The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Posted: **Fri May 25, 2012 8:56 pm**

Pitkästä aikaa ajattelin tänne jotain keskusteluidean tynkää lykätä.

Onnellisuudesta ei täällä foorumilla olla hirveästi keskusteltu (vai onko?), joten ajattelin sellaisesta teemasta lähteä liikkeelle.

Uusien Positiivisen psykologian tutkimusten mukaan onnellisuus on yhtä kuin toiminta ja aktiivisuus. Luomme siis onnellisuuttamme olemalla aktiivisia. Liikunnan aiheuttaman hyvänolon tunteen on todettu liittyvän ainakin osittain siihen, että lihakset toimivat eräänlaisina "pumppuina", jotka tehostavat mielihyvää tuottavien aineiden kulkua elimistössä. Eksistentialistisen näkemyksen mukaan aktiivinen tietoinen toiminta luo elämälle merkityksen (jonka vastakohtana on passiivinen ulkoisten voimien ohjailtavana oleminen). Elämän merkityksellisyys on taas yhteydessä onnellisuuteen...

Pohdittavia kysymyksiä alkuun voisi olla:
1) miten koet ja määrittelet onnellisuuden?
2) onko onnellisuus ja sen tavoittelu elämän tärkein tehtävä?
3) onko onnellisuus tärkeää?
4) koetko olevasi onnellinen?

Itse olen huomannut onnellisuuden, aktiivisen ja tietoisen toiminnan, sekä merkityksen yhteyden omassa elämässäni. En kuitenkaan pistä onnellisuutta päällimmäiseksi vaan se on enemmänkin toiminnan ja merkityksellisyyden kokemuksen sivutuote. Onnellisuuden tunne riippuu päivästä, mutta olen mieltynyt yhtäläisesti niihin negatiivisiin päiviin, jossa merkityksellisyyden tunne on heikko ja onnellisuus kaukainen idea. Silloin painotan aktiivisuuteen. En muista tällä hetkellä kuka sanoi, että onnellisuus on staattinen tila, jossa ei ole luovuutta. Ainakin osittain olen tuota samaa mieltä.

Posted: **Sat May 26, 2012 2:44 pm**

Dhaca wrote:Pitkästä aikaa ajattelin tänne jotain keskusteluidean tynkää lykätä...

Hieno juttu!

Tuossa olisi paljon mihin tarttua. Näin lauantaiaamun (ok, teknisesti taitaa olla iltapäivä) tunnelmissa vastailen nyt vain noihin kysymyksiin omasta puolestani.

Dhaca wrote:1) miten koet ja määrittelet onnellisuuden?

"Onnellisuus on omantunnon puhtaudessa."

Jos syvemmällä tasolla voi kokea itse elävänsä eheästi & oikein, onnellisuus on luonteva tila. Energiat virtaavat oikein, ja seurauksena on se vääristyneisyyksien kaikkoaminen joka näkyy elämän luontaisen sädehdyksen paljastumisena (onnellisuus).

Dhaca wrote:2) onko onnellisuus ja sen tavoittelu elämän tärkein tehtävä?

Ei. Onnellisuus seuraa luonnostaan. Jos sitä lähdetään tavoittelemaan, tavoittelu rikkoo sen. On vain yritettävä toimia oikein.

Silti tästä ei minun mielestäni voi vetää sitä johtopäätöstä että ihmisen pitäisi elää korostetun yksinkertaisesti & tavoittelematta ulkoisia tai sisäisiä ilon aiheita. Jos niiden tavoittelu on luontevaa, niin silloin juuri pakottautuminen zen-askeesiin olisi puolestaan väkivaltaa omaa sisäistä hehkua kohtaan.

Dhaca wrote:3) onko onnellisuus tärkeää?

On. Onnettoman ihmisen energia virtaa hukkaan niihin tuskiin & huoliin (usein piilotajuisiin: pinnalla voi olla vain jonkinlaista harmaata sameutta) jotka häntä ahdistavat.

Mutta onnellisuus ei ole aina iloa. Ihminen voi olla syvemmällä tasolla onnellinen silloinkin kun hän kärsii, jos tuo kärsimys tuntuu Merkityksekkäältä. Esimerkiksi, jos oma tuskaisuus ajaa luomaan merkityksekkään taideteoksen joka kertoo tuskasta, tila näyttää ulkoisesti onnettomalta, mutta on sisäisesti onnellinen.

Dhaca wrote:4) koetko olevasi onnellinen?

Koen. Mikä ei poista sitä, että olen myös erittäin ahdistunut & elämä on varsin pitkällisesti jatkunutta kärsimystä.

Posted: **Sun May 27, 2012 12:30 pm**

Nefastos wrote:

"Onnellisuus on omantunnon puhtaudessa."

Jos syvemmällä tasolla voi kokea itse elävänsä eheästi & oikein, onnellisuus on luonteva tila. Energiat virtaavat oikein, ja seurauksena on se vääristyneisyyksien kaikkoaminen joka näkyy elämän luontaisen sädehdyksen paljastumisena (onnellisuus).

"onnellisuus on kokemus eheydestä, joka johtuu energioiden luonnollisesta virtaamisesta". Tässähän on simppeli onnellisuuden määritelmä, joka pitää sisällään paljon.

Nefastos wrote:Silti tästä ei minun mielestäni voi vetää sitä johtopäätöstä että ihmisen pitäisi elää korostetun yksinkertaisesti & tavoittelematta ulkoisia tai sisäisiä ilon aiheita. Jos niiden tavoittelu on luontevaa, niin silloin juuri pakottautuminen zen-askeesiin olisi puolestaan väkivaltaa omaa sisäistä hehkua kohtaan.

Tätä aihetta olen aika paljon pohtinut itsekseni. Samanlainen askeettinen joogi-asenne, joka toimii Intiassa, ei välttämättä sovellu suoraan tänne Pohjoismaihin (tai länsimaihin), jo pelkästään sen vuoksi, että asunto on oltava ilmaston karuuden vuoksi. Myös kulttuuriset erot ovat valtavat. Hyvin lähelle samanlaista askeettista elämää tosin päästään, mutta sen tavoittelu voi jo kääntyä radikaalisti alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Kaikki energia menee työlääseen askeettisuuden ylläpitämiseen, kun sen pitäisi keskittää ja vapauttaa tätä energiaa sisäiseen työhön sen sijaan, että se sitoo sitä ulkoiseen työhön.

Nefastos wrote:onnellisuus ei ole aina iloa. Ihminen voi olla syvemmällä tasolla onnellinen silloinkin kun hän kärsii, jos tuo kärsimys tuntuu Merkityksekkäältä. Esimerkiksi, jos oma tuskaisuus ajaa luomaan merkityksekkään taideteoksen joka kertoo tuskasta, tila näyttää ulkoisesti onnettomalta, mutta on sisäisesti onnellinen.

Tätä juuri tarkoitin omalla kohdallani. Olen omaksi onnekseni sisäistänyt aika hyvin "kärsimys, kipu, virheet jne. oppimustilaisuuksina ja opettajina"- asenteen, joka konkreettisesti näkyy siinä, että kroonisista (ja välillä suhteellisen kovista) kivuistakin kärsivänä en tunne menettäväni mitään vaan pidän niitä omalla tavalla "siunauksena". Tämä on laajentunut myöskin osittain psyykkisen tuskan tuntemiseen ja osaan ainakin välillä katsoa omaa kipua neutraalin ulkopuolisesti.

Posted: **Sun May 27, 2012 3:23 pm**

Hienoa että saadaan uutta keskustelua, ja vielä aiheesta joka varmasti koskettaa kaikkia!

Dhaca wrote: 1) miten koet ja määrittelet onnellisuuden?

Olen joskus koettanut pohtia onnellisuuden määritelmää mutta aika tuloksetta. Nefastoksen mainitsema merkityksellisyyden tunne on varmasti keskeinen, mutta toisaalta mitä sillä tarkoitetaan? Varmasti myös äärimmäinen ateisti voi olla aidosti onnellinen, muun väittäminen tuntuu minusta epäilyttävältä psykologisoinnilta. Ehkä mielekkyys olisi hyvä sana, mutta se on aika tyhjä sisällöltään. Ehkä kunnollinen onnellisuuden käsite vaatisi useita eri komponentteja.

Koen ehkä onnellisuuden eniten ongelmien selvittämisessä; asiat jotka ovat tehneet koko elämästä ainakin osittain sietämättömän tuntuista ovat joko poissa tai muuttuneet siedettäviksi.

Ei varmasti sama asia kuin onnellisuus kokonaisuudessaan, mutta nähdäkseni yksi onnellisuuden kanssa korreloiva tekijä tuntuu olevan kyky nähdä asiat ennemmin haasteina kuin ongelmina. Toisaalta on havaittu, että ns. paska asenne ei korreloi varsinaisten mielisairauksien kanssa lainkaan, vaan sen sijaan se korreloi, että on odotuksia ja haasteita, jotka eivät täyty...

Dhaca wrote: 2) onko onnellisuus ja sen tavoittelu elämän tärkein tehtävä?

Ei missään nimessä, ainakaan okkultistin näkökulmasta. Tai sitten onnellisuus täytyy määritellä jotenkin luonnottomasti. Lisäksi ainakin usein tuntuisi tosiaan olevan niin, että pyrkiminen onnellisuuteen tekee sen mahdottomaksi.

Dhaca wrote: 3) onko onnellisuus tärkeää?

On kyllä. Vaikka haluaisi olla välittämättä omasta onnellisuudestaan, muuttuu muidenkin auttaminen rehellisesti mahdottomuudeksi, ellei voi itse olla millään tasolla onnellinen.

Dhaca wrote: 4) koetko olevasi onnellinen?

Sanoisin että kyllä, vaikka aina ei tunnu siltä. Pysähtyessä katselemaan ihmisten menoa huomaa huonompanakin hetkenä kuitenkin ratkaisseensa joitain perustavanlaatuisia asioita siten, että huonomminkin voisi asiat olla. Ehkä perustavimpana se, että ainakin voi kokea väistämättä suhteellisen nopeasti tulevan kuoleman lohdullisena. Ehkä monet voivat olla välittömämmin ja yksinkertaisemmin onnellisia käsittämättä lainkaan tällaista ajatuksenkulkua. Olen silti sitä mieltä, että "tieto lisää tuskaa"-sanonta pitäisi kieltää yksinkertaisilta ihmisiltä

Posted: **Sun May 27, 2012 8:27 pm**

Wyrmfang wrote:Nefastoksen mainitsema merkityksellisyyden tunne on varmasti keskeinen, mutta toisaalta mitä sillä tarkoitetaan? Varmasti myös äärimmäinen ateisti voi olla aidosti onnellinen, muun väittäminen tuntuu minusta epäilyttävältä psykologisoinnilta. Ehkä mielekkyys olisi hyvä sana, mutta se on aika tyhjä sisällöltään. Ehkä kunnollinen onnellisuuden käsite vaatisi useita eri komponentteja.

Ateismihan voi olla samanlainen purkukuula kuin satanismi tai tuon mainitun tuskaa kuvaavan taiteen tuottaminen: se näyttää johtavan eroon hengestä, mutta itse asiassa voikin oikeana aikana & oikealla tavalla toteutettuna johtaa henkeä kohti, karistamalla turhaa sakkaa hengen käsitteellisen puolen yltä.

Posted: **Mon May 28, 2012 3:50 am**

Mielestäni on niin, että jos elämälle asetetaan tärkein tehtävä, samalla mitätöidään elämä itse.
Egon tehtävä lienee kuolla ja jos tätä seuraa onnellisuus, voidaan ehkä jotenkin sanoa että onnellisuuden tavoittelu on egon elämän tärkein tehtävä.

Onnellisuuden tavoittelu rikkoo sen, eikä sitä siksi kannata tavoitella, mutta onnettoman ihmisen energia virtaa hukkaan. Eikö tästä seuraa että antamalla suosiolla energian virrata hukkaan saavuttaa onnellisuuden?Sitten voidaankin yliviivata sana "hukkaan" ja jättää lause sellaiseksi. Pointtina että onnellisuuden tavoitteleminen, kuin myös sen kieltäminen ja siltä pakeneminen vie(ne)vät itselleen rehellisen samaan pisteeseen.
Onnellisuus on mielestäni ns.supertietoinen 'oman' erillisen läsnäolonsa unohtanut tila, joka ei tavoittele mitään vaan antaa asioiden tapahtua lävitseen, uskoen (merkityksessä "ollen varma", uskoa isolla uulla), että se mitä tapahtuu on niin kuin on, ja menee miten menee, syyttä(!) ja rakkaudesta. Niitä hetkiä on aina joskus, silloin kun on ja siksi ajattelee, eikä päinvastoin.

En koe olevani onnellinen. Koen valtavasti vetoa ja tarvetta yhdistyä äärimmäisen negatiiviseen ja raskaaseen energiaan ja työkalujen puuttuminen (yritykset tässä ovat saaneet vääränlaisia rumia ilmentymiä, todnäk. liian egon valtaan päästämisen ja liian vähän itse asialle antautumisen takia, kuten näkyy esim.sanavalinnassa 'työkalujen puuttuminen') sen käsittelyyn tuntuu pitävän juuri tuossa mainitussa 'harmaassa' vähän liikaa.

Posted: **Mon May 28, 2012 6:30 am**

Itse olen käsittänyt että onnellisuus seuraa tyhjyyden kokemusta, johon johtaa mortifikaatio tie, siis periatteessa tietoinen luopuminen onnellisuudesta tai sen tavoittelusta. Toisaalta tällaista tyhjästä syntyvää onnellisuutta pidän jo melko todistuvoimaisena ihmeenä.

Onnellisuus on hyvin tärkeää, sillä se ei voi olla asenne joka vain omaksutaan. Se on jotain joka virtaa esiin sisäisesti, vaivattomasti ja ehtymättömä. Se on tietoista yhteyttä kokonaisvaltaiseen elämään. Tällaisena se valaisee myös ympäristöään hyvin todellisella tavalla.

Posted: **Mon May 28, 2012 9:52 am**

obnoxion wrote:Onnellisuus on hyvin tärkeää, sillä se ei voi olla asenne joka vain omaksutaan.

Kuitenkin avautuminen toivolle saavuttaa onnellisuus on (ainakin minulle ollut) erittäin tietoista henkilökohtaista valintaa vaativa teko, joka vain omaksutaan.

Mistä syystä seuraava on ongelmallista:

Goreart wrote:...onnettoman ihmisen energia virtaa hukkaan. Eikö tästä seuraa että antamalla suosiolla energian virrata hukkaan saavuttaa onnellisuuden?Sitten voidaankin yliviivata sana "hukkaan" ja jättää lause sellaiseksi.

Koska energian hukkaan valumiseen johtavat tukkeet ja lukot - ne jotka estävät onnellisuuden - ovat samoja jotka johtavat alaspäiselle tielle, ei ole mahdollista vain odottaa että tuska sammuu pois. Vähän niin kuin hanan jättäminen auki kotona ei tyhjennä maailman vesivarastoja, mutta saa kyllä aikaan melkoista tuhoa oman elämän rakenteissa. Energian hukkaan virtaaminen ei ole samaa kuin energian virtaaminen pois henkisessä tai fyysisessä kuolemassa.

Posted: **Tue May 29, 2012 2:15 pm**

Goreart wrote:Mielestäni on niin, että jos elämälle asetetaan tärkein tehtävä, samalla mitätöidään elämä itse.
Egon tehtävä lienee kuolla ja jos tätä seuraa onnellisuus, voidaan ehkä jotenkin sanoa että onnellisuuden tavoittelu on egon elämän tärkein tehtävä.

Jos onnellisuus nähdään aistinautintojen maksimoimisena niin silloinhan se on egon eli alemman persoonallisuuden tehtävä ts. profaanille ihmiselle onnellisuus on pitkälti yhtä kuin alemman kolminaisuuden tarjoamat nautinnot. Tällaiselle ihmiselle egon kuolema on onnellisuuden vastakohta, kun taas onnellisuutta "henkiselle" ihmiselle on tämän alemman persoonallisuuden muuntaminen pyhän astiaksi, jolloin alempi todella kuolee (tai uudelleen syntyy todellisena). Epikuroksen filosofian näen positiivisena versiona tästä alemman persoonallisuuden nautintojen seuraamisesta.

Posted: **Tue May 29, 2012 3:02 pm**

Tämän aiheen alla on mukava aloittaa. Näin joskus vuosia sitten unen, jossa luin Nefastoksen artikkelia, ja siellä hehkui lause: ”Satanismin perimmäinen tarkoitus on johtaa ihminen puhtaaseen onneen!”

Mielenkiintoisia pohdintoja täällä. Minulla ei varsinaisesti ole mitään lisättävää, mutta heitän omat mausteeni sekaan.

1) miten koet ja määrittelet onnellisuuden?

Dhaca kirjoitti onnellisuuden yhteydestä merkitykseen ja aktiiviseen tietoiseen toimintaan.

Nefastos wrote:Jos syvemmällä tasolla voi kokea itse elävänsä eheästi & oikein, onnellisuus on luonteva tila. Energiat virtaavat oikein, ja seurauksena on se vääristyneisyyksien kaikkoaminen joka näkyy elämän luontaisen sädehdyksen paljastumisena (onnellisuus).

Juuri tällainen rehellisyys syvempää itseään kohtaan on minun kohdallani se ainoa todellinen onnellisuuden avain. Monilla on kyky paeta itseään aktiviteetteihin (ja hankkia itselleen terveistä elämäntavoista huolimatta kummallisia sairauksia). Jos minun sisälläni on jokin suurempi konflikti, tiskiharja alkaa tuntua kumman raskaalta.

Dhaca wrote: En muista tällä hetkellä kuka sanoi, että onnellisuus on staattinen tila, jossa ei ole luovuutta. Ainakin osittain olen tuota samaa mieltä.

Tätä olen märehtinyt pitkän aikaa, ja olo on ollut kuin limboavalla suolapatsaalla. Toisaalla on ollut suuri tarve eheytyä, toisaalla sitä on pelännyt muuttuvansa parantuessaan tyylittömäksi ja tyhjäksi (ja menettävänsä yhteyden ihmisiin).

”One man's joy is another man's sorrow”

Olin aina ajatellut tämän sananparren niin, että toisen ilo on toiselta pois. Nyt tajusin, että lauseessa voisi olla myös kysymys ihmisistä, joiden kehitys on eri vaiheessa. Onnellisuuden asteita on monia, ja askelmia ei kai tämänkään suhteen ole syytä harpata? Kenties onnettoman ihmisen keho yksinkertaisesti kuolisi, jos se tulisi liian onnelliseksi liian nopeasti?

Tässä olisi mukava nähdä kaavio erilaisista onnen asteista, vanhan kunnon prinsiippijaon mukaan!

2) onko onnellisuus ja sen tavoittelu elämän tärkein tehtävä?

Nefastos wrote:Onnellisuus seuraa luonnostaan. Jos sitä lähdetään tavoittelemaan, tavoittelu rikkoo sen. On vain yritettävä toimia oikein.

Vaikka onnellisuutta ei voisi takoa niin kuin kultaista neitoa, on lohdullista, että kolkuttavalle kuitenkin avataan. Koen, että elämältä voi hetkenä minä hyvänsä pyytää selontekoa siitä, kuinka rehellinen on itselleen. Haaste tulee usein nopeasti vastaan elämän olosuhteissa, ja onnellisuus (tekisi mieleni sanoa ”keveys”) on suunnannäyttäjä. Vain rajan ylittäminen tekee kipeää ja pelottaa, ja oikean vastauksen jälkeen helpotus on läsnä välittömästi, vaikka itkua tulisikin.

3) onko onnellisuus tärkeää?

Nefastos wrote:On. Onnettoman ihmisen energia virtaa hukkaan niihin tuskiin & huoliin (usein piilotajuisiin: pinnalla voi olla vain jonkinlaista harmaata sameutta) jotka häntä ahdistavat.

Juuri tämän vuoksi tiskiharja alkaa tuntua raskaalta!

4) koetko olevasi onnellinen?

Kymmenen vuotta sitten tämä oli minulle maailman raskain biisi, nyt se svengaa:

http://www.youtube.com/watch?v=d-diB65scQU

The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Onnellisuus

Onnellisuus

Re: Onnellisuus

Re: Onnellisuus

Re: Onnellisuus

Re: Onnellisuus

Re: Onnellisuus

Re: Onnellisuus

Re: Onnellisuus

Re: Onnellisuus

Re: Onnellisuus