Nefastos wrote: ↑Tue Apr 20, 2021 2:20 pmKantava idea tässä kirjoittajien väitteessä on, että ihmisille kuuluu universaali tarve intimiteettien portauttamiseen tavalla, jonka pitäisi näkyä myös asunnoissa. Ja hämmentävää oli huomata, että jopa omassa yksiössäni toteutuu sisustukseni ja asettelujeni kautta täsmälleen kirjoittamien kuvaama kaava, jossa tilan yksityisyyden tulee liikkua portaittain eteisen sallitusta tilasta vähitellen yhä syvemmälle intiimimpiin tiloihin. Eri vieraat tunnistavat oman intimeettitasonsa, johon asti heidän sopii asunnossa (tai muussakin rakennuksessa) tulla.
Kiitos fra Smaragd ja Nefastos tämän suojaamis- ja intimiteettiteeman syventämisestä edelleen. Itsehän olen ollut - ilmeisesti osittain vastareaktiona oman lapsuuteni tuhoavalle yksityisyydelle/intiimiydelle - aikuisiällä miltei pakonomaisen avoin ja julkinen (tietyissä yhteyksissä). Julkinen, avoin tila on edustanut minulle suojaa opittuani, että suljettujen seinien sisällä tapahtuu aina jotain kauheaa. Nyt vasta hiljalleen löydän yksityisyyden merkityksen uudelleen. Jos miettii taloanalogian kautta, on avoimuus ollut itselleni osin pakkomielle senkin takia, että se ikäänkuin rakenteellisesti mahdollistaa energioiden vapaamman liikunnon. Ei synny tunkkaisia peräkammareita tai muita tiloja, joissa ilma on raskasta. Tulee nyt mieleen tuo mitä fra Smaragd on puhunut tulisijasta, se (fallisena, vertikaalisena ja taloteknisenä) rakenteena osaltaan mahdollistaa ilmain (ja energian) liikunnon asunnossa ja toisaalta tarjoaa lämpöä. Nämä viisikymmentäluvun talot ovat poikkeuksetta rakennetut tulisijan ympärille niin, että asuinkerroksen huoneet kiertävät piippua, asuinkerroksessa pystyy siis kiertämään kehää piipun ympäri. Tämä idea tuntuu itselleni todella tärkeältä ja olen monien talojen energioihin tutustuttani huomannut, että tällainen rakenne todella (yhtenä osatekijänä) tekee talon olemuksesta energeettisesti kevyemmän. Nyt olen alkanut haaveilla sellaisesta makuuhuoneesta, joka olisi sellainen uumen ja oma kohtumainen mikroversuminsa. Suljettu, mutta hengittävä. Tämä nykyinen makuuhuoneeni on rakennettu liian "tuuliselle" paikalle. Konkreettisesti, koska lapset täällä ollessaan juoksevat tästä läpi ja pomppivat sängyllä. Se on kuulunut tiettyyn aikaan. Myöhemmin makuuhuoneeni uumenessa kuolen sänkyyn, jossa on pehmustettu, jalokivin koristeltu pääty. Jalokivet ovat merkkejä heistä, jotka elämäni aikana saivat käyttää minua kotinaan.
Mielestäni tuo asunnon järjestäminen eri intimiteettitasoihin on juuri siitäkin syystä niin mielekäs idea, että se ikäänkuin ohjaa vierailijan automaattisesti vuoropuheluun. Kontemploimaan omaa suhdettaan asumuksen isäntään ja/tai emäntään. Lukuisten ovien, porttien ja askeleiden käyttö pyhissä rakennuksissa on ajanut samaa asiaa. Ihminen persoonanakaan ei ole vain yhden oven takana, vaikka näennäinen avoimuus antaisi niin olettaa. Avoimuus - tilan eriytymättömyys ja rajattomuus - saattaa johdattaa vieraan harhaan, kun intimiteettirakenteet eivät tarjoa "tulkinta-apua". Avoimuudessa ja avaruudessa on vaikea paikantaa itseään mihinkään. Vierailija voi olla suhteessa asumuksen haltiaan lähellä - tai etäällä - ikäänkuin avaruudellisessa sokkelossa. Avoimuus voi olla täten paradoksaalinen keino välttää intiimiyttä. Todellinen intiimiys syntyy rajoista ja niiden lempeästä ylittämisestä.