Nefastos wrote: ↑Thu Feb 27, 2020 12:33 pm
Hienoa, että olemme saaneet haarautumaan näin paljon keskustelua näinkin spesifistä aiheesta.
Mmjoo, minulla on taipumus hukata punainen lanka päntiönään, enkä näemmä ole ainoa. Uskoisin, että jos keskustelun osanottajat ovat vilpittömiä, keskustelu soljuu spontaanisti tarpeelliseen suuntaan. Tai ainakin haluaisin uskoa.
Voihan sitä olla sekasorrossaankin vilpitön ja kylvää kaaosta tahattomasti ilman, että siitä on muuta hyötyä kuin että muut oppivat välttämään sekasorron vastentahtoista lähettilästä. Luulen kyllä, että tähän keskusteluun pätee enemmän tuo ensinmainittu.
Nefastos wrote: ↑Thu Feb 27, 2020 12:33 pm
Malja kirjoitti: ↑Koetko että sinulla on niin vahva kutsumus, että ei ole ollut mahdollista valita helpompaa tietä?
Kyllä, erityisesti koska tuo kutsumus ei ole pelkästään älyllinen, emotionaalinen tunto, vaan myös energeettinen, täysin läpäisevä kokemus. Renessanssimagian tyyliin voisi ehkä puhua jonkinlaisesta hulluudesta (furor), mutta en koe että olisi olemassa jokin minä johon tuollainen hulluuden tuli tai daimoni on iskenyt, vaan että "minä" tämänpuolisuuden persoonallisuuden merkityksessä on se sorminukke joka on käytännöllisistä syistä vedetty tuon tulen päälle, antamaan sille muotoa. Tähän itsen perustavanlaatuisen toiseuden kokemukseen olen aikuisena pyrkinyt tietoisesti kehittämään vastapainoa persoonallisia piirteitä painottamalla. Jos tämänpuolinen minä onkin nukke, niin miksi en voisi olla nukkeharrastaja, jolle tuottaa iloa hoivata tuota olentoa? Se on itseni ja maailman välissä kuitenkin hyvästä syystä.
Mielenkiintoista, oliko jokin tietty hetki, jolloin tulit tietoiseksi tästä toiseuden kokemuksesta, vai onko se ollut aina enemmän tai vähemmän läsnä ja ehkä saanut selkeämmän muodon esoteriaan perehtymisen myötä?
Kaunis ajatus, tuo ajatus itsestä nukkeharrastajana. Olen pyrkinyt näkemään kehoni ja persoonani instrumentteina, mutta yritys kosahtaa yleensä siihen, että en saa selvyyttä kysymykseen, kuka tai mikä näitä instrumentteja liikuttaa.
Tai no, yleensä se on mielihyväperiaate, mikä nyt ei ole järin inspiroivaa
Tavallaan kadehdin kuvaamasi kaltaista voimakasta kutsumusta.
Kuvittelisin, että vaikka se tuskin tekee elämästä helpompaa, niin ainakin merkityksellisempää ja selkeämpää.
Uskotko, että kaikilla on jokin sisäsyntyinen kutsumus, joka vain odottaa oivaltamistaan?
Nefastos wrote: ↑Thu Feb 27, 2020 12:33 pm
Kuten Blavatsky – joka oli nimenomaan tantrinen buddhalainen – esittää Esoteerisissa ohjeissa, kaikkia harjoituksia voi käyttää hyvään tai huonoon lopputulokseen, ja viime kädessä vain intentio eli ponnistuksellinen tarkoitusperä määrittelee mikä maaginen harjoitus on ylöspäinen tai alaspäinen (hänen kielellään: valkeaa tai mustaa magiaa). Mutta tässäkin on se kiinnostava seikka, että intentio, vaikka vaikuttaa ponnistuksen hetkellä niin selkeältä, on hyvin hienostuneesti koko psyyken tarverakenteella latautunut. Harjoittaja joka saattaa kuvitella intentionsa olevan aivan riittävän epäitsekäs tuleekin huomaamaan myöhemmin, että siinä oli sakkaisuuksia, jotka on puhdistettava pitkällisellä prosessoinnilla. ...Tai, koska täällä keskustelevat ihmiset näyttävät olevan kovin ankaria itselleen, sanotaan toisin päin: vaikka intentiossa näyttä8isi olevan epäpuhtautta, sillä saattaakin olla sydän kultaa, ja sellainen kaunis ponnistus tuo jopa odottamattoman rikkaan sadon positiivisia vaikutuksia.
Järkeilin niin, että mitä useamman olemuspuolensa saa houkuteltua mukaan pyrkimyksiinsä, sitä voimakkaammin niihin sitoutuu, kun kukaan ei ole laittamassa kapuloita rattaisiin, mutta ymmärrettävästi prosessi voi kieroutua, jos motivaatiosta liian suuri osa on esimerkiksi kunnianhimoa.
Ja tosiaan, motivaatio saattaa lopahtaa tyystin, jos vaatii itseltään täydellisen puhdasta intentiota.
Mars wrote: ↑Sun Mar 01, 2020 11:58 am
Uskon, että loppujen lopuksi ero terapeuttisen itsensä kanssa työskentelyn ja okkulttisen vastaavan välillä voi olla yllättävänkin pieni.
Olen joskus kokenut, että terapian ja henkisyyden tavoitteet ovat ristiriidassa,
jos terapian tavoitteena on minäkokemuksen vahvistaminen, mutta olen saattanut luoda tarpeettoman vastakkainasettelun näiden työskentelytapojen välille. Voihan se olla, että vahvemman ja selkeämmän minäkokemuksen läpi on helpompi nähdä. Eräs buddhalainen opettaja käytti hauskaa ilmaisua "tunnistamaton lentävä ego" tilanteesta, jossa harjoittaja pyrkii valaistumaan vaivautumatta tutustumaan persoonaansa.