuvallistamaan. Sama verranto pätee myös tähän varomisen asiaan: kuten eläimet, myös henget ovat ihmiselle suhteellisen vaarattomia, koska ne pysyvät omilla elinalueillaan eikä niillä ole mitään omaa syytä pyrkiä vahingoittamaan ihmisiä. Pahantahtoiset ja pahaan tahtomattaankin liukuneet ihmiset sen sijaan ovat hieman hankalampi asia, koska ihminen mikrokosmoksen ominaisuudessaan ei tunne samanlaisia luontaisia rajoja. (Tätä ihmisen rajattomuutta on vanhojen tekstien lähestymistavassa kutsuttu usein "vapaudeksi", mutta tätä vapautta toimintapiirinsä valitsemiseen ei pidä sekoittaa vapauteen kausaliteeteista ml. psykologisesta reaktiivisuudesta.)
4,12
Cum tibi praevalidae fuerint in corpore vires, / fac sapias: sic tu poteris vir fortis haberi.

Vaikka sinulla olisi hyvät ruumiinvoimat, hanki viisautta: vasta silloin sinua voi pitää vahvana.

Edellisen ohjeen kommentaarin loppu tulee selitykseksi niille valtarakenteisuuksiin ihastuneille ihmisille, jotka mielellään unohtaisivat tasapainon pyrkimyksessään päästä vaikuttamaan ja hallitsemaan. Tämä "ruumiinvoima" (esoteriassa maaginen vaikutusvalta) ei itsessään merkitse mitään, koska näennäisen vallan käyttäjä on itse huomaamattaan orja sisäiselle reaktiivisuudelle (tietyille häntä ohjaaville affekteille eli hengille, ja myös ihmisille jotka kykenevät noita henkiä paremmin analysoimaan ja siten hänessä hallitsemaan). Mikään muu asia kuin syvällisen viisauden lisääminen – johon tarvitaan kiduttava määrä pitkällistä itsereflektiota – voi tehdä ihmisen vapaaksi, ts. aidosti vahvaksi. Tähän ideaan perustuu koko buddhalainen filosofia. Valitettavasti ehdoton valtaosa ihmisistä ottaa mieluummin mielteen omasta vahvuudesta eli vallasta kuin todellisen vahvuuden. Mutta kuten Matrixista tiedämme, illuusiopihvin herkullisuuden hinnaksi tulee usein muiden kärsimyksen lisääntyminen. Muutenhan tuossa valinnassa elää eskapismissa mieluummin kuin todellisuudessa ei olisikaan mitään varsinaista vikaa.
4,13
Auxilium a notis petito, si forte labores: / nec quisquam melior medicus quam fidus amicus.

Pyydä apua tutuilta, jos odottamatta joudut ahdinkoon, eikä parempaa lääkitsijää ole kuin luotettava ystävä.

Käännöksen pilkutus muuntaa hieman merkitystä, mikä pätee joihinkin muihinkin käännöskohtiin. Puolipiste olisi tässä uskoakseni parempi vaihtoehto viimeisen lauseen edellä. Näiden pedanttisten huomioiden lisäksi ohjeessa näkyy vain sen ilmiselvä taso, eli esoteriassa käytännössä kehotus välttää helposti harhauttavaksi kääntyvää pratyêka-polkua. Yksinäinen ihminen jolla ei ole veljesyhteyttä muihin oppilaisiin päätyy lähes aina kehkeyttämään omia tyypillisiä erehdyksen muotojaan, eikä yksinäisyydessään huomaa tätä painotuksensa vinoutumista.
4,14
Cum sis ipse nocens, moritur cum victima pro te? / Stultitia est more alterius sperare salutem.

Miksi uhrieläin kuolee puolestasi, vaikka itse olet syyllinen? Ei ole viisasta toivoa turvaa toisen kuolemasta.

Uskonnonharjoituksessa ollaan lähes kokonaan päästy aikanaan niin yleisistä eläinuhreista, mutta valitettavasti tämä äärimmäisen vastenmielinen ja alaspäinen tapa etsiä omaa voimaa toisen kärsimyksestä ja kuolemasta elää yhä joissakin magiankäytön muodoissa. Ymmärrän hyvin asian vetoavuuden, etenkin nykypäivänä jolloin eläimen kuolemasta on tullut täysin häivytetty asia: eläimen magiassa uhraaja voi perustella asiaa itselleen siten, että hän ottaa sentään rohkeasti ja (muka) merkityksekkäällä tavalla käsiinsä jotain, mitä tehdään koko ajan vaikeammalla ja julmemmalla tavalla tehdasolosuhteissa. Ajatus on virheellinen ja alaspäinen, koska nimenomaan hänen tietoinen huomionsa asiasta asettaa hänet uuteen tilaan, uuteen tienhaaraan, jossa hänen olisi sitä tärkeämpää valita rakkaudellinen lähestymistapa: se, että jonkin asian paremmin tiedostava ihminen yhä silti valitsee väkivallan ja alistamisen, tekee hänen erikoislaatuisuudestaan alaspäistä henkisyyttä. Siten maagikko joka tappaa uhrieläimen tietoisesti joutuu karmisesti huonompaan tilaan kuin teurastaja, joka tappaa eläimiä läjäpäin, mutta koskaan tajuamatta mitä tekee. Molemmat joutuvat kulkemaan helvetin läpi, mutta jälkimmäisen silmät pysyvät sielläkin suljettuina; tekonsa tietoisempana tehneen mustan maagikon silmät ovat auki.

Kääntäjä ottaa mukaan alluusiot kristinuskoon, jonka sijaissovitusopin kritiikkinä teksti voidaan nähdä. Sitä suuremmalla syyllä (vaikka luultavasti vahingossa) Erasmuksen versio: Stulte autem sperabant alienam mortem sibi saluti fore – "tyhmästi he uskoivat toisen kuoleman olevan heidän pelastuksensa".
4,15
Cum tibi vel socium vel fidum quaeris amicum, / non tibi fortuna est hominis sed vita petenda.

Etsiessäsi luotettavaa ystävää tai kumppania älä katso, miten hän menestyy, vaan miten hän elää.

"Luotettu ystävä" on eräs hengellisestä opettajasta käytetty nimitys. Menestyksen teologia on yhtä harhaanjohtava kuin sen seuraaminen on yleistä mieleltään profaanien keskuudessa, ja tämä pätee ihmeen sisukkaasti paikkansa jopa niin sanotussa henkisyydessä (sen New Age -muodossa). Asia on toki psykologisesti ymmärrettävä: ihminen joka tosiasiassa ei tahdo niinkään saavuttaa viisautta kuin iloa ja valtaa, pyrkii luonnostaan seuraamaan sellaista polkua, joka opettajan esimerkin mukaisesti näyttää kulkevan tällaiseen suuntaan. Tämä tulee helposti piilotajuiseksi syötiksi ja vieheeksi niissä ei niinkään harvinaisissa pseudohenkisyyden muodoissa, joissa oppilaita hyväksikäytetään milloin pienemmässä (rahastus), milloin suuremmassa (seksuaalinen hyväksikäyttö) mittakaavassa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked