Kiitos mielenkiintoisista vastauksista!
Smaragd wrote: ↑Thu Jan 14, 2021 4:36 pm
Toiseksi, astraali ja eetteri (energiakeho) molemmat tavataan luokitella aineellisiksi, ei immateriaalisiksi, vaikka ovatkin hienojakoisuudessaan pelkkien aistien varassa arvioiden äkkiseltään jotain muuta.
Tämä oli itselleni uutta (tai unohtunutta) tietoa, mutta käy järkeen hyvin. Tämän aineellisuutensako takia ko. kehot ovat mahdollista havaita tietyissä tapauksissa myös optisesti eikä yksinomaa "sielunsa silmällä"?
Smaragd wrote: ↑Thu Jan 14, 2021 4:36 pm
Tällainen ruumiinnesteisiin - kyyneliin, tai mitä ne ovatkaan neutraalimmassa muodossaan - astraalisten vaikutelmien painautuminen on minusta vähintäänkin symbolisella tasolla kiinnostava ja osin samaistuttava ajatus.
Astraali(maailma) on itselleni edelleenkin jossain määrin vaikeasti käsitettävä (ja sitähän se de facto lieneekin), mutta uskon vakaasti eritteiden potentiaaliin.
Nefastos wrote: ↑Thu Jan 14, 2021 5:27 pm
Linga sharîraan ("eetteriastraali" eli juuri se osa, joka toisaalta "lentää", mutta havaitsee myös fyysiset asiat: Valkea astraali) liittyy olennaisena magnetismin käsite. Magneettiset reversiot ovat asia, jonka Valkean astraalin kanssa tekemisiin tuleva tullee melko lailla väistämättä huomaamaan. Plus- ja miinusnapaisuudet vaihtavat tässä rakenteessa helposti paikkaa, ja syntyy kääntymisiä ristin molemmissa suunnissa: horisontaalisesti ja vertikaalisesti. Syynä on siis napaisuuksien vaihtuminen, joka on olennainen ilmiö "hämäränaikoina" eli sielun ollessa kynnysvaiheessa eli eräänlaisessa rajatilassa, josta se yleensä siirtyy muuntuneeseen elämänvaiheeseen. Ja tästä pseudotieteellisestä tai salatieteellisestä voimme palata jälleen alkuun eli Smaragdin mainitsemaan symbolis-metafyysiseen: ne ovat nimittäin noita symbolisia ja metafyysisiä rakenteita syvemmissä astraaleissa, jotka linkittyvät Valkean lähiastraalin polaarisiin kääntymisiin. Jos sthûla sharîra (näkyvä fyysinen keho) ja linga sharîra (todellinen eli energeettinen fyysinen keho) ovat syystä tai toisesta disharmoniassa, voi syntyä patologisoituva polariteettien kääntyminen, ja "lähettävästä" ihmisestä voi tulla "vastaanottava" ihminen, meedio. Tämä on tila jota tulisi pyrkiä välttämään. Niinpä pikittyneet polaariset reversiot tulisi yrittää hoitaa kuntoon erityisesti dynaamisuuta eri tavoin lisäämällä; ja tämän dynaamisuuden tulisi olla fyysistä ja mentaalista, ei tunnerakenteista (esim. taiteellinen työ ei useinkaan auta).
Tämä vastaus on mielenkiintoinen sikälikin, että se herättää runsaasti uusia kysymyksiä, etenkin tällaiselle noviisille. Mietin magnetismin funktiota: onko sen tehtävä siis sekä naulita paikalleen (staattisuus) mutta toisaalta myös pitää yllä dynaamista aktiopotentiaalia (mahdollistaa napaisuuksien välinen virtaava liike)? Tämä on asia jossa liikun käsityskykyni rajoilla. Olen joskus miettinyt fyysisen sydämen sähköistä toimintaa ja ihastellut tätä polariteettien tanssia. Tuo polariteettien patologinen kääntyminen herättää paljon ajatuksia...
Meedioasiasta: on vaikea selittää (joskin tämä kokemus liennee monelle täällä tuttu), mutta kasvaessani minusta on tuntunut, että itselläni on ikäänkuin "portti auki" tuonpuoleiseen. En ole tälle asialle tahtonut antaa huomiota, koska olen ollut pitkään mieleltäni liian heikko operoimaan näiden asioiden kanssa. Ja oikeastaan olen pyrkinyt tietoisesti tuota porttia sulkemaan, koska olen kokenut sieltä ikäänkuin "vuotavan" asioita jotka eivät ole palvelleet psyykkistä vahvistumistani. Olen keskittynyt nimenomaa oman psyykeni ja persoonallisuuteni tutkimiseen ja rajaamiseen. Koska mitä todella on mieli- ja sielupuoli ihminen, paitsi asumaton talo joka hengen ja aaveen käydä asumaan? Nyt kuitenkin jokin aika sitten juuri kiinnostuin meediona toimimisesta. Tämä kiinnostus kumpusi siitä, että olen eniten kiinnostunut parantamisesta ja ajattelin, että mikään ei voisi olla tiettyjen ihmisten kannalta eheyttävämpää(?!) kuin ymmärrys siitä, ettei tämä materiaalinen maailma ole kaikki mitä on - ja että kuolemaa (joksi se usein käsitetään) ei oikeasti ole olemassa. (Tämä on luonnollisesti oma uskoni/tietoni ja ymmärrän täysin, että kaikki eivät tätä jaa.) Tällä hetkellä tämä ajatus tuntuu kuitenkin hieman kaukaiselta. Ensinnä siksi, että suhtaudun kriittisesti omiin taitoihini - ja henkimaailman kykyyn antaa sellaisenaan mitään "oikeita tai todellisia" vastauksia. Ja edelleen, vaikka mieleni ja egoni on entisestään koostunut, lienee näissä vanhoissa, omissa kummituksissani edelleen riittävästi työnsarkaa. Ajattelen myös, että itsensä todella "parantanut" ihminen avaa parantumisen väyliä jo pelkällä läsnäolollaan... Lisäksi koska olen tähänastisen elämäni elänyt juuri tuonpuoleisen rajoilla, on itselleni ollennaista suuntautua juuri konkreettisiin suhteisiin elävien kanssa ja toteuttaa "auttamishaluani" (en usko todella auttamiseen, koska jokainen auttaa lopulta itsensä) esimerkiksi maallisessa ammatillisessa kontekstissa. Lisäksi koen syvästi, että tietoisuutemme "tasolla" on mittaamattomia aineettomia (ja lopulta aineellisia) vaikutuksia tässä maailmassa. Lienee siis olennaisempaa tehdä tietoisuustyötä kuin toimia radiovastaanottimena kaikenlaisille vaikuttimille. Toisaalta tavoitteellinen kommunikointi henkimaailmankin kanssa on myös osaltaan olennaista.
(Olen muuten ilokseni huomannut, että olen todella rauhoittunut tunnetasolla hyvinkin paljon. On tullut lisää harkitsevuutta ja sellaista mielentyyneyttä. Hyvänlaista etäisyyttä omiin tunteisiin. Pistän tämän osaltaan ikääntymisen piikkiin.)
Kuulisin mielelläni Nefastos kantasi siitä, miksi meediotila ei ole tavoiteltava? Näetkö, että perinteisen meedion rooli on juuri liian passiivinen?
Kenazis wrote: ↑Thu Jan 14, 2021 5:42 pm
Ehkä hieman tylsähkö vastaus, mutta veikkaisin, että voisi liittyä DMT nimiseen aineiseen, jota ihmisestä löytyy. Tätä monet pitävät unennäköön liittyvänä ja samoin siihen kuoleman aikana tulevaan euforiaan ja näkyihin. Vaimollani on myös ollut tuota nukahtamisen hetkellä tapahtuvaa silmäluomien läpi näkemistä. Se on myös aika yleinen efekti tietyissä päihteissä.
Vastaus ei ole tylsä lainkaan, asioiden kemiallis-fyysinen puoli on yhtälailla mielenkiintoinen! Olen DMT:stä vähän lukenutkin. Itse en ole päihteillyt, kannabiksen käyttöä lukuunottamatta. Saattaa olla, että teini-ikäisenä harjoitettu ajoittainen rajukin polttelu on osaltaan vaikuttanut aivojeni toimintaan. (On näet joissain tutkimuksissa todettu, että kannabiksen käyttö voi saada aikaan kehittyvissa aivoissa pysyviä muutoksia.) Kannabis on vaikuttanut aikuisiälläkin itselläni (edelleen) psykedeelin tavoin - siis "trippaan" ja todellisuudentajuni muuntuu täysin. Olen käyttänyt ko. ainetta sen terapeuttisen potentiaalin vuoksi, viihdekäyttöä pidän ajanhukkana. Joskin on ehkä vähän tekopyhää tässä yhteydessä erottaa terapeuttinen ja viihdekäyttö toisistaan koska todellisuudessahan nämäkin asiat lopulta kietoutuvat aineen vaikuttaessa toisiinsa (koska saman "tripin" yhteydessä voi kokea yhtäältä erittelevänsä, tutkivansa ja purkavansa mielensä traumapohjaisia reaktiorakenteita ja toisessa hetkessä ruumiillistavansa seksin aikana Jumalatarta.) Olennaisempaa on ehkä erotella aineen käytön alkuperäinen motiivi: onko tarkoitus mennä totuutta kohti (vaikka se olisi pienen minän näkökulmasta hankala) vai totuudesta poispäin? Tämä ot-kuvaus kannabiksen käytöstä ei ole tarkoitettu huumemyönteiseksi, usein nämä aineet saavat enemmän haittaa kun hyötyä aikaiseksi, jos edellykset niiden viisaaseen eli kohtuulliseen käyttöön eivät ole kunnossa. (Jokainen arvioikoon luonnollisesti nämä edellytykset omalta kohdaltaan.)