The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Itsellä ensimmäinen tutustuminen tapahtui yläasteella, kun päädyin osaksi kaveriporukkaa joilla yhteisiä nimittäjä olivat kiinnostus okkultistisiin aiheisiin. Nämä kaverit olivat joitain vuosia itseä vanhempia, noin lukio/ammattikoulu ikäisiä. Osalla se oli kai lähinnä imagojuttuja, mutta pari siinä porukassa oli ihan aidosti kiinnostuneita. Tästä porukasta vanhin nimitti itseään Satanistiksi ja oli hyvin perehtynyt aiheeseen tai ainakin osasi silloisen käsitystasoni rajoissa luoda sellaisen vaikutelman. Näihin aikoihin perehdyin jonkin verran Anton LaVeyn juttuihin, mutta ne vaikuttivat minusta jokseenkin ristiriitaisilta. Saatana oli minusta kuitenkin jo varhain kiinnostava hahmo. Muistan yrittäneeni aloittaa asiasta rippileirillä (ev.lut) aiheesta keskustelua mutta silloinen pappi sivuutti kysymykseni täysin jollain "ei sitä kannata liiaksi ajatella" tyylisellä kommentilla, mikä tuntui itsestä silloin oudolta jos ajattelee kuinka paljon Saatanasta kristinuskon kontekstissa puhutaan.

Satanismi pysyi minulle kuitenkin aika monta vuotta jokseenkin kaukaisena konseptina. En kokenut että Satanismia käsittelevillä kirjoittajilla, joiden tekstejä päädyin lukemaan, olisi ollut mitään erityisen oivaltavaa annettavaa aiheesta. Azazelin tähden verkkojulkaisuihin ja tietysti etenkin Johannes Nefastosin kirjoituksiin tutustuttuani koin eräänlaisen ahaa elämyksen. En ollut koskaan aiemmin osannut ajatella Satanismia teosofian vinkkelistä ja vaikka olin jo aiemmin omaksunut teosofisia näkökulmia ajatteluuni oli Satanismi pitkään ollut aihe jota en ollut varsinaisesti edes ajatellut.

Kirkkokristillisyyden ja sitä kautta kaiken uskonnollisuuden vihaaminen alkoi kuulemma ala-asteella, itse en muista. Aikuisuuden kynnyksellä folio-osaston kautta kaaosmagian kautta CoS, JoS (en tähän systeemiin kovin tarkasti koskaan ehtinyt tutustua mutta JoS:lla on tärkeä asema polullani koska heidän nettisivuilla tarjoiltua kaavaa käytin siinä pisteessä kun aloin tiedostetulla päätöksellä saatananpalvojaksi ns tosissaan, eli ensimmäiseen rituaaliini koskaan) ja lopulta AT.

Suomalaisena katson olevani aika etuoikeutetussa asemassa sikäli että ylöspäinen vasen polku löytyy melko helposti googlettamalla "satanismi suomessa".
Kiitos siitä.

Itse olen saanut tutustua järjestäytyneeseen satanismiin tämän foorumin ja AT:n kautta, mistä olen kiitollinen. Kiitollinen siksikin, että koen täten välttäneeni muutaman mahdollisen kiertoreitin. Ennen seuran piiriin saapumista lauloin kirkon kuorossa kuulumatta kuitenkaan kirkkoon ja meditoin buddhalaisten kanssa.

Lapsuuteni oli suhteellisen voimakkaasti perusluterilaista. Kävin mm. pyhäkoulussa jossa sai lammastarran käynnistä. Satanismi ja saatananpalvonta olivat joskus puberteetti-iässä häilyviä käsitteitä, joissa yhdistyi painajaisunet, väkivalta ja päihteet. Ne herättivät epämääräistä kauhua siitä huolimatta, että olin alkanut irtaantua luterilaisesta uskonnon määritelmästä. Ei tullut siis mitään vastareaktiota, vaikka hiljalleen maailmankuva laajeni saatanan suuntaan. En oikein vieläkään tiedä mitä kaikkea satanismi on, tiedän lähinnä hiljalleen enemmän siitä kuinka itse haluan toimia.