Motivoituminen työhön

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Angolmois

Re: Motivoituminen työhön

Post by Angolmois »

Nefastos wrote: Sat Sep 19, 2020 9:45 am Miten motivoidutte työhön? Sisäisestä palosta? Muiden auttamisen halusta? Totuuden tai voiman janosta?
Voisi hyvin sanoa, että kaikista näistä syistä. Suurin motivaattori mm. rukoustyöskentelyn ylläpitämiselle on se, että koen maailman hädän olevan niin valtava, että ainoa asia mitä voin sille tehdä konkreettisesti yksinäisenä erakkona metsän keskellä on tehdä sisäistä työtä maailman eteen. Totuuden, viisauden, rakkauden, enemmän ymmärryksen ja oman pienen minänsä voittamisen pyrintö - aktiivinen ja osallistuva yhteys jumalallisina ja pyhinä pitämiini asioihin - on hyvin voimakkaasti myös läsnä aina silloin, kun intoudun esim. taiteelliseen tai älylliseen työhön; hengellisen köyhyytensä kokeminen sillä tavoin, että kokee sisäistä innoitusta olla jotain enemmän ja muuttua paremmaksi - ei varsinaisesti sanan sosiaalisessa tai moralistisessa merkityksessä, se on korkeintaan seuraus - ihmiseksi voittaakseen oman näennäisen ihmisyytensä ja pienen minänsä jonkin suuremman Itseyden ja Toiseuden kokemisen nimissä, joka hahmottuu sisäisen työn kautta entistä selkeämmin.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Motivoituminen työhön

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Sat Sep 19, 2020 9:45 am Miten motivoidutte työhön? Sisäisestä palosta? Muiden auttamisen halusta? Totuuden tai voiman janosta?
Tällä hetkellä voisin vastata, että en mitenkään. Tai että motivoidun oikeastaan kärsimyksen kokemuksen äidyttyä sietämättömäksi. Olen viimeaikoina samaistanut itseni kärpäseen, joka pyristelee ikkunalasia vasten päästäkseen vapauteen - vaikka vieressäoleva ikkuna on auki. Olen myös tutkaillut sitä itsessäni, joka tyytyy tietämättömyyteen, avuttomuuteen, epätoivoon ja kuoleman kaltaiseen lamaannukseen - tuolle osalle minusta motivaatio on hyvin kaukainen kokemus.

Mutta on kai minussa jokin eläväkin olento joka pyristelee tuon "jo kuolleen" sisällä.

Kai henkiseen työhön on motivoinut synnynnäinen tiedonjano. Ihmettelin aina, miksi. Tuo kysymys on kirous ja siunaus.

Itsekin samaistan henkisen työn myös dharmaan. Jos olen ollut vierailulla jossain konkreettisessakin paikassa, tahdon jättää tuon paikan edes hieman siistimmäksi mitä se oli ennen minua. Tuossa puhdistamisen ja jälkien siivoamisen aktissa kiteytyy dharmani ja henkisen työni olemus myös transendentissa mielessä. Koen, että se on vain se mitä teen, eikä se oikeastaan edellytä motivaatiota.

Tietysti välillä kysyn itseltäni, olenko ajautunut tuosta elämäntehtävästäni etäälle. Olenko saanut sittenkin vain lisää sotkua aikaiseksi, luonut lisää tarpeetonta? Joissain kohdissa tietoinen ponnistus on tarpeen kurssin palauttamiseksi. Toisaalta tällä hetkellä koen elämäntehtäväni itsessään etäiseksi, artefaktin omaiseksi ja tarkoitukseni olemattomaksi. Tällaisella annihilaatiolla on kaiketi oma tarkoituksensa. Jostain syystä mieleeni nousee nyt se mittava kärsimys, mitä ihmiskunta on saanut aikaan pyrkiessään "hyvään". Ehkä on tärkeää aika ajoin luopua "hyvästä", on tärkeää luopua tarkoitusperistään. "Hyvän" tekohengittäminen johtaa sen kääntymisen "pahaksi". Aito hyvyys syntyy tuhkasta yhä uudelleen, aito kestävä tehtävä, kuolemasta.
If you want to reborn, let yourself die.
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Motivoituminen työhön

Post by Mars »

Sisäinen palo. Vastauksen voinee typistää siihen etten ihan tosissaan tiedä mitä muutakaan tässä elämässä tekisin. "Työ" on ainoa asia jolla on aitoa merkitystä, ja toisaalta se myös antaa merkityksen muille asioille; ikään kuin valuttaa merkityksen hengen muun elämän ylle. Ilman työtä kaikki muukin menettäisi merkityksensä. Työstä ja muusta elämästä tulee näin yhtä. Koen elämän ainakin tällä hetkellä niin raastavaksi ja ahdistavaksi että palo työtä kohtaan kasvaa, mutta toisaalta myös tarve eskapismille on aina ollut voimakas ja aionkin pamauttaa Netflixin käyntiin heti tämän viestin kirjoitettuani.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Motivoituminen työhön

Post by Nefastos »

Mars wrote: Sun Sep 20, 2020 11:04 amSisäinen palo.

Tarkoitukseni oli kääntää & kommentoida tämän kuun artikkelipäivityksenä sivustolle Zoharin teksti mustasta tulesta (Bereshit II 54), jonka voi esittää liittyvän vasemman tien antaumukseen, mutta valitettavasti työpäivät täyttyvät nyt muusta tekemisestä, joten tämä klassikko jää odottamaan tulevaisuutta.

Mars wrote: Sun Sep 20, 2020 11:04 amKoen elämän ainakin tällä hetkellä niin raastavaksi ja ahdistavaksi että palo työtä kohtaan kasvaa, mutta toisaalta myös tarve eskapismille on aina ollut voimakas ja aionkin pamauttaa Netflixin käyntiin heti tämän viestin kirjoitettuani.

Mmmhmm! Eilisiltana törmäsin sattumalta sentään tällaiseen toverilliseen olkapäähän:
Antti Nylén wrote:Kirjallisuuden yleinen myyntiarvo laskee vuosi vuodelta, eikä ole vaikea havaita syytä siihen: epookkimme ihmiset käyttävät elektronisten laitteiden hyväilyyn ajan, joka vielä parikymmentä vuotta sitten oli varattu kauno- ja tietokirjallisuuden lukemiseen. Painotuotteiden ja sanataiteen kanssa nyhrääminen jää auttamatta toiseksi elektronisten lelujen tuottamalle tasaisten mielihyväimpulssien virralle. Lukijat käyvät vähiin, mikä on täysin ymmärrettävää. Mutta ihmiset kyllästyvät, ehkä piankin, ja painettu sana palaa – kunhan kirjallisuuden vaatimista rakenteista, kuten apurahoituksesta ja lukijoiden aivoista, on silloin vielä jotakin jäljellä. (Häviö, s.10).

En olisi jäänyt kiinni tähän "lukea vai katsoa" -eskapismilippujen väliseen taisteluun muuten, mutta uskon ihan oikeasti sen liittyvän tiiviisti aiheeseemme, eli dynamisoitumisen haasteeseen. Minullahan ei ole mitään eskapismia vastaan, ja eläisin mielelläni vieläkin suuremman prosenttiosuuden elämästäni Matrixiin kytkettynä kuin nykyään. Mutta uskon vakavasti, että eskapismin muodolla on merkitystä: onko se dynaamista, vai puhtaasti konsumoivaa. Jälkimmäinen sallitaan sisäisessä universumissani vain faktisesta työstä tai fyysisestä sairaudesta uupuneille.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Motivoituminen työhön

Post by Mars »

Tässäkin asiassa motivaatio mielestäni ratkaisee aika paljon - jos tarkoitus on kevyen rentoutumisen sijaan vain paeta mahdollisimman syvälle omaan kuplaansa, käy siihen mikä tahansa media. Muistaakseni Blavatsky, Besant tai joku vastaava jo kritisoi ihmisiä siitä, että he lukivat liikaa roskaromaaneja ja sanomalehtiä.

Minun mielestäni eskapismi on parasta kun sitä harjoittaa paitsi harkiten myös monissa eri muodoissa. Eikö se ole jo dynaamista eskapismia? Itse luen kaunokirjallisuutta huomattavasti enemmän kuin katson Netflixiä tai elokuvia tai pelaan tietokonepelejä.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Motivoituminen työhön

Post by Nefastos »

Mars wrote: Sun Sep 20, 2020 12:01 pmTässäkin asiassa motivaatio mielestäni ratkaisee aika paljon - jos tarkoitus on kevyen rentoutumisen sijaan vain paeta mahdollisimman syvälle omaan kuplaansa, käy siihen mikä tahansa media.

Kyllä, eikä siihen tarvita edes ulkoista välikappaletta: ihminen voi ajautua väärään todellisuuspakoon omilla astraalitripeilläänkin. Mikään säännönmukaisuus ei merkitse ehdottomuutta eikä sovi kaikkiin, joten väitteeni että pääsääntöisesti tv-viihteen kulutus on nykyään liiallista ei edes yritä esittää tästä absoluuttia.

Mars wrote: Sun Sep 20, 2020 12:01 pmMuistaakseni Blavatsky, Besant tai joku vastaava jo kritisoi ihmisiä siitä, että he lukivat liikaa roskaromaaneja ja sanomalehtiä.

Varmasti lukivatkin, ja epäilemättä juuri keksityt käpylehmät muodostivat ongelman tuon ajan ihmisille. Ja luolamaalausten tekijöitä tuon ajan traditionalistit kritisoivat rappiotaiteesta. "Isiemme aikaan asiat olivat niin yksinkertaisia! Alkuhärkä tapettiin ja nyljettiin, ei siitä tarvinnut tehdä performanssia. Mutta nykynuoret..."

Toisaalta on surullista huomata, että goottilainen "roskakirjallisuus" ja ritariromaanit, joiden molempien katsottiin pilaavan lukijansa, näyttävät monin paikoin – eivät aina! – suorastaan korkeakirjallisuudelta verrattuna siihen, mitä nykyaika tuottaa sivistävänä kirjallisuutena. Helppous kieltämättä myös kannustaa tietynlaiseen laiskistumiseen. Mutta asiassa on toinenkin puoli, monimuotoistumisen älyllinen syvyyssuunta, jota löytyy myös Netflix-sarjoista. Keskitie velttouden & fanatismin, menneeseen haikailun & kyseenalaistamattoman modernismin välissä on jälleen paras. Nämä lienevät itsestäänselvyyksiä.

Mars wrote: Sun Sep 20, 2020 12:01 pmMinun mielestäni eskapismi on parasta kun sitä harjoittaa paitsi harkiten myös monissa eri muodoissa. Eikö se ole jo dynaamista eskapismia?

En itse tarkoittanut dynaamisella sitä, vaan osallistuvuutta. Toki jo jonkinlainen eklektisyys viihteen konsumoinnissa on dynaamisempaa kuin takavuosien mahdollisuus vain vääntää auki jompi kumpi tv-kanavista ja katsoa mitä ikinä sieltä tuleekaan.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Motivoituminen työhön

Post by Mars »

Nefastos wrote: Sun Sep 20, 2020 12:42 pm En itse tarkoittanut dynaamisella sitä, vaan osallistuvuutta. Toki jo jonkinlainen eklektisyys viihteen konsumoinnissa on dynaamisempaa kuin takavuosien mahdollisuus vain vääntää auki jompi kumpi tv-kanavista ja katsoa mitä ikinä sieltä tuleekaan.
Ymmärrän. Hain dynaamisuudella myös sitä, että vaikka tietyt eskapismin muodot ovatkin lähtökohtaisesti osallistaviampia kuin toiset, voi niistäkin kadota idea liikaa tai "väärin" tehdessä. Jos kaunokirjallisuutta lukee liikaa, voi huomata selailevansa kirjan toisensa jälkeen puolihuolimattomasti läpi ikään kuin tavan vuoksi siihen juuri syventymättä. Tietokonepelien pelaamisesta voi tulla immersion sijaan mekaanista suorittamista, varsinkin joissain tietyissä peleissä jotka perustuvat yksinkertaiseen mekaniikkaan. Haen siis sitä, että mikä tahansa elämys voi vaihdella passiivisesta kuluttamisesta aktiiviseen osallistumiseen. Tässä on myös tietenkin temperamenttieroja, itse olen niin mielikuvituksellisesti (astraalisesti?) painottunut että pinnallinenkin televisiosarja voi avata valtavan mielikuvituksen ikkunan johon on helppo sujahtaa ja näin "osallistaa" itsensä.

Tämä aihe tulikin esille sopivasti sillä se oli "mahdollisten AT-keskustelujen" listallani.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Motivoituminen työhön

Post by Tähti »

Ainakin itsellä on auttanut kun koittanut miettiä mikä tää fyysinen maailma oikein on, miksei voi vaan painaa vaikka jotain nappia, ja siirtyä eteenpäin, niin kuin jossain peleissä.

Motivoituminen ehkä kanssa sitä kautta, että koittaa löytää sopiva tasapaino erilaisten elämänalueiden välillä, ja nimeomaan löytämisen kautta, eikä silleen että lukee vaikka jostain mikä on kultainen keskitie, ja sitten koittaa elää sen mukaan (vähän tylsästi). Tietty joillain voi tulla luonnostaankin toi.

Muutenkin jonkinlaista kokeilua voi olla elämässä ja elämäntavoissa mielestäni.

Välillä kanssa näkee sitä, että koitetaan panostaa mahdollisimman paljon henkiselle tielle, ehkä joskus hyväkin idea, mutta tuntuu että vähän saattanut jäädä toi eka kysymys miettimättä ehkä, vähän niin kuin koittais väkisten painaa tota nappia pohjaan koko ajan.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Motivoituminen työhön

Post by Nefastos »

Tein keskustelusta kevyemmän haarautuksen tänne.

Ehkä kyky rentoutua passivoitumalla ja kyky motivoitua työhön voivat olla jossain määrin toisiaan hankaloittavia asioita?
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Motivoituminen työhön

Post by Smaragd »

Kavi wrote: Sat Sep 19, 2020 1:25 pm Jollain tavalla olen kokenut, että vaikka itselläni materiaalinen maailma on keihään kärkenä niin käytän julmetusti aikaa sen sisäiselle merkitykselle ja omien ajatusten ja tuntemusten aistimiseen, että oikeaa fokusta ja energiaa jää vähän yhtään mihinkään muuhun..
En itsekään halua mitenkään "opettaa" tai vääntä sinua ulos tilasta jossa olet hyväksynyt oman dharmasi, tekee vain mieli peilailla. Nimittäin tässä kuvaat hyvin tarkasti mitä se itse tekeminen ja työ parhaillaan itselleni on. Kun löydän oikean paikan työlle siitä ympäröivästä mikro- tai makrotason kellopelistä, niin työ itsessään on omien ajatusten ja tuntemusta aistimista jossain suuremmassa ja merkittävemmässä kokonaisuudessa. Työn muodot ajatuksina ja tuntemuksina, niiden ilmentyminä siis keskustelevat toisilleen ja loksahtelevat oikeille paikoilleen itse työssä. Tuntuu että suurin osa työn vaikeudesta on ennemmin asettautumisessa, kuin toteuttamisessa, löytää tarpeeksi dynaaminen alkutila, jota lähteä käsittelemään. Sieltä se käytännönläheisempi motivaatio kumpuaa. Osittain tätä tarkoitin sillä että henkisen kokonaisuuden kontekstissa työn merkitykset tulevat luontevammin yhteen.
Nefastos wrote: Sat Sep 19, 2020 1:36 pm
Smaragd wrote: Sat Sep 19, 2020 1:07 pmHuomaan kuitenkin voiman janossa piilottelevan âtman mysteerejä, jotka olen aiemmin sivuuttanut liian demonisina. Niissä tuntuu paljastuvan potentiaalisesti eräitä melko väkeviä vastaavuuksia psykologisiin ongelmallisuuksiini.

Se mitä sanot tässä on hyvin lähellä omaa jos ei nyt motivaation, niin oman elämäni käytäntöjen murtamisen uutta rakentumista. Oman psyykeen haavaisuuksien seuraaminen & niiden parissa vietetty työ aiheuttaa, että aiemmin "liian demonisina" koetut lähestymistavat paljastuvatkin velvoitteiksi. Mietin aina välillä, kuinka henkiset prosessit joissa periodisten ympärikääntämisten ideaa ei hyväksytä (siis oikean käden tien mallit) selviytyvät tällaisista hengen kasvupaikoista.
Menee ehkä aavistuksen ohi aiheen, mutta luulen ja näyttäisi näissä perinteissä käytettävän pääasiassa erilaista kieltä. Oikean käden malleissa kyse lienee enemmin juurikin valmiudesta, tahdosta ja motiivista voittaa tietyt demonit tietyn valmiuden saavutettuaan. Onko demonisuus yksilön velvoitettu lähestymistapa vai alue, joka velvoitetaan puhdistamaan demonisuudesta voi olla sydämmessä tehdystä tulkinnasta riippuen lähes identtinen asia (toisaalta jokaisessa ongelmassa ei välttämättä identtisyys ole jokaisen yksilön löydettävissä, ja tätä varmaan ajoit takaa). Jälkimmäisen osalta meillä länsimaissa taitaa vain olla enemmän historiallista painolastia tietoisuuden päällä, jolloin vasemman käden malli on näennäisesti vapaampi ongelmista. Kuitenkin, myönnettäköön että lineaarisen oikean käden järjestelmän päälle kun heitetään dogman kankeus, niin voisin nähdä äkkiä tulevan kankeita esteitä sielulliselle kehitykselle.
Olipa painotus mikä tahansa, keskeistä lienee löytää valmiutta ja myötätuntoa prosessiin, jonka kohtaaminen joskus menneisyydessä olisi näyttänyt naurettavalta, mahdottomalta tms. Tulee mieleen esimerkiksi Paavin roolin vastaanottaminen, moisen hieman itseään suuremman haasteen tullessa luontevaksi vaihtoehdoksi. Vatikaanissa oli joku vuosi sitten Paavin virkaan liittyvä selkkaus, jossa varis(?) hyökkäsi valkoisen kyyhkyn kimppuun. Ikään kuin Paavin virka olisi jonkin demonilauman keskuskohteeksi asettautumista ja siten valtava koetinkivi tahdolle ja motiiveille, ja niinhän se ilmiselvästi onkin.
Nefastos wrote: Sat Sep 19, 2020 1:36 pm
Kavi wrote: Sat Sep 19, 2020 12:50 pmMitä itse olen huomannut, niin itsensä ruoskinta ja syyttäminen laiskuudesta itseasiassa on osasyy sitä solmua, jonka aikaansaannoksena tässä saamattomuuden & laiskuuden kierteessä on. [---] Tässä mielessä siis "hedonismi", muuttuu lempeydeksi itseään kohtaan.
Kavi wrote: Sat Sep 19, 2020 12:50 pmNauti Netflixin huonoista elokuvista ja vaikka mistä muusta! En näe lepäämisessä ja laiskottelussa itse mitään väärää varsinkin nykyaikana, jolloin kaiken aikaa pitäisi olla tehokas ja tuottava eli nykymittareilla merkityksellinen.

Tämäkin varmasti puolustaa joskus paikkaansa, mutta jumalauta, kuinka paljon ihmiset täyttävät nykyään tyhjyyttään tv-sarjojen tuijottamisella. En oikein usko että siinä vaiheessa kun tv-tuoliin jääminen alkaa oikeasti ahdistaa, siihen tulee vielä itsensä lempeyden nimissä ympäripuhua. Sanoisin itse että melkeinpä mikä tahansa muu tapa rentoutua ja viettää aikaa on parempi kuin loputon videoiden katseleminen.
Hauskan sopiva esimerkki tämä. Muistan kun lapsena mietin ystäväni isän juuri tekemää itsemurhaa ja omaa suhdettani moiseen. Päätin tuolloin että jos koskaan tulen elämässäni pisteeseen jossa itsemurha kutsuisi, niin ennemmin omistaisin elämäni vaikka videoiden katselemiselle kuin luovuttaisin tyystin. :D Mielessäni oli tuolloin muutaman sivukylällämme asuvan peräkamarinpojan valtaisat VHS-kokoelmat, joiden valikoimasta varmaan ensimmäisen kerran tuli altistuttua kauhuelokuvillekkin.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Locked