Kuolemanjälkeiset tilat & disintegraatio

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
Locked
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Kuolemanjälkeiset tilat & disintegraatio

Post by Nefastos »

Keskustelu itsemurhasta ja sen seurauksista otti loikan sellaisiin käytännön metafysiikan sfääreihin, että siirrän sen tälle paranormaalia tulokulmaa painottavalle keskustelualueelle.
Smaragd wrote: Fri Dec 11, 2020 2:30 pmMuistelen että Blavatsky tai muut ensimmäisen polven teosofit olisivat kirjoittaneet siitä kuinka henki pakenee melkeinpä heti omalle tasolleen ja jättävän karmiset kuorensa omalle tasolleen vaikuttamaan.

En muista tällaista ajatusta Blavatskylta, mutta sellaisen esittäminen olisi kyllä hyvin linjassa hänen tiibetinbuddhalaisen koulukuntansa kanssa. Tiibetiläisessä kuolleidenkirjassahan on se olennainen ajatus, että spontaanilla (joskin eletyssä elämässä valmistellulla) ymmärryksellä oman sielun & hengen essentiaalisesta transsendenssista "vapautuminen" voidaan saavuttaa kuoleman hetkellä tai heti sen jälkeen. Tällöinkin toki "prinsiipit" jatkavat kieppuvia seikkailujaan, mutta niiden sisäinen asukas on poissa.

On kuitenkin käytännössä mahdotonta, että tällainen transsendenssin oivallus voitaisiin saavuttaa, jos kyseessä on itsemurha: silloin jo itse teko & siihen kytkeytyvä epätoivon (ja/tai naiivin toivon!) virittyneisyys mielen viimeisenä & määräävänä kokemuksena aivoissa hämärtää väistämättä portista kulkemisen kokemuksen. Sillä kulloinenkin portti johtaa siihen todellisuuteen, jonka määrittelee sen avanneen kokemuksen sävy.

Smaragd wrote: Fri Dec 11, 2020 2:30 pmJos adepti jättään jälkeensä vain "lahjan" - näkymättömän ruumiinsa, jonka kautta henki yhä toimii, niin mikä yhteys hengen ja palavien kuorien välille jää?

Jos tai siinä määrin kuin kyseessä on adepti, kuoret eivät niinkään pala kuin loistavat, ja niistä tulee periytyvä "kavod". Jos isältä ei jää poikaa, hänen vaatekaappinsa sisältö jaetaan jatkuvan työn kulloistenkin tarpeiden mukaan parhaiden palvelijoiden kesken.

Kuten usein tahdon painottaa, meillä on nykykulttuurissa vielä hyvin yksipuinen ajatus siitä mitä persoonallisuus, yksilöllisyys on. Tosiasiassa meissä elää moninaisuus erilaisia periytyviä ja instrumentaalisia rakenteita, joita sisäinen asukas käyttää. Ja kun tätä psyykkistä hämähäkinverkkoa seuraa sen eri kehkeytymistavoissa, alkaa huomata, että se ei pääty minnekään, vaan suuri ykseys on faktinen tosiasia myös psykologisella tasolla. On jopa melko mielivaltaista ja kulttuurisidonnaista, mihin & kuinka "minän" rajan asettaa. Silti tai juuri siksi tuon aurisen rajan pohtiminen ja sen tietoinen käyttö on niin tavattoman tärkeää. Valita absolutismi ykseyteen tai separatismiin päin on todella kankea yleistys, joka sellaisenaan sopii harvaan jos mihinkään käytännölliseen tilanteeseen; nuo tulokulmat auttavat vain maailmankatsomuksen perusrakenteen esiin pohtimisessa. Jos joku jää kiinni "kaikki on kaikkea" tai "mikään ei ole mitään" -tyyppisiin tunnelmointeihin, hän on kuin tikapuiden keskipuolaa puristava mies, haluton kulkemaan ylös tai alas, mikä kuitenkin on tikkaiden ainoa varsinainen merkitys ja olemassaolon syy.

Smaragd wrote: Fri Dec 11, 2020 2:30 pmtässä raottuu se seikka miksi helvettien aikakäsitykset ovat mytologisesti venyvää sorttia

Jälleen yksi korrespondenssi helvettitilojen ja mustan aukon idean välillä. Aika hidastuu kunnes se käytännössä lakkaa (oik. siirtyy toiselle leikkaajalle), ja helvetin asukkaat jäävät meidän näkökulomastamme staasiin, jossa ainoa mahdollisuus on toistaa jo elettyä todellisuutta. Tämä on musta versio siitä ylöspäisen tien apoteoosista, jossa muodollinen rakenne ylittää tuntemamme ajan ja tulee arkkityyppiseksi voimaksi. Se elää kyllä sekundaarisesti itseidentifioituvina väreilyinä muodon jatkumossa, mutta ydin on siirtynyt tilaan joka transsendoi – tai avicin kyseessä ollessa: rikkoo ja jähmettää – substantiaalisen rakenteen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Peregrina
Posts: 118
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Kuolemanjälkeiset tilat & disintegraatio

Post by Peregrina »

Nefastos wrote: Fri Dec 11, 2020 3:49 pm Smaragd wrote: ↑Fri Dec 11, 2020 3:30 pm
Muistelen että Blavatsky tai muut ensimmäisen polven teosofit olisivat kirjoittaneet siitä kuinka henki pakenee melkeinpä heti omalle tasolleen ja jättävän karmiset kuorensa omalle tasolleen vaikuttamaan.

En muista tällaista ajatusta Blavatskylta, mutta sellaisen esittäminen olisi kyllä hyvin linjassa hänen tiibetinbuddhalaisen koulukuntansa kanssa. Tiibetiläisessä kuolleidenkirjassahan on se olennainen ajatus, että spontaanilla (joskin eletyssä elämässä valmistellulla) ymmärryksellä oman sielun & hengen essentiaalisesta transsendenssista "vapautuminen" voidaan saavuttaa kuoleman hetkellä tai heti sen jälkeen. Tällöinkin toki "prinsiipit" jatkavat kieppuvia seikkailujaan, mutta niiden sisäinen asukas on poissa.

On kuitenkin käytännössä mahdotonta, että tällainen transsendenssin oivallus voitaisiin saavuttaa, jos kyseessä on itsemurha: silloin jo itse teko & siihen kytkeytyvä epätoivon (ja/tai naiivin toivon!) virittyneisyys mielen viimeisenä & määräävänä kokemuksena aivoissa hämärtää väistämättä portista kulkemisen kokemuksen. Sillä kulloinenkin portti johtaa siihen todellisuuteen, jonka määrittelee sen avanneen kokemuksen sävy.
Osallistuin taannoin bön-opetuksiin, jotka käsittelivät kuolemanjälkeisiin bardo-tiloihin kytkeytyvää mahdollisuutta vapautumiseen. Kysyin opettajalta, onko mahdollista vapautua kuolemassa/kuoleman jälkeen, jos on tehnyt itsemurhan.
Hänen vastauksensa oli, että se on mahdollista, mutta hyvin vaikeaa ja siihen tarvitaan avuksi korkeita lamoja. Luulen, että tässä on tapahtunut väärinkäsitys ja hän ymmärsi kysymykseni jotakuinkin niin, että onko mahdollista auttaa itsemurhan tehnyttä valaistumaan kuoleman jälkeen. Tai sitten hän ymmärsi oikein mitä ajan takaa ja se on todella mahdollista, mutta täytyy olla todella kovan luokan harjoittaja, että se onnistuisi. Ehkä jos onnistuisi vakuuttamaan itsensä siitä, että kyseessä on rakkauden teko? Jos esimerkiksi saisi vaa´an käännettyä niin, että itsemurhasta koituisi enemmän iloa ja helpotusta kuin kärsimystä?
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Kuolemanjälkeiset tilat & disintegraatio

Post by Soror O »

Peregrina wrote: Fri Dec 11, 2020 9:02 pm jos onnistuisi vakuuttamaan itsensä siitä, että kyseessä on rakkauden teko? Jos esimerkiksi saisi vaa´an käännettyä niin, että itsemurhasta koituisi enemmän iloa ja helpotusta kuin kärsimystä?
Itsekin luulen, että ilo ja helpotus ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja kuin epätoivo ja vihakin. Uskon, että suorinta reittiä perille pääsee kuolemalla tietoisesti (riippumatta kuoleman tavasta). Tämä on aihe, joka kiinnostaa itseäni paljon. Tietoisen kuoleman harjoittelu on aloitettava eläessään, koska kuoleman luonne ihmisminämme näkökulmasta poikkeuksellisena tai "outona" (parempaa sanaa en keksinyt) etappina on omiaan herättämään voimakkaita reaktiota -suuntaan tai toiseen. Kuolla tietoisesti lienee neutraalin asennon ottamista, linssin puhdistamista. Henki riisuu vaatteensa, menneeseen päivään ripustautumatta, yhtä pakottomasti kuin puu tiputtaa lehtensä talven tultua.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Peregrina
Posts: 118
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Kuolemanjälkeiset tilat & disintegraatio

Post by Peregrina »

Ave wrote: Fri Dec 11, 2020 10:24 pm
Peregrina wrote: Fri Dec 11, 2020 9:02 pm jos onnistuisi vakuuttamaan itsensä siitä, että kyseessä on rakkauden teko? Jos esimerkiksi saisi vaa´an käännettyä niin, että itsemurhasta koituisi enemmän iloa ja helpotusta kuin kärsimystä?
Itsekin luulen, että ilo ja helpotus ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja kuin epätoivo ja vihakin. Uskon, että suorinta reittiä perille pääsee kuolemalla tietoisesti (riippumatta kuoleman tavasta). Tämä on aihe, joka kiinnostaa itseäni paljon. Tietoisen kuoleman harjoittelu on aloitettava eläessään, koska kuoleman luonne ihmisminämme näkökulmasta poikkeuksellisena tai "outona" (parempaa sanaa en keksinyt) etappina on omiaan herättämään voimakkaita reaktiota -suuntaan tai toiseen. Kuolla tietoisesti lienee neutraalin asennon ottamista, linssin puhdistamista. Henki riisuu vaatteensa, menneeseen päivään ripustautumatta, yhtä pakottomasti kuin puu tiputtaa lehtensä talven tultua.
Tarkoitukseni oli sanoa, että "jos saisi vaa´an käännettyä niin, että itsemurhasta koituisi enemmän iloa ja helpotusta kuin kärsimystä muille". Jos esimerkiksi olisi tarkoituksella sellainen ihmisperse ja taakka ennen kuolemaansa, että itsemurha olisi kaikille muillekin helpotus ja vielä pelastaisi ihmishenkiä testamenttaamalla sisuskalunsa?
Olen kyllä samaa mieltä, että tietoisesti kuolemisen täytyy edellyttää neutraaliutta ja irti päästävää asennetta.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Kuolemanjälkeiset tilat & disintegraatio

Post by Smaragd »

Nefastos wrote: Fri Dec 11, 2020 3:49 pm
Smaragd wrote: Fri Dec 11, 2020 2:30 pmMuistelen että Blavatsky tai muut ensimmäisen polven teosofit olisivat kirjoittaneet siitä kuinka henki pakenee melkeinpä heti omalle tasolleen ja jättävän karmiset kuorensa omalle tasolleen vaikuttamaan.

En muista tällaista ajatusta Blavatskylta, mutta sellaisen esittäminen olisi kyllä hyvin linjassa hänen tiibetinbuddhalaisen koulukuntansa kanssa.
Saattoi hyvinkin olla Mestarien kirjeistä. Minulla menee usein niissä esitetyt ajatukset ristiin Blavatskyn kanssa, kun olen ajatellut ne niin samaksi lähteeksi ja Hunnuton Isis oli niin sinne sun tänne kurotteleva ettei ole oikein mitään käryä mitkä tiedonpalaset on niistä kirjoista. :roll:
Nefastos wrote: Fri Dec 11, 2020 3:49 pm
Smaragd wrote: Fri Dec 11, 2020 2:30 pmJos adepti jättään jälkeensä vain "lahjan" - näkymättömän ruumiinsa, jonka kautta henki yhä toimii, niin mikä yhteys hengen ja palavien kuorien välille jää?

Jos tai siinä määrin kuin kyseessä on adepti, kuoret eivät niinkään pala kuin loistavat, ja niistä tulee periytyvä "kavod".
Näin itsekin olen sen käsittänyt. Ilmaisin itseäni hieman epätarkasti, oli tarkoitus rinnastaa adeptinen ja ei-adeptinen yhteys niiden toisiinsa sotkemisen sijaan. Siispä kysymys ”mikä yhteys hengen ja palavien kuorien välille jää?”, osoitti juuri ei-adeptiin itsemurhan tehneeseen ja ihmetteli onko se perimmäinen asukas todella enää läsnä siinä. Mutta taisitkin jo ylempänä vastata tähän, ettei moisessa henki kykenisi transendoimaan siinä naiivin toivon sumussa, jonka väkivaltainen teko väistämättä luo. Tätä täytynee pyöritellä pidemmän aikaa.

Nefastos wrote: Fri Dec 11, 2020 3:49 pm
Smaragd wrote: Fri Dec 11, 2020 2:30 pmtässä raottuu se seikka miksi helvettien aikakäsitykset ovat mytologisesti venyvää sorttia

Jälleen yksi korrespondenssi helvettitilojen ja mustan aukon idean välillä. Aika hidastuu kunnes se käytännössä lakkaa (oik. siirtyy toiselle leikkaajalle), ja helvetin asukkaat jäävät meidän näkökulomastamme staasiin, jossa ainoa mahdollisuus on toistaa jo elettyä todellisuutta. Tämä on musta versio siitä ylöspäisen tien apoteoosista, jossa muodollinen rakenne ylittää tuntemamme ajan ja tulee arkkityyppiseksi voimaksi. Se elää kyllä sekundaarisesti itseidentifioituvina väreilyinä muodon jatkumossa, mutta ydin on siirtynyt tilaan joka transsendoi – tai avicin kyseessä ollessa: rikkoo ja jähmettää – substantiaalisen rakenteen.
Tämä on oleellinen huomio sillä olen pitkään pohtinut ja ontunut sen dualismin kanssa missä ylöspäinen ja alaspäinen tie on toistensa vastakohtia, mutta kumpaakin kuitenkin tarvitaan ykseyden täyteyteen ja siksi käytännön tasolla väkivaltakin olisi vastahakoisesti ymmärrettävissä. En ole osannut hahmottaa tätä mustaa todellisena vastavoimana tuolla aineen helvetillisellä mustan aukon tasolla (siis sijoittaa mustaa immanenssia todelliseksi vastavoimaksi ylöspäiselle (valkoiselle?) transendenssille), koska alaspäinen versio on tuntunut äärimmäisemmältä vastakohdalta, helpommin ymmärrettävissä mustan aukon metaforaan kiinni ja siksi olennaisemmalta ja määrittelevämmältä. Mutta tässä valossa se näyttäytyykin paljon luontevammin vain ontuvalta versiolta ja ”todelliselta vastavoimalta” vain niissä silmissä jotka arvottavat voiman tai henkisen väkevyyden näyttävien ilmiöiden perusteella, jos tällainen vertaus spiritismi-kritiikkiin sallittaan. Kuinka vaikeaa tämäkin yhteys on lopen ollut älytä, vaikka monet sen tasoista on olleet intuitiivisella tasolla paikallaan, mutta ei kuitenkaan.
Ave wrote: Fri Dec 11, 2020 10:24 pm Itsekin luulen, että ilo ja helpotus ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja kuin epätoivo ja vihakin. Uskon, että suorinta reittiä perille pääsee kuolemalla tietoisesti (riippumatta kuoleman tavasta). Tämä on aihe, joka kiinnostaa itseäni paljon. Tietoisen kuoleman harjoittelu on aloitettava eläessään, koska kuoleman luonne ihmisminämme näkökulmasta poikkeuksellisena tai "outona" (parempaa sanaa en keksinyt) etappina on omiaan herättämään voimakkaita reaktiota -suuntaan tai toiseen. Kuolla tietoisesti lienee neutraalin asennon ottamista, linssin puhdistamista. Henki riisuu vaatteensa, menneeseen päivään ripustautumatta, yhtä pakottomasti kuin puu tiputtaa lehtensä talven tultua.
Minulla tuli saman tyyppinen ajatus tästä todella kehittyneestä harjoittajasta, että hänen itsemurhansa olisi varmaan jo vaikea määritellä itsemurhaksi. En tiedä mikä järki tuossa edes olisi kuolettaa fyysistä ruumista, kun ei se varmaan muutenkaan juuri olisi esteenä. Kenties jonkinlaisena turhaksi käyneenä ankkurina kun työ on siltä saraa tehty. Mutta epäilen ettei tuohon tekoon liittyisi edes mitään väkivaltaista tekoa, vaan se tapahtuisi sisältä käsin.

Peregrina wrote: Fri Dec 11, 2020 11:41 pm Tarkoitukseni oli sanoa, että "jos saisi vaa´an käännettyä niin, että itsemurhasta koituisi enemmän iloa ja helpotusta kuin kärsimystä muille". Jos esimerkiksi olisi tarkoituksella sellainen ihmisperse ja taakka ennen kuolemaansa, että itsemurha olisi kaikille muillekin helpotus ja vielä pelastaisi ihmishenkiä testamenttaamalla sisuskalunsa?
Olen kyllä samaa mieltä, että tietoisesti kuolemisen täytyy edellyttää neutraaliutta ja irti päästävää asennetta.
Luulen että tällainen kikkailu osuisi huti todellisesta neutraaliudesta. Se helpotus mitä muut kokisivat olisi vain tempun tulos ja oikeasti noissa teoissa pyörisi erilaisia karmisia vaikutuksia. Se että jollekkin tulee helpottava tunne hetkeksi ei lopen merkkaa paljoa. Lienee myös tässä esimerkissä hyvä muistaa että hyvä karma on yhtälailla karmaa eikä osu neutraaliin vapahtavan annihilaation pisteeseen.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Peregrina
Posts: 118
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Kuolemanjälkeiset tilat & disintegraatio

Post by Peregrina »

Smaragd wrote: Sat Dec 12, 2020 12:09 am
Peregrina wrote: Fri Dec 11, 2020 11:41 pm Tarkoitukseni oli sanoa, että "jos saisi vaa´an käännettyä niin, että itsemurhasta koituisi enemmän iloa ja helpotusta kuin kärsimystä muille". Jos esimerkiksi olisi tarkoituksella sellainen ihmisperse ja taakka ennen kuolemaansa, että itsemurha olisi kaikille muillekin helpotus ja vielä pelastaisi ihmishenkiä testamenttaamalla sisuskalunsa?
Olen kyllä samaa mieltä, että tietoisesti kuolemisen täytyy edellyttää neutraaliutta ja irti päästävää asennetta.
Luulen että tällainen kikkailu osuisi huti todellisesta neutraaliudesta. Se helpotus mitä muut kokisivat olisi vain tempun tulos ja oikeasti noissa teoissa pyörisi erilaisia karmisia vaikutuksia. Se että jollekkin tulee helpottava tunne hetkeksi ei lopen merkkaa paljoa. Lienee myös tässä esimerkissä hyvä muistaa että hyvä karma on yhtälailla karmaa eikä osu neutraaliin vapahtavan annihilaation pisteeseen.

Niin, kuvittelisin, että "neutraali vapahtava annihilaatio" edellyttää myös irtipäästämistä kaikesta samsaraan yhä pyörimään jääviä kohtaan koetusta auttamishalusta ja huolesta.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Kuolemanjälkeiset tilat & disintegraatio

Post by Nefastos »

Smaragd wrote: Sat Dec 12, 2020 12:09 amSaattoi hyvinkin olla Mestarien kirjeistä. Minulla menee usein niissä esitetyt ajatukset ristiin Blavatskyn kanssa, kun olen ajatellut ne niin samaksi lähteeksi ja Hunnuton Isis oli niin sinne sun tänne kurotteleva ettei ole oikein mitään käryä mitkä tiedonpalaset on niistä kirjoista. :roll:

Blavatskyn koko kirjallinen ura on myös erittäin pätevä korrespondenssi juuri siitä yksilöllisyyden pluralismista, josta mainitsin. Kirjathan on laadittu leikkaa-liimaa -periaatteella monista eri lähteistä, Blavatskyn lähipiirin muilta kirjoittajilta, ja useamman eri opettajan välittömän inspiraation alaisena.

Peregrina wrote: Sat Dec 12, 2020 7:54 amNiin, kuvittelisin, että "neutraali vapahtava annihilaatio" edellyttää myös irtipäästämistä kaikesta samsaraan yhä pyörimään jääviä kohtaan koetusta auttamishalusta ja huolesta.

Oletko lukenut Hiljaisuuden äänen fragmentteja, erityisesti "Kahta polkua"? Näissä teksteissä pohditaan paljon juuri tätä kysymystä.

The Two Paths wrote:Think not that breaking bone, that rending flesh and muscle, unites thee to thy silent Self. Think not, that when the sins of thy gross form are conquered, O victim of thy shadows, thy duty is accomplished by nature and by man.

The blessed ones have scorned to do so. The Lion of the Law, the Lord of Mercy, perceiving the true cause of human woe, immediately forsook the sweet but selfish rest of quiet wilds. From Āranyaka He became the Teacher of mankind. After Julai had entered the Nirvāna, He preached on mount and plain, and held discourses in the cities, to devas, men and gods.

Sow kindly acts and thou shalt reap their fruition. Inaction in a deed of mercy becomes an action in a deadly sin. Thus saith the Sage.

Shalt thou abstain from action? Not so shall gain thy soul her freedom. To reach Nirvāna one must reach Self-knowledge, and Self-knowledge is of loving deeds the child.

Have patience, candidate, as one who fears no failure, courts no success. Fix thy Soul’s gaze upon the star whose ray thou art, the flaming star that shines within the lightless depths of ever-being, the boundless fields of the Unknown.

Have perseverance as one who doth for evermore endure. Thy shadows live and vanish; that which in thee shall live forever, that which in thee knows, for it is knowledge, is not of fleeting life: it is the man that was, that is, and will be, for whom the hour shall never strike.

If thou wouldst reap sweet peace and rest, disciple, sow with the seeds of merit the fields of future harvests. Accept the woes of birth.

"Neutraali tila" on helppo käsittää väärin. Neutraali tila ei ole kylmä merkityksessä osallistumaton, vaan neutraali joka voi vapahtaa on ulospulppuava tavalla, joka ei jätä ihmisen sisään tyhjiötä. Tätä on käsitelty paljon myös Bhagavad Gitassa. (NB: Alussa esitetty "tappaminen" on sisäisen taistelun allegoria, kuten vihollisten nimistä ynnä muusta käy kontekstuaalisesti ilmi.) Toki aina on ollut myös koulukuntia jotka olettavat paon mahdolliseksi ilman rakkautta. Erilaisista tiloista jotka edustavat "pienempiä vapautumisia", jotka kuitenkin johtavat takaisin, kirjoitin hiljattain artikkelissa:

Cartazon wrote:Edes blavatskylaisessa merkityksessä “itsekkäänä askeettina” pratyeka-oppilas ei pääse irti yhteydestään kokonaismaailmaan. Hän saattaa voida vetäytyä faktiseen yksinäisyyteen ulkoisessa maailmassa, mutta sisäisissä maailmoissa erillisyys on yksinkertaisesti illuusio. Juuri tämän asian oivaltamisesta myös pratyeka-buddhan todellinen valaistuminen lopulta syntyy, sillä kyseinen elävä oivallus on nirvânan ydin. Tässä näemme myös sillan yllä esitetyn blavatskylaisen ja baileylaisen pratyeka-buddhan kuvausten välillä: yksinäisyydessä tiensä yhteyteen valmistanut esoteerikko voi näin luoduilla välineillä myöhemmin palvella kokonaisuutta. Ellei näin tehdä, saadaan aikaiseksi vain väliaikainen “uni” ja/tai se kaleidoskooppinen muutos, joka odottaa “planeetan jättäjiä”. (Ks. Adepti, kahdeksan polun taulukko.)

Peregrina wrote: Fri Dec 11, 2020 11:41 pmTarkoitukseni oli sanoa, että "jos saisi vaa´an käännettyä niin, että itsemurhasta koituisi enemmän iloa ja helpotusta kuin kärsimystä muille". Jos esimerkiksi olisi tarkoituksella sellainen ihmisperse ja taakka ennen kuolemaansa, että itsemurha olisi kaikille muillekin helpotus ja vielä pelastaisi ihmishenkiä testamenttaamalla sisuskalunsa?

Myös tähän kysymykseen Madame on vastannut omaan ankaraan tyyliinsä, ja yhdyn hänen näkemykseensä: Is Suicide A Crime

Jos ajatellaan tilannetta jossa ihminen todella on vaikea vaara ympäristölleen ja päätyy tekemään itsemurhan edes osittain myötätuntoisista syistä, tämä luonnollisesti (so. karmisesti) tulee vaikuttamaan positiivisesti hänen jälkielämän kokemuksiinsa. Vapautumiseen se ei kuitenkaan johda. Itsemurha on murha, ja johtaa syntymään sidottuna henkiolentona. Tämän faktisen ytimen ympärillä voi sitten tapahtua monia erilaisia lievennyksiä riippuen kontekstista. Esimerkiksi eutanasiaan turvautuva parantumattomasti sairas, jonka sisäisestä ja ulkoisesta elinvoimasta enin osa on jo siirtynyt pois, tulee luultavimmin kokemaan samankaltaisen tilan kuin aamuyön hieman levoton nukkuja, joka usein on heräämäisillään valveeseen, mutta painuukin uudelleen immersiivisiin uniinsa.

Olen pahoillani etten pysty olemaan optimistisempi tässä itsemurhakysymyksessä. Kuten toisaalla sanottua, oma kamppailunikin jatkuu, enkä pidä mitenkään itsestäänselvänä, että pystyn sen aina voittamaan. Jotenkin se on tähän saakka onnistunut.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Peregrina
Posts: 118
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Kuolemanjälkeiset tilat & disintegraatio

Post by Peregrina »

Nefastos wrote: Sat Dec 12, 2020 10:23 am Oletko lukenut Hiljaisuuden äänen fragmentteja, erityisesti "Kahta polkua"? Näissä teksteissä pohditaan paljon juuri tätä kysymystä.
En ollut lukenut ennen tätä keskustelua, kiitos hyödyllisistä linkeistä ja kiitos kaikille, että jaoitte näkemyksiänne.
Locked