Motivoituminen työhön

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Motivoituminen työhön

Post by Tähti »

Itellä ehkä vähän erikoinen elämä ollut, ehkä joku 1/2-osaa elämästä ollut aika pirullista, siitä sitten osa vielä jopa äärimmäisen haastavaa, niin kuin nyt esim viimeiset 8 vuotta, ei ole ollut yhtään hyvää päivää tänä aikana, välillä saattanut olla esim vaan yksi kohtalaisen hyvä minuutti päivän aikana.

Käyttänyt aika hyvin sitten kuitenkin mahdollisuuteni tänäkin aikana, kun saanut pienen hetken vähän hengähtää, niin koittanut käyttää sen tosi hyödyllisesti. On tässä muutenkin yleensä tuntunut että jotain pientä toivonkipinää löytänyt sopivin väliajoin.

Muun ajan sitten koittanut vaan selviytyä, melkein keinolla millä hyvänsä (ei nyt ihan äärilaitoihin kyllä). Itse aika luksustoimintona oppinut tänä aikana pitämään esim TV:n katsomista, jos siinä saa onnistumiskokemuksia, niin aika hieno juttu.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Motivoituminen työhön

Post by Soror O »

Mars wrote: Tue Sep 22, 2020 10:08 am
Ave wrote: Mon Sep 21, 2020 7:44 pmMutta kun tiedän, että on työtä, joka pitäisi tehdä (esim. traumapaskan kohtaaminen) ja että se työ pitää tehdä joko ennemmin tai myöhemmin, niin silloin olen taipuvainen ajattelemaan, että mitä pikemmin sitä parempi.
Traumojen kanssa työskentely on sen verran rankkaa että lepotauko Central Perkissä on varmasti ihan ansaittu. Uskoisin että jopa Frasier Crane tai veljensä jungilainen Niles Crane olisivat tästä samaa mieltä.
Kiitos myötätunnosta. Sana "ansaittu" ja "lepotauko" sopivat ehkä tähän yhteyteen huonosti (koska Central Perk[kin] edustaa minulle kuolleen isäni ruumiista), mutta ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Onhan lepoa ryömiä kylmenevän ruumiin sisään lämmittelemään, kyllä. Hieman tuskallista lepoa, mutta lepoa siinä muodossa kun se oli tarjolla. Ominaista on, että en oikeastaan osaa viihtyä viihteessä. Olen aina kokenut viihteellisemmäksi jonkun älyllisen, koska se tarjoaa itselleni tehokkaammin juuri sen etäännyttävän funktion, jota viihteestäkin ilmeisesti haetaan. Tässä en koe mitään "hienoa", koska jollain tasolla tuo älyllisyyteen pakeneminen on yhtä turhaa viihtymistä kuin geneeristen elokuvien tms. tuijottaminen. Jokainen on vapaa valitsemaan turruttavan huumeensa. Tietysti turruttaminen/välttäminen, on viisaasti käytettynä mitä älykkäin keino kohdata kauhistuttaviksi koettuja psyyken sisältöjä. Liian suoraan kohti meneminen tuottaa vastavoiman, joka vahvistaa välttämisreaktiota. Mutta tästähän on jo ketjun aikaisemmissa viesteissä puhuttukin.

Frasieria katsoin joskus lukioikäisenä :> Ja ostos-TV:stä öisin sitä Aromipesä-mainosta. Oliko se nyt Mikko se kokki, hirvittävän rauhallinen. Nukuin valot päällä noin muuten, koska koin psykoottisia läpilyöntejä, pelkotilat riivasivat. Tästä tulee mieleen tuo Tähden postaus:
Tähti wrote: Tue Sep 22, 2020 1:46 pm Muun ajan sitten koittanut vaan selviytyä, melkein keinolla millä hyvänsä
Matka selviytymisestä kukoistamiseen on pitkä, monipolvinen ja salattu. Ja se joka selviytyy, ei tietoisesti tunne kukoistusta. Sille "kukoistaminen" on yhtä kaukainen ja olematon asia kuin hyytävimmälle sydäntalvelle on heinäkuun hedelmällisin helle.
If you want to reborn, let yourself die.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Motivoituminen työhön

Post by Tähti »

Näitä keinoja voi olla tietty ehkä vaikea erottaa semmoisesta että ikäänkuin pakenee liian hankalaksi kokemaansa elämää johonkin juttuun, esim tv:n katselu tai jotkut päihteet. Mielestäni se on ehkä hyvä mittari tähän, jos onnistuu kuitenkin hankalassakin tilanteessa pitämään elämänsä jotenkin monipuolisena, silloin ei ehkä ole tilanteesta pakenemista, vaan aika realistinen suhtautuminen tilanteeseen, mitkä asiat siinä tilanteessa on mahdollista.

Koittaa myötävirtaan kulkea tavallaan, eikä koittaa kääntää epärealistisesti elämänvirtaa. Tottakai kehittää kuitenkin myös omaa tahtoa ja tahdonvoimaa, ja jonkun verran voi kokeilun avulla löytää tietty että voi hyvin haastavassakin tilanteessa saada jonkun jutun kääntymään. Osho sanoi esim, että don’t swim, float.

Eli tämmöinen motivointikeino siis: melkein joka päivälle koittaa keksiä ainakin joku tavoite ja/tai positiivinen odotus, hyvin pienikin. Turhautuu helposti jos vain isoja tavotteita tai haaveita elämässä.

Itse esim koen että tarvinnut koittaa aika laajasti keksiä jotain tämmöisiä, että on selvinnyt erityisen haastavasta kaudesta. Esim lähes koko ajan koittaa kalenteriin keksiä esim viikon päähän joku kiinnostava juttu mitä odottaa, samoin hyvin pieni onnistuminen melkein joka päivälle koittaa keksiä, esim että katsoo jonkun itseään kiinnostavan elokuvan. Eli koittaa ettei oo semmoisia päiviä (juurikaan) milloin tekee vaan jotenkin liian arkisia juttuja, esim pesee pyykkiä, ja siivoaa, tietty joitain nämäkin voi innostaa.

Pieni onnistuminen (melkein) joka päivälle, ja joku positiivinen juttu mitä odottaa.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Motivoituminen työhön

Post by Nefastos »

Ave wrote: Wed Sep 23, 2020 11:52 amedustaa minulle kuolleen isäni ruumiista

Olet palannut tähän useampaan otteeseen, mikä sai minua jälleen pohtimaan, olisiko hedelmällistä aloittaa toinen keskustelu okkultistin vanhempisuhteista? En kiirehdi valmistamaan tällaista omia aikojani, koska asia on potentiaalisesti niin hankala, intiimiydessään vaikeasti käsiteltävä. Kokisin sen kuitenkin myös äärimmäisen tärkeäksi, ja nämä ovat asioita, joita ainakin itse kelailen päivittäin. (Suhteemme vanhempiimme näyttävät määrittelevän paljossa myös suhdettamme kaikenlaiseen toiseuteen, mukaan lukien jumalsuhde ja erinäisten ympärikääntymisten kautta myös parisuhteet.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nataamahum
Posts: 22
Joined: Sat Jul 18, 2020 12:43 pm

Re: Motivoituminen työhön

Post by Nataamahum »

Rúnatýr wrote: Sat Sep 19, 2020 9:50 pm
Nefastos wrote: Sat Sep 19, 2020 9:45 am Miten motivoidutte työhön? Sisäisestä palosta? Muiden auttamisen halusta? Totuuden tai voiman janosta?
Voisi hyvin sanoa, että kaikista näistä syistä. Suurin motivaattori mm. rukoustyöskentelyn ylläpitämiselle on se, että koen maailman hädän olevan niin valtava, että ainoa asia mitä voin sille tehdä konkreettisesti yksinäisenä erakkona metsän keskellä on tehdä sisäistä työtä maailman eteen. Totuuden, viisauden, rakkauden, enemmän ymmärryksen ja oman pienen minänsä voittamisen pyrintö - aktiivinen ja osallistuva yhteys jumalallisina ja pyhinä pitämiini asioihin - on hyvin voimakkaasti myös läsnä aina silloin, kun intoudun esim. taiteelliseen tai älylliseen työhön; hengellisen köyhyytensä kokeminen sillä tavoin, että kokee sisäistä innoitusta olla jotain enemmän ja muuttua paremmaksi - ei varsinaisesti sanan sosiaalisessa tai moralistisessa merkityksessä, se on korkeintaan seuraus - ihmiseksi voittaakseen oman näennäisen ihmisyytensä ja pienen minänsä jonkin suuremman Itseyden ja Toiseuden kokemisen nimissä, joka hahmottuu sisäisen työn kautta entistä selkeämmin.
Rúnatýr olikin tässä mielestäni hienosti muotoillut vastauksen, jonka voin myös omalta kohdaltani allekirjoittaa, joten en ala koko lailla yhtäläistä sisältöä muotoilemaan omalta tekstiltäni kuulostavaan kuoreen.

Itselläni on taas hetken aamut olleet hivenen raskaita yleisen motivaation suhteen nousta uuteen päivään, ja tätä kautta jokahetkiseen pyrintöön kohti Totuutta, mutta tähän ongelmaan olen saanut suuren avun viimeaikaisesta tavasta aloittaa jokainen päivä menemällä noustuani istumaan parvekkeen tuoliin, ja lukemalla muutama kohta "Hiljaisuuden Ääni -kommentaaria(2013)". Kullekin päivälle osuneet katkelmat ovat olleet hyvinkin osuvia omien sen hetkisten sisäisten kamppailujen kanssa, ja ovat nopeasti palauttaneet mieleen, miksi olen täällä("ihmiselämässä") ja miksi pyrin Työtä tekemään parhaani mukaan. Jos mieltäisin työskenteleväni vain näennäisen itseni eteen, olisi helpompi lannistua ja "lyödä elämä läskiksi", mutta tiedostamalla se seikka, että työskentelee ihmiskunnan väistämättömän kasvun eteen, ja oman pienen elämänpiirinsä laiminlyönti vaikeuttaisi kokonaisuuden kehitystä, auttaa jaksamaan, koska miksi lykätä ja torpedoida sitä, minkä kuitenkin joutuu kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin.
Nefastos wrote: Thu Sep 24, 2020 2:02 pm
Ave wrote: Wed Sep 23, 2020 11:52 amedustaa minulle kuolleen isäni ruumiista

Olet palannut tähän useampaan otteeseen, mikä sai minua jälleen pohtimaan, olisiko hedelmällistä aloittaa toinen keskustelu okkultistin vanhempisuhteista? En kiirehdi valmistamaan tällaista omia aikojani, koska asia on potentiaalisesti niin hankala, intiimiydessään vaikeasti käsiteltävä. Kokisin sen kuitenkin myös äärimmäisen tärkeäksi, ja nämä ovat asioita, joita ainakin itse kelailen päivittäin. (Suhteemme vanhempiimme näyttävät määrittelevän paljossa myös suhdettamme kaikenlaiseen toiseuteen, mukaan lukien jumalsuhde ja erinäisten ympärikääntymisten kautta myös parisuhteet.)
Pohtimasi ketju kuulostaa ainakin minusta hyödylliseltä. Itsellänikin on taas kuluneina viikkoina ollut suurennuslasin alla esimerkiksi osittain vanhemmilta omaksuttu suorituskeskeisyys.
Kas, ei ainetta muovaa pakko, ei pakote. Myös Henkeä vain, on muotokin aineen. Muotokin aineen aina muutoksenalainen. Syntymä ja Kuolema, yksi ja sama, ilmennys kahtalainen.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Motivoituminen työhön

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Thu Sep 24, 2020 2:02 pm
Ave wrote: Wed Sep 23, 2020 11:52 amedustaa minulle kuolleen isäni ruumiista

Olisiko hedelmällistä aloittaa toinen keskustelu okkultistin vanhempisuhteista?
Olisi, ainakin omasta mielestäni.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Peregrina
Posts: 118
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Motivoituminen työhön

Post by Peregrina »

Nefastos wrote: Sat Sep 19, 2020 9:45 am Miten motivoidutte työhön? Sisäisestä palosta? Muiden auttamisen halusta? Totuuden tai voiman janosta?
Olen motivoitunut hyvin monella tapaa aiemmin, mutta tällä hetkellä ainoa, mikä minulle käy järkeen, on myötätunto tulevaa itseäni kohtaan.
Kehitän itseäni, jotta kärsisin vähemmän tulevaisuudessa.
Ainoa ihminen, jolle olen korvaamaton, olen minä itse, eikä mikään muiden kannalta merkityksellinen työ jää tekemättä, vaikka minä en olisi täällä sitä tekemässä. Jos toimin kohottavan esimerkin tavoin, ne jotka ovat valmiita kasvamaan, ottavat mallia ja ne jotka eivät, vastustavat. Jos toimin varoittavan esimerkin tavoin, ne jotka ovat valmiita kasvamaan oppivat virheistäni ja ne jotka eivät, tekevät virheistäni tekosyyn olla kasvamatta.
Yhtä kaikki ne jotka haluavat oppia oppivat ja ne jotka eivät halua, eivät opi, tein minä mitä hyvänsä.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Motivoituminen työhön

Post by Nefastos »

Peregrina wrote: Sat Sep 26, 2020 8:19 amOlen motivoitunut hyvin monella tapaa aiemmin, mutta tällä hetkellä ainoa, mikä minulle käy järkeen, on myötätunto tulevaa itseäni kohtaan.
Kehitän itseäni, jotta kärsisin vähemmän tulevaisuudessa.

Kuulostaa sympaattiselta ja viisaalta. Näin itsekin yritän toimia, solmia yhteisen työn alla yhteen egoismin, altruismin, altruismin egoismissa ja egoismin altruismissa (itsen toiseuttaminen ja toiseuden empaattisen kokemisen itsessä). Sielun maailmasta ei polttoaine lopu, se voi loppua vain erillisyydessä, kulkiessamme omilla fossiileillamme.

Ave wrote: Sat Sep 26, 2020 1:04 am
Nefastos wrote: Thu Sep 24, 2020 2:02 pmOlisiko hedelmällistä aloittaa toinen keskustelu okkultistin vanhempisuhteista?

Olisi, ainakin omasta mielestäni.
Nataamahum wrote: Fri Sep 25, 2020 11:42 amPohtimasi ketju kuulostaa ainakin minusta hyödylliseltä. Itsellänikin on taas kuluneina viikkoina ollut suurennuslasin alla esimerkiksi osittain vanhemmilta omaksuttu suorituskeskeisyys.

Hienoa! Uusi ketju löytyy tästä samasta keskusteluosioista, otsikolla Vanhempisuhteet.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Peregrina
Posts: 118
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Motivoituminen työhön

Post by Peregrina »

Ave wrote: Mon Sep 21, 2020 1:18 pm
Peregrina wrote: Sun Sep 20, 2020 7:43 pm
Nefastos wrote: Sun Sep 20, 2020 7:11 pm Tarkoitan: Yksinomaan omaan viihtymiseen tähtäävä elämä, jossa omaa vastuuta maailman rakentajana väistetään, seuraa samanlaisesta epätoivosta kuin päätyminen oman elämän väkivaltaiseen lopettamiseen. Toinen on passiivinen, toinen aktiivinen teko, mutta lopputulos on molemmissa huono.
(...) Ihminen sopeutuu yllättävän helposti vääriinkin asioihin.
Kyllä. Ja olen huomannut, että juuri näiden asioiden "vääryys" oikeastaan vetää minua salaisesti puoleensa. Löydän itseni kerta toisensa jälkeen juuri niiden asioiden ääreltä, joita kohtaan olen tuntenut suurinta aversiota ja pelkoa. Olen ajatellut: jos minulle tapahtuisi asia x, mieleni tuhoutuisi lopullisesti (suistuisin lopulliseen hulluteen, itsetuhoon). On sitten "yllättäen" käynyt niin, että mm. juuri tuo asia x on tapahtunut. Ikäänkuin vain elämän tapana opettaa, että 1. Voimakas aversio on oikeastaan asian kutsumista luokseen 2. Voin menettää itsestäni vain sen, mikä ei ole todellista. En tunne omia rajojani niin hyvässä kuin pahassakaan. Olen miettinyt miten tuo tapahtuma vaikutti minuun, mutta koen, että se osa itsestäni johon se vaikutti, ei ole enää täällä vastaamassa kysymykseen.
Tunnistan itsessäni tämän pelon ja inhon kohteita kohti juoksemisen. Jostain syystä se tuntuu helpommalta kuin ajatus, että pyrkisin kohti jotain, mitä luulen haluavani vain pettyäkseni, joko siksi, että en saanut mitä haluan tai siksi, että lopulta ymmärsin, että tavoittelemani asia ei ollutkaan kaiken sen vaivan arvoinen. Silti olen sitä mieltä, että parempi olisi tiedostaa mitä haluaa ja mennä sitä kohti, sen sijaan että loputtomasti jaappaa: "mutta se mitä haluaa ei välttämättä ole se mitä tarvitsee" kuten itse teen. Kuitenkin se ajatus, että vielä kaiken kokemani jälkeen juoksisin virvaliekkien perässä, on niin karmaiseva, että en haluaisi liikkua ollenkaan :roll:
Nefastos wrote: Sat Sep 26, 2020 10:30 am
Peregrina wrote: Sat Sep 26, 2020 8:19 amOlen motivoitunut hyvin monella tapaa aiemmin, mutta tällä hetkellä ainoa, mikä minulle käy järkeen, on myötätunto tulevaa itseäni kohtaan.
Kehitän itseäni, jotta kärsisin vähemmän tulevaisuudessa.

Kuulostaa sympaattiselta ja viisaalta. Näin itsekin yritän toimia, solmia yhteisen työn alla yhteen egoismin, altruismin, altruismin egoismissa ja egoismin altruismissa (itsen toiseuttaminen ja toiseuden empaattisen kokemisen itsessä). Sielun maailmasta ei polttoaine lopu, se voi loppua vain erillisyydessä, kulkiessamme omilla fossiileillamme.


Sympaattinen on toinen nimeni :D
Aranea
Posts: 26
Joined: Tue Oct 24, 2017 9:24 pm

Re: Motivoituminen työhön

Post by Aranea »

Nefastos wrote: Sat Sep 19, 2020 9:45 am Miten motivoidutte työhön? Sisäisestä palosta? Muiden auttamisen halusta? Totuuden tai voiman janosta?
Vastaan "totuuden tai voiman janosta", vaikka haluaisin voida vastata "muiden auttamisen halusta".

Kiitos tämän keskustelun, aloin miettiä ylipäätään syitäni tehdä erilaisia asioita, ja kauhistuin kun tajusin kuinka itsekäs ja itsekeskeinen todella olen, vaikka muuta olen luullut. Aloin analysoimaan vähän kaikkea tekemisiäni: miksi rukoilen, miksi autan jotakuta jossakin, miksi sanon ystävällisen sanan jollekin jne. Kaiken takaa tuntui löytyvän vain itsekkäitä syitä: rukoilusta tulee mukavan harras olo, autan muita vain siksi koska se on minusta mukavaa tai saan siitä jotain (ja jätän auttamatta silloin kun se ei ole mukavaa tai minulle hyödyllistä) jne. Muutaman päivän velloin lamaantuneena itsesäälissä: "miksi tehdä yhtään mitään kun kaiken teen kaiken kuitenkin vain itsekkäistä syistä". Kunnes huomasin, että ehkä silloin tällöin sittenkin teen jotakin muiden hyväksi vaikka itse en saa siitä muuta kuin päänsäryn.

Joka tapauksessa, motivaationi henkiseen työhön taitaa olla pääasiallisesti melko itsekäs, ja tuo "totuuden ja voiman jano" kuvaa sitä ehkä jotenkin. "Ihan sama hyödyttääkö se ketään yhtään mitenkään kunhan minä tavoitan jotain" tuntuu olevan useimmiten asenteeni. Yritän muuttaa tätä asennettani, mutta enempiä syyllistämättä itseäni, koska sellainen näyttää johtavan vain lamaantumiseen ja itsesääliin.
Locked