Kenazis wrote: ↑Sat Mar 13, 2021 1:28 pm
Ehkä nimenomaan mietin tässä juuri okkulttisen teorioinnin ja profaanin ajattelun ja toiminnan suhdetta. Missä mielessä nämä ovat merkityksellisiä ja missä mielessä homma alkaa menemään ns. epä-edulliseksi ja asioita estäviksi, niiden mahdollistamisen sijaan?
Kenazis wrote: ↑Sun Mar 14, 2021 4:22 pm
En rukoile Mammonaa (tai muutakaan jumalhahmoa) vuokranmaksuuni vaan käyn töissä, jotta saan rahaa, sairauteen haen ensisijaisesti apua lääketieteestä, en magiasta jne.
Hyvä kysymys. Sairastuminen tai jokin kehollinen kärsimys on ainakin siitä hyvä esimerkki tässä asiassa että se yleensä pakottaa ihmisen kysymään miksi, ja kyseenalaistamaan oman arjen kyllästämän todellisuuden oikeudenmukaisuutta ja toisaalta kyseenalaistamaan omaa asennoitumista elämään ja arkeen, kun on tultu kärsimyksen tilaan niin pakottavasti. Eli jos vaikkapa kärsin niin häiritsevästä hammaskivusta etten voi keskittyä muuhun kuin kipuun tai siitä parantumiseen, niin ensin varmaan mietin fysiologisia syitä, kyseenalaistan hampaanpesumetodini ja hakeudun hammaslääkärille. Niinkuin moni jo mainitsikin niin näissäkin asioissa voidaan jo havaita erilaisia okkulttisia merkityksiä: ”olenko laiminlyönyt jonkinlaista muodollista kehitysvaihetta: rutiinin rakenteita johon olen pyrkinyt viimeaikoina antamaan enemmän huomiota?” tms. Mutta koska nämä kysymykset voivat lähteä melkein mihin suuntaan tahansa ja ihan hulvattomalle laukalle niin Kenaziksen kysymys ”missä mielessä homma alkaa menemään ns. epäedulliseksi ja asioita estäviksi, niiden mahdollistamisen sijaan” lienee tässä kohtaa tärkeä.
Kun okkulttiseen – avaraan, elävään tuntemattomaan todellisuuteen kurkottaa niin sen potentiaali on rajaton ja siispä omiaan synnyttämään toinen toistaan hätiköidympiä tai äkkivääriä kurkotusmenetelmiä, jotka ovat omiaan vetämään puoleensa Saatanan virnuilevaa ja pilkkaavaa – puhdistamaan pyytävää katsetta. Okkultismi heuristisena hengentieteenä on kuin piirtäisi rappusia näkymättömään niille kohdille, joita olemme tutkineet. Rapun askelmat ovat yksinkertaistuksia näkymättömän abstraktiudesta, ja joiden olemassaolo auttaa yksilöä tutustumaan näkymättömän eri tasoihin, ja kenties maagikkona toimimaan niillä tasoilla tietoisesti ja luonnon kanssa halliten. Ilman tällaisia huolella valmistettuja rappuja lienee hidasta päästä asioista kärryille ja siksi on myös helpompi näkymättömämpiä vastauksia (pidempiä syy-seuraus ketjuja) kurotellessa hairahtua jonnekin etäämmäs totuudesta, kun etsitään syitä vaikkapa siihen hammassärkyyn. Eli näkisin okkultismin merkitysten ja syiden ja seurausten maailman olevan läsnä profaanissa elämässä parhaiten kun kykenemme totuudenmukaisesti toimimaan tuona maagikkona, joka osaa seurata punaista lankaa yhdeltä tasolta toiselle ja näkemään mahdollisimman, tai tarpeellisen, suuren kokonaisuuden asioissa voidaksemme nähdä merkityksen ”profaanissa hetkessä”.
Tässä ihan lähiaikoina on tullut mietittyä niitä rajoja joiden tuolle puolen oma mielenkiinto ei riitä tarpeeksi ottamaan asioista tarkemmin selvää ja miten sellaisilla elämän osa-alueilla toimimisen kykyni toimia okkultisen holismin kanssa on vähintääkin kyseenalaista. Näitä ristiriitoja että miten voi olla holismia, joka sulkee ulkopuolelleen jotain? Kenties kyse on ennemmin toimintatavoista joita suljen okkulttisella tielläni pois. Tarkoitan abstraktimpia toimintatapoja, kuten alaspäisen tai lateraalisen polun (”langan ujuttamisen”) metodeja, jotka veli Nefastos taisi hahmotella Adepti-tekstissä. Tässä mielessä näkisin ylöspäisen okkultismin opettavan virittäytymään toimimaan ihan toisenlaisilla keinoilla ja laajemman kokonaisuuden kautta, johon noilla muilla poluilla edelleen toimiessa emme kenties osaisi uudelleenvirittyä, koska vanha metodi täyttää todellisuutemme ja pitää siinä mikä on tuttua ja turvallista (vaikka sitten kaikenmoisten psykodraamojen kautta voisikin näyttää mitä vaarallisimmalta tai jännittävimmältä).
Ave wrote: ↑Sun Mar 14, 2021 9:46 pmLisäksi oma äitiys on tuonut todenteolla esiin sellaisen nisäkäspohjaisen selviytymisvaiston - että ensimmäistä kertaa ajatus tämän muodon fyysisestä jatkuvuudesta tuntuu velvoittavalta. Omassa sisäisyydessäni tämä on jännässä ristivedossa sen tiedon kanssa, että mitään ei tämän muodon fyysisessä kuolemassa katoa. … Olemme lasten kanssa puhuneet kuolemasta (heidän aloitteestaan) ja olen kertonut heille, ettei rakkaus todella katoa koskaan. Kuitenkin tämä tuntuu hyvin rajallisesti lohduttavan lasta, jolle oikeastaan tärkeää on se emo, joka jakaa fyysisen olemassaolon kokemuksen hänen kanssaan.
Jos jatkan tuota yllä miettimääni metaforaa maagikon tasot yhdistävästä langasta, niin ajattelen että tämä maadoittava todellisuus on kuitenkin yksi tasoista joka mahdollistaa potentiaalin manifestoitumisen, vaikka se sitten onkin sellainen kangastuksenomainen kuun loihtima tanssi liplattavilla laineilla. Ja siksi, kun kuolen niin olen menettänyt jotain – koherentin astian jonka kautta toimia*. Se sama taso on myös se joka painovoimallaan vetää sitä lankaa aina uusista raoista, kunnes ne oikeasti merkitykselliset asiat on kyetty vetämään sieltä taivaista arjen keskelle. Tällainen painovoiman totuusfunktio tuo mieleen Saatanan maa-planeetan Kuninkaana, ja toisaalta perimmäisen luomisimpulssin suhteen totuuteen ja totuuden kauneuteen. Ja sitten taas tullaan takaisin kärsimykseen ja maanpäällisen elämän ristinkantamisen teemoihin – arjen okkultismiin.
*Eri perinteiden kuvailemat adeptien valmistastamat kehot, joiden kautta toimia vanhan ruumiin kuoltua on keihtova ja tässä yhteydessä se keho näyttää silmilleni olevan jotain yhtälailla aivan toisenlaista kuin fyysinen kehomme; toisenlaista olemista aivan kuin se todellisuus mihin ylöspäisessa okkultismissa nähdäkseni pyritään virittäytymään. Ehkä tässä virittäytymisessäkin on osittain kyse juuri siitä kuinka se kauppareissu kaikessa latteudessaan tai väkisin merkitystä etsivässä tavassaan onnistuu väistämään sen hengen ojentaman potentiaalin, kun taas koko elämänvireensä uudelleen luova ja virtaava, vuodattava okkultisti on automaattisesti ja yhtäaikaa läsnä niin monella eri tasolla ettei varsinaisesti tarvitse etsiä merkitystä siitä ihan karkeimmasta tasosta niin eristetysti. Sellainen profaanin latteuden asioiden tila/järjestys suodattuu tai järjestyy toisella tavalla, vaikka lienee myös uudelleenjärjestettävissä tai laskeuduttavissa siihen takaisin mikäli niin halutaan kokea.