Tämä tavattoman intiimi ja monisyinen aihe on mielestäni myös todella tärkeä itse kunkin pohdittavaksi. Selkeästi kriisiytynyt vanhempisuhde (huonot, riitaisat välit) voi olla jopa terveempi kuin luulotellun yksioikoinen "meillä menee hyvin ja rakastan vanhempiani", jonka pohjalta voi löytyä (käytännössä aina löytyy) monenlaista traumatiikkaa. Isä ja äiti kun ovat paitsi Jumalan asemassa lapselle – eli monenlaisten tiedostamattomien jäljittelyjen kohteita läpi koko elämän – myös varsin inhimillisiä, toisin sanoen erehtyväisiä & tiedostamattaankin itsekkäitä. Ellei tätä asiaa käsittele hyvin pitkällisen yksilöitymisen prosessissa, riippuvuus omista vanhemmista ja näiden jäljittelystä joko suoraan tai antiteesin kautta, voi hyvinkin kestää koko elämän.
Keskustelunavaukseksi ja referenssiksi liitän yhden alaviitteen Luciferin katekismuksesta. Tämä on esitetty kommentaarissa neljänteen käskyyn: "Vihaa isääsi ja äitiäsi, jotta voisit seurata totuutta."
Luciferin katekismus wrote:Jos tämä käsky kuulostaakin kohtuuttoman kovalta, se löytyy jo evankeliumien alkuperäisestä kristinuskon opetuksesta, vaikkakaan ei sen haaleasta myöhemmästä tulkinnasta.– Mark. 3:31-34. Ja:”Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä. Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua". Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: ’Katso, minun äitini ja veljeni!’”– Matt. 10: 34-36.”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.'”
p.s. Meillä menee hyvin ja rakastan vanhempiani.