Nostalgia ja menneet ajat

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Beshiira
Posts: 137
Joined: Wed Jun 15, 2016 11:07 am

Nostalgia ja menneet ajat

Post by Beshiira »

"Runoutta"-ketjusta lähtenyt keskustelu siirretty tänne uuden aiheen alle.
Alkuperäinen ketju: viewtopic.php?p=33764#p33764


***

On tietysti selvää että mitään runoa ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti ja että runot ovat useammin jonkin tietyn tunnelman tai ajatuksen kuvia kuin jotain kokonaisvaltaisia kannanottoja, mutta silti, onpa jotenkin (minusta huonolla tavalla) ankea ja yksipuolinen ihmiskuva tässä. ”Nykynössöt”, ”punahuulet”, hohhoijaa.

”Det som engang var” -tyyppisessä haikailussa on toki oma koskettavuutensa ja kauneutensa ja itseenikin se usein vetoaa, mutta koetan samalla pitää mielessä sen että ennen kaikkea kyse on kuitenkin romantiikasta ja jopa fantasiasta. Kun varmaan koskaan ei ole ollut ihmiskunnan historiassa aikaa jolloin ei oltaisi ajateltu että ”ennen oli paremmin”, ja muutenkin tällainen ajattelu on varsin naiivia ja yksinkertaistavaa, niin helposti myös tällaiset teokset ovat vain väsyttäviä. Tietenkin minkä tahansa teoksen sävy ja rivien välistä huokuva pohjaeetos tekee paljon; siinä missä joku toinen romanttinen runo saattaisi nostaa pintaan vaikkapa kohottavaa liikutusta, tämä nimenomainen lähinnä herätti ärtymystä ja sellaisia ”miten sitä aina jaksetaankin” -tuntemuksia. Nähtävästi siinäkin määrin että tuli halu kommentoida. Aiheestahan saisi tietty vaikka oman topicin ja ehkä näitä on foorumilla jo puitukin. Ei mulla muuta, heh.
"Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Runoutta

Post by Kavi »

Jatkan nyt kuitenkin, ehkä tästä saisi oman aiheensa.
Kalevalamitta on siistiä ja autenttisen etsiminen on silti hyvin nöyrällä tavalla tehtynä kunnioitettavaa. (Tiedän etten tiedä) *
Paljon on myös viimeaikoina kuultu sitä, että elävä suullinen perinne kuolee, kun se kirjoitetaan ylös.
Näin ollen, luomalla Kalevalan runonlausunnan perinteestä käytti Lönkka voimiansa myös tavallaan sen tuhoamiseen.

Det som engang var-päissäni joskus pohdin, että olis hauska tehdä musaa tuohesta, puusta valmistetuilla OG paimentolaissoittimilla, joita en kyllä osaa edes soittaa.
*Siitä tuleekin juuri mieleen, että hitot kukaan tietää mistään muinaisesta autenttisuudesta, kun se on historialliseen paikkaan ja aikaan sidottua, vai osaako joku virittää kanteleen siten, ettei sen karaktäärisävelet ole molli- tai duurisävellajissa ja soittaakin vielä unohtaen kaiken länsimaisesta tonaalisesta musiikista? Veikkaan, että harvassa ovat ne.
Ainoa mitä voi siten tehdä näemmä, on soittaa hidasta kodeiinipehmorokkia mollista epävireisellä harmonikkalla ja mumista jostain maaseudusta.

Vahva runoperinne on kiinni myös sen elävyydestä ja Väinämöisen vetisyyspitoisuuksista.
Jos millään taiteella (miten näitä käsitteitä kuten runous edes ymmärretään? Ehkä se on jollekin vain olemista? ) on mitään tehtävää niin mielestäni juuri kirkastaa ja käsitellä ihmisen ja elämän keskeisiä kysymyksiä tässä ja nyt, eli Väinämöisen paluun mysteeriksi voisi laittaa myös virtaavan veden?
Kenties vielä elossa on suomalaisia pelimanneja, jotka taitavat pelimannimusiikkia tai ehkä rajan takaa löytyy elossa olevia runonlaulajia, joilta oppiakseen?
Kenties traditionalismi on juuri tämän vuoksi mahdollista vain modernismin kautta ja siten luomassa aina jotain uutta.
Tariq
Posts: 37
Joined: Fri Apr 17, 2020 5:44 pm

Re: Runoutta

Post by Tariq »

Joskushan se kalevalamittakin oli uutta ja radikaalia, ja joku harvahammas istuskeli turvekamminsa nurkassa jupisemassa että kyllä ennen kaikki oli paremmin, kun ei mitään tällaista dorkaa kalevalamittaa väännetty menemään niin kuin tämän päivän nykynuoriso kanteleineen.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Runoutta

Post by Soror O »

Kavi wrote: Sun Mar 28, 2021 9:42 pm Kenties traditionalismi on juuri tämän vuoksi mahdollista vain modernismin kautta ja siten luomassa aina jotain uutta.
Samaa mieltä kyllä... . Itse koen olevani omalla tavallani traditionalisti (sic!), enkä koe että se on taaksepäin katsomista tai asioiden tekemistä samoin. Traditionalismissani pyrin pitämään yllä sitä henkeä, jonka koen arvokkaaksi. Tuon hengen muodollinen ilmaus voi aika-avaruuden eri pisteissä olla erilainen. (Mutta myönnettäköön: koen nykyajan tietyt piirteet täysin degeneroituneiksi ja jollain tasolla pystyn jopa samaistumaan tuon runon kertojan pateettiseen valitukseen:D)
If you want to reborn, let yourself die.
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Runoutta

Post by Mars »

Minä en ole tippaakaan traditionalisti enkä kaipaa menneisyyteen. Pidän itseasiassa nostalgiaa ja kaikenlaista kiiltokuvamenneisyyden haikailemista aika vaarallisena, ainakin potentiaalisesti. Milloin muka kaikki oli hyvin? Eihän mitään sellaista ajanjaksoa ole ollut olemassakaan milloin kaikki olisi ollut jotenkin absoluuttisen "hyvin". Sehän kuuluu jo tämän olemassaolon muodon luonteeseenkin. Nostalgisointi saattaa sitä paitsi sokaista nykyajan monille hyville puolille, joita kuitenkin mielestäni on.

Luulen, että nostalgiassa on pitkälti kyse ihmiselle täysin luonnollisesta kaipuusta parempaan. Tämä ilmenee jonkin menneen ajanjakson idealisointina, oli se sitten oma nuoruus, keskiaika tai joku muu. Mutta kaipuu parempaan voidaan valjastaa myös positiiviseksi muutosvoimaksi. Siitähän okkultismissakin on mielestäni pitkälti kyse.
User avatar
Beshiira
Posts: 137
Joined: Wed Jun 15, 2016 11:07 am

Re: Nostalgia ja menneet ajat

Post by Beshiira »

Itse olen kyllä nostalgiaan taipuvainen luonne, ja kuten tuossa aiemmin totesinkin, esim. taaksepäin haikailevan taiteen ääreltä löydän itseni useasti. Jos tuollaisessa minua jokin hiertää niin se yleensä liittyy siihen että tehdään kovia yksinkertaistuksia tai vaikka "huonolla tavalla" hämärtyy se raja missä romantiikka päättyy ja arjen toiminta alkaa. Ja tämähän nyt ei taas edes suoraan liity tuohon runoon josta nämä pohdinnat alkujaan lähtivät; sehän on jopa lajissaan ihan hauska.

Luulen että luontainen "kaipuu parempaan" juurikin on tässä taustalla. Ehkä siis tämä "Mitä ennen oli" -ikävöinti pitäisi ymmärtää ulottaa tarpeeksi kauas? Johonkin sellaiseen jota vasten ihmiskunnan historia tällä hetkellä ja vaikkapa jokunen tuhat vuotta sitten onkin oikeastaan aika lähellä toisiaan ajallisesti tai "ajallisesti". Milloin kaikki oli "hyvin"? Ennen Absoluutin ensimmäistä säröä?
"Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Nostalgia ja menneet ajat

Post by Soror O »

Onneksi tästä avattiin oma ketjunsa. Liitän tähän nostalgiaa käsittelevän tekstini kymmenen vuoden(!) takaa. Teksti päätyy mukailemaan fra Beshiiran pohdintaa Absoluutin ensimmäisestä säröstä.

Nostalgia tarkoittaa kirjaimellisesti koti-ikävää. Nostalgia oli yksi syy siihen, miksi lähdin lukemaan historiaa. Tunnistin (ja tunnistan) itseni menneessä. Tässä nostalgiassani en arvota menneisyyttä sen jalommaksi kuin nykyaikaakaan. Kun tunnistan itseni menneisyydessä, en tunnista itseäni pelkästään sen jaloissa muodoissa, vaan myös brutaaleissa, alkukantaisissa ja ns. pimeissä muodoissa.

Nykyajassa olen kuitenkin tuntenut oloni usein kodittomaksi. Pahimmillaan (ja parhaimmillaan) nykyaika on tuntunut synteettiseltä huvipuistolta, jonka tahattoman koomisessa kummitusjunassa istuminen puuduttaa. Nykyaika on kuitenkin kaikessa näennäisessä perverssiydessään ja keinotekoisuudessaan täydellinen. Jokainen epookki on ollut omalla tavallaan käsittämätön - sekä uusi ja vanha yhtä aikaa. Ihmiset eivät myöskään ole väsyneet kauhistelemaan sitä maailmaa, jonka he ovat itse luoneet. Tietty dystooppisuuden ja kaaoottisuuden tuntu on kuitenkin lisääntynyt sitä mukaa, mikä voimallisemmin parempaa ja hallittua maailmaa on yritetty luoda.

Länsimaisen modernismin unelma oli luoda tieteellisesti tiedetty, teknisesti suunniteltu ja järjestelmällisesti toteutettu uusi uljas maailma. Sittemmin huomattiin, että modernismin ponnistelut kantoivat nurinkurista hedelmää: pyrkimys tietämisen ja suunnittelun kautta toteutettuun hallintaan teki samalla näkyväksi tällaisen hallinnan rajallisuuden. Monet insinööritieteen huippusaavutukset alkoivat tuottaa päinvastaisia tuloksia, mitä suunniteltiin. Tieteelliset edistysaskeleet ja päivitetty, moderni ihmiskuva auttoivat - muun muassa kahden maailmansodan muodossa - manifestoimaan entistä laajemmassa skaalassa ihmismielen irrationaalisen potentiaalin sekä arkaaisen ja alitajuisen (myös eläimellisen) pohjavirran. Aikalaisittain tämä oli tragedia, mutta ehkä nykyihmisellä on tarpeeksi huumoria myöntää, että aaltojen jylhä korkeus ja pohjavirta sisältyivät toisiinsa.

Koska menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat tosiasiassa samaa rajatonta, ei-lineaarista ajan virtaa, kohdistuu tavallaan menneisyyteen katsova katse väistämättä aina myös nykyisyyteen (ja tulevaisuuteen). Tässä mielessä menneisyyteen luotu nostalginen katse on kuin kuvajaisensa etsimistä oman silmänsä verkkokalvolta. Ihminen etsii itseään sen kameran objektiivista, jota hän pitää omassa kädessään.

Menneisyys on kuitenkin se imaginaarinen ja pakollinen perspektiivi, jonka ihmistietoisuus tarvitsee tavoittaakseen nykyisyyden ja tulevaisuuden perspektiivin. Nostalgia on tässä mielessä koti-ikävää nykyisyyteen, tulevaisuuteen ja lopulta ajan tuolle puolen; siihen leikkauspisteeseen, jossa inhimillinen perspektiivi ja aika-avaruus hajoavat ja jäljellä on vain kaiken kokeva tietoisuus, kaikkialle näkevä silmä.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Nostalgia ja menneet ajat

Post by Soror O »

Beshiira wrote: Mon Mar 29, 2021 10:26 am Luulen että luontainen "kaipuu parempaan" juurikin on tässä taustalla. Ehkä siis tämä "Mitä ennen oli" -ikävöinti pitäisi ymmärtää ulottaa tarpeeksi kauas? Johonkin sellaiseen jota vasten ihmiskunnan historia tällä hetkellä ja vaikkapa jokunen tuhat vuotta sitten onkin oikeastaan aika lähellä toisiaan ajallisesti tai "ajallisesti". Milloin kaikki oli "hyvin"? Ennen Absoluutin ensimmäistä säröä?
Tuo kaipuu parempaan on sikäli omassa nostalgiassani paradoksaalista, koska itselläni nostalgia ilmenee vahvasti juuri niissä hetkissä tai niiden asioiden keskellä jotka koen kauniiksi ja hyviksi. Maan päällä koettu kauneus ja hyvyys yhdistyykin itselläni jonkinlaiseen "pyhään suruun".

Nostalgia on joidenkin psykoanalyytikkojen (Julia Kristeva) piirissä yhdistetty masennukseen ja Yhdysvaltojen sisällissodan veteraanien sotatraumaa nimitettiin muiden muassa "nostalgiaksi". Käsite elää eri yhteyksissä omaa elämäänsä, mikä on tietysti myös mielenkiintoista.
If you want to reborn, let yourself die.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Nostalgia ja menneet ajat

Post by Kavi »

Provokatiivisesta tekstistäni (mukaanluettuna edesmennyt Kristus ja kastit-aihe) poiketen, päinvastoin, nostalgia ja osin elvytys on itselleni keskeisiä asioita, joita pohdin.
Jaan Marsin huolen kuitenkin siitä mihin mittakaavoihin menneiden aikojen nostalgisoinnissa voidaan mennä.

Mietin myös tuota ikävöintiä ja säröä, että onko siinä jokin kohtuun palaamisen teema taustalla? Viattomuuteen pakenemista ajasta, jossa on osattava sopeutua ja toimia?
Toki ymmärrän senkin puolen, että Suomi on teollistunut huomattavan myöhään ja kenties jäänyt sellainen ajatus, että tämä oli virhe, voisipa palata takaisin.

Kalevala-aiheeseen liittyen: Itse olen seuraillut jo tovin Tietäjä ry:n youtubekanavaa.
https://www.youtube.com/watch?v=HyCxtyk24jA
Angolmois

Re: Nostalgia ja menneet ajat

Post by Angolmois »

Traditionalismi on helppoa sekoittaa menneiden aikojen nostalgisointiin, ja epäilemättä myös sellaista ajattelua monelta traditionalistiksi itsensä mieltävältä löytyy. En ole itsekään immuuni nostalgisoinnille, vaikka katsonkin olevan hyvin eteenpäin suuntaava ihminen. Metafysiikkaan sen tarkemmin tässä menemättä, lähinnä traditionalistien tarkoituksena on lienee ollut osoittaa modernin maailman kritiikillään se, mitä olemme menettäneet ja tuhonneet sekä sisältämme että ulkopuoleltamme. Itse olen sitä mieltä, että jos saa itselleen hengen ravintoa maailman traditionaalisesta hengellisyydestä ja esim. kokee ihmisen sekä maailmankaikkeuden olevan kolminainen (henki-sielu-ruumis), sen sijaan, että kokee ihmisen olevan vain eläin muiden joukossa, on jo traditionaalinen ihminen. Jos kokee olevansa yhtä vähän kotonaan modernissa suurkaupungissa kuin maaseudun puupelloilla, on jo traditionaalinen ihminen (erämaa on kaikkialla). Jos kritisoi kapitalismia ja kommunismia, on jo jossain määrin traditionaalinen ihminen. Mikäli kokee modernin ja post-modernin arkkitehtuurin ja taiteen edustavan suurelta osin hajaannusta ja rumuutta, on jo traditionalisti.

Aivan varmasti kyseessä on ytimellisesti kaipuu parempaan maailmaan, ja traditionalistisen koulukunnan edustajilta en ole yhdeltäkään löytänyt ajatusta, että meidän tulisi mennä taaksepäin ajassa, siis palata johonkin kuviteltuun historiallisessa menneisyydessä sijaitsevaan ihannetilaan; kaikilla esiintyy ajatus syklisestä ajasta ja siitä, että nk. kulta-aika sijaitsee tulevaisuudessa, ei menneisyydessä ("future shall be ancient days reborn in understanding"). Mielenkiintoisin traditionalismin ja modernismin yhdistelmä lienee nk. arkeo-futurismi, millaiseksi itsenikin aika pitkälti miellän; aineelliselle edistykselle annetaan oma arvonsa, mutta se asetetaan omalle paikalleen ja arkaaisen maailmankuvan kontekstiin, siinä missä moderni maailma palvoo aineellista edistystä lähes kritiikittömästi (what could be more convincing than the hydrogen bomb?).

Romelta löytyvä sanoituspätkä kuvastaa traditionalismia aika hyvin:

"We worship not some flashes
That never shone bright
We worship not the ashes
Of what once burned alight
We preserve the fire
We protect the flames
Our God's eternal
Go by different names"
Locked