The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Sisarukset kadehtivat toisiaan ja kilpailevat vanhempiensa huomiosta. Silti sisarussuhde on usein läheisempi kuin mikään muu ihmissuhde.

-GEO-lehti 8/12, s. 30-

Tämä lapsen kehitystä koskeva huomio on jossain määrin siirrettävissä sellaisiin uskonnollisiin yhteisöihin, joissa henkinen pyrintö ja veljeysaate ovat voimakkaasti korostettuina. Tämän tyyppistä yhteisöllisyyttä edustaa omalla tavallaan myös Azazelin Tähden Veljeskunta. Toivoa sopii että kilvoitteluun rohkaisisi muukin motiivit kuin kateus, ja suhde vanhempiin voitaneen tässä tapauksessa korvata vaikkapa jumalsuhteen käsitteellä (joku muu saattaisi käyttää muuta käsitettä, ja ehkä sijoittaisi vastaavan viesti filosofiaan tai elämäntapoihi "Aatteet ja sukonnot"-osion sijaan).

Minusta on tärkeää muistaa että kilvoittelu ja sisarustunteen kehittyminen kulkevat hyvin luontaisesti käsi kädessä, ja uskonnollisessa pyrinnössäkin toisen korostaminen toisen ylitse johtaa pitkään jatkuessaan sellaiseen liitoiteltuun hyvyyteen, jollaiseksi pahuus on (muistanko oikein) Koot Hoomin mukaan tullut määritellyksi.

En uskoisi pohjimmiltaan niinkään pysähtyneeseen tavoitteeseen: ylittää toinen saavuttaakseen vain x, vaan elävään: ylittää toinen saavuttaakseen jotain ja sen jälkeen taas tulla toisen ylittämäksi.
Mikä on kellekään tietään rakastavalle ylevälle soturille suurempi ilo ja kunnia, kuin tulla oppipoikansa voittamaksi omassa pelissään? Oppilaan ja opettajan roolit kehkeytyvät ja vaihtelevat paikkaa kuin paremman ja huonomman sisaruksenkin.
Kolkko ja kylmä on sellainen maailma joka on palautettavissa shakkilaudan ruuduille, jos on tuossa pelissä ylivertainen kaikkiin nähden (ja pitkästyttävä), muttei maailmalta ole mielekästä jatkuvasti saada turpaankaan. Kiinassa ja intiassa paradoksaalinen logiikka (esmes. "se mikä on yksi on yksi, se mikä ei ole yksi on myös yksi" jne)
Myös koira-ja-auto tulee mieleen. On mielekästä ajaa autoa takaa, vaikkei sitä saavuttaisikaan, kunhan se on teoriassa mahdollista saavuttaa.

obnoxion wrote: Minusta on tärkeää muistaa että kilvoittelu ja sisarustunteen kehittyminen kulkevat hyvin luontaisesti käsi kädessä, ja uskonnollisessa pyrinnössäkin toisen korostaminen toisen ylitse johtaa pitkään jatkuessaan sellaiseen liitoiteltuun hyvyyteen, jollaiseksi pahuus on (muistanko oikein) Koot Hoomin mukaan tullut määritellyksi.

Tässä piilee se sama viisaus mikä melkein kaikissakin rinnakkaispareissa/korrelaatioissa. Jompikumpi tai jokin osa kokonaisuudesta ylikorostuneena vetää kokonaisuuden lopulta alas.

Jos sisarustunne puuttuu tai on vähäisempi, niin kilvoittelu on aika lailla pelkästään hybristä*

Jos kilvoittelu puuttuu tai on vähäistä… noh, niin täälläkin näkee sitä välillä kun "puhutaan käsittääkseni samasta asiasta" -kommentteja tulee pitkän vänkäämisen jälkeen vaikka molemmat tai ainakin jompi kumpi asianosaisista tietää ettei asia ole näin. Kilvoittelun puuttuessa hommaan tulee joko "kaikki käy" -fiilis tai sitten stagnaation tila jossa luullaan, että hommat kehittyy vaikka eivät todellisuudessa.

Kilvoittelun päätavoite on tietysti itsensä voittamisessa että samanaikaisesti asian kehittämisessä kohti puhtaampia muotoja (LUE: totuudenmukaisuus), ja sisarukset toimivat parhaimmillaan tämän prosessin jatkuvuuden muistuttajina, tsemppaajina ja sparraajina, että yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta -meiningin ylläpitäjinä. Sisaruus näin siis ymmärrettynä yleismaailmallisena veljeytenä, jonka muistuttajana tietysti omat henkilökohtaiset perhekemiat toimivat.

"Jatkuva prosessi" = Suku/perhe
"Tsemppaaminen" = Jotta suku/perhe pitäisi tasoa yllä
"Sparraus" jne...

Tajuatte varmaan analogian.....?

*Antiikin Kreikassa hybris tarkoitti toimia, jotka niiden tekijä suoritti häpäistäkseen uhriaan tarkoituksenaan siten ylentää itseään. (muinaiskreikaksi ὕβρις, ”loukkaus”)

Kain wrote:
Jos sisarustunne puuttuu tai on vähäisempi, niin kilvoittelu on aika lailla pelkästään hybristä*

Jos kilvoittelu puuttuu tai on vähäistä… noh, niin täälläkin näkee sitä välillä kun "puhutaan käsittääkseni samasta asiasta" -kommentteja tulee pitkän vänkäämisen jälkeen vaikka molemmat tai ainakin jompi kumpi asianosaisista tietää ettei asia ole näin. Kilvoittelun puuttuessa hommaan tulee joko "kaikki käy" -fiilis tai sitten stagnaation tila jossa luullaan, että hommat kehittyy vaikka eivät todellisuudessa.

Aamen.

Nefastos wrote: Jos tästä on palattava taaksepäin tilaan jossa jotakuta joudutaan kovistelemaan tai nuhtelemaan, tai on ryhdyttävä painimaan, se on eksoteriaa eikä esoteriaa, & sellaista tulisi okkulttisissa veljeskunnissa välttää niin pitkään kuin mahdollista.

Ei ehkä nyt näin dramaattisesti tarvitse nähdä, redusoidaan vaikka "väittelyksi", mutta näin tämä vähän välittyy eksoteeriselle puolelle siirtymiseni jälkeen itselleni, joka tavallaan käy myös likellä tuota toisen topicin keskustelua "AT:n ongelmat".