Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Post by Nefastos »

Tähti wrote: Sun Sep 20, 2020 1:46 pmAinakin itsellä on auttanut kun koittanut miettiä mikä tää fyysinen maailma oikein on, miksei voi vaan painaa vaikka jotain nappia, ja siirtyä eteenpäin, niin kuin jossain peleissä.

Minusta pelivertaus on aika osuva. Jos ajattelee että jokainen epäonnistunut yritys ennen siirtymisnapin painamista on yhden inkarnaation matka, & kaikki tuolla matkalla kestetty kuritus todella koetaan.

Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Itse olen aina elänyt vakaumuksessa, että oma elämäni on Eye of the Beholder II.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Angolmois

Re: Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Post by Angolmois »

Shakista saa hyvän analogian omaan elämääni: aina kun luulen kehittyneen pelissä, tipahdan pian alkuperäiselle tasolleni, koska en todella ota huomioon niitä tekijöitä, jotka kehittymistä edistävät. Usein pelaan vain kuluttaakseni aikaa, enkä mieti siirtojani muutamaa siirtoa pidemmälle. Teorian opiskelu on lapsenkengissään, jonka vuoksi kiipeän puuhun kokemusperäisesti takapuoli edellä, jolloin virheitä syntyy väistämättä. Kuningattaren uhraan/vaihdan usein, koska se on myös vastustajan tärkein ja vaarallisin nappula. Yritän usein samaa oppimaani taktiikkaa, joka ei muuttuvissa tilanteissa useinkaan toimi. Periksi en helposti anna, mutta luovutan poikkeuksetta epätoivoisessa tilanteessa pyyhkäisemällä koko laudan suutuspäissäni sileäksi ja aloitan alusta, jos on enää halukkaita vastustajia pelaamaan. Voittaminen ei tunnu juuri miltään.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Post by Nefastos »

Hauska analogia! Oletko yrittänyt go:ta? Sen pehmeämpi, taipuisampi, "kenttäisempi" (aurisempi) ote nappuloihin tuntuu shakkiin verrattuna korostuneen itämaiselta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Post by Insanus »

Mulla Nasraddinin mukaan Allah kielsi ihmisiltä uhkapelaamisen jotteivat nämä pääsisi perille luomisen salaisuuksista. Minusta sellaisissa strategiapeleissä joissa on satunnaisuutta ja riskienhallintaa on jotain elämänläheistä. Uhkapeleissä myös pelin "laajuus" viehättää. Shakkipeli päättyy kun kuningas on ansassa, mutta uhkapeleissä on aina seuraava ja seuraava kierros kunnes pöydästä nousee pois.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Angolmois

Re: Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Post by Angolmois »

Nefastos wrote: Sun Sep 20, 2020 6:34 pm Hauska analogia! Oletko yrittänyt go:ta? Sen pehmeämpi, taipuisampi, "kenttäisempi" (aurisempi) ote nappuloihin tuntuu shakkiin verrattuna korostuneen itämaiselta.
Muutama peli on tullut Wyrmfangin kanssa pelattua enkä oikein päässyt peliin vielä sisälle, mutta erittäin mielenkiintoinen se on joka tapauksessa!
User avatar
Benemal
Posts: 562
Joined: Thu Feb 23, 2012 7:24 pm
Location: South-Fin

Re: Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Post by Benemal »

Peli olisi monimutkainen, abstrakti ja moniulotteinen, kuten Iain M. Banksin kirjassa The Player Of Games, jossa Kulttuurin paras pelaaja lähetetään haastamaan pahan imperiumin diktaattori. Tai ehkä peli olisi vain ihmisten tarpeiden ja pelkojen hyödyntämistä omaksi huvikseni. Jos antaisin periksi sosiopaattisille taipumuksilleni, olisi koko elämä ehkä todellakin peliä. Ihmisiä on niin uskomattoman helppo manipuloida. Sen tietäminen tavallaan sallii myös tietää vaaran. Vaivihkaa toisenlaiset valinnat tapahtuivat ja tässä sitä ollaan. Ihmisten kanssa voi pelata sillä tavalla, että antaa, eikä varasta.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Post by Nefastos »

Insanus wrote: Sun Sep 20, 2020 9:17 pmMulla Nasraddinin mukaan Allah kielsi ihmisiltä uhkapelaamisen jotteivat nämä pääsisi perille luomisen salaisuuksista. Minusta sellaisissa strategiapeleissä joissa on satunnaisuutta ja riskienhallintaa on jotain elämänläheistä. Uhkapeleissä myös pelin "laajuus" viehättää. Shakkipeli päättyy kun kuningas on ansassa, mutta uhkapeleissä on aina seuraava ja seuraava kierros kunnes pöydästä nousee pois.

Dostojevskin merkillinen (ja joko psykopatologinen tai parapsykologinen) ajatus "voitonvarmuudesta" uhkapelissä lienee sitten tämän analogian adeptius? Abhayadattan ihanassa elämäkertateoksessa yksi siddha-pyhimyksistä on peluri Tandhepa, jolle joogi opettaa valaistumisen uhkapelin pelaamiseen liittyvällä harjoituksella.

Benemal wrote: Mon Sep 21, 2020 4:00 amJos antaisin periksi sosiopaattisille taipumuksilleni, olisi koko elämä ehkä todellakin peliä. Ihmisiä on niin uskomattoman helppo manipuloida. [---] Ihmisten kanssa voi pelata sillä tavalla, että antaa, eikä varasta.

Uskoakseni tulemme eri lailla tarkkailevien luonteidemme kautta tähän asiaan vähän eri kautta, mutta olen aivan samaa mieltä. Rakkailla veljillämme Saatanassa, Church of Satanin jäsenillä, on tästä oma harjoituksensakin: lesser black magic, joka tarkoittaa ihmisten manipulointia & trollaamista oman vallantunteensa nostamiseksi. H.S. Lewey ei varmaan arvannutkaan, kuinka kypsä tällaiselle "pelille" 2020-luku on. Mutta kuten sanoit, hienoin tapa pelata sitä peliä on kieltäytyä pelaamasta sitä alhaisilla säännöillä, & kääntää jesuitismi itsekkäästä valtapolitiikasta ihmisten auttamiseen. Ehkä elämä onkin kuin vanha D&D siinä, että itse kehitetyt house rulet ovat perussääntöjä tärkeämmät.

Itse laadituista säännöistä... Ehkä elämä on myös kuin Silent Hill -lautapeli, joka valmistettiin yhteispeliksi, mutta jota kukaan ei ole koskaan pelannut muita auttaakseen. Tai True Evil, jonka voittaa (riippumatta siitä elääkö vaiko kuolee) kun Style, Attitude ja Spirit on kaikki nostettu kuutoseen? Muistan myös ensimmäisen ala-asteella tekemäni lautapelin, jossa voittaja oli se joka pääsi pelilaudan seksikkään keskushahmon luokse joutumatta ottamaan matkalla vauva-korttia. Come to think of it, eipä ole elämän pelin kokemistapani paljoa kehittynyt 30 vuodessa. (Jos jätetään huomiotta tuo kiusallisesti olennaiseen keskittymistä häiritsevä Darkmoonin temppelin – so. satanismin – puhdistustyö.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Post by Insanus »

Nefastos wrote: Mon Sep 21, 2020 10:49 am
Insanus wrote: Sun Sep 20, 2020 9:17 pmMulla Nasraddinin mukaan Allah kielsi ihmisiltä uhkapelaamisen jotteivat nämä pääsisi perille luomisen salaisuuksista. Minusta sellaisissa strategiapeleissä joissa on satunnaisuutta ja riskienhallintaa on jotain elämänläheistä. Uhkapeleissä myös pelin "laajuus" viehättää. Shakkipeli päättyy kun kuningas on ansassa, mutta uhkapeleissä on aina seuraava ja seuraava kierros kunnes pöydästä nousee pois.

Dostojevskin merkillinen (ja joko psykopatologinen tai parapsykologinen) ajatus "voitonvarmuudesta" uhkapelissä lienee sitten tämän analogian adeptius? Abhayadattan ihanassa elämäkertateoksessa yksi siddha-pyhimyksistä on peluri Tandhepa, jolle joogi opettaa valaistumisen uhkapelin pelaamiseen liittyvällä harjoituksella.

Muistan Dostojevskin Pelureista ainoastaan jaon rahvaspelaajiin ja herrasmiespelaajiin, joiden erona oli se että herrapelurit kykenivät iloitsemaan ruletin pyörimisestä (!) sinänsä kun rahvas kaipasi voittoja ja pelkäsi häviöitä. Siinä kyse taisi olla esteettisestä etäisyydestä riskin kokemisen ahdistukseen, tai rohkeudesta sen yli tms. Kokisin kyllä että siinä on analogiaa "maailmalle kuolemiseen" ja tunneailahtelujen voittamiseen.
Toinen analogia olisi intention merkitykseen etiikassa siinä miten hyvä pelaaja ottaisi riskin vain positiivisen odotusarvon tilanteissa ja huono milloin sattuu. :) Kumpikaan ei hallitse ulkoisia tapahtumia, mutta näkymätön voima siirtää silti palkkion ensimmäiselle lopulta.
En tiedä uskoiko Dostojevski siihenkin että varmuus vaikuttaa nopan lopputulokseen, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei minulla sellaisiakin kokemuksia olisi :p Sen yhdistäminen herrapelurin etäisyyteen on jo piittaamattomuutta siddheistä!
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Post by Mars »

Viime aikoina elämäni on ollut kuin loputon vaellus tuhkapilvien keskellä Morrowindin Red Mountainin läheisyydessä Cliff Racereiden hyökkäillessä taivaalta ja rottien ja omituisten mato-olentojen purressa jalkoja. Kollektiivisella tasolla kaikki pelaavat hieman eri peliä, yhteistä on kyvyttömyytemme läpäistä niitä.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Jos elämä olisi peli, mikä peli se olisi?

Post by Nefastos »

Insanus wrote: Mon Sep 21, 2020 11:50 amEn tiedä uskoiko Dostojevski siihenkin että varmuus vaikuttaa nopan lopputulokseen, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei minulla sellaisiakin kokemuksia olisi :p Sen yhdistäminen herrapelurin etäisyyteen on jo piittaamattomuutta siddheistä!

Muistelisin, että sama idea toistuu myös jossakin muussa hänen romaaneistaan – Keskenkasvuisessa luullakseni. Kyse oli nimenomaan siitä, että todella obsessoitunut pelaaja tunnistaa ennakolta ehdottoman varmasti sen hetken, jolloin hän tulee voittamaan suunnattoman omaisuuden...

Kaltaiselleni juutalaiselle (jonka toimeentulo kootaan kopeekoista) dostojevskilaiset rahanippujen kamiinaan heittelyt ovat vähän turhan slaavilaista hupia. Mutta uhkapelien mahdollisuus heittää kaikki menemään selvästi puhutteli häntä syvästi.
Mars wrote: Mon Sep 21, 2020 12:07 pmViime aikoina elämäni on ollut kuin loputon vaellus tuhkapilvien keskellä Morrowindin Red Mountainin läheisyydessä Cliff Racereiden hyökkäillessä taivaalta ja rottien ja omituisten mato-olentojen purressa jalkoja. Kollektiivisella tasolla kaikki pelaavat hieman eri peliä, yhteistä on kyvyttömyytemme läpäistä niitä.

Ah, Morrowind. Hyvä peli ei katkaise kukkaansa puhjennutta elämää tylyyn Game Over -screeniin, mutta peliä voi silti olla syytä vaihtaa, kun Dagoth Ur – mutatis mutandis – on voitettu ja ominaisuusarvot kehitetty maksimiinsa. Painaa Tähden alkulainauksessa mainitsemaa nappia. Tämän voin mielestäni hyvinkin katsoa "kyvyksi läpäistä" – joka sattumoisin on sama sanskrit-termi, mitä käytetään chakrojen avaamisesta saavutuksiin. Ainoa masentava virhe olisi jäädä jumiin peliin jossa ei enää voi Levitoida. (Katson sinuun Skyrim.)

Ascended Sleeper wrote:What are you doing? You have no idea. Poor animal. You struggle and fight, and understand nothing.

Mitä sitten olisi tajuttava? Että kyseessä on peli, ja elämän merkitys syntyy vain tämän kaksipoolisuuden tajuamisesta: toisaalta pelaamisesta & toisaalta siitä, ettei eksistenssi tyhjene peliin; että Jumalallinen Minä on ruutumaailman ulkopuolella vaikka immersoituukin siihen.

...Jään muuten Mars odottelemaan omaa keskustelunavaustasi aiheesta "Jos elämä olisi tv-sarja, mikä tv-sarja se olisi?"
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked