Tavallaan se, mikä itsellä meni edellisessä viestissäni huomaamatta liiankin radikaalina rajanvetona puhuessani teknologiasta ja sen kehityksestä, on juuri tämä "sisäisen" ja "ulkoisen" erillisyys. Sama ajatus tulee tässäkin mieleen, että ulkoiset työkalut ovat toisaalta lähtökohtaisesti osoitus ulkoisen ja sisäisen yhteydestä, joka syvimmillään on jo jonkinlaista ykseyttä ja vuorovaikutusta ihmisen ja ulkoisena nähdyn kohteen välillä. Tähän voidaan liittää ajatus siitä, kuinka herkästi maailmalle tekee eräänlaista väkivaltaa asettelemalla näennäisen ulkoisia asioita tiukkoihin kategorioihin tai pyrkimällä osoittamaan niille jonkun liian tyhjentävän merkityksen, jolloin jossain määrin olettaa niiden olevan muutoin hengettömiä ja aina alisteisia ihmisen toiminnalle ja ihmisen määrittelylle. Sen sijaan juuri tämä ihmisen symbolinen ja kulttuurinen kategoria näille on jossain määrin rajallinen ja toissijainen siihen nähden, mikä kaikessa olevaisessa sisällä oleva henki ja sielu lopulta on (pyhät paikat, esineet, käytännössä lopulta kaikki fyysinen olemassaolo), mutta tätä ei pidä tulkita niin, että ihmisen määritelmät olisivat myöskään merkityksettömiä vaan pikemmin ne kertovat omasta suhteestamme johonkin. Juuri tämä meidän määritelmämme asioista on se varsinainen työväline, eikä se ulkoinen todellisuus, johon määritelmät kohdistuvat. Tullaan toki äkkiä tilanteeseen, jossa joudutaan kysymään koko koetusta todellisuudesta, että missä määrin se on totta ja missä määrin tulkintaa ja omaa suhdettamme asioihin, mikä ei välttämättä käytännön kannalta näytä kaikille hedelmälliseltä, mutta voi olla sitä tässä spekulatiivisessa tulevaisuuden ja nykyisen esoterian pohtimisessa.Smaragd wrote: ↑Thu Feb 04, 2021 1:37 amMinulla tuli ilmeisesti juuri saman dokumentin välittämät ajatukset mieleen keskustelua lukiessa. Muistaakseni moni myös kuvaili tuota perspektiivin saamista uskonnolliseksi kokemukseksi.Tariq wrote: ↑Wed Feb 03, 2021 9:11 pm Katsoin hiljattain jotakin suhteellisen kevyttä dokumenttia, jossa jotenkin nivottiin astronautteja ja ympäristönsuojelua yhteen. Siinä kerrottiin ilmiöstä nimeltä overview effect, joka ilmeisesti on monien astronauttien kokema muutos heidän tietoisuudessaan sen jälkeen, kun he ovat ensi kertaa nähneet Maan avaruudesta käsin. Ilmeisesti he tuolloin ymmärtävät miten hauras ja pieni Maa on, ja kuinka se roikkuu tyhjyydessä suojanaan vain hento ilmakehä. Se usein herättää heissä halun suojella sitä, ja toisaalta häivyttää ajatusta siitä että ihmiset jakautuvat erilaisiin ryhmiin ja valtioihin.
Voisin kuvitella että ihmisten liikkuminen eri planeetoille voi olla jonkinlaisessa korrespondenssissa ihmiskunnan henkisiin kohtaamisiin noiden planeettojen sisäisten voimien kanssa, siinä missä mikä tahansa yksilöllisestikkin tehty "pyhiinvaellus" on vaelluskohteen väkevää kohtaamista. Mutta niiden huomioiminen tuntuu siltikin hieman toissijaiselta sen sellaisen "oleellisimman" asian kanssa, missä kaikki periaatteessa löytyy jo itsestä ja ulkoiset tekijät on vähän kuin työkalun tapaisia. Muistuu mieleen keskustelu englanninkielisellä puolella, jossa oli puhetta henkilökohtaisien ja jaettujenkin maan päällisten lokaatioiden henkiset korrespondenssit. Ei välttämättä tarvitse ulkoavaruuteen saakka lähteä pyhiinvaeltamaan, mikäli on tarve moisille ulkoisille työkaluille.
Muutan siinä mielessä aiempaa näkemystäni, että avaruudessa laajemmin liikkuminen muuttaisi todennäköisesti vähintäänkin ihmisen suhdetta omaan ja muuhun olemassaoloon. Aloin miettiä kuvitteellista tilannetta, jossa ihmiskunta löytäisi asumiskelpoisen planeetan, jolla elää jo joitain muita olentoja. Millaisia ajatuksia ja kokemuksia heräisi, kun tätä katselisi ylhäältä päin ja ehkä jossain määrin siitä asemasta, että saattaisi tuolloin olla tahtoessaan ylivoimaisessa asemassa kyseisen planeetan elämänmuotoihin nähden? Poikkeaako se lopulta hirveästi siitä asemasta, jonka voisimme jo nyt tiedostaa maapallon elämän osalta, on mahdollisesti ihan hyvä jatkokysymys tähän.