Selibaatti

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Selibaatti

Post by Soror O »

Tätä aihetta on sivuttu mm. seksuaalisuusketjussa, mutta ajattelin silti perustaa sille oman ketjun. Selibaatti tunnetaan osana monia henkisiä perinteitä, joten joku yhteys lienee seksuaalienergioiden patoamisella - tai pikemmin uudelleen kanavoimisella - ja itsensä pyhittämisellä. Jokaisella on yksilöllinen polkunsa, eikä selibaatti väistämättä joillekin tule koskaan ajankohtaiseksi harjoitteeksi.

Itseäni kiinnostaisi kuulla kokemuksia siitä, mitä vaikutuksia selibaatilla on ollut henkiseen elämään? Kuinka esimerkiksi selibaatin kautta uudelleen kanavoitu seksuaalienergia on näyttäytynyt elämässä? Lisäksi tietysti yleinen keskustelu selibaatista on tervetullutta, koska asiallista keskustelua ko. aiheesta on hankala löytää muualta.

Se, miksi tämä aihe on ajankohtainen itselleni selittyy monilla elämäkerrallisilla seikoilla ja persoonasidonnaisilla seikoilla. Tässä yksinäisessä elämäntilanteessa on helppoa ja tarkoituksenmukaista alkaa tutkia tätä asiaa. Lisäksi, koska minulla on ollut "aina" vahva libido, tuntuu olennaiselta pysähtyä kuuntelemaan tuon voiman sanomaa ottaen etäisyyttä niihin totunnaisuuksiin, joilla olen ko. voimaa ilmaissut. Olen myös alkanut löytää uutta suhdetta kurinalaisuuteen: siinä missä aikaisemmin yhdistin sen taitamattomaan masokismiin, näen sen nyt myös potentiaalisesti rakkauden tekona itseä kohtaan. Samoin koen, että (seksistä) pidättäytyminen voi olla oikein valmistettuna lahja itselle. Siinä missä aikaisemmin näin puutetta, onkin nyt jotain - vielä muodotonta, mutta täyteläistä jotain. Itseäni jo naurattaa tämä pompöösi ihastukseni selibaatin ideaan, mutta aika näyttää.

Vielä jokin aika sitten yhdistin seksuaalisen pidättäytymisen juuri jonkinlaiseen patoamiseen. Nyt koen vahvemmin sen uudelleen kanavointina. Eräs itselläni tämän selibaatin yhteydessä vahvistunut ilmiö on esimerkiksi Jeesusta Kristusta kohtaan tunnetun eroottisen halun voimistuminen.
If you want to reborn, let yourself die.
Angolmois

Re: Selibaatti

Post by Angolmois »

En ole koskaan selibaatissa ollut tarkoituksenmukaisesti, mutta kahden tyttären syntymisen jälkeen seksin harrastus jäi aikoinaan melko lailla pakon edessäkin, mutta myös osittain luontevasti, hyvin vähälle, joten noita aikoja voi kai selibaatiksikin kutsua. Tällöin muistan kanavoineeni ylimääräisen energian hyvin luontevasti taiteelliseen työhön, ilman minkäänlaista pakottamista tai itsekurin harjoittamista. Uskoisin ja koen, että luova energia ottaa aina jonkinlaisen väylän itselleen ja taiteellinen tai muu luova työ on erinomainen keino kanavoida eroottista/seksuaalista energiaa henkisiin tarkoitusperiin.

Pakottamisen tai tukahduttamisen ideaa kohtaan minulla on lähtökohtaisesti hyvin negatiivisia tunteita, en usko luovien energioiden patoamisesta syntyvän kovinkaan hedelmällisiä tuloksia, koska energia ottaa väkisinkin jonkinlaisen ilmennysmuodon ja tukahduttaminen voi johtaa pahimmillaan hyvin negatiivisten ilmennysten pariin.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Selibaatti

Post by Soror O »

Boreas wrote: Sun Mar 08, 2020 11:31 pm En ole koskaan selibaatissa ollut tarkoituksenmukaisesti, mutta kahden tyttären syntymisen jälkeen seksin harrastus jäi aikoinaan melko lailla pakon edessäkin, mutta myös osittain luontevasti, hyvin vähälle, joten noita aikoja voi kai selibaatiksikin kutsua. Tällöin muistan kanavoineeni ylimääräisen energian hyvin luontevasti taiteelliseen työhön, ilman minkäänlaista pakottamista tai itsekurin harjoittamista. Uskoisin ja koen, että luova energia ottaa aina jonkinlaisen väylän itselleen ja taiteellinen tai muu luova työ on erinomainen keino kanavoida eroottista/seksuaalista energiaa henkisiin tarkoitusperiin.

Pakottamisen tai tukahduttamisen ideaa kohtaan minulla on lähtökohtaisesti hyvin negatiivisia tunteita, en usko luovien energioiden patoamisesta syntyvän kovinkaan hedelmällisiä tuloksia, koska energia ottaa väkisinkin jonkinlaisen ilmennysmuodon ja tukahduttaminen voi johtaa pahimmillaan hyvin negatiivisten ilmennysten pariin.
Siunattuja he, joilla eroottinen energia kanavoituu wei wu wei -tyylisesti (pakottomasti, ilman kurin läsnäoloa) johonkin rakentavaan, luovaan ilmaisuun. Kyllä itsellänikin on kokemusta tällaisesta... Viimeksi kuitenkin tällainen selibaatin säestämä intensiivisen luovan toiminnan jakso muistaakseni päättyi melko lyhyeen. (Ehkä minun tulisi pohtia syitä siihen.)

Yritän nyt valmistaa tämän oman selibaattikokemukseni taitavasti, tietoisesti. Näen, että jonkinverran on reaktiivisia motiiveja tässä itselläni. Jollain tasolla kyse on ihmissuhteisiin ja seksiin liittyvistä hämmentävistä kokemuksista ja pettymyksistä. Olen nauttinut viimeiset kahdeksan vuotta seksistä ihmisen kanssa, joka ei ole minulle kokonaisuudessaan hyväksi. Tämä pistää arvioimaan uudestaan seksin mielekkyyttä ylipäätään. Lisäksi en ole täysin varma pitäisikö minun nimittää tätä toimintaani "seksiriippuvuudesta eheytymiseksi" vai "selibaatiksi"... Selibaatti vain kuulostaa ylevämmältä, hahah.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Selibaatti

Post by Smaragd »

Minulla oli tässä hiljattain pätkä jolloin päädyin luontevasti selibaattiin. Siinäkin oli kyse pettymyksestä ihmissuhteisiin ja seurauksena olin haaveillut seksuaalisuudesta vapautumisesta, tai sen kuolettamisesta karkeassa muodossaan. Taisin jopa toivoa sitä kun asiat luhistuivat ympäriltä. Tästä seurasi luontevan tuntuista seksuaalisuuden uudelleenkanavoimista ja siinä missä vielä kävin väkevyydellä läpi parisuhteen kaatumista, pystyin tarttumaan muihin tärkeiltä tuntuviin asioihin hartaudella ja suurella ”muodottomalla”, uusia muotoja ottavalla, voimalla.

Siinä vain sitten muutaman kuukauden sisällä rupesi ahdistamaan se seikka, että kuoletan kokonaisuudestani jotain mikä ei välttämättä ole vain kulttuurisidonnaista. Kuoletanko henki-keho kokonaisuudestani yhden tärkeän kanavan ohjaamalla ne energiat toista kanavaa pitkin ulos? Sittemmin olen koittanut uudelleenkanavoida toisella tasolla, palata pikkuhiljaa ”vanhan kanavan” käyttöön, mutta löytää sieltä reittejä jotka yhdistyvät muuhun kokonaisuuteen tyydyttävällä tavalla.

Kaiken kaikkian koin tässä iässä selibaatin oikein hyödyllisenä kun on tarpeeksi kypsyyttä havainnoida eri tekijöitä, ja toisaalta tarpeeksi nuori ja viriili ettei kyllästyksissään vain jätä kirvestä seinustalle. Kokemani haasteet parisuhteissa ja niissä epäonnistuminen kuitenkin kielii, että paljon tällä saraa on vielä tehtävänä. Selibaatin vaaroista tulee mieleen se kuinka seksuaalisuus tapaa toimia hyvin impulsiivisella tasolla, ja jos asioita ei ole taidokkaasti ja tarpeita kuunnellen hoidettu, voi kanavan ruosteisuus herkästi ohjata virtausta henkisen kehityksen vastaisille urille.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Selibaatti

Post by Nefastos »

Ave wrote: Mon Mar 09, 2020 10:06 amLisäksi en ole täysin varma pitäisikö minun nimittää tätä toimintaani "seksiriippuvuudesta eheytymiseksi" vai "selibaatiksi"... Selibaatti vain kuulostaa ylevämmältä, hahah.

Riippuu myös siitä assosiaatioiden taakasta, jota kannamme mukanamme. Minulle puolestaan "selibaatti" on muodostunut äärimmäisen negatiivisesti latautuneeksi sanaksi omista OKT (oikean käden tie) -traumoistani johtuen. Yritys pakottaa itseään aseksuaaliseen tilaan johti sellaiseen määrään psykologisia, sosiologisia, energeettisiä ja jopa fyysisiä vammautumisia, että olen nyttemmin hyvin varovainen sen suhteen, etten pakottaisi itsestäni pois mitään luonnolliselta tuntuvaa tarvetta. Ainoa viimekätinen koetinkivi suhteessa seksuaalisuuteenkin saa tässä olla kolminaisen avaimen etiikka eli ponnistelu, rakkaudellisuus ja rehellisyys.

Shiva ja Shakti, universumin + ja – poolit ovat keskeytyksettömässä yhdynnän tilassa myös jokaisessa ihmisessä sisäisesti – magian ja valaistumisen lähteinä ja todellisuutena –, joten väistämättä jokaiselle olennolle tulee aika, jolloin ulkoiselle seksuaalisuudelle ei ole tarvetta sisäisen avioliiton saavuttaessa consummationsa. Käytännössä niin syvä sielullis-henkinen täyteyden tila on kuitenkin yhtä harvinainen kuin nirvâna itse (jota se edustaa ja ilmentää), joten on turha kuvitella, että mekaaninen selibaatti sinänsä ex opere operato voi aikaansaada muuta kuin jonkinlaisen mustan magian korrespondenssin tuosta todellisesta sisäisestä ykseydestä. Kristillinen, ruusuristiläinen ja teosofinen okkultismi ovat holtittomasti käytettyinä yhtä vaarallisia kuin tympein seksuaalihedonistinen VKT (vasemman käden tien) hurjastelu. Seksuaalisuus on niin sidoksissa ihmisen kokonaisvaltaiseen energetiikkaan, että oman itsen kokonaisvaltaisen eheyden kuuntelu on täysin välttämätöntä. Kuitenkin selibaatti jossain määrin pakotettuna, tai ponnisteltuna, prosessina voi toki aikaansaada erilaisia harjoituksellisia kompromisseja: sisässä ei tuolloin vallitse vielä täydellinen ykseys poolien harmoniana, mutta joitakin sisäisiä ovia on suljettu muun harjoituksen rauhoittamiseksi. Tällainen käytäntö voi olla oikein hyvä, ja on varmasti ollut vielä paljon parempi menneinä aikoina, jolloin astraalivalo ei ollut saturoinut maailmaa niin jokahetkisen leimuavaksi ykseydeksi, piilotajuiseksikin yhteydellisyydeksi kuin miten se nyt on – hyvässä ja pahassa.

Nämä ovat reunarakenteita. Se millä tosiasiassa on merkitystä kunnes pakottaminen alkaa, on kuitenkin ennen kaikkea ihmisen oma sisäinen energetiikka. Erilaisilla temperamenteilla on omat erilaiset sisäerityksen muotonsa, jotka suoraan vaikuttavat siihen kuinka luontevaa, luonnotonta, hyödyllistä tai haitallista selibaattikäytäntö on. Seksi kuten seksittömyyskin tulisi olla virtaavaa ja pakottamatonta. Yksi monista veljeskuntayhteyden hyödyllisistä ja kauniista puolista on ollut tulla oppimaan, että erilaisilla ihmisillä, jotka suhtautuvat elämäänsä ja siten seksuaalisuutensakin arvokkaasti ja ponnistellen, on äärimmäisen erilaisia tapoja kokea (ja olla kokematta) seksuaalisia tarpeita. Itse olen viimeisten 28 vuoden aikana elänyt vain yhden kerran 40 päivää selibaatissa (= ilman yhdyntää ja itsetyydytystä), ja se oli avioeroni aikaan. Ennen tuota aikaa ja sen jälkeen jo noin vajaa viikko ilman seksiä ajaa minut jonkinlaisen hulluuden tilaan. Dhammapadan (kohta 284) esitys siitä että tällainen elämäntapa on hyvin kahleistettua, on tietenkin totta: mutta kokemus osoittaa, että mikään voimakeino, mikään ponnistus tai mikään meditaatio ei poista tuota faktista riippuvuutta. Olkoon se luste tai elämän puu, sen on annettava elää oma syklinsä rauhassa.

Toivotan kuitenkin sinulle ja muille tuollaista harjoitusta yrittäville vilpittömästi onnea & siunausta, ja uskon, että seuraukset voivat olla puhdistavia ja kohottavia! Lisäksi omien kokemusteni (keskustelujeni) mukaan jopa seksuaalisesti aktiivisilla naisilla seksuaalisen libidon väliaikainen sammuttaminen on eri tavoin mahdollista kuin useimmilla miehillä, koska fysiologinen pohja on erilainen. Tämän voimme niin halutessamme ottaa yhtenä lisäpontimena sille Blavatskyn ajatukselle, että naisen fysiologinen muoto tekee hänestä miestä täydellisemmän absoluuttisen Jumalan ilmennyksen (ks. Esoteeriset ohjeet).
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Selibaatti

Post by Soror O »

Smaragd wrote: Mon Mar 09, 2020 11:27 am Kuoletanko henki-keho kokonaisuudestani yhden tärkeän kanavan ohjaamalla ne energiat toista kanavaa pitkin ulos? Sittemmin olen koittanut uudelleenkanavoida toisella tasolla, palata pikkuhiljaa ”vanhan kanavan” käyttöön, mutta löytää sieltä reittejä jotka yhdistyvät muuhun kokonaisuuteen tyydyttävällä tavalla.
Olennainen kysymys tuo, että kuoletetaanko kanava, jos se pyritään ikäänkuin ohittamaan. Itse koen tämän henki-keho kokonaisuudessaan Pyhäksi, ja olisi itsessään inhimillinen erehdys ajatella siinä olevan jotain "ylimääräistä".

Katselen juuri fransiskaanimunkin luentoa, joka käsittelee katolilaista mystiikkaa ja mm. Ristin Johanneksen itselleni läheisiä käsityksiä "aistien ja sielun mustasta yöstä" (en tiedä mitä suomennuksia näistä käytetään). Tuossa videossa mainittiin erään dominikaanipapin sanat, jotka vainoavat nyt kovasti:

"Since I have known Jeesus Chirst nothing has seem to be beautiful enough that should look upon it with desire."

Itselläni on kokemusta uskonkriiseistä, joissa ikäänkuin olen joutunut riisutuksi kaikesta, mihin olen ollut kiinnittynyt. Tuossa luennossa sanotaan Jumalan olevan mustasukkainen, ts. Jumala ei anna pyhityksessä ihmisen kuulua lopulta millekään muulle paitsi Jumalalle. Jumalan armo on tiettyä inhimillisyyttä kohtaan kohdistettua armottomuutta. Tämä on elämyksellisesti koettuna tietynlainen kuolema ihmiselle, tai inhimillisyydelle.

Kuitenkin tahtoisin nauttia ihmisyydestä, intohimosta, mutta tekemättä kompromissia pyhityksen suhteen. Mitä tulee tuohon sitaattiin intohimon kuolemasta, koen Kristuksen tarkoittavan juuri "korkeampaa minuutta" meissä kaikissa, joten Kristusta kohtaan tunnettu halu ei ole sinänsä sidoksissa Jeesuksen persoonaan.

Ehkä intohimoni onkin kuollut, paitsi lihan ja hengen todellista yhteyttä kohtaan.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Selibaatti

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Mon Mar 09, 2020 12:18 pm
Riippuu myös siitä assosiaatioiden taakasta, jota kannamme mukanamme. Minulle puolestaan "selibaatti" on muodostunut äärimmäisen negatiivisesti latautuneeksi sanaksi omista OKT (oikean käden tie) -traumoistani johtuen. Yritys pakottaa itseään aseksuaaliseen tilaan johti sellaiseen määrään psykologisia, sosiologisia, energeettisiä ja jopa fyysisiä vammautumisia, että olen nyttemmin hyvin varovainen sen suhteen, etten pakottaisi itsestäni pois mitään luonnolliselta tuntuvaa tarvetta. Ainoa viimekätinen koetinkivi suhteessa seksuaalisuuteenkin saa tässä olla kolminaisen avaimen etiikka eli ponnistelu, rakkaudellisuus ja rehellisyys.
Kiinnostavaa kuulla kokemuksestasi. Olet varmasti ollut taitavampi pakottamaan itseäsi kuin minä... Ja ehkä voima, jonka kanssa olet taistellut, on ollut vahvempi, kuka tietää. Olen itse toivottoman huono pakottamaan itseäni mihinkään. Luonto ikäänkuin repeää minusta aina esiin. Seksuaalisuuden suhteen ehkä olen sellainen epäluoma siperianpihta; puu, johon salama on varpuna iskenyt ja joka on lähtenyt kasvamaan kummallisiin suuntiin. Kun luin viestisi, pääsin ehkä enemmän kiinni niihin tunnesyihin tämän selibaatti-idealismini takana. Idealismillani on taipumus olla välistä reaktiivista. Pettymys johtaa ikäänkuin henkisen ylisuorittamiseen... (tästä oli puhetta jo tannoin).
Nefastos wrote: Mon Mar 09, 2020 12:18 pm
Shiva ja Shakti, universumin + ja – poolit ovat keskeytyksettömässä yhdynnän tilassa myös jokaisessa ihmisessä sisäisesti – magian ja valaistumisen lähteinä ja todellisuutena –, joten väistämättä jokaiselle olennolle tulee aika, jolloin ulkoiselle seksuaalisuudelle ei ole tarvetta sisäisen avioliiton saavuttaessa consummationsa. Käytännössä niin syvä sielullis-henkinen täyteyden tila on kuitenkin yhtä harvinainen kuin nirvâna itse (jota se edustaa ja ilmentää), joten on turha kuvitella, että mekaaninen selibaatti sinänsä ex opere operato voi aikaansaada muuta kuin jonkinlaisen mustan magian korrespondenssin tuosta todellisesta sisäisestä ykseydestä.).
Tavallaan olen samaa mieltä kanssasi, mutta pyhityksen ja nirvanan nimeäminen harvinaiseksi on minusta ikäänkuin näiden kieltämistä itseltään. Ts. jos otamme vahingossa lähtökohdaksi näiden tilojen saavuttamattomuuden, eikö se ole jollain tapaa itsepetoksellinen ja tyhjä lähtökohta henkiselle työlle? Toisaalta ymmärrän sen, että yhtä lailla polulla on vaara sortua juuri sielulliseen ylpeyteen ja tekopyhyyteen; ajatukseen siitä, että olisi jo jotain saavuttanut. Ehkä viittasit nöyryyden olennaisuuteen polulla?

Tänään koin, että minua koeteltiin seuraavanlaisella kysymyksellä: Jos saisin kokea Jumalan ykseyden (poolien yhtyminen), olisinko valmis luopumaan tästä ilmennyksen maailmasta? Ja tunsin edelleen, että rakastan tätä ilmennyksen maailmaa liikaa. Joku voisi kysyä, miksi on tarpeen luopua kummastakaan maailmasta, eikö Kristustietoisuuteen kuulu juuri Jumalan valtakunnan rakentaminen maan päälle... Jumalan valtakunta maan päällä on vastakohtien yhdyntä lihassa ja veressä. Se saattaa olla kivuliasta.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Selibaatti

Post by Soror O »

Assosiaatioiden taakasta tuli mieleen, että ehkä tietysti joskus olisi vain paikallaan potea paskaa eroaan paskana erona hurahtamatta selibaattiin, katolilaiseen mystiikkaan ja eläviin vaikutelmiin mustasukkaisesta jumalasta. Kuitenkin kun on ikäänkuin pakotettu lähestymään jokaista asiaa myös sielullisena - eikä pelkästään elämänkerrallis-psykologisena prosessina - niin helposti näin käy.

Voihan olla, että alitajuisesti yhdistän entisen kumppanini (ja ylipäätään minulle erityisen miehen) jumala-arkkityyppiin. Ja, että tämän jumalan vihaa ja mustasukkaisuuttaa minun pitää nyt lepytellä omistautumalla pidättäytymiselle. Ilman tätä pidättäytymisen kautta luotua yhteyttä, ei ole yhteyttä lainkaan ja uppoan ilmennyksen maailman höttöisiin heijastuksiin. Ymmärrän nyt oikeastaan, että tämähän on vain suora peilikuva siitä mies-sisäistyksestäni, jonka mukaan on mahdollista olla yhteydessä mieheen vain seksuaaliaktin kautta. Ehdoton pidättäytyminen ja ehdoton seksiakti ovat oikeastaan sama asia.

En tiedä miksi minua aina nolottaa kun henkisten pyrintöjeni taustalta paljastuu näitä elämäkerrallis-psykologisia kytköksiä? Voisihan sen ajatella niinkin, että juuri noissa elämäkerrallisissa haavaumissa on suurimpien sielullisten oppituntien siemen iduillaan. Mutta miksi se on niin vaikea kokea niin...? Ehkä se liittyy häpeään.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Selibaatti

Post by Nefastos »

Ave wrote: Mon Mar 09, 2020 1:25 pmTavallaan olen samaa mieltä kanssasi, mutta pyhityksen ja nirvanan nimeäminen harvinaiseksi on minusta ikäänkuin näiden kieltämistä itseltään. Ts. jos otamme vahingossa lähtökohdaksi näiden tilojen saavuttamattomuuden, eikö se ole jollain tapaa itsepetoksellinen ja tyhjä lähtökohta henkiselle työlle?

Erinomainen huomio! Ajatukseni taustalla on hyvä huomioida se Argarizimissa esittämäni malli, jonka mukaan ihmisen prinsiipit ovat kaikki läsnä lähteisiinsä ja lopputulemiinsa tavalla, joka tekee meistä kaikista yhdeltä puoleltamme (tiibetiläisellä maailmamallilla sanoittaen) eläimen, helvetin asukkaan, nälkäisen haamun, ihmisen, saatanan, jumalan, ja myös nirvanîn (= nirvânan asukkaan, ts. äärimmäisen Jumaluuden). Nirvâna ei ole poissa, eikä missään muualla, se on tässä ja kannattelee jokaista ajatustamme niiden sisimpänä merkityksen pisteenä, jolle ja jonka varaan kaikki on laadittu. Vapautumisen saavutus, nirvâna tietoisena, on vain karmisen huomiomme kääntymistä poispäin muusta, epäolennaisesta. Mutta epäolennainen ei ole epäolennaista sinänsä, vaan vain väärien painotustensa kautta, oman itsekkyytemme vuoksi.

Ave wrote: Mon Mar 09, 2020 1:25 pmTänään koin, että minua koeteltiin seuraavanlaisella kysymyksellä: Jos saisin kokea Jumalan ykseyden (poolien yhtyminen), olisinko valmis luopumaan tästä ilmennyksen maailmasta? Ja tunsin edelleen, että rakastan tätä ilmennyksen maailmaa liikaa. Joku voisi kysyä, miksi on tarpeen luopua kummastakaan maailmasta, eikö Kristustietoisuuteen kuulu juuri Jumalan valtakunnan rakentaminen maan päälle... Jumalan valtakunta maan päällä on vastakohtien yhdyntä lihassa ja veressä. Se saattaa olla kivuliasta.

Tässä olemme myös kysymyksessä perinteisen joogajärjestelmän (josta seuraa myös teosofinen OKT-malli) ja shaivismin tantrisen järjestelmän välillä. Kashmir-shaivismi, josta esimerkiksi minä ja obnoxion ammennamme, ja jossa tunnen henkiset juureni voimakkaina, edustaa tulkintamallia, jossa tämän- ja tuonpuoleisuudella ei ole todella eroa. Tantrikko ei koe samanlaista kuilua Jumalan ja maailman välillä kuin kristillinen teologia (mukaanlukien perinteinen tulkinta gnostilaisuudesta ja sen perilliset myöhemmissä "antikosmisissa" ryhmissä), vaan kokee, että Jumala on immanenttina kaikessa. (Tästä seuraa paradoksaalisesti myös oma satanismini: Jumala on läsnä myös siinä mikä on kaikkein kauheinta maailmassa, mutta tämä ei oikeuta tuon kauheuden hyväksymistä, joten ergo, Jumalaa on näissä ilmaisuissaan ja sosio-kulttuurisena mahdottomuushahmona vihattava. Mystisenä kokemuksena puolestaan ei, vaan siinä immanenssi yltää koskettamaan transsendenssia, mikä juuri on nirvâna.)

Ave wrote: Mon Mar 09, 2020 1:42 pmVoihan olla, että alitajuisesti yhdistän entisen kumppanini (ja ylipäätään minulle erityisen miehen) jumala-arkkityyppiin.

Henkilökohtaisesti en pysty uskomaan, että ihminen voisi koskaan kyetä pääsemään pikkulapsen ensimmäisistä kokemuksistaan, jotka sukupuolittavat ja vanhemmittavat (olipa sana) myöhemmät psykologiset ja teologiset kokemukset ja ajattelutavat. Tai, kuten Silent Hill -elokuva sen esittää: "lapsen silmissä äiti on Jumala". Aikuisen silmissä Jumala on vastaavasti Äiti (ja Isä). Sama rakenne pelaa parisuhteessa, vaimo on äiti on jumalatar, mies on isä on jumala. Ihmisen sielun pohjukassa merkkejä on vähänlaisesti, kaikki sulaa yhä suurempaan ykseyteen, mitä syvemmälle mennään. Tämä on tietysti sekä voimavara että järkyttävän työlään prosessin vaatija, koska kaikki me olemme traumojemme kimppuja.

Ave wrote: Mon Mar 09, 2020 1:42 pmEn tiedä miksi minua aina nolottaa kun henkisten pyrintöjeni taustalta paljastuu näitä elämäkerrallis-psykologisia kytköksiä? Voisihan sen ajatella niinkin, että juuri noissa elämäkerrallisissa haavaumissa on suurimpien sielullisten oppituntien siemen iduillaan. Mutta miksi se on niin vaikea kokea niin...? Ehkä se liittyy häpeään.

Kulttuurisesti asiaa on käsitelty väärin, ja psykologiset vammautumiset on koettu hävettävinä samaan tapaan kuin menneisyydessä fysiologiset epänormaaliudet koettiin demonisina, suoranaisesti ihmisen moraalin abnormaaliuden manifestaatioina. Riisuttuina psykologiasta me emme kuitenkaan ole (tämänpuolisina olentoina) yhtään mitään, ja jopa "jälleensyntyvä minä" – melkoinen oksymoroni – on eräänlainen äärimmäisen subliimien psykologisten ydinessenssien kasteista muodostunut, suunnattoman dependentti tämänpuolisten kokemustensa psykologiasta kaikessa kuolemattomuudessaan. Uskon, että vasta kun opimme näkemään ettei tervettä ihmistä ole olemassakaan, vaan kaikki me olemme yksilöitä juuri mahdottomuuksiemme kanssa (jopa vuoksi), avautuu kommunikatiivinen harmonia. Vasemman käden tien kulkijat kaikki seuraavat mestariaan ontuen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Selibaatti

Post by Soror O »

Nefastos wrote: Mon Mar 09, 2020 2:11 pm
Kulttuurisesti asiaa on käsitelty väärin, ja psykologiset vammautumiset on koettu hävettävinä samaan tapaan kuin menneisyydessä fysiologiset epänormaaliudet koettiin demonisina, suoranaisesti ihmisen moraalin abnormaaliuden manifestaatioina. Riisuttuina psykologiasta me emme kuitenkaan ole (tämänpuolisina olentoina) yhtään mitään, ja jopa "jälleensyntyvä minä" – melkoinen oksymoroni – on eräänlainen äärimmäisen subliimien psykologisten ydinessenssien kasteista muodostunut, suunnattoman dependentti tämänpuolisten kokemustensa psykologiasta kaikessa kuolemattomuudessaan. Uskon, että vasta kun opimme näkemään ettei tervettä ihmistä ole olemassakaan, vaan kaikki me olemme yksilöitä juuri mahdottomuuksiemme kanssa (jopa vuoksi), avautuu kommunikatiivinen harmonia. Vasemman käden tien kulkijat kaikki seuraavat mestariaan ontuen.
Kiitos tästä, veli. Tämä tuntuu synninpäästöltä, vaikka tiedän ettei syntiä sellaisenaan ole. Tämä kosketti jotain sellaista ytimellistä kuulumattomuuden ja häpeän tunnetta jota olen kantanut sisälläni kuin punaista vaatetta. Vaikka olisin voinut ilmaista tämän jollekin toiselle juuri niin kuin sinä sen tässä tarkoitat, on jostain syystä vaikeaa ottaa tällaista tietoa vastaan itseltä itselleen. Nämä ovat niitä sanoja, jotka uppoavat syvemmälle ihmiseltä ihmiselle.
If you want to reborn, let yourself die.
Locked