Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Angolmois

Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Post by Angolmois »

Uskoisin, että jompikumpi näistä ajattelun pooleista vaikuttaa jokaisessa ihmisessä, mutta mitä ne merkitsevät esoteerisessa työssä? Koetteko olevanne enemmän helppouskoisia vai skeptisiä, mitä tulee esim. salatieteen teorioihin?

Itse olen huomannut vuosien varrella, että minussa elää enemmän helppouskoisuus kuin skeptisismi, mikä on puolestaan aiheuttanut välillä puolestaan hyppäämisen skeptisyyden pauloihin. Se on eräänlainen "tämä kuulostaa paperilla hyvältä, joten sen täytyy olla totta" -tyyppinen ajattelumalli, ja vasta myöhemmin herää skeptisyys etenkin sen suhteen, mitä jokin teoria tms. merkitsee käytännössä. Etenkin alkuaikoina, kun mm. Blavatskyn ajattelu oli niin mullistavaa siihenastiseen saakka, niin tuli melko vaivihkaa omaksuttua ja uskottua lähes kaikki mitä hän oli kirjoittanut.

Olen myös huomannut, että tämän helppouskoisuuden ja skeptisyyden voi tulkita siten, että erilaiset ajatukset, filosofiat, teoriat jne. puhuttelevat eri puolia ihmisestä, mikä puolestaan tekee tästä eri poolien välillä heilahtelusta tms. eräänlaista "henkien koettelua" ja siten hyvinkin kehittävää sisäistä työtä.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Post by Insanus »

Olen taipuvainen kumpaankin päätyyn. Omaksun naiivisti uusia ideoita kuin lapsi jolla ei ole mitään kykyä kritiikkiin ja usein kritiikki tuntuu siltä kuin hiekkalinnat potkittaisiin mäsäksi jonkun ilkeän tahon toimesta. Kuitenkaan en kykene kritiikkejä ohittamaankaan ja sanonta siitä miten filosofin pitää aina aloittaa alusta uudestaan ja uudestaan tuntuu todelta. Kriittisyys ja skeptisismi lähtökohtana pitää portit kiinni niin tiukkaan että uutta materiaalia tulee liian vähän ja tällainen kriittisyys on jo omien ennakko-oletusten suojelua eikä mitään skeptisyyttä. Täytyy kai uskaltaa sekä hurahtaa uskoon että menettää uskonsa ja luottaa siihen että jos jokin jossain oli totta, se jää jäljelle niinkuin makaronit siivilään. Inhottavaa on se että sielu asettuu asumaan niihin harhoihin jotka sille parhaiten sopivat ja niiden hajottaminen aina sitten sattuu vaikka miten olisi olevinaan neutraali. Erota siinä sitten milloin puolustat omaa typeryyttäsi ja milloin jotain mikä on todellista.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Angolmois

Re: Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Post by Angolmois »

Insanus wrote: Wed Jul 01, 2020 3:25 pm Olen taipuvainen kumpaankin päätyyn. Omaksun naiivisti uusia ideoita kuin lapsi jolla ei ole mitään kykyä kritiikkiin ja usein kritiikki tuntuu siltä kuin hiekkalinnat potkittaisiin mäsäksi jonkun ilkeän tahon toimesta. Kuitenkaan en kykene kritiikkejä ohittamaankaan ja sanonta siitä miten filosofin pitää aina aloittaa alusta uudestaan ja uudestaan tuntuu todelta. Kriittisyys ja skeptisismi lähtökohtana pitää portit kiinni niin tiukkaan että uutta materiaalia tulee liian vähän ja tällainen kriittisyys on jo omien ennakko-oletusten suojelua eikä mitään skeptisyyttä. Täytyy kai uskaltaa sekä hurahtaa uskoon että menettää uskonsa ja luottaa siihen että jos jokin jossain oli totta, se jää jäljelle niinkuin makaronit siivilään. Inhottavaa on se että sielu asettuu asumaan niihin harhoihin jotka sille parhaiten sopivat ja niiden hajottaminen aina sitten sattuu vaikka miten olisi olevinaan neutraali. Erota siinä sitten milloin puolustat omaa typeryyttäsi ja milloin jotain mikä on todellista.
Erittäin hyvin sanottu!

"Mestarin tulee aina osata olla houkka / aloittelija." - George Leonard
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Post by Kenazis »

Ehdottomasti olen aina ollut enemmän skeptinen kuin helppouskoinen liittyen miltei kaikkeen. Joskus tosin ihmisten motiivien suhteen voinut olla liian naiivi (onko tämä sitten anti-kristillistä taipumusta ihmisten perimmäiseen hyvyyteen tms?). Jossain vaiheessa olin jopa tietyllä tapaa pettynyt siihen, että olen liian jalat maassa (uskon tämän olevan paljolti kulttuurisen ympäristön, kasvatuksen jne. vaikutusta). Onnekseni olen kuitenkin hiljalleen sisäistänyt enemmän ja enemmän sitä asiaa maailmassa ja ihmistajunnassa, että kaikki on suhteellista ainakin aina jossain määrin ja mielikuvitus, skeptisyys ja helppouskoisuus joustavia ja instrumentaalisia asioita joihin voi vaikuttaa.
"We live for the woods and the moon and the night"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Post by Wyrmfang »

Tämä onkin ollut paljon pohdinnan kohteena jo kauan, vaikka en ole ikinä ollut ensisijaisesti kiinnostunut tiedosta filosofisena kysymyksenä.

Aluksi täytyy huomata, että tässä vastinparissa on tietty asymmetria: herkkäuskoisuus on alkujaan negatiivisesti latautunut termi, kun taas skeptisyys enemmän positiivisesti, vaikka sillä on esoteristien keskuudessa usein myös negatiivinen merkityksensä. Herkkäuskoisuus viittaa uskomiseen jossain sellaisessa kontekstissa, jossa pitäisi kyetä skeptisyyteen. On kuitenkin myös uskoa, joka ei sillä ole sillä tavoin läheisesti tekemisissä tiedollisten kysymysten kanssa, että uskon välittömyys olisi negatiivinen asia. Tällöin on pikemminkin päin vastoin.

Vaikka minusta vaikuttaa, että minua pidetään yleisesti paljon taipuvaisempana skeptisismin ongelmiin, totuus on nähdäkseni päinvastainen (luulisin kohtuullisesti ymmärtäväni millaisista kaikista tekijöistä väärä vaikutelma johtuu). Siitä ei ehkä voi itseään soimata, että lapsena lopulta melko kristillisen kasvatuksen saaneena ei osannut kyseenalaistaa kristillinen Jumala - ei mitään Jumalaa asettelua. Mutta sen jälkeen monta vuotta tuli hypättyä moniin ideoihin suoraan yhden teoksen tai vielä hataramman lähteen pohjalta. Esimerkiksi varhaisteininä Valittujen palojen (vanhat kurpat tietää) kokoelma yliluonnollisista ilmiöistä riitti minulle verraten ehdottomaksi todisteeksi siitä, että näitä asioita mihin halusin uskoa, on todella olemassa. Sittemmin olennaisimmat laajat maailmankuvalliset opit tuli omaksua ensin Schopenhauerilta ja myöhemmin Blavatskylta. Nyt jälkeen päin ajatellen tuntuu älyttömältä miten tuolloin korostuneen skeptiseen omakuvaan mahtui moinen herkkäuskoisuus - se että "Wyrmfang uskoo kaiken mitä lukee kirjoista", kuten eräs opiskelijatuttu pistävästi veisteli (selän takana tietenkin). Mutta tällainen näyttää olevan itse asiassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Väärä skeptisismi-herkkäuskoisuus on ikään kuin väärä ylpeys-häpeä dialektiikan tiedollinen vastine. Ja samoin kuin siinä, molemmat puolet myös positiivisesti toteutettuna pikemminkin auttavat toisiaan kuin päin vastoin.

Uskosta positiivisessa mielessä on puhuttu täällä jonkin verran, mutta mitä sitten on varsinainen skeptisyys? Mielestäni se ei ole ohjelmallista epäilyä kaikkea mahdollista kohtaan (tai voi se ehkä jollekin sitäkin olla, en lähde haukkumaan kuuluisia skeptikoita). En erityisesti pidä tavasta jolla teosofisessa kirjallisuudessa usein puhutaan kama manas - puhdas manas jaottelusta, vaikka itse idea onkin mielestäni valaiseva. Liian usein puhtaan manaksen idealla ohitetaan skeptinen ajattelu väitteellä suorasta "korkeamman tiedon" muodosta, mikä on pätevä idea vain hyvin rajatussa mielessä. Oikeastaan koko korkeamman manaksen idea muodottomuudessaan johtaa siihen, ettei sen pohjalta voida tehdä legitiimejä väitteitä sellaisesta, joka on ilmaistavissa tai ehkä tutkittavissakin verraten yksikäsitteisesti. Todellinen skeptisismi pitää itse asiassa sisällään sen tyyppisen elementin mitä korkeamman manaksen idealla haetaan (tai sitten alempi manas pitäisi ymmärtää vähän henkevämmin), se on aitoa "boksin ulkopuolelta" ajattelua, joka ei seuraa mitään kaavaa ja jota on oikeastaan vaikea oppia, jos siihen ei ole taipumusta. Se on myös herkkyyttä seurata tunnetta, kun psykologisesti joku tuntuu särähtävän omissa väitteissä. Jos yritän olla vähän konkreettisempi, se on esimerkiksi kykyä ymmärtää filosofian, tieteen, taiteen, politiikan ja uskonnon kenttien erilaisuutta sekä pidättäytymistä kovista väitteistä kentällä, jossa ei ehkä ole vahvimmillaan.

Palaten alkuperäiseen henkilökohtaiseen kysymykseen, juuri herkkäuskoisuuteni takia oli välttämätöntä ottaa perin juurin selvää, mitä se vaadittu skeptisyys on. Prosessi jatkuu, mutta ehkä tässä vaiheessa haasteena on enemmän elävöittää sellaisia elämän aspekteja, joissa kyse on enemmän positiivisesta uskosta muodossa tai toisesta.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Post by Smaragd »

Itsekin painotun melko selkeästi herkkäuskoisuuteen, mutta kyllä siinä sellainen tasapaino pyörii missä tunteet ja kama manas toimivat yhdessä Wyrmfangin kuvailemalla tavalla. Minua kovin miellyttää löytää totuuden hitusia vanhoista uskomuksista, ikään kuin puhdistaa ja tuoda ne oman kokemuksen ja ymmärryksen piiriin.
Wyrmfang wrote: Wed Jul 01, 2020 6:14 pm En erityisesti pidä tavasta jolla teosofisessa kirjallisuudessa usein puhutaan kama manas - puhdas manas jaottelusta, vaikka itse idea onkin mielestäni valaiseva. Liian usein puhtaan manaksen idealla ohitetaan skeptinen ajattelu väitteellä suorasta "korkeamman tiedon" muodosta, mikä on pätevä idea vain hyvin rajatussa mielessä.
Se miten itse olen muistaakseni täällä foorumillakin puhunut negatiivisesti kama manaksesta on ollut eräänlaista henkilökohtaista prosessia löytää oma kosketus manakseen näkemällä alemman herruuden vääränä. Miten julkisia tällaiset prosessit tulisi olla on kyllä aiheellinen kysymys, joka kuuluisi juuri englanninkielisellä foorumilla käytyyn separatismi-keskusteluun. Joka tapauksessa, olisi väärin moittia tuota alempaa järkeä – kokonaisuuden yhtä tärkeää osapuolta, kun se toimii sellaisena eikä jollain tapaa ylipainottuneena. Olen tulkinnut ja omissa sanoissani tarkoittanut "suoremmalla korkealla tiedolla" juuri sitä kun kama manas jyrsii manaksen osoittamana (ylemmän kolminaisuuden impulssi) jotain todella oleellista ja asia ns. lentää siivillä.

Skeptisismikin on minulle usein läsnä ongelmallisena varjona. Ehkä kaikkein vaikeimmillaan se ilmenee skeptisisminä itseäni kohtaan – uskon puutteena itseä kohtaan, sellaisena ongelmalle yliantautuvaisuutena, kun pitäisi jo uskoa ja kyetä näkemään että se vika onkin pimeyden sallimattomuuden sijaan loistavuuden sallimattomuudessa.
Kenazis wrote: Wed Jul 01, 2020 3:36 pm Joskus tosin ihmisten motiivien suhteen voinut olla liian naiivi (onko tämä sitten anti-kristillistä taipumusta ihmisten perimmäiseen hyvyyteen tms?).
Olen havainnoinut omalla kohdallani ongelman pohjaavan siihen virheelliseen ajatukseen, että ns. vihkimykset käytäisiin alusta saakka samassa järjestyksessä. Jos joku henkilö on tullut tietoiseksi tuosta ja tästä asiasta, ja omaa ja ilmentää joitain korkeita kykyjä niin valan herkästi uskoa (epätoivossani) ja luottamusta häneen ja hänen motiiveihinsa.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Post by Soror O »

Käsitän tuon "helppouskoisuuden" tässä nyt sellaisena positiivisena tai neutraalina suggestioherkkyytenä, joka on esoteristille tärkeä ominaisuus (vastakohtana älyn kaavaan kangistumiselle ja aktiivisen mielikuvituksen kuivahtamiselle). Skeptisyys puolestaan on itselleni - ei lähtökohtaista epäilyä - vaan jatkuvaa kysymistä: "mitä tämä on ja mistä voin tietää sen olevan sitä miltä se vaikuttaa?". Skeptisyys on ehkä esoteristi omaan havaintoapparaattiin (aisteihin) kohdistuvaa katsetta ja havaintoapparaatin jatkuvaa kalibrointia. "Helppouskoisuudesta" ts. oikeanlaisesta suggestioherkkyydestä ja skeptisyydestä muodostuu yhdessä hermeneuttinen kehä, jossa suggestioherkkyys ja skeptisyys asettuvat saumattomaan, toisiaan täydentävään vuoropuheluun.

Näin siis paperilla, mutta entä todellisuudessa? Vääjäämättä eteen tulee hetkiä, jolloin tasapainotus suggestioherkkyyden ja skeptisyyden välillä ei ole onnistunut. Mistä tällaiset hetket tunnistaa? Itse pidän hälyyttävänä sitä, jos usko tuntuu lohdulliselta. Usko on pohjimmiltaan suhteeni Totuuteen. Totuus puolestaan ei voi olla laastari minkään haavani päällä ja saada sitä kautta silmissäni arvoaan. Totuus on olemassa ainoastaan itseään varten, ei lohduttaakseen, ei antaakseen mitään. Täten voin päätellä sijaintini suhteessa Totuuteen tietystä neutraaliuden kokemuksesta. Mitä neutraalimpi, olemattomampi, uskoni tuottama kokemus on, sitä lähempänä olen Lähdettä.

Toisaalta olen huomannut, että epäilys liiallisesta helppouskoisuudesta nousee silloinkin, kun usko vie minut toiseen äärilaitaan - täydelliseen lohduttomuuteen, ikuiseen kadotukseen.

Liiallinen skeptisyys - skeptisismi - on ehkä sitten sitä, että ottaa liikaa etäisyyttä uskoon: Ei tahdo myöntää, että havaintoapparaattin (aisteihin) kätkeytyy salaisuus, joka pakenee yksinäisen älyn katsetta.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Post by Nefastos »

Wyrmfang wrote: Wed Jul 01, 2020 6:14 pmEn erityisesti pidä tavasta jolla teosofisessa kirjallisuudessa usein puhutaan kama manas - puhdas manas jaottelusta, vaikka itse idea onkin mielestäni valaiseva.

Täytyy yrittää hieman puolustaa varsinaista teosofista oppia sillä, että manas & kâma manas kuuluvat alkuperäisessä opetuksessa vähemmän yhteen kuvaamallasi tavalla kuin miten itse olen näitä käsitteitä Azazelin Tähden prinsiippirakenteeseen tulkinnut. Ylipäänsä koko korkeampi kolmio (manas-buddhi-âtma) on alkuperäisessä teosofiassa hieman mystisempi rakenteisuus, ja teosofeilta löytyy enemmän pohdintoja asioista tyyliin "buddhi on musikaalisuuden taustalla oleva prinsiippi" kuin oma tulkintani, jossa kolme korkeampaa prinsiippiä ovat varsin suoraviivaisesti kolmen alemman prinsiipin taivaalliset vastineet ja lähtökohdat. Itse ajatus löytyy kyllä ainakin Ervastilta, mutta paljon vähemmän painotetussa ja muodotetussa ja tulkitussa muodossa. Niinpä myös koko inhimillisen älyn rakenne on melko lailla näkyvissä siinä mitä kutsutaan kâma manakseksi, eikä kâma manaksen ja manaksen tiimalasi-dikotomiaa painotettu kuten itse olen sittemmin tehnyt.

Ave wrote: Wed Jul 01, 2020 10:14 pm"Helppouskoisuudesta" ts. oikeanlaisesta suggestioherkkyydestä ja skeptisyydestä muodostuu yhdessä hermeneuttinen kehä, jossa suggestioherkkyys ja skeptisyys asettuvat saumattomaan, toisiaan täydentävään vuoropuheluun.

Tähän minun on helppo yhtyä, ja koen että sama spiraalikehä voi kulkea kumpaan tahansa suuntaan: uskovaisuus ja epäileväisyys voivat yhdessä kauniisti laajentaa, tai samoin myös toisiinsa tukeutuen supistaa maailmankuvaa. Siten on jälleen palattava ensimmäisenä vähän gurdjiefflaiseenkin pyrkimykseen ravistautua hereille ylipäätään pyrkimään suhtautumaan tähän omaan hyttystenkarkotuskierukkaansa enemmän valveilla: mihin tarkalleen se tulisi asettaa, jotta hyöty olisi optimaalinen?

Mitä tulee Boreaksen alkuperäiseen kysymykseen, minun on vaikea sanoa, kumpi näistä kahdesta ääripäästä olisi enemmän vallalla omassa elämässäni. Tuntuu että niiden ilmeisemmät ja vähemmän ilmeiset muodot komplementoivat toisiaan. Siten nuori Johannes vaikuttaa minulle enemmän skeptiseltä, mutta oli tosiasiassa ehkä helpommin uskoon taipuvainen, kun taas rattaisto vanhemman pään sisällä kulkee päinvastoin. En tiedä; omalle temperamentilleni nämä kaksi asiaa vain sulautuvat koko lailla täysin toisiinsa, kuten varmaan ennen kaikkea Tieteen uskonto -kirjoituksestani voi nähdä. (Ko. kirjoituksessa esittelen tieteellisen skeptisismin yhtenä uskonnollisuuden muotona.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Post by Wyrmfang »

Nefastos wrote: Thu Jul 02, 2020 7:05 am
Wyrmfang wrote: Wed Jul 01, 2020 6:14 pmEn erityisesti pidä tavasta jolla teosofisessa kirjallisuudessa usein puhutaan kama manas - puhdas manas jaottelusta, vaikka itse idea onkin mielestäni valaiseva.

Täytyy yrittää hieman puolustaa varsinaista teosofista oppia sillä, että manas & kâma manas kuuluvat alkuperäisessä opetuksessa vähemmän yhteen kuvaamallasi tavalla kuin miten itse olen näitä käsitteitä Azazelin Tähden prinsiippirakenteeseen tulkinnut. Ylipäänsä koko korkeampi kolmio (manas-buddhi-âtma) on alkuperäisessä teosofiassa hieman mystisempi rakenteisuus, ja teosofeilta löytyy enemmän pohdintoja asioista tyyliin "buddhi on musikaalisuuden taustalla oleva prinsiippi" kuin oma tulkintani, jossa kolme korkeampaa prinsiippiä ovat varsin suoraviivaisesti kolmen alemman prinsiipin taivaalliset vastineet ja lähtökohdat. Itse ajatus löytyy kyllä ainakin Ervastilta, mutta paljon vähemmän painotetussa ja muodotetussa ja tulkitussa muodossa. Niinpä myös koko inhimillisen älyn rakenne on melko lailla näkyvissä siinä mitä kutsutaan kâma manakseksi, eikä kâma manaksen ja manaksen tiimalasi-dikotomiaa painotettu kuten itse olen sittemmin tehnyt.
Ok, muistikuvani voivat pettää ja siihen voi olla muitakin kuin kognitiivisia syitä, sillä teosofian kanssa on tullut painittua aika intensiivisesti männävuosina.
Nefastos wrote: Thu Jul 02, 2020 7:05 am
Ave wrote: Wed Jul 01, 2020 10:14 pm"Helppouskoisuudesta" ts. oikeanlaisesta suggestioherkkyydestä ja skeptisyydestä muodostuu yhdessä hermeneuttinen kehä, jossa suggestioherkkyys ja skeptisyys asettuvat saumattomaan, toisiaan täydentävään vuoropuheluun.

Tähän minun on helppo yhtyä, ja koen että sama spiraalikehä voi kulkea kumpaan tahansa suuntaan: uskovaisuus ja epäileväisyys voivat yhdessä kauniisti laajentaa, tai samoin myös toisiinsa tukeutuen supistaa maailmankuvaa. Siten on jälleen palattava ensimmäisenä vähän gurdjiefflaiseenkin pyrkimykseen ravistautua hereille ylipäätään pyrkimään suhtautumaan tähän omaan hyttystenkarkotuskierukkaansa enemmän valveilla: mihin tarkalleen se tulisi asettaa, jotta hyöty olisi optimaalinen?
Koska se ei välttämättä ole ehkä aivan selvää, tuon erikseen esille, että tämä on ymmärtääkseni täysin sama idea kuin yllä esittämäni muotoilu skeptisismin ja herkkäuskoisuuden negatiivisesta tai positiivisesta dialektiikasta. Vaikka käytännössä olen päätynyt hyvin erilaisiin näkemyksiin tieteen roolista jopa sen paljolti vanhhentuneen (tosin kulttuurisesti edelleen melko elävän) 1800-1900-luvun vaihteen tiedekäsityksen suhteen, josta Tieteen uskonnossa puhutaan.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Helppouskoisuus ja skeptisismi esoteristin haasteina

Post by Kavi »

Hyviä pointteja tuotu esiin.
Oma tapani lukea kaikenlaista kirjallisuutta on "ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan".
Innostun uusista asioista ja tulokulmista varsin sinisilmäisesti ja luulen aina ymmärtäneeni kirjoittajan ajatuksen vaikka näin ei aina olekaan.

South Park-sukupolvelle tyypillinen ajatuksen juoksu on, että maailmalla on vain pökälettä ja ripulivoileipää tarjota ja kaikki on paskaa paitsi kusi ja mitään ei voi ottaa todesta ja kaikki on läppää paitsi paska paitsi kusi paitsi ehkä sekin on vain läppää hey Mr. Crowley hehe. Tietynlainen Jokeri, joka kertoo vitsiä mikä ei olekaan vitsi on nykyaikana ihan todellinen asia.
En tiedä saako tällä tekstillä nyt siitä ajatuksesta kiinni mitä yritin hakea, mutta tietty älyllinen laiskuus ja myötätunto tai sen puute [ ja ylimielinen kansan"nihilismi" eskapismi] ovat olleet sen verran suuressa arvossa, että joskus helppouskoisuus tarjoaa myös oman eskapismin nurkkansa johon nojata.
Esoteriaan voi siis muodostaa myös sellaisen self-help helppoheikki suhteen.
En ihmettele yhtään nykyaikaa onhan tämä yhtä labyrinttia ilman ulospääsyä, josta tuntuu selkeät ohjeet kadonneen ja seinätkin ovat pirstaleista lasia.
Locked