Mars wrote: ↑Thu Mar 05, 2020 12:02 am
Boreas wrote: ↑Wed Mar 04, 2020 11:00 pm
Malja wrote: ↑Wed Mar 04, 2020 8:38 pm
Olen joskus kokenut, että terapian ja henkisyyden tavoitteet ovat ristiriidassa,
jos terapian tavoitteena on minäkokemuksen vahvistaminen, mutta olen saattanut luoda tarpeettoman vastakkainasettelun näiden työskentelytapojen välille. Voihan se olla, että vahvemman ja selkeämmän minäkokemuksen läpi on helpompi nähdä. Eräs buddhalainen opettaja käytti hauskaa ilmaisua "tunnistamaton lentävä ego" tilanteesta, jossa harjoittaja pyrkii valaistumaan vaivautumatta tutustumaan persoonaansa.
Terapiassa tavoitellun psykologisen ja kognitiivisen minätuntemuksen vahvistumista ei tulisi nähdäkseni sekoittaa esoteeriseen egon rajoitteista vapautumisen pyrkimykseen. Psykologinen minätuntemuksen voimaantuminen ja siitä seuraava esim. itsetunnon kasvaminen eivät ole uskoakseni millään tavalla esteitä tiellä kulkemiseen vaan päinvastoin, ja vain voimakkaan persoonallisuuden omaava kykenee siitä paradoksaalisesti luopumaan tarvittaessa. Kaikenlaiset egontuhoamispyrkimykset ovat uskoakseni yksinomaan haitallisia ihmisille, joilla on heikko itsetunto tai minätuntemus.
Tämä Boreaksen kommentti on niin hyvin sanottu etten keksi juuri lisättävää. Ylipäätään ego ja persoona ovat niin monimuotoisia sanoja että niistä puhuminen johtaa helposti hankaluuksiin ja vääriin tulkintoihin, varsinkin jos puhutaan egon tuhoamisesta tai muusta vastaavasta. Tämän vuoksi en oikein uskalla kommentoida muuta kuin että itse näen nimenomaan
kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin erittäin tärkeänä henkisen kasvun ehtona ja osana, ja tässä psykologia ja esoteria voivat mielestäni paiskata kättä ja tukea toisiaan.
Boreaksen ja Marsin esittämät lähestymistavat kuulostavat minusta varsin terveiltä, kiitos kommenteista.
Nyt kun ajattelen, niin voimakas stressi on varmaankin ollut tuottamassa sitä illuusiota, että pitäisi valita psykologian ja henkisyyden väliltä.
Kokemus ärsykkeiden liiallisuudesta ja siitä kumpuava tarve tehdä rajuja linjanvetoja.
Smaragd wrote: ↑Wed Mar 04, 2020 11:56 pm
Malja wrote: ↑Wed Mar 04, 2020 8:38 pm
Nefastos wrote: ↑Thu Feb 27, 2020 12:33 pm
Hienoa, että olemme saaneet haarautumaan näin paljon keskustelua näinkin spesifistä aiheesta.
Mmjoo, minulla on taipumus hukata punainen lanka päntiönään, enkä näemmä ole ainoa. Uskoisin, että jos keskustelun osanottajat ovat vilpittömiä, keskustelu soljuu spontaanisti tarpeelliseen suuntaan. Tai ainakin haluaisin uskoa.
Voihan sitä olla sekasorrossaankin vilpitön ja kylvää kaaosta tahattomasti ilman, että siitä on muuta hyötyä kuin että muut oppivat välttämään sekasorron vastentahtoista lähettilästä. Luulen kyllä, että tähän keskusteluun pätee enemmän tuo ensinmainittu.
Nostan hattua tälle. Vaikkei järjestystä tule kokonaan hylätä, niin täällä on mielestäni se etu ettei meidän tarvitse lakaista pääkalloja hautuumaapyhätöstämme piiloon, kunhan työ on seuran periaatteiden mukaista. Nähdäkseni tehtävänämme ei ole todistaa täällä vaikkapa tiedemaailmalle uskottavuuttamme, kuten Blavatskyn risti vaikutti osin olleen. Toki sellaistakin työtä voi jossain Azazelin Tähden ideoiden alla tehdä, mutta yhden työmuodon ei tarvitse rajoittaa muita.
Minusta on hyvin huojentavaa, että ihmisen nurjempaan puoleen voi suhtautua kuin työstettävään raakamateriaaliin, ilman demonisointia.
Jos saisi olla olemassa vain kiiltävimpänä versiona itsestään, aika pian joutuisi heittämään pyyhkeensä kehään.
Tulihenki wrote: ↑Thu Mar 05, 2020 1:32 pm
Terapia on myös itsellä auttanut tasapainottamaan aiemmin mainittua minätuntemuksen vahvistumista ja okkulttisia pyrkimyksiä. Tämä tasapainotus on tuonut hyötyjä myös sillä saralla, että en ole enää niin kovin vaatimaton, joka oli enemmänkin huonoa itsetuntoa ja uskalluksen puutetta. Tunnen paremmin arvoni ja olen löytänyt sen myötä takaisin kauan kadoksissa ollutta tulisuutta.
Ah, ihana kuulla, että joku on onnistunut heräämään arvottomuuden transsista, jonka kalseaan syleilyyn on niin helppoa antautua.
Nefastos wrote: ↑Thu Mar 05, 2020 3:20 pm
Tuo kokemus oli kaikkea muuta selvempi tunto siitä, että "tiedän" jotakin mitä en saa aivoihini: että olen kokonaan toinen ihminen menneisyydessä, ja nyt vankina tämän lapsen sisällä.
Saitko selville, kuka olit ennen nykyistä ruumiistustasi? Vai oliko tämä irrelevantti seikka?
Paljon kuulee sanottavan, ettei juuri kannata antaa painoarvoa edellisten elämien muistoille, mutta kuvittelisin, että niistä voisi olla hyötyä jos jatkaa samaa tärkeää työtä kuluvassa elämässä kuin edellisissä. Tai voihan noista kurkistuksista menneeseen olla siinäkin mielessä hyötyä, että niissä esiintyvistä säännönmukaisuuksista voi saada vihiä omasta dharmastaan.
Olen tosin hyvin skeptinen mitä tulee edellisten elämien muistoihin, mielikuvitus kun tuottaa niin helposti todentuntuisia valemuistoja.
Nefastos wrote: ↑Thu Mar 05, 2020 3:20 pm
Mitään "erillistä" olentoa ei ole eikä voi olla olemassa missään muussa kuin lopulta illusorisissa merkityksissä. (Tämän tarkoitan metafyysisessä, en arvottavassa merkityksessä: tämänpuolisina olentoina kokemuksemme tämänpuolisesta minuudesta on kaunis, hyvä, oikeutettu, välttämätön.)
Uskon tämän pitävän paikkansa, vaikkakin viime vuosina olen halunnut unohtaa asianlaidan, koska en kyennyt tuomaan tätä ja muita oivalluksia terveellä tavalla osaksi arkielämääni.
Nefastos wrote: ↑Thu Mar 05, 2020 3:20 pm
Mutta ne sekä ovat yksi että eivät ole, koska "Jumala" on muiden täydellisyyksiensä joukossa myös täydellinen itsetietoisuus, joka siten edellyttää osatekijöidensä keskinäistä introspektiota.
Tästä saa sellaisen vaikutelman, että Jumala lakkaisi olemasta itsetietoinen, jos Se olisi homogeeninen ykseys ilman osatekijöitä. Vai olisiko Jumala tällöin puhdas tietoisuus ilman kohdetta? Koska ei ole mitään mikä eroaa jostain toisesta? Sivujuonteen sivujuonne
Nefastos wrote: ↑Thu Mar 05, 2020 3:20 pm
Eli lyhyesti: kyllä, uskon jokaisen ihmisen dharmaan eli kutsumukseen eli elämäntehtävään, koska juuri se on itse kunkin eksistentiaalinen paikka. Se näkyykö tuo dharma mitenkään selkeästi esim. ammatillisissa valinnoissa on sitten kokonaan toinen kysymys. Yleensä näiden välillä näkynee kuitenkin jonkinlainen korrespondenssi; asema yhteisössä voi siten toimia kuin metaforana sille, mitä ihminen on eksistenssissään asemoitunut tekemään. (Suutari Böhmen dharma oli ehkä luoda uskonnolle uutta muotoa, jolla kulkea eteenpäin.)
Käsitinkö oikein, että elämä elämältä, henkisen kehityksen myötä, se mikä ensin oli vain symbolinen viittaus dharmaan mieltymysten tai näennäisesti sattumanvaraisten valintojen muodossa, kirkastuu elämän (tai elämien) tehtäväksi?
Benemal wrote: ↑Sat Mar 07, 2020 7:22 pm
Nefastos kirjoitti: ↑itini muistaa aina mainita minulle isoisäni isästä, jolla oli sama nimi ja syntymäpäivä kuin minulla, ja joka oli "tsaarin suutari" – mitä ikinä se sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakaan.
Veikkaisin, että Tsaarilta on hajonnut tossu jollain Suomen reissullaan - joka on luultavasti kulkenut Lappeenrannan kautta - isosisoisäsi ja kaimasi suutari Johannes Nefastossu on sitten korjannut sen.
Nyt kyllä Benemalilla välähti, repesin huolella :lol