Empatia ei-ihmisiä kohtaan

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Empatia ei-ihmisiä kohtaan

Post by Nefastos »

Insanus wrote: Wed Aug 05, 2020 7:51 pmEn kai sentään. Ymmärrän vihan yhtenä altistuneimmista ja herkimmistä tunteista jonka perusta on nimenomaan empaattinen välittäminen.

Eli käytät sanaa "viha" sellaisessa spesiaalissa merkityksessä, joka kääntää sen perusmerkityksen päinvastaiseksi.

Tämä ei ole minulle toisella kentällä vieras konstruktio, olen käyttänyt ja käytän samantyyppistä siinä omassa esitystavassani, jonka funktio on pragmaattinen (merkityksessä olemassaolevalta pohjalta johonkin tärkeään funktioon pyrkivä ja ehkä kompromissin tapainen) kosmologinen pseudodialogi Jumalan kanssa. Se on pohja, jossa rakkaus & viha ovat yhtä. Ja koska alhaalla oleva on ylhäällä olevan kaltainen, myös minulle maailmassa näyttäytyy sama vihan yhteenkietoutuminen rakkauteen. Kuitenkin hyvin eri tavoin kuin sinun kokemuksessasi. Itse puolestaan koen vihan rakkaudellisuuden kuonana, sen kaskeutuneen energian tervana, johon jää kiinni.

Tämä "kiinni jääminen" on nimenomaan se toivottu tulos kun puhutaan Jumala-suhteesta, koska vihamme ei vahingoita Jumalaa. Sen sijaan kaikkea muuta mihin vihamme kohdistamme tuo viha vahingoittaa, ja tämän vuoksi olen esittänyt niin monissa kirjoituksissani, että viha olisi tällä tavoin puhdistettava so. fokusoitava ylöspäin, miekka ja risti taottava yhteen taivaan halkaisevaksi (tai sen väkisin ottavaksi) miekkaristiksi.

Kaikki muu vihaaminen on mielestäni lankeemusta. Jos vihaan jotakuta, tuo vihani sinkoaa häneen salaman joka kylläkin yhdistää meidät kuin maan ja taivaan eli on "rakkautta", mutta kaikkein hirvittävintä rakkautta, anti-rakkautta, pahaa tekevää, vahingoittavaa rakkautta. Ts. alaspäinen tie. Se on filosofisesti korrekti, mahdollinen ratkaisu elämään, & samalla ainoa väärä ratkaisu.

Uskoakseni (tähän alaspäisen tien problematiikkaan linkittyen, mutta kummankaan toista tyhjentämättä) on myös olemassa ihmisiä jotka kerjäävät vihaa & ovat riippuvaisia muihin heihin kohdistamista vihan-, närkästyksen-, ym. tunteista. Tämä on minusta hyvin vaarallinen psykopatologian muoto, josta seuraa pahoja ongelmia niin vihantarpeisille kuin niille, joista vihaa lypsetään.

Tämä on koko lailla viimeinen sanani tähän asiaan. Mieluummin puhuisin empatiasta rakkautena, joka tahtoo muille hyvää, tahtoen mahdollisuuksien rajoissa hälventää vihan kaikkia ei-jumalallisia kohteita vastaan.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Tariq
Posts: 37
Joined: Fri Apr 17, 2020 5:44 pm

Re: Empatia ei-ihmisiä kohtaan

Post by Tariq »

En tarkoita jatkaa tästä viha-aiheesta, jos se ei tähän ketjuun kuulu, mutta jokin Insanuksen viestissä sai minut huomaamaan, että joskus ajattelen samantyyppisesti. Ollessani erittäin ahdistunut eräässä elämänvaiheessa opettelin ajattelemaan, että ahdistus kertoo välittämisestä. Ahdistuin ajatuksesta ystävieni menettämisestä, koska rakastan ystäviäni. Ahdistuin luonnon tuhoutumisesta, koska rakastan luontoa. Eikö vihakin samalla tavalla ole kuin viisari, joka osoittaa sitä mitä rakastan? Tulen vihaiseksi, kun jotain minulle tärkeää turmellaan tai pahoinpidellään. Minä esimerkiksi vihaan palavasti niitä kammottavia ihmisiä, jotka eri puolilla Aasiaa "kesyttävät" norsuja. Se on kammottavaa. Vihaan heitä. Tunnen valtavaa empatiaa näitä alistettuja eläimiä kohtaan, mutta niiden kohtelun julmuus ja epäoikeudenmukaisuus herättää myös vihan. En tunne magian saloja, en tiedä lähetänkö salamoita näihin ihmisiin vihallani. Mutta ainakin se pisti miettimään, mitä itse voisin tehdä asian hyväksi. Norsuja en pysty täältä käsin vapauttamaan. Niiden kiusaajatkin ovat liian kaukana, jotta voisin mennä heille räyhäämään. Paremman puutteessa lahjoitin rahaa norsuja auttavalle järjestölle. Muuta en keksinyt.

Oma ongelmani (näiden vihanpuuskien lisäksi) on usein liiallinen empaattisuus. Suren kaikkien pienten ja kurjien puolesta. Suren hylättyjä tavaroita, kärsiviä eläimiä, suren eroosiota ja ilmastonmuutosta, ja kalaverkoon hukkuneita norppia. Mieleen on jäänyt esimerkiksi joulukuusen myyjän kojun luona lojunut kärsineen näköinen pikkukuusi jota kukaan ei varmastikaan ostanut, kaupan laarin pohjalla lojunut likainen kännykkäpussi jota kukaan tuskin koskaan halusi, sekä eräs pulu jonka nokkaan oli jäänyt kiinni kaljatölkin metallirenksu. En jäänyt auttamaan tuota pulua, ja sitä kadun. Ehkä olen vähän tärähtänyt.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Empatia ei-ihmisiä kohtaan

Post by Insanus »

Tariq wrote: Wed Aug 05, 2020 10:45 pm
Tulen vihaiseksi, kun jotain minulle tärkeää turmellaan tai pahoinpidellään. Minä esimerkiksi vihaan palavasti niitä kammottavia ihmisiä, jotka eri puolilla Aasiaa "kesyttävät" norsuja. Se on kammottavaa. Vihaan heitä. Tunnen valtavaa empatiaa näitä alistettuja eläimiä kohtaan, mutta niiden kohtelun julmuus ja epäoikeudenmukaisuus herättää myös vihan. En tunne magian saloja, en tiedä lähetänkö salamoita näihin ihmisiin vihallani. Mutta ainakin se pisti miettimään, mitä itse voisin tehdä asian hyväksi. Norsuja en pysty täältä käsin vapauttamaan. Niiden kiusaajatkin ovat liian kaukana, jotta voisin mennä heille räyhäämään. Paremman puutteessa lahjoitin rahaa norsuja auttavalle järjestölle. Muuta en keksinyt.
Juuri näin. Minusta tässä on vihan merkitys ja ehkä keisari Palpatinellekin sopii että voimaa ja fokusta voidaan käyttää näinkin. Tämä on minusta myös hyvä esimerkki siitä mitä mielen muotosidonnaisuuden ylittäminen voi käytännössä tarkoittaa: viha sinänsä on puhdas, mutta kun sen sitoo siihen-ja-siihen ihmiseen, aatteeseen tms.siitä tulee sellaista tervaa mistä Nefastos puhui. Lähestymistapani olisi puhdistaa viha pitämällä juuri vihasta kiinni ja kokemalla vain se, hyläten sen "kohteet". Aina kohti Jumalaa, jos mystisesti puhuu.
Tariq wrote: Wed Aug 05, 2020 10:45 pm Oma ongelmani (näiden vihanpuuskien lisäksi) on usein liiallinen empaattisuus. Suren kaikkien pienten ja kurjien puolesta. Suren hylättyjä tavaroita, kärsiviä eläimiä, suren eroosiota ja ilmastonmuutosta, ja kalaverkoon hukkuneita norppia. Mieleen on jäänyt esimerkiksi joulukuusen myyjän kojun luona lojunut kärsineen näköinen pikkukuusi jota kukaan ei varmastikaan ostanut, kaupan laarin pohjalla lojunut likainen kännykkäpussi jota kukaan tuskin koskaan halusi, sekä eräs pulu jonka nokkaan oli jäänyt kiinni kaljatölkin metallirenksu. En jäänyt auttamaan tuota pulua, ja sitä kadun. Ehkä olen vähän tärähtänyt.
Samaa vikaa. :) Empaattisuus on minulle kuin jokin olemassaoloa yleensä arvostava perusvire josta seuraa kaiken maailman sentimentaalista lapsenkaltaisuutta, ehkä se onkin tiettyä lapseutta, tavallaan helppoa ja kevyttä mystiikkaa. Jos olisi riittävän vahva pysymään niin terveesti auki luhistumatta, elämässä voisi olla syvääkin mielekkyyttä. Itsesäälin ja nihilismin jos voittaisi aikansa kuluksi.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Angolmois

Re: Empatia ei-ihmisiä kohtaan

Post by Angolmois »

Ihan lyhyenä huomiona keskusteluunne, minulle oli hyvin valaiseva asia aikoinaan lukea Ervastin mietteitä suuttumuksesta (ja siihen liittyvästä vihasta), kun oli okkulttisen polun alussa väkisin yrittänyt olla suuttumatta maailman ja elämän epäoikeudenmukaisuuksista ollakseen jonkinlainen "hyvä ihminen". Olennainen asia oli tajuta, että suuttumus voi olla hyvin oikea tunne ja myös sen ilmaisu olla hyvä asia, niin kauan kuin "ei suutu sydämessään" suuttumuksen kohteelle, toisin sanoen tunneilmaisu pysyy ulkoisella tasolla. Tässä mielessähän ajateltuna esim. Jeesus oli ajoittain hyvin vihainen ihminen ympäristölleen, mutta tuo viha ei koskaan olisi mahdollistanut noita "salamoiden heittämisiä" toisia kohtaan, minkäänasteisesta väkivallasta puhumattakaan.

Itsellä jos ja kun herää suuttumuksen ja vihan tunteita jotain ihmistä tai tahoa kohtaan, pyrin kaikin voimin näkemään tämän tahon erehdyksen tms. läpi ja rukoilemaan samalla vilpittömästi kyseisen tahon puolesta; yleensä suuttumus ja vihaisuus kaikkoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa, että kaikista suurimpia vääryyksiä maailmassa tekevät ihmiset ja tahot ovat itse kaikista suurimmassa hädässä, vaikka he eivät sitä itse varmasti tajuakaan ja nauraisivat vain halveksuen tällaisille ajatuksille, ja pienempiä erehdyksiä/vääryyksiä yms. tekevät ihmiset ovat vain yksinkertaisesti tietämättömiä typeryksiä, jotka eivät ymmärrä viime kädessä satuttavan vain itseään.
Angolmois

Re: Empatia ei-ihmisiä kohtaan

Post by Angolmois »

Täytyy vielä lisätä sen verran, että ei pidä tietenkään ryhtyä järkeilemään itselleen, että voi ryhtyä räyhäämään ja suuttumaan kaikesta mikä maailmassa ärsyttää ja inhottaa. EI. Suuttumuksen tai vihan impulssiin mahdollisesti noustessa täytyy aina miettiä asiaa myös kylmän rationaalisesti, ja pohtia onko todellakaan järkevää suuttua tai ottaa tuotaa impulssia itseensä ja reagoida. VIha on pelkoa, ja pelko on heikkoutta, ja rakkaudessa ei ole pelkoa. Suurin osa meistä ei ole kuitenkaan saavuttaneita joogeja, jotka eivät suutu vaikka heidän paitansa, asumuksensa, ruokansa tai elämänsä vietäisiin heidän silmiensä edestä - joten erehdyksiä sattuu väistämättä tällaisessa maailmassa, missä elämme. Suosittelen tämän vuoksi nykyisin myös somen, uutisten jne. järkevää seuraamista tai ei seuraamista ollenkaan, sillä on helppo ottaa itseensä vihan tai suuttumuksen impulssi vastaan tällaisessa ympäristössä, jos ja kun jotain pöyristyttävää on tapahtunut.
User avatar
Astraya
Posts: 125
Joined: Wed Nov 16, 2016 9:59 pm

Re: Empatia ei-ihmisiä kohtaan

Post by Astraya »

Vihaisuuden tuntemus on impulssi ja eri asia kuin viha johon se johtaa. Viha on aina yksilön valitsema ajatusmalli jota hän itse ylläpitää. Samoin kuin ihastuminen/rakastuminen johtaa rakkauteen jota ylläpidetään. Vihastuminen on tunne joka voi johtaa esim. ymmärrykseen, rakkauteen ja empatian toimintoihin mutta itse viha ei mielestäni ole rakkautta. Viha, kuten muutkin tunteet herättävät aina kohteessaan tuntemuksia, riippumatta kohdistetaanko ne ajatuksin vai teoin ja kohdistajalla on siten suuri vastuu. Onko ihminen sillä tavalla tässä maailmassa tiedostava hahmo että voi ottaa vastuun vihata toista olentoa? Minusta ehdottomasti ei. Ja tämä taas ei missään tapauksessa tarkoita vääryyden hyväksymistä.

Mielestäni on käytettävä äärimmäistä herkkyyttä ja viisautta näissä tiedotetuissa teoissa ja otettava huomioon toisen ihmisen kokemusmaailma ja valmiudet ottaa vastaan asioita. Omalta kohdaltani pyrin ehdottomasti lukemaan ihmistä parhaani mukaan jotta esimerkiksi empatiani ja auttamishaluni eivät aiheuttaisi vastareaktiota tai väärinymmärrystä. Tulee mieleen esimerkiksi se kuinka erilaista kontakti oli aiemmassa työpaikassani miesten suljetulla osastolla kriminaalipotilaiden kanssa vs. nykyiseen jossa kohtaan vaikkapa masentuneen nuoren naisen. Molemmissa tilanteissa empatia ja ymmärrys läsnä. Rakkaus, viha, Jumala… ovat absoluutteja mutta toiminnan tulisi olla soljuvaa ja huomioivaa ja ymmärryksen kohdistua korostetusti toiseen eikä siihen miten haluaa itse toista kohdella.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Empatia ei-ihmisiä kohtaan

Post by Insanus »

Astraya wrote: Fri Aug 07, 2020 9:25 am Vihaisuuden tuntemus on impulssi ja eri asia kuin viha johon se johtaa. Viha on aina yksilön valitsema ajatusmalli jota hän itse ylläpitää. Samoin kuin ihastuminen/rakastuminen johtaa rakkauteen jota ylläpidetään. Vihastuminen on tunne joka voi johtaa esim. ymmärrykseen, rakkauteen ja empatian toimintoihin mutta itse viha ei mielestäni ole rakkautta.
Tämä on minusta hyvä erittely.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Locked