Kysymyksiä ihmismielestänne

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Kysymyksiä ihmismielestänne

Post by Soror O »

Ihmismieli, tuo oudon lemun verhoama mysteeripyhättö! ...On kiinnostanut allekirjoittanutta pitkään. Ymmärrän, ettei mitään standardi-ihmisyyttä ole olemassa, silti olen usein itsekseni miettinyt, kokevatko muutkin niin tai näin. Ohessa kysymyksiä, joihin saa halutessaan vastata. Näissä kysymyksissä en kysy filosofista/metafyysistä näkemystä, vaan olen kiinnostunut kuinka ko. asiat näyttäytyvät nimenomaan ns. arkikokemuksen piirissä.

1. Ajattelua on joskus kutsuttu sisäiseksi puheeksi. Onko oma sisäinen puheesi monologi- vai dialogi- vai pluralogimuotoista? Jos ajattelusi on moniäänistä, minkälaista tuo moniääninen puhe on? Eteneekö se helposti seurattavana keskusteluna, vai tuleeko sinne irralliselta tuntuvia kommentteja?

2. Koetko olevasi yksikkömuotoinen vai monikkomuotoinen persoonallisuus, onko alter egoja tms.? Vai koetko olevasi täysin persoonaton?

3. Aika. Koetko arjessasi ajan lineaarisena, syklisenä vai non-eksistenttinä?. Onko sinun helppoa vai vaikeaa asettua lineaariseen aikaan, jota kulttuurissamme suositaan?

4. Onko sinulla kokemuksia, joita et pysty asettamaan mihinkään kontekstiin? Esim. kokemuksia, joissa on vahva aistisisältö mutta, jotka eivät perustu mihinkään tuntemiisi aisteihin? Entä kokemuksia, joista sinulla on selkeitä, omakohtaisia mielikuvia, mutta jotka eivät ole ”voineet” tapahtua sinulle (sijoittuvat toisiin aikoihin, paikkoihin).

5. Onko sinulla jollain tasolla tunne, että sinulla on kykyjä, jotka ovat arkitodellisuudessa ”mahdottomia”. Että esimerkiksi osaat lentää, osaat taivuttaa aikaa jne.?

6. Onko arkitodellisuudessa kokemasi maailma dynaaminen organismi, joka heijastaa sinun tietoisuuttasi? Vai onko se olemassa sellaisenaan riippumatta siitä, kuinka koet asiat? Vai sekä – että?
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Kysymyksiä ihmismielestänne

Post by Soror O »

Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am Ihmismieli, tuo oudon lemun verhoama mysteeripyhättö! ...On kiinnostanut allekirjoittanutta pitkään. Ymmärrän, ettei mitään standardi-ihmisyyttä ole olemassa, silti olen usein itsekseni miettinyt, kokevatko muutkin niin tai näin. Ohessa kysymyksiä, joihin saa halutessaan vastata. Näissä kysymyksissä en kysy filosofista/metafyysistä näkemystä, vaan olen kiinnostunut kuinka ko. asiat näyttäytyvät nimenomaan ns. arkikokemuksen piirissä.

1. Ajattelua on joskus kutsuttu sisäiseksi puheeksi. Onko oma sisäinen puheesi monologi- vai dialogi- vai pluralogimuotoista? Jos ajattelusi on moniäänistä, minkälaista tuo moniääninen puhe on? Eteneekö se helposti seurattavana keskusteluna, vai tuleeko sinne irralliselta tuntuvia kommentteja?

2. Koetko olevasi yksikkömuotoinen vai monikkomuotoinen persoonallisuus, onko alter egoja tms.? Vai koetko olevasi täysin persoonaton?

3. Aika. Koetko arjessasi ajan lineaarisena, syklisenä vai non-eksistenttinä?. Onko sinun helppoa vai vaikeaa asettua lineaariseen aikaan, jota kulttuurissamme suositaan?

4. Onko sinulla kokemuksia, joita et pysty asettamaan mihinkään kontekstiin? Esim. kokemuksia, joissa on vahva aistisisältö mutta, jotka eivät perustu mihinkään tuntemiisi aisteihin? Entä kokemuksia, joista sinulla on selkeitä, omakohtaisia mielikuvia, mutta jotka eivät ole ”voineet” tapahtua sinulle (sijoittuvat toisiin aikoihin, paikkoihin).

5. Onko sinulla jollain tasolla tunne, että sinulla on kykyjä, jotka ovat arkitodellisuudessa ”mahdottomia”. Että esimerkiksi osaat lentää, osaat taivuttaa aikaa jne.?

6. Onko arkitodellisuudessa kokemasi maailma dynaaminen organismi, joka heijastaa sinun tietoisuuttasi? Vai onko se olemassa sellaisenaan riippumatta siitä, kuinka koet asiat? Vai sekä – että?
EDIT. Vielä pakko mainita, että tämän ketjun idea lähti unennäköä käsittelevässä ketjussa käydystä keskustelusta, jossa sivuttiin ihmismielen luonnetta (ja mielen ns. sairautta ja terveyttä).

Edelleen on pakko mainita, että okkultismin piirissä "tavallisuudesta" poikkeavaan tapaan kokea asiat voi liittyä haitallistakin romantisointia. Ko. romantisointi ei ole tämän ketjun tarkoitus, yhtä vähän kuin ketjun tarkoitus on tuomita poikkeavuutta epänormaaliudeksi saati sairaudeksi.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Aperiemus
Posts: 41
Joined: Wed Oct 03, 2018 3:09 pm

Re: Kysymyksiä ihmismielestänne

Post by Aperiemus »

Kiitos inspiroivasta avauksesta.
Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am 1. Ajattelua on joskus kutsuttu sisäiseksi puheeksi. Onko oma sisäinen puheesi monologi- vai dialogi- vai pluralogimuotoista? Jos ajattelusi on moniäänistä, minkälaista tuo moniääninen puhe on? Eteneekö se helposti seurattavana keskusteluna, vai tuleeko sinne irralliselta tuntuvia kommentteja?

2. Koetko olevasi yksikkömuotoinen vai monikkomuotoinen persoonallisuus, onko alter egoja tms.? Vai koetko olevasi täysin persoonaton?
Sisäinen puhe on tapa hahmottaa ajatusten virtauksia. Intention rooli on tärkeä puheen muodostumiselle, se on fokusoitumista siihen, mistä keskustellaan ja mitä sanotaan. On mahdollista, että sisäinen puhe on jatkuvasti päällä ja fokusoiminen tekee sen näkyväksi, mutta olen taipuvainen ajattelemaan että sisäisessä puheessa ajatusaines ikään kuin kiteytyy. Monologeja ja dialogeja saattaa ilmaantua, mutta nämä ovat vain moniäänisyyden muotoja, eri tapoja jolla kuoro järjestyy. Jos jokin ääni tuntuu irralliselta tai riitasointiselta, vaikuttaisi siltä, että en vain ymmärrä, mitä tarkoitusperää tuo ääni palvelee kokonaiskudoksessa.

Koen, että jakamaton monikkous on minulle ainoa pakottamaton tapa hahmottaa itseyttä. Toki jos asiaa katsoo toiselta kantilta, niin jakamattomuuden kautta moninaisuus ilmenee ykseytenä, mutta temperamentilleni tuo monikkous on luonteva lähtökohta. Se miten puhun ei juurikaan heijastele tätä, mutta tässä lienee kyse vain syvässä istuvasta sosiaalisesta ehdollistumasta. Toiminnan ollessa kyseessä huomaan, että sisäisen puheen valjastaminen passiivimuotoon on kaikista energiatehokkain: "toimitaan" eikä, että "minä toimin"
Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am
3. Aika. Koetko arjessasi ajan lineaarisena, syklisenä vai non-eksistenttinä?. Onko sinun helppoa vai vaikeaa asettua lineaariseen aikaan, jota kulttuurissamme suositaan?
Minun on vaikea itse asiassa hahmottaa aikaa syklisenä. Ymmärrän karkean älyn puolella mistä on kyse, mutta kokemus puuttuu. Tällä on jotain tekemistä vieraantuneen luontosuhteeni kanssa: En ole herkkä havaitsemaan vuodenkiertoon liittyviä sävyeroja, muuten kuin poikkeustapauksissa. En juurikaan ajattele aikaa, muuten kuin suhteessa sen kiihtyvyydessä tapahtuviin muutoksiin.
Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am 4. Onko sinulla kokemuksia, joita et pysty asettamaan mihinkään kontekstiin? Esim. kokemuksia, joissa on vahva aistisisältö mutta, jotka eivät perustu mihinkään tuntemiisi aisteihin? Entä kokemuksia, joista sinulla on selkeitä, omakohtaisia mielikuvia, mutta jotka eivät ole ”voineet” tapahtua sinulle (sijoittuvat toisiin aikoihin, paikkoihin).
On toki, näihin kokemuksiin liittyy oleellisesti tietoinen virittyneisyys. On jonkinlaisia hetkiä, joissa olevaisesta saa aistien ja mielenliikkeiden lisäksi vielä lisäinformaatiota, intuitioita, vaikutelmia, jopa sellaisia, joiden otaksun olevan selvänäköisiä välähdyksiä
Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am 5. Onko sinulla jollain tasolla tunne, että sinulla on kykyjä, jotka ovat arkitodellisuudessa ”mahdottomia”. Että esimerkiksi osaat lentää, osaat taivuttaa aikaa jne.?
Mikäli ymmärrän kysymyksen oikein, niin ei juurikaan. Epämääräiset tunteet liittyvät pikemminkin siihen, että mitä tai mikä oikeastaan on tämä jota nimitetään minuksi.
Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am 6. Onko arkitodellisuudessa kokemasi maailma dynaaminen organismi, joka heijastaa sinun tietoisuuttasi? Vai onko se olemassa sellaisenaan riippumatta siitä, kuinka koet asiat? Vai sekä – että? [/b]
Sekä - että. Lyhyesti sanottuna nämä molemmat ovat saman ilmiön eri heijastuksia.
User avatar
Segel
Posts: 91
Joined: Thu Jan 04, 2018 4:06 pm
Location: Helsinki

Re: Kysymyksiä ihmismielestänne

Post by Segel »

Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am

1. Ajattelua on joskus kutsuttu sisäiseksi puheeksi. Onko oma sisäinen puheesi monologi- vai dialogi- vai pluralogimuotoista? Jos ajattelusi on moniäänistä, minkälaista tuo moniääninen puhe on? Eteneekö se helposti seurattavana keskusteluna, vai tuleeko sinne irralliselta tuntuvia kommentteja?

Ajatukset valuvat jostain tavoittamattomasta pisteestä mun tajuntaan ja pukeutuvat yhdeksi häiriintyneeksi perheeksi. Perheen jäseninä on ainakin äiti, isä ja pikkulapsi, jotka käyvät välillä riitaisaakin keskustelua.

Isä on ankara, hän tykkää lytätä ja ennen kaikkea kyseenalaistaa kaikkien muiden mielipiteet. Hän usein sanoo jotain sellaista, että "teistä ei ole mihinkään, mistä te mitään tiedätte, hulluja kaikki tyynni."Tämä on lapsen näkemys isästään. Lapsen mielestä isä on kauhean fiksu, mutta ei kuitenkaan aina kerro kaikkea.
Sitten on päätä silittelevä, lepmeä äitihahmo. Hän usein sanoo että "aina on aikaa ja huomennakin on uusi päivä. Älä ole niin ankara itsellesi." Isän mielestä äiti on usein liian höveli lastaan kohtaan ja mahdollistaa tämän laiskuuden.
Sitten on tämä tyhmiä kyselevä pikkulapsi, joka ei ikinä jätä vanhempiaan rauhaan vaan kyselee kyselemistään kaikkea maan ja taivaan väliltä aina vanhempien mielestä ärsyttävyyteen asti. Pikkulapsi yrittää ottaa molempien vanhempinsa mielipiteet huomioon ja seistä heidän välissään.
Koko perhe ei ole aina kuitenkaan samaa aikaa kotona.
Helpoimmin tunnun samaistumaan tuohon pikkulapseen, mutta ymmärrän kyllä että olen nuo kaikki ja toisaalta loppujen lopuksi en ole mikään niistä.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Kysymyksiä ihmismielestänne

Post by Insanus »

Erinomaisia kysymyksiä!
Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am 1. Ajattelua on joskus kutsuttu sisäiseksi puheeksi. Onko oma sisäinen puheesi monologi- vai dialogi- vai pluralogimuotoista? Jos ajattelusi on moniäänistä, minkälaista tuo moniääninen puhe on? Eteneekö se helposti seurattavana keskusteluna, vai tuleeko sinne irralliselta tuntuvia kommentteja?
Sanallinen ajattelu on minusta seuraus todellisesta ajattelusta. Ajatteluni ja olemiseni on "mediumistista". Tarkoitan että tietty virittyneisyys tavoitettuna puhuu sanat ja oikea ajattelu on vireen intuointia. Ilmaisu on minusta tavallaan jätettä: niin kuin syvästä unesta ei jää mieleen näkyjä, ei minusta hyvä ajattelu jätä sanallista tahraa. Sisäinen puhe on tietynlaista riivausta, jokin siellä puhuu mutta harvoin mitään uutta, harvoin mitään millä on mitään väliä. Osaisin kyllä käydä kaupassa ilman ääntä joka sanoo "muista ostaa kahvia". Moniääniseksi tuo puhe meni aikanaan dissosiaation ja tietynlaisen meditaation myötä kun tuntui että persoonia on lukuisia ja jokainen niistä tahtoi vuorollaan "minän" johtaja-aseman. Pidän minää jonain koherenssitekijänä, energiaa säästävänä yksinkertaistuksena joka ymppää ristiriitaisen sekametelin yhdeksi yksiköksi.

Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am
2. Koetko olevasi yksikkömuotoinen vai monikkomuotoinen persoonallisuus, onko alter egoja tms.? Vai koetko olevasi täysin persoonaton?
Kaikki nuo. Yksikkö on julkinen, monikko yksityinen ja persoonattomuus tavallaan "aatteellinen" taso sisähavainnosta.
Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am
3. Aika. Koetko arjessasi ajan lineaarisena, syklisenä vai non-eksistenttinä?. Onko sinun helppoa vai vaikeaa asettua lineaariseen aikaan, jota kulttuurissamme suositaan?
Aika on minusta esoterian ydinkysymys. Sitähän ei suoranaisesti koe. Ehkä siinä on jopa jotain analogiaa yhteen ja useaan minään: kaikille sama aika on hyvä abstraktio kun jokaista liikettä ei voi erikseen ottaa huomioon. Ehkä parhaiten sanon että koen ettei aikaa ole.
Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am
4. Onko sinulla kokemuksia, joita et pysty asettamaan mihinkään kontekstiin? Esim. kokemuksia, joissa on vahva aistisisältö mutta, jotka eivät perustu mihinkään tuntemiisi aisteihin? Entä kokemuksia, joista sinulla on selkeitä, omakohtaisia mielikuvia, mutta jotka eivät ole ”voineet” tapahtua sinulle (sijoittuvat toisiin aikoihin, paikkoihin).
Jotain tällaisia ehkä on. Loogisen ristiriidan intuoiminen oli joskus minulle sellainen neliöitävä ympyrä jota koetin mieltä rikkomalla ja meditoimalla keksiä esiin. Ajatus mielen ylittävästä kokemuksesta on samanlaista uskoa kuin tuo aiempi "oman ajattelun passiivisuus". Joskus tuntuu että portti on ollut auki ja jollain rajalla on käyty.
Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am
5. Onko sinulla jollain tasolla tunne, että sinulla on kykyjä, jotka ovat arkitodellisuudessa ”mahdottomia”. Että esimerkiksi osaat lentää, osaat taivuttaa aikaa jne.?
En sulje taikavoimien mahdollisuutta lähtökohtaisesti pois, mutta en kyllä osaa lentää tai mitään Marvel-tyylistä muutakaan.
Ave wrote: Sat Feb 22, 2020 9:55 am
6. Onko arkitodellisuudessa kokemasi maailma dynaaminen organismi, joka heijastaa sinun tietoisuuttasi? Vai onko se olemassa sellaisenaan riippumatta siitä, kuinka koet asiat? Vai sekä – että?

On. Muut tietoiset olennot ovat toki olemassa ja vaikuttavat maailmaan, mutta joko vaikutus on sellaista joka vaikuttaa myös minun kokemukseeni tai sitten se ei minun näkökulmastani ollut vaikutus ollenkaan. Kokemani maailman olemassaolo kokemuksesta riippumatta on kiinnostava absurditeetti, mutten jaksa nyt nyrjäytellä mieltäni siihen vinkkeliin oli se mahdollista tai ei.
Arjessa ajattelen että aivot konstruoivat maailmakokemuksen joistain ärsykkeistä joilla joko on tai ei ole riippumaton materiaalinen olemassaolo ja elämismaailma on pääasiassa simulaatio jonka kappaleet ovat kuin tietokoneen työpöydän kuvakkeita.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Kysymyksiä ihmismielestänne

Post by Nefastos »

Hauskoja ja hyödyllisiä kysymyksiä.
1. Ajattelua on joskus kutsuttu sisäiseksi puheeksi. Onko oma sisäinen puheesi monologi- vai dialogi- vai pluralogimuotoista? Jos ajattelusi on moniäänistä, minkälaista tuo moniääninen puhe on? Eteneekö se helposti seurattavana keskusteluna, vai tuleeko sinne irralliselta tuntuvia kommentteja?

Jonkinlainen yhteen suuntaan virtaava virtaus, jossa kuitenkin on monenlaisia pyörteitä riippuen siitä, millaisia kappaleita se milloinkin uomassaan kuljettaa, ympäröi ja väistelee. Usein tuo virtaus pitää sisällään myös järjetöntä mielen perkuujätettä, jonka sanallistamiseen minulla on viime vuosina kehittynyt oma lapsenomainen maailmansa.

2. Koetko olevasi yksikkömuotoinen vai monikkomuotoinen persoonallisuus, onko alter egoja tms.? Vai koetko olevasi täysin persoonaton?

Koen teosofisen prinsiippijaon hyvin elävästi todelliseksi, ts. minun on erittäin helppo lohkoa itseyteni erilaisiin horisontaalisiin ja vertikaalisiin tasoihin, jotka kuitenkin on pidettävä mahdollisuuksien mukaan yhtenä holistisena tasapainona. Tunnen samaistuvani ennen kaikkea siihen "ei-inkarnoituneeseen" syvätasoon, josta ulkoinen persoonallisuus pilkistää esiin kuin klassinen esimerkki jäävuoren huipusta tässä ajallisessa maailmassa. Tuon pilkistävän ulkoistuneesti persoonallisen tason koen sekä sympaattisena että varsin koomisena ja riittämättömänä.

3. Aika. Koetko arjessasi ajan lineaarisena, syklisenä vai non-eksistenttinä?. Onko sinun helppoa vai vaikeaa asettua lineaariseen aikaan, jota kulttuurissamme suositaan?

Sekä syklisenä että lineaarisena. Ensinmainitun koen enemmän todellisuutta vastaavana (maailman kiertyminen auki eräänlaisena keskeytyksettömänä spiraalina syvemmän todellisuuden yliajallisella pinnalla), jälkimmäinen puolestaan puhuttelee omaa fokusoimista ja yhteenkokoamisen kautta toimivaa dynaamista temperamenttiani. Ts. lineaarinen aika on väline, syklinen aika on maailman omempaa todellisuutta, ja syvin todellisuus on ajaton.

4. Onko sinulla kokemuksia, joita et pysty asettamaan mihinkään kontekstiin? Esim. kokemuksia, joissa on vahva aistisisältö mutta, jotka eivät perustu mihinkään tuntemiisi aisteihin? Entä kokemuksia, joista sinulla on selkeitä, omakohtaisia mielikuvia, mutta jotka eivät ole ”voineet” tapahtua sinulle (sijoittuvat toisiin aikoihin, paikkoihin).

Kyllä... Nykyinen formuloitu kielemme on melko avuton, sanoisinko, useimpien ihmisyyden tosi kokemusten kuvaamisessa. Voimme yrittää esitellä kokemustapojamme toisillemme näillä assosiointeihin perustuvilla merkkijonoilla, mutta lopulta mieli on hyvin toisenlainen. Rationaalisuutta eli lopulta aika typistävää analyysiä ihaileva kulttuurimme ei tätä voi ymmärtää, joten siihen liiaksi samaistuva ihminen päätyy leikkaamaan itsestään paljon osia ja sanattomissa toimivia sielunkokemusten vivahteita.

5. Onko sinulla jollain tasolla tunne, että sinulla on kykyjä, jotka ovat arkitodellisuudessa ”mahdottomia”. Että esimerkiksi osaat lentää, osaat taivuttaa aikaa jne.?

Tähän on aika vaarallista vastata kovin lyhyesti. Ettei vastaus venähtäisi mahdottoman pitkäksi, niin stilisoin, että tavallaan kyllä: nuoruuden energeettisestä voimaantumisesta lähtien olen kokenut, että tietynlainen elementaalinen yhteys maailmaan on olemassa ikään kuin äärettömän ohuen kalvon takana, ja mitättömän pieni saavutus saisi mielen yhtymään tuohon luonnon energiaan tavalla, jota kutsutaan magiaksi. Tätä yhteyttä kuvataan fiktiivisessä magiaesityksessä yleensä yksipuolisena kontrollina, mutta itse kuvaisin sitä mieluummin eräänlaisena immanenttis-transsendenttina seksuaaliaktina: yhteytenä, jossa "kontrolloiva" osapuoli ei ole ihminen eikä Luonto, vaan näiden yhdeksi sulanut välitön Tahto. (Isot kirjaimet ovat paikallaan esittämään tässä ei-standardia ja "pyhää" merkitystä.)

6. Onko arkitodellisuudessa kokemasi maailma dynaaminen organismi, joka heijastaa sinun tietoisuuttasi? Vai onko se olemassa sellaisenaan riippumatta siitä, kuinka koet asiat? Vai sekä – että?

Eritoten ensinmainittua. Mutta koska tuo kohdassa 2 mainittu jäävuorenhuippu-persoonallisuus on myös jollain (traagisella) tavalla erotettu universumin kokonaisuuden ymmärtämisestä, maailma on myös omasta samaistumispisteestäni erotettu ja siihen siten näennäisen mielivaltaisesti vaikuttava olemus. Tämä on itse asiassa hyvin tärkeä tekijä oman satanismini taustalla: maailma on näennäisesti jopa maagisen pahansuopa, mutta juuri tässä yksinäisyyden tragediassa näyttäytyy paljon syvempi, todellisempi yhteys Kokonaisuuteen joka on niin sanoakseni omista mikroskooppisista mielipiteistäni perustamaton syvempi merkityksekkyys, niitä todempi Jumala sisässä ja ulkona.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Zeraim
Posts: 47
Joined: Wed Dec 04, 2019 6:47 pm

Re: Kysymyksiä ihmismielestänne

Post by Zeraim »

1. Ajatteluni on yksinäisen vaeltajan järjetöntä monologia, lähes katkeamatonta ADHD-potilaan häiriötulvaa. Joskus tosin huomaan lausuvani ääneti ajatusta itselleni kuin yrittäisin motivoida jotain muuta toimimaan tms., mutta siihenkin joudun kyllä vastaamaan ihan itse ajatuksissani.

2. Koen siis olevani yksikkömuotoinen ja yleensä koen itseni tietyllä tavalla yksilölliseksi. Vain välillä koen itseni täysin persoonattomaksi ja tyhjäksi arjen pyörteissä. Ja vaikka seremoniallisessa työssä ja erilaisissa meditaatioissa tms. saatankin kokea tietyllä tavalla ”alter egoja” tms., niin nekin ilmenevät kuin tunnetilan+ajattelumallin+tietoisuudenluonteen muutoksena, enkä koe niitä erilliseksi vaan muuttuneeksi yksiköksi. Toki koen ”ne” välillä olevan tietoisuuteni ulottumattomissa kuin unohtuneen unen, mutta silti en koe niitä perus itsestä erillisiksi. Toisaalta koen itseni välillä myös hyvin monitahoiseksi.

3. Aika on ihana! Se on välillä selvästi lineaarinen ja silti hyvin venyvä, oheneva ja välillä tiiviisti pakkautuva, mutta johdonmukainen. Silti se on säikeinen ja alati vaihtuva, välillä spiraaliksi kiertyvä ja toisinaan ikuisena kokonaan olematon. Välillä koen arjessakin eri aikakausien päällekkäisyyden. Mutta vaikka kokemustani ajasta on vaikea saada asettumaan johonkin muotoon, niin silti koen kohtalaisen helpoksi järjestellä arkielämäni aikataulut, paitsi välillä tuskailen kun inspiraatiolta pitääkin keskeyttää kun aika menee ohi.

4. En ole ihan varma ymmärränkö, mitä oikeastaan kohdassa kysyt. Koen välillä, kuten Aperiemus, intuition olevan kuin aisti. Mutta siihen, onko kokemuksia, joista omakohtaisia mielikuvia, mutta ei ole tapahtunut minulle en oikeastaan tiedä. Olen kyllä kokenut elämäni aikana muistavani ”entisiä elämiä”, mutta en osaa sanoa, että oliko ne minää, vai unimaista ajatussisältöä tai jotain kollektiivista huttua. Ja unissa koen paljonkin asioita, joita en samalla tavalla miellä itselleni tapahtuneeksi enää herättyäni tai aina edes unessakaan.
Ja tähän vaiheeseen päästyäni alan miettiä, että ehkä vastasinkin väärin jo kakkoskohtaan :D
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Kysymyksiä ihmismielestänne

Post by Soror O »

Olen kiitollinen näistä vastauksista. Samaistuin moniin havaintoihinne. Silti ja siksi oman mielen mysteeri säilyy. Mietin jälleen tämänkin ketjun aloituksen motiivia. Huomaan olevani jotenkin nälkäinen (pelottava ilmaus) kokemaan tiettyä sielun veljeyttä ja sisaruutta... huomaamaan, että maailmassa todellakin kulkee heitä, jotka eivät palauta kokemustaan siihen, mitä meille on ihmisyydestä ja maailmasta kapeassa merkityksessään opetettu.

Vielä eräs kysymys heille, joilla on kutsu tätä asiaa nyt pohtia:

5. Tahto. Mitä teille on tahto?

Olen itse usein huomannut, etten todella tahdo niitä asioita, joita tahdon. Ts. jos persoonallinen tahtoni ei ole linjassa korkeampien (henkisten) funktioideni kanssa, huomaan ettei mikään liiku. Tapahtuu jonkinlainen tahdon annihilaatio yhä uudelleen. Ja tuo annihilaatio voi olla pyhityksen kaltaista (jolloin korkeampi itseni opettavaisesti näyttää tahtoni taustalla piilleet taitamattomat motiivit ja tahto tuossa ikäänkuin nollautuu). Tai sitten se voi olla saatanallisen koettelun kaltaista (jolloin karkea vastustaja minussa ikäänkuin rienaa sekä persoonallisen tahdon että korkeamman Tahdon olevan harhaa). Huomaan edelleen tässä asiassa tanssivani polariteettien välillä: Joissain hetkissä tiedostan elävästi edessäni avautuvat myriadit mahdollisuudet käyttää tahtoa - tai oikeammin - antautua Tahdolle (ikäänkuin Kaikkeus kysyisi: mitä tahtoisit luoda?). Toisaalta välillä koen hyvinkin ahdasta mahdollisuusavaruutta ("mikään ei muutu").

Olen harjoittanut viimeaikoina jonkin verran kundaliinijoogaa, pohtinut manipura-chakraa ja "suolistotietoisuutta". Kuinka "tietää" koko ruumiillaan. Olen luonteeltani ollut voimakastahtoinen, mutta vuosia kestänyt henkinen oikaisuhoito on polttanut sisältäni aikaisemman itseluottamuksen ja kokemuksen tahdosta. Huomaan, ettei "päätietoisuus" oikeastaan ole kovin tarkoituksenomainen instrumentti tahdon käyttämisessä: päätietoisuus pystyy generoimaan loputtomasti argumetteja sekä vasta-argumentteja kuhunkin päätöstä odottavaan asiaan.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Kysymyksiä ihmismielestänne

Post by Nefastos »

Ave wrote: Mon Feb 24, 2020 2:44 pmTahto. Mitä teille on tahto?

Olen itse usein huomannut, etten todella tahdo niitä asioita, joita tahdon. Ts. jos persoonallinen tahtoni ei ole linjassa korkeampien (henkisten) funktioideni kanssa, huomaan ettei mikään liiku. Tapahtuu jonkinlainen tahdon annihilaatio yhä uudelleen.


Tuo oman tahdon prosessin alas ampuminen näyttää olevan yllättävän yleinen, lähestulkoon yleisinhimillinen ongelma (vai onko tämä jotenkin erityisen suomalaista?). Mielen faktinen kokonaisvaltaisuus luo venttiilin, johon monet eri traumat pystyvät tarttumaan tavalla, joka saa ihmisen alkamaan rajoittaa itseään rationaalisesti ajatellen käsittämättömästi.

Minulla taas on tapana rampauttaa tahtoani toisella menetelmällä: luomalla toisessa keskustelussa hiljattain mainitsemastani "suorittamisen panssarista" superegon kontrolloima supistava rakenne. Tiettyyn pisteeseen saakka olen kyllä sitä mieltä että näin tuleekin menetellä (asettaa toimintansa itse laaditun moraalin ehdottomaan suppiloon ja nähdä dynaamisen energiansa intensifioituvan tästä tiivistämisestä), mutta äärimmäisen helposti se johtaa minulla myös tahdon liialliseen supistamiseen vain korkeimman nimittäjänsä mukaiseksi.

Ave wrote: Mon Feb 24, 2020 2:44 pmOlen harjoittanut viimeaikoina jonkin verran kundaliinijoogaa, pohtinut manipura-chakraa ja "suolistotietoisuutta". Kuinka "tietää" koko ruumiillaan. Olen luonteeltani ollut voimakastahtoinen, mutta vuosia kestänyt henkinen oikaisuhoito on polttanut sisältäni aikaisemman itseluottamuksen ja kokemuksen tahdosta. Huomaan, ettei "päätietoisuus" oikeastaan ole kovin tarkoituksenomainen instrumentti tahdon käyttämisessä: päätietoisuus pystyy generoimaan loputtomasti argumetteja sekä vasta-argumentteja kuhunkin päätöstä odottavaan asiaan.

Nuoruudessani koko "tahdon" käsite oli minulle käsittämätön. Olin tiukasti deterministinen, koska koin, että "tietenkin jokainen olento yrittää parhaansa oman kontekstinsa ehdoilla", ts. jopa typerästi tai flegmaattisesti toimiva olento alitajuisesti luulee sellaisen toiminnan olevan paras toimintatapa. Vasta myöhemmin olen oppinut ymmärtämään uusia tasoja tahdon ongelmasta ja mahdollisuuksista, linkittämään sitä nimenomaan energian intensiteettiin, haluun, jne. Tavallaan luontevasti maallistanut sanan merkitystä.

Koen nuo esittämäsi chakristen energioiden eritahtoisuudet sillä periaatteella, mitä seuramme piirissä kuvataan nk. Hieroglyfisellä Avaimella. Siinä avainasemassa on sydämen energiaportti (rinnan alueen hermokeskus, anahata-chakra, jne.), joka Avaimessa on kuvattu ristillä (ja sen keskipisteessä erottuvalla ruusulla). Tämän chakran yläpuolella olevat kolme energiaporttia (kaulan, otsan ja päälaen) edustavat yliminää Hieroglyfisen Avaimen korkeammassa kolmiossa, ja alapuolella olevat kolme energiaporttia (palleassa, sukupuolielimissä ja välilihassa) edustavat alitajuntaa alaspäisessä kolmiossa. Kullakin näistä kolmesta geometrisesta muodosta – ristillä ja kahdella erisuuntaisella kolmiolla – on oma "tahtonsa", ja valtaosa okkulttista työtä on työstää ne yhdenmukaisiksi, yhden ja saman Työn (= kokonaisvaltaisen elämän) tekijöiksi ensisijaisesti keskimmäisessä, eli sydänkeskuksessa. Se on avainasemassa: pään tahto on pakotettava nöyrtymään alaspäin sydämeen (superego ei saa kontrolloida elämää), alavartalon tahto on pakotettava kurottamaan sydämeen ylöspäin (id ei saa kontrolloida elämää).

Hieroglyfisestä avaimesta ja chakroista löytyy esitys Azazelin Avaimesta, s.167 & 175.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Zeraim
Posts: 47
Joined: Wed Dec 04, 2019 6:47 pm

Re: Kysymyksiä ihmismielestänne

Post by Zeraim »

Itselleni on hyvin vaikeaa todella erotella viettejä, haluja, tahtoa tai jotain, mitä välillä kutsutaan termillä todellinen tahto/True Will tms. Tämä vastaukseni on vahinko kyllä vähän ristiriitainen, koska sellaiseksi myös koen sen itsessäni. Lisäksi tämän pukeminen sanoiksi on hivenen haastavaa.

Esimerkiksi koen, että tietyt keholliset puolet voivat haluta jotain (ruokaa, seksiä, juomaa, lepoa, lämpöä jne) ja hivenen hienovaraisempana saman tyyppiset vaikutukset voivat haluta läheisyyttä, rakkautta, turvaa, kostoa, itkua, rahaa, valtaa, hyväksyntää jne. Erilaiset halut ovat usein kietoutuneet toisiinsa siten, että niitä on todella vaikea erotella toisistaan ja ne voivat olla ikään kuin limittyneitä toistensa mahdollistajia (helppo ymmärtää on esimerkiksi se, kuinka rahaa voidaan haluta perusturvallisuuden säilyttämiseksi tms.). Osa haluista on puolestaan mielikuviin liittyviä tai ajatus-uskomusmalleja.

Osa haluista on hyvin primitiivisiä (esim. eloonjäämisvietti) ja osan keinotekoisuus tai sitoutuneisuus/limittyminen primitiivisempiin haluihin tulee helposti esille erilaisissa ääriolosuhteissa. Allekirjoitan siis tässä samassa Maslow’n tarvehierarkian. Osa haluista nousee mielestäni selvästi fyysisistä, emotionaalisista ja/tai mentaalisista puolista, mutta osan voisin oikeastaan liittää termin karminen alle. Saattaa olla täyttä harhaa, mutta luulen muistavani edellisiä muotojani. Osalla niistä oli jokin elämän johtotähti tai ns. elämää suurempi päämäärä. Osalla se oli ns. henkinen, osalla ei. Näin ”jälkikäteen” näkee niiden harhaisuuden ja en voi muuta kuin pitää niitäkin vain vastaavien halujen/mentaalisten rakenteiden/fyysisen muodon/aikakauden laadun/rodun summana. Tästä päästää tahdon määrittämisen hankaluuteen. Toisaalta näen tahtona näiden erilaisten halujen summan. Tämä summa on suunta, jonka ihmisenä ilmenevä elämä ottaa.

Aika usein huomaan ihmisten kuvaavan todellisen tahtonsa olevan jokseenkin samaa kuin se syy, miksi he ovat syntyneet tai heidän elämänsä tarkoitus/kohtalo, tai jonkinlaisena lopullisena päämääränä (valaistuminen jne.). Usein siihen tunnutaan viitattavan myös korkeimpana tahtona, joka on yhtä kaikkeuden tahdon kanssa. Kuitenkin ihmisen, jonka tajunta on vielä jokseenkin tässä maailmassa, toimintaa ja kohtaloa ohjaa osittain erilaiset halut, ajatukset, tavoitteet ja mielikuvat sekä myös mainitsemani ”karmiset” jäänteet. Ihminen saattaa jossain tietoisuuden tilassaan nähdä tuon kohtalonsa kokonaisuudenkin (sisältäen mahdollisesti myös erilaisia reittejä ja mahdollisuuksia, joilla tuo näytelmä kulkee päätökseensä) ja pystyy tietämään, mitä jonkin mahdollisuuden täyttäminen vaatii. Mutta onko kyseessä mitään muuta kuin yksilöllinen ja persoonaan sidottu väylä? Onko sillä mitään tekemistä universumin tai ajattoman kanssa?

Koen puhtaimmaksi tahdokseni, tosin olen siitä tietoinen aivan liian harvoin, jotain, mitä pääsen hipaisemaan joskus erilaisissa mystisissä kokemuksissa. Se on kuin tietoisuus tietoisuudesta, jossa on yhtä kaikkeuden kanssa. Yleisesti ottaen kokemus on vapaa siitä, mitä voisin määritellä itseeni tai persoonaan sidotuksi. Koen kaiken olevan samalla paikallaan ja samalla se, minkä takia kaikki tapahtuu. Usein nämä kokemukset ovat tietyntyyppisiä sulautumis- ja valokokemuksia.
Mutta noikin kokemukset saavat kyllä itseni hieman epäilemään, etteivät ne oikeastaan vielä ole kovinkaan lähellä mitään ”vapaata” tai ”puhdasta”, sillä välillä niiden jälkeen huomaan olevani esimerkiksi suunnattoman rakastunut johonkin ihmiseen tai kokemukset voivat muulla tavalla ”voimistaa” jotain hyvinkin persoonallista puoltani. Välillä taas koen tuon ”jumalallisen” valokokemuksen totaalisen täyttymyksen tilana, johon en mitenkään voi liittää edes termiä tahto, koska siinä ei ole mitään pyrkimystä.

Tämän koko vastaukseni ristiriitaisuutta olen yrittänyt lähestyä osittain taolaisuudessa ilmenevällä ajatuksella, kuinka ihminen on vain erilaisten voimien/henkien/vaikutteiden mössö, jossa kaikki pyrkii omiin suuntiinsa ja ”alkemiallinen” työ on näiden tekijöiden sulattamista yhdeksi läpinäkyväksi ja alkuperäänsä palaavaksi joksikin.

Eli koen eri hetkinä tahtoni olevan hyvin eri asioita ja en näe mahdollisuutta erotella noita osia toisistaan täysin. Vaikka ehkä välillä pidänkin kehollisia haluja jotenkin ”alempina”, niin huomaan niiden juontuvan samasta elämästä, josta voisin sanoa kumpuavan tuon suunnan, jonka välillä näen todellisena tahtona. Välillä koen juuri primitiivisemmät tunteet/halut paljon korkeammaksi kuin tarvehierarkian ylemmät tunteet, jotka ovat hyvin ”keinotekoisia” verrattuna perusvietteihin. Toisaalta näen tarvehierarkian ylempiin tunteisiin/tarpeisiin yhdistyvän ”korkeampia” vaikutteita ja juuri noita kokonaisuuksia elämän ilmentämässä väylässä tai ”päämäärässä”. Ja välillä koen noiden kaikkien olevan yhteydessä myös noihin muodottomampiin kokemuksiinkin, jotka koen olevan lähempänä ”ikuista”.

Pahoittelen, että en ole sisäistänyt vielä kovinkaan hyvin AT:n käyttämää terminologiaa, joten en osaa analysoida tuota kokemusta ”oikeiden” termien valossa. Osittain osaisin ehkä asetella noita niihin ihmisen olemuspuolista kertoviin kolmioihin, mutta saattaisi mennä vaan sekavammaksi.
Locked