Jumala ja ihme

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Jumala ja ihme

Post by Nefastos »

Beshiira wrote: Tue Jun 02, 2020 2:11 pmLainaamasi pätkä oli jonkinlainen yritys ottaa huomioon useampia kantoja jo ensimmäisessä viestissä, sillä arvelin monen foorumia lukevan toteavan (kuten tavallaan itsekin totesin mielessäni) tuossa kohtaa: "Mutta entä jos…?".

Tarkoitin vertaukseni vastauksena juuri siihen, koska olen toki miettinyt samaa. Eli mikä on ihmekokemuksen todistusvoima, tai oikeammin, miten nämä asiat yhdessä määrittelevät vastauksia peruskysymyksiin. Kysymyksiin joissa abstrakti, "tunteeton" metafysiikka (kaavio maailmasta joka voisi pohjimmiltaan olla sielumielelle täysin kylmä tai jopa kielteinen) kohtaa tai ei kohtaa sielun merkitystasot.

Beshiira wrote: Tue Jun 02, 2020 2:11 pm"Monokromitodellisuus" yhdistyy mielessäni johonkin kâma manasiseen tarkkanäköisyyteen, jolla sinänsä on oma arvonsa ja tärkeytensäkin

Ehdottomasti. Se miksi usein itse kiirehdin kritisoimaan tuota kyseistä asiaa, johtuu sen ylipainotuksesta nykykulttuurin kontekstissa. Tai, sanokaamme, nykykulttuurin intelligentsian käytössä. Pintarakenteilla on omat pulmansa, joihin mikä tahansa älyllinen painotus, kâmalla tai ilman, olisi tervetullutta -- mutta se on onneksi jonkun toisen työkenttää.

Beshiira wrote: Tue Jun 02, 2020 2:11 pmehkä kaikki palaa lopulta siihen perusvirittyneisyyteen, että kokeeko maailmassa ylipäätään olevan syvempää merkitystä vai ei?

Juuri näin; ja itse kiirehtisin lisäämään tähän, että kyseessä on yllättävänkin pitkälti valittavissa oleva asia. Luonnollisesti ei välittömästi, muuten meillä ei olisi masennuspotilaita, mutta harjoittelun kautta. Elämisen mielekkään syvyyssuunnan voi ikään kuin louhia itselleen näkyviin; sielun astraalikokemus koostuu omanlaisistaan "lihaksista" joita voi kehittää siinä missä kehonkin lihaksistoa: ponnistelulla, toistolla, konsistentilla harjoittautumisella. "Merkityksellistymisen" (heh) pakkotoistoihin voi kuulua esimerkiksi hyvin laadittu rukousharjoitus.

Kavi wrote: Mon Jun 01, 2020 4:14 pmEi tarvitse kuin katsoa jotain hyönteis-dokkaria niin saa kiittää luojaa ja elämää mitä eriskummallisimmista tavoista mitä on olla ja toteuttaa elämisen muotoa. Joku sellainen repulsio saa aikaan samalla huvittuneisuutta ja mitä helvettiä-kokemuksia.

Myös minulla tuo Aquilan kokemus on elämän perustavimmanlaatuisia kokemuksia. Siihen jokahetkiseen järkytykseen (eksistenssistä, joka on mahdoton!) pohjautuu koko lailla kaikki olemiseni.

Mutta nyt kun mainitsit televisiodokumentit, en malta olla sanomatta, että tv:n tapainen rakennehan on pitkälti vastakkainen tuolle ihmeen havaitsemisen pyrkimykselle. Viihteelliseen käyttöön painottuva joukkotiedotusväline ennen kaikkea pyrkii luomaan konsensustodellisuutta: mielteen tietynlaisesta "normaaliudesta", joka on täysin keinotekoinen. Ymmärrän tuollaisen tarpeen hyvin: kun ajattelen vanhusta jolla radio ja/tai televisio pauhaa päällä kaiken päivää & antaa kokemuksen tutun ja turvallisen toiseuden, johonkin kuulumisen läsnäolosta, tunnen sympatiaa & empatiaa. Mutta tämä on ehkä tärkein yksittäinen syy, miksi itse en ole koskaan lapsuuden jälkeen palannut television katseluun. Se on kuin suuri anti-ihme, salavihkainen tuuditus yhteisiin ajatusmalleihin. Kyse ei ole faktojen epäilystä, vaan niiden esitystavan sanattomien yhteisyyksien: nykyrakenteen paradigman, joka on henkisen kehityksen kannalta lamauttava ja suoranaisen vääristäväkin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Aranea
Posts: 26
Joined: Tue Oct 24, 2017 9:24 pm

Re: Jumala ja ihme

Post by Aranea »

Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että olemassaolo itsessään on suuri ihme. Ja erityisesti elämä tuntuu ihmeeltä; miten on olemassa niin monenlaisia eläviä olentoja, joilla kaikilla on oma tapansa kokea maailma. Ihmeen tuntua koen tarkastellessani juurikin vaikka hyönteistä tai kasvia tai muuta sellaista olentoa, jonka kokemistapa on niin erilainen kuin minun.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Jumala ja ihme

Post by Nefastos »

Valitettavasti tuota elämän & erityisesti biodiversiteetin "ihmettä" käytetään yllättävän usein myös lyömäaseena uskonnollista/esoteerista maailmankatsomusta vastaan. Tyyliin: "En tarvitse muuta Jumalaa/magiaa kuin tämä ihmeellinen luonto ympärillämme!" Tällaisessa retoriikassahan ei ole mitään järkeä; ikään kuin maailmaa kiinnostaisi mitä itse kukakin elämäänsä "tarvitsee": onko ihmettä tarpeeksi, vai syntyykö sille ylijäämää. Mutta näissä kannanotoissa onkin toki kyse enemmän siitä perusongelmasta, johon viittasin vuosi takaperin käymässämme keskustelussa maailmankatsomuksen valitsemisen perusteista.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Jumala ja ihme

Post by Kavi »

Nefastos wrote: Thu Jun 04, 2020 11:35 am
Kavi wrote: Mon Jun 01, 2020 4:14 pmEi tarvitse kuin katsoa jotain hyönteis-dokkaria niin saa kiittää luojaa ja elämää mitä eriskummallisimmista tavoista mitä on olla ja toteuttaa elämisen muotoa. Joku sellainen repulsio saa aikaan samalla huvittuneisuutta ja mitä helvettiä-kokemuksia.

Myös minulla tuo Aquilan kokemus on elämän perustavimmanlaatuisia kokemuksia. Siihen jokahetkiseen järkytykseen (eksistenssistä, joka on mahdoton!) pohjautuu koko lailla kaikki olemiseni.

Mutta nyt kun mainitsit televisiodokumentit, en malta olla sanomatta, että tv:n tapainen rakennehan on pitkälti vastakkainen tuolle ihmeen havaitsemisen pyrkimykselle. Viihteelliseen käyttöön painottuva joukkotiedotusväline ennen kaikkea pyrkii luomaan konsensustodellisuutta: mielteen tietynlaisesta "normaaliudesta", joka on täysin keinotekoinen. Ymmärrän tuollaisen tarpeen hyvin: kun ajattelen vanhusta jolla radio ja/tai televisio pauhaa päällä kaiken päivää & antaa kokemuksen tutun ja turvallisen toiseuden, johonkin kuulumisen läsnäolosta, tunnen sympatiaa & empatiaa. Mutta tämä on ehkä tärkein yksittäinen syy, miksi itse en ole koskaan lapsuuden jälkeen palannut television katseluun. Se on kuin suuri anti-ihme, salavihkainen tuuditus yhteisiin ajatusmalleihin. Kyse ei ole faktojen epäilystä, vaan niiden esitystavan sanattomien yhteisyyksien: nykyrakenteen paradigman, joka on henkisen kehityksen kannalta lamauttava ja suoranaisen vääristäväkin.
En ole kanssasi laisinkaan eri mieltä. Luonto-dokumenteissa on usein viihtellistetty ja objektisoiva, miltei pornoon rinnastettava katsontakanta.
Kuitenkin, jollain (ristiriitaisella, sairaalloisella?) tavalla ainakin yritän nähdä siinä jotakin pyhä ja ihmeenomaista, jotakin joka silti voisi sisältyä Jumalaan vaikkakin jotain hyvin ristiriitaista ja vääristävää siinä on.
Jopa tapauksessa hyvä kommentti ja pyrin pohtimaan asiaa jatkossakin!

Ehkä joillakin tuli mieleen sellainenkin teema - mitä myös "Runous" kieli-mielen sulatukseen-topicissa voisi käydä läpi - että tuntuu kuin sellainen henkilö joka ei ole vihkiytynyt maallisessa mielessä runoilijaksi, taiteilijaksi, muusikoksi kykenee näkemään tehtyä taidetta täysin eri tavalla, sellaisella lapsenomaisella ihmeen tavalla. Kun vaihtoehtoisesti taas taiteen ja taidon parissa työskentelevä kadottaa tämän kyvyn nähdä esiinloihditut sanat, värähtelevät äänet tai värit ja muodot mitenkään ihmeellisinä.
User avatar
Benemal
Posts: 562
Joined: Thu Feb 23, 2012 7:24 pm
Location: South-Fin

Re: Jumala ja ihme

Post by Benemal »

Olen pitkälti samaa mieltä televisiosta, mutta ehkä keskusteluun kuuluu myös se, mikä on hyvää nurkkajumalassa. Yle Areenan laadukkaat luonto-dokkarit ovat TV sisältöä. Niissä visualisoidaan 3d animaatiolla uusimpia arkeologian, zoologian, paleontologian ja astronomian löytöjä. Minä koen enemmän ihmetystä, kuin sellaista "katson tässä telkkaria ja aivoni mätänevät" fiilistä. Kun katsoin ohjelmaa, missä selvisi tyrannosauruksella olleen höyhenet, en kokenut sen edustavan konsesnsusta, vaan pikemminkin jotain ihmeellistä.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Jumala ja ihme

Post by Smaragd »

Kavi wrote: Fri Jun 05, 2020 1:52 pm Ehkä joillakin tuli mieleen sellainenkin teema - mitä myös "Runous" kieli-mielen sulatukseen-topicissa voisi käydä läpi - että tuntuu kuin sellainen henkilö joka ei ole vihkiytynyt maallisessa mielessä runoilijaksi, taiteilijaksi, muusikoksi kykenee näkemään tehtyä taidetta täysin eri tavalla, sellaisella lapsenomaisella ihmeen tavalla. Kun vaihtoehtoisesti taas taiteen ja taidon parissa työskentelevä kadottaa tämän kyvyn nähdä esiinloihditut sanat, värähtelevät äänet tai värit ja muodot mitenkään ihmeellisinä.
Olen kokenut tuon ihmeen katoamisen myös taiteessa johdattelevaksi. Se on osoittanut takaisin sinne puhtaaseen ytimellisen tekemisen suuntaan. Se on ikään kuin ihmeen uudelleen löytämistä ja kenties motiivien puhdistamista - takaisin Jumalan luokse etsiytymistä heijastusten heijastuksien heijastuksesta.. Hauska synkro, kun keskustelin toisaalla täysin samoista ilmiöistä taiteen palauttamisessa "juurilleen" pois exhibitionismin ja "performanssin" piiristä muutaman tunnin sisällä tuon toisen topicin ilmestymisestä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Locked