Onni, kateus ja paha silmä

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Onni, kateus ja paha silmä

Post by Nefastos »

Boreas wrote: Sun Jul 05, 2020 3:30 pmMikähän lienee kateiden ja katumisen etymologinen yhteys, jos sellaista on?

Hauska ja hyvä kysymys! Joku suomen kielen etymologiaa paremmin tunteva voi ehkä asiaa valaista.

Mutta synkroniassa tästä kysymyksestä (kateet pahansuopina noitina ja näiden yhteys aiemman teon/kokemistavan kääntämiseen) tulee välittömästi mieleen vastaava kysymys englanninkielen noitien kanssa: warlock on kirjaimellisesti "valanrikkuri". Ja tämänhän voi tulkita niin syvällisesti kuin haluaa: liiton rikkominen oman korkeamman itsensä kanssa, Ykseyden kanssa, tai vihkimyksen suoneen hermeettisen veljeskunnan kanssa. Maaginen voima on saatu käyttöön, mutta se käännetäänkin väärään lopputulokseen, pienen minän ambitioiden palvelemiseen.

Wiktionary wrote:Warlock. From Middle English warloghe, warlowe, warloȝe, from Old English wǣrloga (“traitor, deceiver”, literally “truce-breaker”), from wǣr (“covenant, truce, pact, promise”) (from Proto-Indo-European *weh₁- (“true”); whence also Latin vērus) + loga (“liar”), from Proto-Germanic *lugô, related to Old English lēogan (whence English lie). The hard -ck ending originated in Scottish and Northern English, like the sense "male magic-user" (from the notion that such men were in league with the Devil). Cognate with Old High German wārlogo (“truce-breaker, traitor”).

A few writers alternatively propose derivation from Old Norse varðlokkur (“caller of spirits”), but as the OED notes, this is implausible due to the extreme rarity of the Norse word and because forms without hard -k, which are consistent with the Old English etymology (“traitor”), are attested earlier than forms with -k, and forms with -ð- are not attested.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Onni, kateus ja paha silmä

Post by Kavi »

Nefastos wrote: Sun Jul 05, 2020 2:05 pm
Kavi wrote: Sun Jul 05, 2020 1:47 pmOnko silkkaa taikauskoa vai liittyykö jokin saatanallinen varjo että kaikkeen mihin asettaa suuren tärkeyden tai merkityksen niin samalla seuraa pelko sen menetyksestä.

Tämä on vanha kreikkalainen ajatus hybriksestä: ihmisen joka on liian onnellinen on kätkettävä onnensa, sillä "kateelliset jumalat" lähettävät muuten Nemesiksen sen riistämään.

Käsittelin tätä asiaa magian näkökulmasta kirjoituksessa Demonien kuutio (luku 6). On mielenkiintoista muistaa myös, että buddhalaisuuden "liekehtivät tulipyörät", asurat, daimonit, egot, titaanit tai antijumalat käännetään usein myös "kateellisiksi jumaliksi".

EDIT: Merkillepantava on tässä yhteys "onnellinen" = "tyytyväinen itseensä". Tästä hybris-sanan myöhempi hieman muuntunut merkityssisältö. Asia liittyy siten välittömästi mainittuun egon auttamaksi & estämäksi tulemiseen, ja Saatanaan oman pimeän puolen esiin (an)nostelijana. On soveliasta että Kalevalassa noidat ja henkivoimat tunnetaan "kateina" (en ole perehtynyt onko tällä mitään faktista etymologiaa sanaan "kateus"), koska samaa mustaa vasta-ainesta voi magiauskon mukaan nostaa esiin ei ainoastaan itseään, vaan myös toista vastaan.
Kiitän tästä tulokulmasta ja pohdin tätä. Hyvin mielenkiintoista. Siis tässä voisi olla kateus myös oleellisena tekijänä ja yhteydessä tuohon itseensä tyytyväisenä olemiseen...
Jää yleensä vastaukset kirjoittamatta, kun tähän formaattiin lyhyet kuittaukset eivät ihan sovi.

Pitäisi melkein kirjoittaa jonkinlaisia muistiinpanoja täällä esiintuoduista asioista, jotta niitä voisi pyöritellä sopivin ajanjaksoin omassa mielessään.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Onni, kateus ja paha silmä

Post by Soror O »

Olen miettinyt gnostilaisuudessa ilmenevää käsitystä sitä, että demiurgi vasalleineen (archonit) on kateellinen Jumalalle. Demiurgin kateellisuuteen liittyy pyrkimys näyttäytyä "ainoana jumalana" luomakuntaan - ja ihmiseen - päin (ja pyrkiä pimittämään ihmiseltä tieto oikeasta jumalasta). Kuinka elävä paradoksi onkaan tämä mustasukkaisuus, jota aineellistuva jumaluus tuntee Jumalaa, primus motoria, kohtaan. Koska tavallaan se on olevaisen kateutta - siis kaipuuta - itseään kohtaan.

Kateus on kokemus puutteesta ja erillisyydestä. Ja vaikka olen ajatellut olevani siitä jotenkin vapaa (koska koen, että minulla on jo kaikki mitä tarvitsen), iski tänään tietoisuuteen - uudella tavalla - jonkinlainen katkeruus tämän aineellisen eksistenssin helvetillisyydestä. Ja samalla juuri kateus hengen korkeammissa sfääreissä asustavia kohtaan (ja päätin etten synny enää uudelleen). Ymmärrän, että tämä kateus ohjaa minua huomaaman ne kohdat, joissa koen vielä erillisyyttä - ja samalla sulkemaan tuon railon. Koska missä on tuo hengen korkeampi sfääri, paitsi tässä lihassa ja veressä? Missä se on paitsi kärsimyksessä? Kiitos kateudesta, kiitos tästä alati lakkaamatta roihuavasta kärsimyksen roviosta! Koska ilman sitä ei olisi tarvetta kohottautua. On siis tarpeellista, että Jumalan aineellistuva aspekti keittää meitä tässä kosmisessa hornaliemessä, koska muuten emme tuntisi tarvetta palata takaisin kotiin. Mutta miksi tämä kaikki? Leikin ja huvin vuoksi? Miksi ei...
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Onni, kateus ja paha silmä

Post by Soror O »

Luettuani Demonien kuutiota uudelleen ymmärrän nyt paremmin niitä perusteita, jonka vuoksi onnea on pyritty kätkemään (ja miksi olen itse kätkenyt sitä intuitiivisti). Ja ymmärrän paremmin, miksi esimerkiksi toivotuksia/kohteliaisuuksia on pyritty neutralisoimaan kieltämällä ne, kääntämällä vastakkaisuudekseen. Vilpillinen (ei-buddhinen) hyvän toivotus tai kohteliaisuus on kuin kirous. Tämä perustuu siihen, että vilpillisen toivotuksen tekijä ei kykene saattamaan linjaan kaavaa eli käyttämiään sanoja sekä niiden mieltä ja omaa sisäistä virtaustaan/intentiotaan. Tällöin

"taikasanat vaikuttavat edelleen yhtä voimakkaasti, mutta kimmottaen sisäisen jännitteen kautta esiin alkuperäisen loitsun käänteismuodon" (Kirjoituksia magiasta, s. 162).

Itselläni on ollut aina voimakas (intuitiivinen) tarve tutkia jokaisen kohteliaisuuden takana oleva intentio. (Ikäänkuin kohteliaisuus olisi luoti jonka voin pysäyttää näkemällä sen ennen kuin se uppoaa olemukseeni.) Onko intentio kyyhkysen puhdas, irtipäästävyydessään rakkaudellinen? Vai kenties jonkin alemman halun muokkaama? Ajattelin aina, että taipumukseni olla ottamatta vastaan kohteliaisuuksia juontui huonosta itsetunnosta tai jostain muusta yksittäisestä psykologisesta oikusta. Nyt näen kuitenkin, että todella vilpitön kohteliaisuus tai toivotus oli - siinä maailmassa missä aikaisemmin elin - harvinaista kultaa. Ja todella: ottaa vastaan vilpillinen kohteliaisuus on kuin nielisi myrkkyä. (Ellei sitten hajota loitsua irroittamalla kaavaa (sanoja) ja siihen liittyvää energiaa toisistaan ja yhdistämällä kaavaa toiseen intentioon. Mutta sitten kyse ei olisi enää samasta loitsusta/sanomisen aktista.)

Tämä kaikki liittyy laajemmin siihen, kuinka jokahetkistä ja väistämätöntä magia on. Jokainen on maagi, tietäen tai tietämättään. Olen jo pitkään pitänyt itseäni kanssaluojana (olen ymmärtänyt rakentavani itse sen subjektiivisen todellisuuden jossa minä elän). Kuitenkin perehtyminen magiaan auttaa edelleen käsittämään sitä kollektiivista luomisen kenttää, jota hengitämme ja jota joka henkäyksellä rakennamme. Ja niin kauan kun ihmisten tietoisuus on jotain muuta kuin kirkastettua buddhi-tietoisuutta ovat pahansuopuus ym. alemmat inhimilliset impulssit osaltaan rakentamassa tuota kenttää, eikä niiden voima vähene siitä, että niitä kieltäytyy katsomasta. Tärkeää on katsoa suoraan kohti ja nähdä asiat omassa valossaan.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Onni, kateus ja paha silmä

Post by Smaragd »

Ave wrote: Tue Jul 28, 2020 11:26 pm Ja todella: ottaa vastaan vilpillinen kohteliaisuus on kuin nielisi myrkkyä. (Ellei sitten hajota loitsua irroittamalla kaavaa (sanoja) ja siihen liittyvää energiaa toisistaan ja yhdistämällä kaavaa toiseen intentioon. Mutta sitten kyse ei olisi enää samasta loitsusta/sanomisen aktista.)

Tämä kaikki liittyy laajemmin siihen, kuinka jokahetkistä ja väistämätöntä magia on. Jokainen on maagi, tietäen tai tietämättään. Olen jo pitkään pitänyt itseäni kanssaluojana (olen ymmärtänyt rakentavani itse sen subjektiivisen todellisuuden jossa minä elän). Kuitenkin perehtyminen magiaan auttaa edelleen käsittämään sitä kollektiivista luomisen kenttää, jota hengitämme ja jota joka henkäyksellä rakennamme. Ja niin kauan kun ihmisten tietoisuus on jotain muuta kuin kirkastettua buddhi-tietoisuutta ovat pahansuopuus ym. alemmat inhimilliset impulssit osaltaan rakentamassa tuota kenttää, eikä niiden voima vähene siitä, että niitä kieltäytyy katsomasta. Tärkeää on katsoa suoraan kohti ja nähdä asiat omassa valossaan.
Kuin totuuden sanat kaikuisi ilmassa. Olen samaa mieltä etenkin että on tärkeää katsoa suoraan ja nähdä asiat omassa valossaan (myös tois(t)en ihmis(t)en perspektiivin kautta jottemme altistuisi perspektiiviharhoille). Näen kuitenkin tämän jälkeen käytännöllisenä muuntaa kiroukset omassa sydämessään siunauksiksi. Näin ainakin jos myrkky pistää. Muuten kirous jää kaivelemaan ja itse jäämme kantamaan kaunaa anteeksiannon ylevöityksen sijaan. Mikäli myrkky ei pistele niin kirous on ilmeisesti osunut huti tai välille on aseteltu suojamuureja, jotka taas kertoo "epäsuorasta katseesta".
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Locked