The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Liittyen osittain äsken toisaalla mainitsemaani autoritäärisyys / kerettiläisyys -tematiikkaan, haluaisin herättää keskustelua Azazelin Tähden filosofian sellaisista puolista, mitkä ovat aiheuttaneet tai aiheuttavat edelleen ongelmia ja ristiriitoja oman henkilökohtaisen näkemyksenne tai maailmankatsomuksenne valossa. Haluaisin samalla myös tiedustella, että mitkä ovat mielestänne AT:n filosofian selkeitä huonoja puolia tai heikkouksia.

Aivan erityisesti toivoisin näkökulmia asiaan ei-jäseniltämme kuin myös eksoteerisen puolen jäseniltä, mutta myös kaikki jäsenet ovat tervetulleita jakamaan näkemyksiään aiheesta halutessaan. Asia tulee aina silloin tällöin ilmi joissakin keskusteluissa, ja kuten niistä on (toivottavasti) käynyt ilmi, veljien (kuin myös mahdollisten sisarten) näkemykset saattavat yhteisen pohjan puitteissa käytännössä erota toisistaan painotuksiensa puolesta paljonkin. Tämän vuoksi keskustelua näistä seikoista voisi olla hyvä käydä yhdessä sekä jäsenten että ei-jäsenten kanssa.

At:n työn ollessa yhdistämisen työtä mahdollisuuksiensa mukaan, kuitenkaan okkultismin lainalaisuuksista ja etiikasta tinkimättä, niin joitakin tällaisia mahdollisia ongelmakohtia voitaisiin helposti luoda esim. dualiteettien tiede (tieteellisyys) / uskonto (uskonnollisuus), OKT / VKT, hierarkkisuus, autoritäärisyys, dogmaattisuus / liialinen vapaus, leväperäisyys ym. avulla.

Siis:

- Onko AT:n filosofia teidän mielestänne liian uskonnollista vai liian tieteellistä?
- Olemmeko liian oikealla vai liian vasemmalla?
- Olemmeko liian dogmaattisen ja kuorettuneen oloisia vai vaikutammeko liian vapaamielisiltä?

Millä tavoin nämä ongelmat ilmenevät a) teksteissämme, b) foorumikeskusteluissa, c) muissa yhteyksissä?

Sana on vapaa.

Joistain sivuilla julkaistavista teksteistä paistaa minusta jopa liiaksikin asti "Ervastmainen" ja teosofinen sentimentaalisuus ja sinisilmäisyys. AT:n päämäärät ovat mielestäni hyvin jalot ja arvostettavat, mutta joillekin ihmisille ja okkultismista kiinnostuneille yleisesti, Azazelin Tähti voi minusta jopa olla heidän kehitykselleen haitaksi asti ja vain pahentaa tiettyjä "orjamoraaliin" taipuvaisia persoonia, jotka ovat ymmärtäneet käsitteen "Älä ole pahaa vastaan" täysin väärin.
Nämä henkilöt voivat pahimmassa tapauksessa huomaamattaan degeneroitua siihen ihmistyyppiin, että he lähes alitajuisesti karman käsitteen luomassa pelossa toimivat tietyissä elämäntilanteissaan täysin päinvastaisesti kuin heidän pitäisi ja täten he eivät perustavanlaatuisella tasolla eroa mitenkään tavallisesta kristitystä, joka toimii elämässään kirkon opettaman "synnin" käsitteen pelossa.

Toivottavasti minua ei pidetä minään empatiakyvyttömänä ja Lain Kirjaa seuraavana "Crowley-fasistina", mutta tietyissä tapauksissa, jos olet kuninkaan tai suuren auktoriteetin asemassa ja alamaisesi/seuraajasi kumartavat sinua, on ehkä parempi nöyryyttää, hakata ja piestä näitä alamaisiasi niin kauan, että he lopettavat sinulle kumartamisen vrt. lähestymistapa, jossa kuningas itse menisi nämä henkilöt nostamaan ylös ja kertomaan kuinka heidän toimintansa oli väärin.
Voi olla, että tämä kuningas lyödessään ja nöyryyttäessään tuntee yhtä suurta tuskaa kuin vihansa kohde, mutta toimii ainoastaan sen mukaan minkä tietää olevan oikein ja mikä on suurinta hyvää.

Näitä ajatuksia nousi eilen mieleeni, kun tuli katseltua dokkaria toisesta maailmansodasta ja jengiä tungettiin juniin keskitysleireille ja lahdattiin silmittömästi puolin ja toisin. Kaiken tämän järjettömyyden keskellä, mieleeni kuitenkin nousi ajatus, että ehkä tämä "universaali mieli" tai Jumala halusi antaa jonkun tärken opetuksen ihmiskunnalle.

V.V.V.V.V wrote:...mutta tietyissä tapauksissa, jos olet kuninkaan tai suuren auktoriteetin asemassa ja alamaisesi/seuraajasi kumartavat sinua, on ehkä parempi nöyryyttää, hakata ja piestä näitä alamaisiasi niin kauan, että he lopettavat sinulle kumartamisen vrt. lähestymistapa, jossa kuningas itse menisi nämä henkilöt nostamaan ylös ja kertomaan kuinka heidän toimintansa oli väärin.
Voi olla, että tämä kuningas lyödessään ja nöyryyttäessään tuntee yhtä suurta tuskaa kuin vihansa kohde, mutta toimii ainoastaan sen mukaan minkä tietää olevan oikein ja mikä on suurinta hyvää.

Jos ymmärrän oikein, tarkoitat että Azazelin Tähti säästää liiaksi keppiä, tai ainakin liian totaalisesti hylkää tämän menetelmän, joka voisi olla juuri mitä tietyt tahot omaksi parhaakseen kaipaavat? Tällainen huoli on monella tapaa ymmärrettävä.

Näkisin kuitenkin että keppiä ei saisi käytellä suurpiirteisesti, vaan jokaisen iskun tulisi olla erehtymättömän tarkka. Niinpä tässä tapauksessa kuninkaalle olisi parempi metodi antaa orjalle hänen orjuutensa anteeksi. Näemme asian niin että Saatana antaa ihmisen rangaista itse itseään. Toisin sanoen, ihminen itse on oma orjapiiskurinsa, ja kuningas tekee parhaiten kun hän antaa tälle erehtymättömälle keppimiehelle työrauhan.

Toivottavasti ymmärsin nyt näkökantasi oikein. Mikäli en, pyytäisin että yrittäisit selittä sen vielä kerran, vaikkapa uuden vertauskuvan avulla.

V.V.V.V.V wrote:Näitä ajatuksia nousi eilen mieleeni, kun tuli katseltua dokkaria toisesta maailmansodasta ja jengiä tungettiin juniin keskitysleireille ja lahdattiin silmittömästi puolin ja toisin. Kaiken tämän järjettömyyden keskellä, mieleeni kuitenkin nousi ajatus, että ehkä tämä "universaali mieli" tai Jumala halusi antaa jonkun tärken opetuksen ihmiskunnalle.

Itselleni taas nousi tästä esimerkistäsi mieleen elokuva "Schindlerin lista". Muistan kohtauksen jossa Schindler kertoo Amon Goethelle että todelliseen valtaan kuuluu myös mahdollisuus armahtaa. Amon Goeth saa kuitenkin huomata että hänellä ei ole tähän sisäistä valmiutta. Hänen valtansa ei tavallaan ylety armahtamiseen asti. Näin on myös valtakunnissa, jossa vain kuninkaalla on oikeus armahtaa. Jos kuningas käskee alamaistaan "Älä osoita armoa!", ei alamainen voi armoa osoittaa. Sen sijaan kuninkaan käskystä murhaajakin saa vapautensa. Niinpä voitaisiin sanoa että valta armahtaa on kuninkaan määrittävä hyve, sillä vasta se on oikeus jota muilla ei ole.

obnoxion wrote:
Jos ymmärrän oikein, tarkoitat että Azazelin Tähti säästää liiaksi keppiä, tai ainakin liian totaalisesti hylkää tämän menetelmän, joka voisi olla juuri mitä tietyt tahot omaksi parhaakseen kaipaavat? Tällainen huoli on monella tapaa ymmärrettävä.

Näkisin kuitenkin että keppiä ei saisi käytellä suurpiirteisesti, vaan jokaisen iskun tulisi olla erehtymättömän tarkka. Niinpä tässä tapauksessa kuninkaalle olisi parempi metodi antaa orjalle hänen orjuutensa anteeksi. Näemme asian niin että Saatana antaa ihmisen rangaista itse itseään. Toisin sanoen, ihminen itse on oma orjapiiskurinsa, ja kuningas tekee parhaiten kun hän antaa tälle erehtymättömälle keppimiehelle työrauhan.

En ollut keppiä tai tuota vallan valtikkaa kenenkään ulkopuolisen käteen sysäämässä. Ihmisestä itsestään on tuo halu muutokseen lähdettävä. Pointtini ehkä hieman sivuten oli, että se yksilö, joka tuntee samaistumista ja sympatiaa melkeinpä liiaksi asti näihin jaloihin aatteisiin ja termeihin kuten veljeys tai rakkaus - joita Ervast ja muut teosofit melkeinpä jankkaamisen asti toistavat kirjoituksissaan - tulisi tutkia sisintään ja jopa pakottaa itsensä tilanteisiin, joissa nämä arvossa pidetyt ideaalit joutuisivat toden teolla koetukselle.
Totuuden kuulee juopon suusta on sanontana ehkä hieman liian mustavalkoinen kuvaamaan ajatuksiani, mutta jos nämä arvot todella ovat tärkeitä ja sieluun syvälle juurtuneita ohjenuoria, ei minkään mielenkiihtymyksen tai ulkopuolisen asian tulisi näitä arvoja horjuttaa ts. Olkaa rehellisiä itsellenne.

http://www.gutenberg.org/files/2664/2664-h/2664-h.htm
Edward Bulwer-Lyttonin "Zanoni" tarjoaa ehkä hieman mielenruokaa tälle aiheelle, missä päähenkilö kauhistuu oman itsensä 'varjoisasta' tai jopa 'primitiivestä' puolesta ja ei kykene ymmärtämään sitä lainkaan.

"When two souls are divided, knowest thou not that a third in which both meet and live is the link between them!"

V.V.V.V.V wrote:
En ollut keppiä tai tuota vallan valtikkaa kenenkään ulkopuolisen käteen sysäämässä. Ihmisestä itsestään on tuo halu muutokseen lähdettävä. Pointtini ehkä hieman sivuten oli, että se yksilö, joka tuntee samaistumista ja sympatiaa melkeinpä liiaksi asti näihin jaloihin aatteisiin ja termeihin kuten veljeys tai rakkaus - joita Ervast ja muut teosofit melkeinpä jankkaamisen asti toistavat kirjoituksissaan - tulisi tutkia sisintään ja jopa pakottaa itsensä tilanteisiin, joissa nämä arvossa pidetyt ideaalit joutuisivat toden teolla koetukselle.

Millä tavoin ajattelet, että näihin koetuksiin käytännön tasolla pakottaudutaan?
Näkisin itse, että jokainen ideaali, jota ihminen päättää seurata tulee lähes itsestään tuomaan oman haasteensa. Ei tarvitse erityisemmin pakottaa itseään haasteellisiin tilanteisiin, kun koetukset kyllä tulevat luokse muutenkin. Eikä koetusten edessä voi koskaan tuntea liikaa veljeyttä tai rakkautta. Pikemmin päinvastoin.

Kuten aiemmin on tullut esille, niin näkökulmastani AT:n filosofian ongelmana on juuri ykseyden ja universaalin rakkauden painottaminen. Orja tekee väärin, jalo kuningas antaa orjalle hänen orjuutensa anteeksi, orja piiskaa itsensä vapaaksi vääristä pyrinnöistään - kaunis ajatus, joka kuitenkin sivuuttaa sen tosiasian, että monet (useimmat?) eivät kertakaikkiaan joko halua oikaista itseään tai kykene riittävään itsekuriin. Ei helmiä sioille eikä kuningas Salomon viisautta roskaväelle, joka ymmärtää ainoastaan Vlad Seivästäjän ja Iivana Julman kieltä. Sinänsä voin arvostaa idealismia, jolle tuo ajatus pohjaa ja eräällä tavoin näen itseni niin AT:n veljissä kuin alaspäisen tien kulkijoissa -onhan jokainen korkeampiin tavoitteisiin pyrkijä jollain tapaa idealisti- mutta käytännön elämässä teen selvän pesäeron sen ja itseni välille.

Miten erottaisitte syyllisyyden asteet heidän välillään: tietoisesti tai tiedostamattaan väärin tekijä, sivustakatsoja, joka estää väärän teon vahingoittaen samalla tekijää vai sama sivustakatsoja, joka sallii teon tapahtua säästääkseen tekijän?

Dunwich wrote:Kuten aiemmin on tullut esille, niin näkökulmastani AT:n filosofian ongelmana on juuri ykseyden ja universaalin rakkauden painottaminen.

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi."

- 1.Kr.13 (kannattaa huomioida jakeen lukunumero --> 13, rakkauden & kuoleman luku)

Mitä tulee rakkauden (tai: kaikkiläpäisevän Ykseyden Tulen) painottamiseen, niin viittaan ainoastaan tähän vastaukseeni toisessa aiheessa:

http://www.azazel.fi/forum/viewtopic.ph ... 2117#p2117

Tällä en tarkoita tietenkään itse sitä, etteikö myös muita tekijöitä tulisi painottaa ja antaa niiden tasapainottaa ja estää filosofian muuttumista yksipuoliseksi suuntaan tai toiseen; vastakohtien on annettava tasapainottaa itsensä Hengen Triadin alaisuudessa, jolloin viime kädessä Rakkaus / Ykseys / Viisaus on se tekijä, joka sitoo ne yhteen kuin Jumalallisen Viisauden Kultainen Lohikäärme Metatronin Kuution alaisuudessa, tai kuten Väinämöisen Viikate aionisten tähtimaailmojen kulmalukuna.

Dunwich wrote:Orja tekee väärin, jalo kuningas antaa orjalle hänen orjuutensa anteeksi, orja piiskaa itsensä vapaaksi vääristä pyrinnöistään - kaunis ajatus, joka kuitenkin sivuuttaa sen tosiasian, että monet (useimmat?) eivät kertakaikkiaan joko halua oikaista itseään tai kykene riittävään itsekuriin.

Senpä takia tätä planeettaamme kutsutaan 'Surujen Tähdeksi', jolla on mielenkiintoinen yhteys Saturnuksen edustamaan kitkaan ja hankaukseen, Maa -elementin vastustukseen ja haasteeseen.

Me, pienet ja avuttomat ihmistaimet, pohjoisen tuulissa huojuvat kaislojenkorret, joita kohtalon (Wyrd, Fate jne.) ja karman herran (Saturnuksen) yhteisvaikutukset riepottelevat mielensä mukaan niin kauan kuin osaamme ottaa ennen pitkää vastuuta itsestämme ihmisinä ja luonnosta tämän kanssatyöntekijänä, eikä enää näiden riepoteltavana olevina viettien ja vaistojen orjina - terveitä viettejä ja vaistoja tietenkään millään tavoin väheksymättä. Ymmärtänette pointin...?

Mutta planeettojen elämät ovat pitkiä, ja ihminen oppii hitaasti; Maailmanprosessi tapahtuu kuitenkin väistämättä ennen pitkää Jumalallisten lakien ja Rakkauden alaisuudessa.

Samalla täytyy muistaa, että vaikka olemmekin Maan oman ominaisluonteen ja Saturnuksen hankalan haasteen vaikutusten alaisena telluksella, olemme myös saman kosmoksen / aurinkokunnan muidenkin "tähtivaltojen" vaikutusten alaisena, ja myös tähtitaivaan kiintopisteiden ja vartijoiden inspiroimina; näillä kaikilla voi olla ja onkin tasapainottava, siunauksellinen ja ratkaiseva roolinsa myös muiden eri kehityspyrkimysten inspiroijina. "Planeettojen Lait" voi voittaa kuitenkin vain Rakkauden avulla, jolla ei ole mitään tekemistä sentimentaalisen nyyhkyttelyn kanssa, vaikka "luonnollisen valon loisto" l. jälleen "empatia kategorisena imperatiivina" onkin sen luonnollinen sovellutus tai Ykseyden lain luonnollinen sädehdys itsensä puhdistaneen olennon sydämessä, joka on nöyrtynyt oikealla tavalla toimiakseen luonnon ja Kosmoksen palvelijana.

Tällaisesta työstä ei suinkaan puutu Kuoleman Mahtien ja Voimien ymmärtämystä ja käyttöä täysin epäitsekkääseen luonnon yöpuolen palvelukseen, mutta jossa ei ole kuitenkaan enää ripaustakaan sitä puoli-eläimellistä karkeutta ja väkivaltaa, mihin me planeettojen lakien tuhansia ja taas tuhansia vuosia kiinnittämät ja riepottelemat ymmärtämättömät ihmiset niin kovin helposti edelleen samaistamme kuoleman tai tuhoamisen idean. Puhdas hengellinen tuhoaminen, Kuoleman ja Rakkauden yhteensitoutumisen aikaansaama absorbanssi Shivan Kosmisen Tanssin ja Kalin kuolemankenttien ja mustaksi valoksi muuttuneen (sydämen) hautausmaan tuhkassa, on yksi kosmoksen ja universumin ylläpidon ja kehityksen tärkeimmistä ilmennyksistä, sillä ei voi olla toista (Elämää) ilman toista (Kuolemaa).

http://www.youtube.com/watch?v=4-J0Jtdn ... re=related
http://www.youtube.com/watch?v=BJsbK7na2oM
http://www.youtube.com/watch?v=ztUIo3andAk

Oikean Käden Tien sovellutuksena tällaisesta kuolemanpalvelemisesta yms. vastaavasta mainittakoon esim. Tiibetiläisen Kuolleidenkirjan opetukset ja muut vastaavat kuolleiden perusolemukseensa ja -valoonsa johdattamiseen suuntautuneet buddhalaiset yms. perinteet, joita ei suinkaan puutu myöskään länsimaisesta rukousperinteestä, kuten ohje tai käytäntö rukoilla jatkuvasti parhaillaan kuolevien ym. olentojen puolesta heidän henkisen valaistumisensa ja pelastumisensa avustajana. Tällainen kuolemanpalvelus on puhdasta henkistä "tuhoamisen työtä", joka edesauttaa luontoa suuresti eikä suinkaan raskauta sitä, kuten inhimillinen tai pikemminkin (ali-)inhimillinen taipumus vääryyteen tai persoonan tasolle jäänyt, sublimoimaton ja rakkaudessa (buddhissa) sulattamaton 'vihan ideaali', joka on VKT:n ylöspäisen virtauksen välttämätön edellytys - siis: vihan transsendenssi ja puhdistaminen vääristä ja kärsimystä lisäävistä ilmennyksistään.

Muina Vasemman Käden Tien vastaavina sovellutuksina mainittakoon esim. erilaiset Shivaistiset ja Shaktiset virtaukset itämailla, kuten tantrismi ylipäätään. Myös kuoleman idean kontemplaatioon ja puhdistamiseen syventynyt valkoinen velho tms. tulee mieleeni eräänlaisena VKT-mahdollisuutena. Ja niin edelleen, mielikuvitus on rajana.

...puhumattakaan lukemattomista populaareimmista virtauksista niin OKT:n kuin VKT:nkin alaisuuteen sijoittuvissa ilmiöissä ja virtauksissa - joilla on toki niilläkin olennainen osansa kokonaisuudessa, jossa kaikki palvelee väistämättä luonnon ja universumin kosmisia lakeja.

Dunwich wrote:Miten erottaisitte syyllisyyden asteet heidän välillään: tietoisesti tai tiedostamattaan väärin tekijä, sivustakatsoja, joka estää väärän teon vahingoittaen samalla tekijää vai sama sivustakatsoja, joka sallii teon tapahtua säästääkseen tekijän?

Tietämättömyys saa paljon anteeksi, vain tietoinen ja tiedostava olento voi olla varsinaisesti vastuullinen. Tietämättömät ja (puoli-)tiedostavat, esim. viettiensä ja vaistojensa varassa toimivat eläimet, eivät kerää itselleen karmaa muuta kuin luonnollisen fyysisen karmansa.

Muissa tapauksissa tilannekohtaisesti, riippuen erilaisista ympäristö ja syy-/seuraus-tekijöistä.

Dunwich wrote:Orja tekee väärin, jalo kuningas antaa orjalle hänen orjuutensa anteeksi, orja piiskaa itsensä vapaaksi vääristä pyrinnöistään - kaunis ajatus, joka kuitenkin sivuuttaa sen tosiasian, että monet (useimmat?) eivät kertakaikkiaan joko halua oikaista itseään tai kykene riittävään itsekuriin. Ei helmiä sioille eikä kuningas Salomon viisautta roskaväelle, joka ymmärtää ainoastaan Vlad Seivästäjän ja Iivana Julman kieltä.

Omassa alkuperäisessä esimerkissäni ei tietenkään ollut mitään orjaa ja kuningasta erikseen toisistaan, vaan kyse oli yhden ja saman ihmisen riippuvaisista ja riippumattomista osatekijöistä. On mieletöntä ajatella että "ei tämä henkilö jossa on kungista mukana, vaan se joka on kokonaan orja", sillä ei ihmisen ulkopuolella ole mitään. Ei ainakaan mitään sellaista mikä ei sisältyisi häneen. Jos me kiellämme tällaiset perustavanlaatuiset okkultismin periaatteet, kuten vastaavuuden ja ykseyden lait, mihin meidän magiamme enää perustuu? Psykodraamaan?

Pieksemällä ihmistä ulkopuolellaan ja nimittämällä häntä orjaksi, pidentäntää ja syventää kepittäjä ongelmaa, etenkin omalta kokemukselliselta kannaltaan. Taas voittaa tuo orjuus sisältään, on saavuttaa vapaus jokaiselle orjalle.

Minusta tuntuu että on olemassa tarve sisällyttää väkivalta okkultistiseen maailman kuvaan ja harjoitukseen, joissakin tapauksissa voimallisen kehityksen keinona, toisissa tapauksissa vaikkapa keinona vapauttaa dharman vastustajat, kolmannessa tapauksessa vaikkpapa vain sellaisesta sairalloisesta viehtymyksestä sen kuvastoon, joka vaatii tuekseen tunteen realismista. Tai missä muodossa ikinä. Mutta ainakin voimakas tunteellinen tai esteettinen viehtymys väkivaltaiseen kuvastoon, tai kyvyttömyys käyttää hienostuneempaa menetelmää, eivät varsinaisesti tee ihmisestä kuningasta. Ennemmin ne orjuuttavat ihmisen, joka pieksäessään muita, piekseekin itseään. Kuningas katsoo tätä vierestä, mutta antaa orjalle tämän orjuuden anteeksi.

Obnoxionin vastaus oli varsin hyvä. Kuitenkaan en pidä mahdollisena, että rakkaudellisuuden vaatimusta voisi viime kädessä mitenkään ehdottomasti perustella älyn avulla. Pyrkijän täytyy yksinkertaisesti vain pysyä rehellisenä itselleen ja kysyä onko älyn ja tahdon johtama rakkaudettomuus todella se ideaali, johon tulee pyrkiä. Vaikuttaisi siltä, että psykologisointi ei riitä ratkaisemaan ongelmaa, vaan todella on ihmisiä, jotka näkevät asian sielunsa syvyyteen asti tällä tavoin.

Ymmärrän kohtuullisen hyvin syitä, joiden takia AT näyttäytyy liian oikealle kallellaan olevana VKT ihmisten silmissä (ajattelin vuosia näin itsekin). Kuitenkin koen, että jos tieteen ja uskonnon suhteen korjattavaa olisikin, niin OKT-VKT akselilla (suora on itse asiassa hyvin riittämätön symboli kuvaamaan mistä todella on kyse) ollaan onnistuttu ainakin osittain melko hyvin eri näkemysten yhdistämisessä. Lopullista ykseyttä ei tietenkään ole vielä näkyvissä ja oman dharman puitteissa mahdollisimman onnistunut pyrkimys siihen tai sen hylkääminen on niin henkilökohtainen asia, että sanat jäävät äkkiä riittämättömiksi ja väittely menee "juupas-eipäs" väännöksi, jos yritetään menee vielä kovin oleellisesti syvemmälle kuin seurassa on tähän asti asiasta esitetty.