obnoxion wrote: Ymmäränkö oikein että LaVeyn opettama satanismi on sinulle olennaisinta satanismia? .
Eibon on varmaan siinä oikeassa, että jokainen jossain määrin kokee sisimmässään LaVeyn kymmenisen ohjetta. LaVey ei ole omaperäinen, eikä hän varmaan sellaista ole väittänytkään. Vastaavia ajatuksia löytää tietyssä määrin Nietzschen moukkamaisista tulkinnoista, kuten kirjasta
Might is Right. Kyseisten ohjenuorien pitäminen “satanistisina” on koristelua, kuten LaVeyn “kirkko” ylipäätään. Sellainen koristelu vetoaa uskoakseni melko nuoriin mieliin, jotka haluavat määrittää itsensä jonkin toisen vastakohtina ennemmin kuin itsestään käsin — Nefastos saattaisi osuvasti sanoa, että sellainen vastustaminen pitää ihmistä ennemmin riippuvaisena kuin riippumattomana. LaVeyn kirkko lopettaisi varmaankin kiinnostamasta useita siinä vaiheessa, kun se ei enää herättäisi pahennusta.
Tällaisena määrätyllä lailla tulkitun kristinuskon vastustamisena “satanismissa“ saattaa olla toisaalta myönteisiä puolia. Ongelma siitä, missä määrin esimerkiksi vastuullisuutta “annetaan“ ainoastaan vastuullisille, voitaisiin esittää kristinuskon puolelta
vuorisaarnan autuuden ja yleisen
lain erotteluna, sikäli kun Kristuksen määritelmin pelkkä
laki ei johda
autuuteen. Luther tulkitsi vuorisaarnan syytöksenä ihmiselle, joka osoittaa jokaisen ehdottomasta pyytteettömästä hyvyydestään hurskastelevan tekopyhyyden.
Saatana esimerkiksi
koston esityksenä tai kokoavana hahmona, ei ole erityinen satanismille, vaan luonnehtii ennemmin ihmisen luonnollista suhtautumista lakiin: esimerkiksi Hammurabin laki, roomalaisten kaksitoista taulua, sekä Mooseksen laki sisältävät kaikki saman ajatuksen silmä-silmästä -periaatteesta (
lex talionis). Ajatus pelkästä toisen posken kääntämisestä on osa
autuutta, mutta sen suhde kristilliseen ymmärrykseen
laista ei ole yksinkertainen. Kristillinen laki käskee tekemään toisille kuten itselleen haluaisi tehtävän. Tältä kannalta on selvää, että kukaan meistä ei oikeassa mielessään halua että meille käännetään toinen poski, mutta emme toisaalta myöskään silmä-silmästä -kostoa. Molempia parempi maallisen hallinnon ja luonnollisen lainmukaisuuden periaate on, että pillastuneet ihmiset taltutetaan ja heitä hoidetaan. LaVeyn käsitys “saatanallisesta“ käskystä ei ole paras periaate ohjata laajassa määrin yksityistä elämäänsä, eikä myöskään säätää valtion lakeja.
Kehittyneiden valtioiden lait eivät perustu toisen posken kääntämiseen, eivätkä toisaalta silmä-silmästä -kostolle, vaan suojelevaan voimankäyttöön. Suojeleva voimankäyttö on parasta esimerkiksi väkivallan tekijöiden sekä uhrien kannalta, sillä se suojelee molempia. Vaikka väkivallan tekijällä olisi pahoja ajatuksia, pelkät ajatukset eivät ole peruuttamattomia ja todellisia siinä määrin kuin ajatuksia seuraavat toiminnat, niin että on huonompaa toteuttaa paha ajatus, kuin sen pelkkä ajatteleminen, kun pakottavat ulkoiset syyt estävät toteuttamisen. Huomaamme lasten ja lapsenmielisten aikuisten seuraavan vahvasti silmä-silmästä -periaatetta, ikään kuin he loukkaantuisivat kun koira haukkuu heille kadunkulmassa ja heittäytyisivät sitten nelinkontin haukkumaan sille takaisin.
Tämä on ainoastaan yksi esimerkki, mutta LaVeyn “satanismi“ ei kokonaisuutena rohkaise omaperäiseen ja tasapainoiseen älylliseen ajatteluun, vaan karkean tunteelliseen ja toiseen sitoutuneeseen kapinaan, jolle vastustaminen on tärkeämpää kuin itsenäisyys. LaVeyn kehotus myös pelkästään nautiskella niin kutsutuista synneistä, kuten määrättömästä ahmimisesta, ei myöskään selvästi johda keholliseen, mielelliseen tai tunteelliseen hyvinvointiin — LaVey on niin kiinnittynyt vanhan juutalaisen perinteen vastustamiseen, että hän asettaa sen ylösalaisin kääntämisen siinä määrin itseisarvoiseksi, että valtava ylipainoisuus on hänestä ihmistä kaikilla tavoilla tyydyttävää, koska juutalaiset pitivät sitä syntinä. LaVeyn ajattelua yleisesti ottaen kahlitsee sellainen turha riippuvainen kapinointi ja itsenäisen älyllisen kehityksen puute. Vasta sellaisen kehityksen myötä ihminen kykenee suhtautumaan laajoihin perinteisiin eroavuudet ja yhtäläisyydet tiedostaen — LaVeyn ajattelussa kun on paljon juutalaisuutta, vaikka samalla sen itseisarvoiseksi tehtyä vastustamista.
Kenties LaVeyn “satanismi“ ansaitsee toisaalta nimen paremmin kuin vaikkapa Nefastoksen huomattavasti kehittyneempi ajattelu, sikäli kun Saatanalla ymmärretään usein jotain kaikin puolin kehnoa — sen sanomiseen en ole myöskään jäävi, sillä en ole Azazelin Tähden jäsen ja protestanttina olen kuitenkin eri mieltä tietyistä asioista, kuten Kristuksen merkityksestä. Uskon Azazelin Tähden kokonaismerkityksessä erittäin myönteiseen vaikutukseen, sillä itsenäisen ajattelun kehitys kykenee johtamaan ihmisen periaatteessa paremmin protestantiksi ja on yhdenmukaisempaa Voltairelle ominaisen älykkään suvaitsevaisuuden kanssa. Kuten Nefastos säästää “kivensä“ esimerkiksi Nietzschelle eikä minulle, Nefastos on minulle arvostelun
arvoinen, mutta LaVey ei.