Narsismi ja nykymaailma

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Locked
Angolmois

Narsismi ja nykymaailma

Post by Angolmois »

Okkultistin Unimaailma -ketjussa keskustelluista asioista heräsi ajatus keskustella narsismista sekä yleisesti että myös okkultismin yhteydessä. Luin hiljattain Paula Salomaan teoksen "Narsismin Tiedostaminen", ja teos oli suurimmaksi osaksi oikein hyvä. Se sai myös pohtimaan omakohtaisesti asiaa ja tiedostamaan omia julkinarsistisia tai piilonarsistisia taipumuksia; narsismin ja skitsofreniankin yhteyttä toisiinsa on ilmeisesti tutkittu jonkun verran ja yhteyksiä on havaittu. Olen huomannut, että tiettyjen voimakastahtoisten, egoististen ja avoimen narsististen henkilöiden seurassa itselläni on taipumus joko taistella vastaan "fight fire with fire" -periaatteella, ts. omaksua egoistisen narsistin roolia itsekin, tai sitten (usein lähinnä hedelmättömiä väittelyjä ja konflikteja välttääkseni) omaksua myötäilevän ja miellyttämisenhaluisen piilonarsistin roolia. Sekä julkinarsistilta että piilonarsistilta puuttuu oikeanlainen lujuus ja lempeys, joita voisi kai kutsua okkulttisesti Luciferin ja Kristuksen edustamiksi asioiksi ihmispsyykessä ("olkaa viisaita kuin käärmeet ja lempeitä kuin kyyhkyset" jne.).

1900 -lukua on joissain yhteyksissä kutsuttu narsismin vuosisadaksi ja on myös todettu, että nykymaailmassa menestyvät monesti hyvin yhteiskunnallisesti sekä psykopaattisia että narsistisia piirteitä omaavat ihmiset. Okkultistilla onkin helposti varmaan taipumus syrjäytyä nykymaailmassa, koska hän ei joko halua pelata ihmisten pelejä tai kannattaa yhteiskunnan narsismiin ja muihin psykopatologioihin kannustavia rakenteita, tai ei pysty yksinkertaisesti toimimaan tällaisessa ympäristössä mielenterveytensä säilyttäen. Samalla narsistiset rakenteet voivat vaikuttaa hänessä itsessäänkin, mistä voi syntyä erilaisia megalomanian tms. kokemuksia.

Oletteko pistäneet itsessänne, lähipiirissänne tai maailmassa merkille näitä rakenteita, ja kuinka olette reagoineet niihin?
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Narsismi ja nykymaailma

Post by Nefastos »

Hyvä, tärkeä keskustelunaihe.

Ensi alkuun sanoisin, että on tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: yhtäältä faktinen narsismi, joka on erittäin vaikea ja paha mielen sairaus (perustavanlaatuinen vääristymä), ja toisaalta useammin käsitellyt "narsistiset taipumukset", joilla usein tarkoitetaan yksinkertaisesti egoismia. Ja egoismiahan on, kuten AT:n filosofiassa aina on painotettava, hyvää ja huonoa laatua. (Ego = Lucifer.)

Siten hyvin helposti toisiin ihmisiin lätkittävät narsistilaput ovat vain samanlaista vallankäyttöä kuin esimerkiksi aikoinaan oli kuitata valtava pino erilaisia ongelmia "hysteriana". Eli ongelmaa ei oikeastaan käsitellä, vaan se päin vastoin valtarakenteistetaan – mikä on osa täysin samaa "narsistista" kulttuuria kuin mitä se näennäisesti kritisoi...
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Benemal
Posts: 562
Joined: Thu Feb 23, 2012 7:24 pm
Location: South-Fin

Re: Narsismi ja nykymaailma

Post by Benemal »

Elefanttimies oli frenologian ykkösauktoriteetti.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Narsismi ja nykymaailma

Post by Kavi »

Angolmois wrote: Thu Mar 18, 2021 1:32 pm Okkultistin Unimaailma -ketjussa keskustelluista asioista heräsi ajatus keskustella narsismista sekä yleisesti että myös okkultismin yhteydessä. Luin hiljattain Paula Salomaan teoksen "Narsismin Tiedostaminen", ja teos oli suurimmaksi osaksi oikein hyvä. Se sai myös pohtimaan omakohtaisesti asiaa ja tiedostamaan omia julkinarsistisia tai piilonarsistisia taipumuksia; narsismin ja skitsofreniankin yhteyttä toisiinsa on ilmeisesti tutkittu jonkun verran ja yhteyksiä on havaittu. Olen huomannut, että tiettyjen voimakastahtoisten, egoististen ja avoimen narsististen henkilöiden seurassa itselläni on taipumus joko taistella vastaan "fight fire with fire" -periaatteella, ts. omaksua egoistisen narsistin roolia itsekin, tai sitten (usein lähinnä hedelmättömiä väittelyjä ja konflikteja välttääkseni) omaksua myötäilevän ja miellyttämisenhaluisen piilonarsistin roolia. Sekä julkinarsistilta että piilonarsistilta puuttuu oikeanlainen lujuus ja lempeys, joita voisi kai kutsua okkulttisesti Luciferin ja Kristuksen edustamiksi asioiksi ihmispsyykessä ("olkaa viisaita kuin käärmeet ja lempeitä kuin kyyhkyset" jne.).

1900 -lukua on joissain yhteyksissä kutsuttu narsismin vuosisadaksi ja on myös todettu, että nykymaailmassa menestyvät monesti hyvin yhteiskunnallisesti sekä psykopaattisia että narsistisia piirteitä omaavat ihmiset. Okkultistilla onkin helposti varmaan taipumus syrjäytyä nykymaailmassa, koska hän ei joko halua pelata ihmisten pelejä tai kannattaa yhteiskunnan narsismiin ja muihin psykopatologioihin kannustavia rakenteita, tai ei pysty yksinkertaisesti toimimaan tällaisessa ympäristössä mielenterveytensä säilyttäen. Samalla narsistiset rakenteet voivat vaikuttaa hänessä itsessäänkin, mistä voi syntyä erilaisia megalomanian tms. kokemuksia.

Oletteko pistäneet itsessänne, lähipiirissänne tai maailmassa merkille näitä rakenteita, ja kuinka olette reagoineet niihin?
Ymmärtääkseni skitsofreniasta voidaan puhua jossain määrin kirjosta?
Tiedän ainakin, että tiettyjä grandioottisia piirteitä saattaa joillakin olla. Ikävin on ehkä, se että pitää itseään Truman Show'n Trumanina ja kaikki muodostavat salaliiton häntä itseään vastaan ja näihin "muihin" sisällytetään tai projisoidaan kenties oma "narsistisuus" eli että olisi "jokin" mutta ehkä pahamaineinen.
Joskus huolestuneena lueskelin, jos itse olisin sairastunut tähän johonkin kirjoon, mutta ei aikaakaan kun ystäväni sitten soitti kertoakseen ajatuksistaan ja asetti omat ajatukseni vaakalaudalle hänen subjektiivisen kokemusmaailmansa kanssa...


Tietty hyvänlainen narsismi on jossain tapauksissa aivan ok.
Huomaan, että joskus lähetän tärkeille ihmisille naamakuvia itsestäni, mutta kenties koronan aikana kun ei nähdä fyysisesti tämä lienee ok.
Peilit vissiin tulleet hissiin osittain siitä syystä, että ihminen luontaisesti pitää itsensä katselusta, joten matka kuluu nopeammin liikkuvassa laatikossa.
Itsehän pidän ihmisten miellyttämisestä ja "juuri ne oikeat" ihmiset sitten saattavat löytää meikäläisen. Silloin tarvitaan sitä tervettä itseriittoisuutta ettei jäisi kynnysmatoksi. Palautuuko tämäkin sitten siihen kuolemansyntimekanismiin, jossa liika tai liian vähän aiheuttaa kärsimystä ja pahuutta? Nyt mietin aivan henkilökohtaisesti itseäni ja omaa tapaani käsitellä, en suinkaan yleisesti kaikkia muita.


Kulttuuri, jossa esimerkiksi some-influensserina voi saada tykkääjiä, jotka voi muuttaa pääomaksi tai statukseksi tietysti lietsoo narsismia.
Asioiden jakaminen on mielestäni kiinnostavaa, mutta toisaalta jos kaikki keskittyvät vain kuvien jakamiseen kirjasivuista ja toiset katselemaan niin siitä ei ehkä seuraa mitään kehittävää. Toki jos keskustelua herää ja ajatuksia kuten niitä tapansa mukaan yleensä herää.
Tavallaan tässä voisi nähdä myös, vaikken freud-/lacanilaisittain tarkoitakkaan, tirkistelyn halun?

Okkultismiin liittyy varmasti myös jotakin itseriittoisuuden, tai oikeastaan sitä "pelkoa ettei riitäkään"- tunnetta ja olisiko jossakin elitismissä tätä myös?
Egoismista tulee mieleen toisaalta lohikäärme. Sellainen käärme, joka on uumenissa ja jolle ei riitä mikään ja sitä täytyy syöttää jatkuvasti isommin annoksin.
Voisiko arkkityyppisesti nähdä yhtenä Saatanan kasvona? (viewtopic.php?f=61&t=1999)
Angolmois

Re: Narsismi ja nykymaailma

Post by Angolmois »

Kavi wrote: Thu Mar 18, 2021 4:06 pmYmmärtääkseni skitsofreniasta voidaan puhua jossain määrin kirjosta? Tiedän ainakin, että tiettyjä grandioottisia piirteitä saattaa joillakin olla. Ikävin on ehkä, se että pitää itseään Truman Show'n Trumanina ja kaikki muodostavat salaliiton häntä itseään vastaan ja näihin "muihin" sisällytetään tai projisoidaan kenties oma "narsistisuus" eli että olisi "jokin" mutta ehkä pahamaineinen.
Itselläni ainakin leimaa antavina piirteinä sairastumisissani on ollut kaikkivoipaisuuden tuntu ("Messias-psykoosi"), ja paranoidinen päättelyketju "joku on eri mieltä kanssani - tuolla jollain on jotain minua vastaan - tuo joku suunnittelee jotain päänmenokseni", mikä ei ymmärrettävästi kovin hyvin koskaan ole päättynyt.

Kavi wrote: Thu Mar 18, 2021 4:06 pmTietty hyvänlainen narsismi on jossain tapauksissa aivan ok.
Mainitsemassani teoksessakin puhutaan terveestä narsismista, jota voisi kai kutsua paremmin mielestäni yksinkertaisesti terveeksi egoismiksi.
Angolmois

Re: Narsismi ja nykymaailma

Post by Angolmois »

Nefastos wrote: Thu Mar 18, 2021 2:26 pm Siten hyvin helposti toisiin ihmisiin lätkittävät narsistilaput ovat vain samanlaista vallankäyttöä kuin esimerkiksi aikoinaan oli kuitata valtava pino erilaisia ongelmia "hysteriana".
Leimakirveiden heittoa tulisi tosiaan vältellä. Asia on myös siinä mielessä hankala, että terveitä narsistisia piirteitä on joskus hankala erottaa varsinaisesta narsismista ulkoapäin asiaa tarkastellen.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Narsismi ja nykymaailma

Post by Insanus »

Itsekeskeisyys on yhtäältä huonon individualismin oire kun oman onnensa seppäyden aatteen kääntöpuoli on se ettei kukaan kuulu lopulta minnekään. Ja jos tavallinen päivä on se että saat keskimäärin tuhat keskenään ristiriitaista komentoa siitä mitä pitää olla ja miltä näyttää, mitä saavuttaa ja mitä tuntea niin on melkein kummallista jos jollain on se olo että tänne jotenkin kelpaa :lol:
Skitsofreniaa ja narsismia on siinäkin miten fragmentoituneita ja kertakäyttöisiä identiteettejä pakkosyötetään ja myydään oikealta ja vasemmalta ja koko ajan kuin Narkissoksen lammen pinta ei olisi kovinkaan tyyni.
"Olla itseään täynnä" tuntuisi olevan jo jotain aika gurumaisen raskasta, sellaista mistä on puhuttu Egona isolla eellä. Narsismi lie negatiivisena pikemmin sitä peilikuvaansa takertumista ja hukkumista. Sellaisessa mukaitsekkyydessä ehkä onkin jossain mielessä olennaista nälkä saada olla oma itsensä ja mielikuvan buustailu on siinä pelkkänä korviketoimintona niinkuin kehollisen nälän tunteen hoito kahvilla ja tupakalla.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Angolmois

Re: Narsismi ja nykymaailma

Post by Angolmois »

https://ketunhantak.blogspot.com/

Muutaman tekstin perusteella ihan asiallista pohdintaa narsismista. Narsismi ja perfektionismi -aiheinen artikkeli herätti henkilökohtaisesti erityisesti ajatuksia.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Narsismi ja nykymaailma

Post by Soror O »

Tämä aihe on minunkin mielestäni okkultistisessa näkökulmassa kiinnostava, koska se liittyy itsen ja toisen - keskipisteen ja kehän väliseen dynamiikkaan sekä varjon käsitteeseen.

Terveen (egoismi) ja sairaan narsismin rajaa olen itsekin paljon pohtinut. Patologinen narsisti samaistaa itsestä yksi yhteen väärän itsensä (false self) kanssa. Toisin sanoen olemassaoloa ei ole tuon pisteen ulkopuolella. Pisteen, joka on lopulta vain kangastus (koska se ei tasapainota itseään millään "ulkopuolelta" tulevalla). Patologinen narsisti on kuin aurinkosymboli ilman tosiolevaista keskusta ja täten kehää, musta aukko joka romahtaa jatkuvasti omaan tyhjyyteensä. Näen näin paperilla jopa jotain esteettisyyttä tässä tilassa, koska se oikeastaan toisintaa metafyysistä alkupistettä, joka on täynnä ja tyhjä yhtäaikaa. Kuvaavaa on, että ihminen joka näin imitoi kaiken olevaisen alkupistettä, on oikeastaan sairain ihminen mitä on. Ollakseen todella olemassa ihminen tarvitsee keskipisteen ja kehän, itsen ja toisen eli Itsen.

Olen tarkkaillut tälle ajalle ominaista virtuaalista jakamiskulttuuria ja joudun ottamaan kantaa tähän omassa elämässäni siksi, että minulla on "maailmaan astuva" seitsemänvuotias. Jakamiskulttuurissa yksilöllä on yllyke jakaa olemistaan ollakseen olemassa. "Jos kukaan muu ei näe tätä, onko sitä oikeasti olemassa?" Tähän kulttuuriin sosiaalistuva opettaa aivonsa pysymään infantiililla kehityksen tasolla, jossa oma olemassaolo todentuu ainoastaan toisen tarjoaman peilin varassa. Haaste ei olisi niin valtava, jos yleisesti jaettaisiin myös itseen liittyviä nyrjähtäneitä, hankalia, nimettömiä hämäryyksiä. Mutta näiden hämäryyksien jakaminen on pelkän tarinan ja kuvan varassa mahdotonta - koska ne ovat liian hämäriä ja nimettömiä kääntyäkseen miksikään. Tämä todellisen itsen (vrt. false self) rakennusmateriaali lasketaan näyttämölle vain lihassa ja veressä, kosketuksessa, vastavuoroisessa katseessa. Tätä taustaa vasten tämän ajan virtuaalinen jakamiskultturi todella näyttäytyy patologista narsismia ruokkivana. Asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia. Myös virtuaalisesta peilaamisesta voi saada rohkeutta siirtyäkseen todellisempaan itsensä (ja toisen) kohtaamiseen, mutta tietty tätimäinen huoli herää niiden lasten ja nuorten puolesta, jotka jäävät tämän virtuaalisen jakamisen ja peilaamisen maailmaan - tai, jotka ovat niin sosiaalistuneita tähän maailmaan, että se alkaa jäsentää heidän kaikkia kohtaamisiaan. Osa nettipornon ja itsetyydytyksen kanssa kasvaneista nuorista miehistä eivät enää kiihotu kasvokkaisissa kohtaamisissa naisten kanssa (en sano että pitäisi, mielestäni ilmiö on vain mielenkiintoinen). Mihin suuntaan jakamiskultturi muuttaa kohtaamisia? Nouseeko kynnys kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen, koska todellisuus ei koskaan vastaa somessa muodostettua kuvaa (vrt. false self). Entä jos koko ihmiskunnan huomio kiinnittyy yhä ennemmän vain niihin pintarakenteisiin, joita kuvain ja tarinain kautta voidaan jakaa, kuinka paljon kollektiivinen varjomme kartuttaakaan itseään kaikella sillä näkymättömällä hämäryydellä joka pakenee kuvaa ja tarinaa? Tuota näkymätöntä hämäryyttä ei edes voi jakaa, sen voi vain kohdata.
If you want to reborn, let yourself die.
Locked