Vasemman Tien neljä suuntaa

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Dunwich
Posts: 14
Joined: Sun Oct 30, 2011 3:17 am

Vasemman Tien neljä suuntaa

Postby Dunwich » Sun Nov 06, 2011 6:13 am

Tässä Karma, tahto, moraali -keskustelussa lupaamani kirjoitus. Keskusteluissa on ollut vahvasti läsnä vastakkainasettelu ylöspäisen ja alaspäisen tien välillä, joten tuon omalta osaltani esille kolmannen suunnan vastineen. Pitäisin hyödyllisenä myös alaspäisen tien kulkijaksi tunnustautuvan osallistumista keskusteluun - tällä hetkellähän alaspäistä tietä on kommentoitu muiden kuin tien valinneiden taholta.

Kaavio Vasemman Tien suunnista ja niiden oikeanpuoleisista vastineista löytyy Vasemman käden tie -kirjasta tai hieman eri muodossa täältä: http://www.azazel.fi/kirjat/ADEPTI.pdf, sivut 21-26.

Nähdäkseni olennainen ero neljän tien välillä on ensisijaisesti rakkausaspektin käsittelyssä - alaspäinen tie kieltää buddhin, ylöspäinen tie kohottaa sen johtotähdekseen ja vasemmanpuoleinen virtaus pyrkii ylittämään sen - ja osaltaan myös toimintatavassa: hengen ja aineen pariin suuntautuneiden päämäärien eroavaisuus lieneekin kaikille itsestään selvä. Itse näen jälkimmäisen olennaisena erottavana rajalinjana teiden välillä ja itse koen hengen pariin suuntautuneiden veljien ja sisarten näkemykset huomattavasti läheisemmiksi omiani kuin useimpien materialistiseen olemassaoloon suuntautuneiden. Toisin sanoen ylöspäinen tie pyrkii kokemaan ykseysaistin kaikessa, alaspäinen tie hylkää tämän kokonaan ja sivulle vievä tie sinänsä tunnustaa buddhin tärkeyden, mutta suhtautuu siihen huomattavasti "käsien yhdistämisen" tietä valikoivammin. Tässä näyttäytyykin sivuittaisen tien suurin koettelemus - oman tuomiovallan ja oikeudenmukaisuuden jatkuva harjoittaminen ja käyttäminen. Love is the Law, Love under Will.

I) Vasemman Tien ylöspäinen suunta on ansiokkaasti käsitelty tämän foorumin keskustelujen ja Azazelin Tähden kirjoitusten taholta, joten en näe tarpeelliseksi pohjustaa sitä tässä.

II) Kahdesta sivulle päin Itseen (isolla alkukirjaimella, koska tällä tarkoitan henkilön syvintä olemusta - siinä missä pinnallinen ego edustaa tunteisiin ja vaistoihin pohjaavaa sokeaa reagointia, edustaa Itse älyyn ja tahtoon pohjaavaa ihmisen sisintä olemusta; sitä mikä yksilön olemuksen pohjimmiltaan määrittää) suuntaavasta tiestä ylempi, "planeetan jättäjien" tai "yksinäisen buddhan" tie, on oma suuntani. Tästä syystä käsittelen tässä myös omaa näkemystäni buddhista.

Allekirjoitan näkemyksen rakkausaspektin olennaisuudesta, mutta kohdistan sen puhtaimpaan henkeen itseensä ja sen arvolliseksi katsomiini edustajiin sen alimman mahdollisen tason ilmentäjien sijaan. Ihmisten parissa näen hyvin vähän olentoja, joissa liekki leimuaa muuten kuin parhaimmillaankin vain ohimenevinä tuikahduksina, vielä vähemmän heitä jotka ilmentävät perimmäistä olemustaan sen ansaitsemalla tavalla. Paris Hilton, Johanna Tukiainen, Björn Wahlroos, BB-roskaväki, katuojassa neulaa suoneensa työntävä narkomaanisaasta, pinnallisuuden ja aivottoman kuluttamisen varassa itseään ylläpitävä sosiaalisesti hyväksyttävämpi vastineensa: rakkautta ja myötätuntoa näitä ihmisyyden oksennuksia kohtaan, ei milloinkaan! Rakkaus liekkinsä kahlinneisiin ja sammuttaneisiin on omiaan kohottamisen sijasta taannuttamaan - mikä lieneekin ylöspäisen tien valinneelle keskeinen ongelmakohta siinä missä oman harkintakyvyn ylläpitäminen pintaegosta vapaana omalla tielläni?

Myötätunto muiden kärsimykseen on syystäkin luonnollinen reaktio: koska kärsimys on pysyvä osa olemassaoloa, se on omiaan sitomaan fyysiseen olemassaoloon. Toisin sanoen pelkkä demiurgin työkalu sitoa tietoisuus aineellisen maailman piiriin. Myötäkärsimys sen sijaan on hyvinkin tehokas keino irroittautumiseen materian piiristä: myötätunto itsessään on pelkkä vaisto- ja tunnesidonnainen reaktio, kun taas myötäkärsimys menee syvemmälle: se tiedostaa olemassaolon perimmäinen rajallisuuden ja ymmärtää että olemassaolo sinänsä on em. rajallisuuden takia aina sidoksissa kärsimykseen ja on näin ollen omiaan kohottamaan hengen pois maan vetovoimasta. Ongelma onkin, ettei sen puhdistava vaikutus ulotu kokijansa ulkopuolelle kuin harvoissa tapauksissa eikä näin ollen riitä vähentämään maailman kärsimystä - varsinkaan kun olemassaolo itsessään on oman pohjimmaisen rajallisuutensa kautta sidoksissa kärsimykseen. Näistä syistä johtuen pidän myös pasifismia taannuttavana toimintatapana.

III) Tätä tietä heijastaa alempana ns. harmaiden maagikkojen tie, jonka pariin esim. CoS ja siitä sirpaloituneet tytärjärjestöt (mahdollisesti Temple of Setiä lukuunottamatta; pidättäydyn vielä lopullisesta tuomiosta, mutta ainakaan lukemani materiaali ei ole tehnyt vaikutusta) lukeutuvat, kuten myös ns. "kansanperinnenoituuden" harjoittajatkin. Tällä tasolla henkilö saattaa tunnustaa tai olla tunnustamatta hengen todellisuuden, mutta joka tapauksena suuntaa päämääränsä aineellisen todellisuuden piiriin, niittäen sen lyhytaikaiset hyödyt ja kohdaten lopulta sen perimmäisen rajallisuuden.

IV) Vasemman Tien alaspäinen suunta puolestaan valitaan tietoisesti rakkaudesta vihaan ja kärsimykseen itseensä tai sille ajaudutaan tahto- tai ymmärrysaspektin puutteellisuudesta johtuen. Rakkauden aspektia ei tämä tie tunnusta kuin pahimpana vihollisenaan - onhan sen magnetismi omiaan hylkimään kulkijaa alaspäin vetävää impulssia. Tien luonteesta johtuen se samoin kuin sen Oikean puolen vastineelle useamminkin päädytään tiedostamattomasti kuin tietoisesti. Joka tapauksessa se tekee omalta osaltaan Hänen työtään maailmassa.

Entä se pahamaineinen roskalehtien ja nuorisovalistajien kaiuttama kristilliseen maailmankuvaan pohjaava saatananpalvonta? Toisin kuin eräät väittävät, tämänlainen saatananpalvonta ei kuulu Oikean Tien pariin, koska impulssi siihen on pohjimmiltaan Itseen suuntaava (tahto ympäristön iskostamien sovinnaisuuksien ja tabujen murtamiseen oman ideaalin, vaikkakin niin karkean kuin vallan ja aistinautintojen, nimissä - mitä muuta tämä ilmentää, ellei Vasemman Tien antinomismia?) ja näin ollen osa Vasemman Tien piiriä, vaikkakin tarkalleen ottaen sitä voisi nimittää enemmänkin sen vääristymäksi. Herätys on koettu, mutta individuaatio on jäänyt puolitiehen ja myöhempien aikojen Ikaroksen siivet sulavat koettelevissa tulissa. Kykenemättömänä irtautumaan kristillisestä arvopohjastaan tämän tien kulkija valitsee itsearvoisen (ja useimmiten ulkopuolelta määritellyn) hyvän tilalle itseisarvoisen pahuuden matkallaan alas, alas, alas kohti sokeaa pistettä, jossa jäljellä on enää egon mekaaninen reagointi ulkoisiin ärsykkeisiin ja piinattu olemassaolo, joka tuntee ainoastaan nälän ja hetkellisen tyydytyksen. Ironisesti voisi todeta tämän tien kulkijan saavuttaneen matkansa päätepisteessä sekä Vasemman että Oikean puolen ideaalit - edellisen uhratessaan kaiken, myös aidoimman Itsensä, oman ihanteensa nimissä, jälkimmäisen heijastaessaan demiurgin sokeutta ja rajatonta itsekeskeisyyttä eli tietyssä mielessä tullen yhdeksi Oikean Tien alkuunsaattajan kanssa.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3417
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Vasemman Tien neljä suuntaa

Postby Nefastos » Sun Nov 06, 2011 2:27 pm

Syvä kiitos & kumarrus tästä avauksesta. Asia on erittäin olennainen, ja mielestäni on loistavaa että tätä asiaa käsittelee veljeskunnan ulkopuolinen henkilö, joka yhtä kaikki kykenee näin hyvin näkemään olennaisen oman esitykseni pohjalla & yhtymään sen käsittelytapoihin.

Jos tuosta esityksestäsi etsimällä etsitään kritisoitavaa tai erimielisyyttä - ja kaipa se on hyväksi tehdä, että tämäkin voisi olla keskustelu eikä vain nyökyttely - niin löydän sen siitä, että pidät sivuttaisuuntaista tietä tienä Itseen siinä missä minä pidän sitä tienä Egoon. (Ego = ihmisen sisäinen nerokkuus, joka kuitenkin voi sanoutua irti monadista eli perimmäisestä Itsestä, joka on myös "itseys toisissa".)

Ja koska olemassaolon perimmäisessä hierarkkisessa rakenteessa Itse edustaa sisempää ("todempaa") sfääriä kuin Ego, sivuttaissuuntaisten teiden todellisuusarvo ei ole sama kuin varsinaisella askension tiellä. Buddhalainen esoterismi sanoisi ehkä, että toinen johtaa periodiseen- & toinen pysyvään nirvânaan. (Ks. Vasemman Käden Tie, uusi painos, Prologi)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
A.A.
Posts: 81
Joined: Wed Aug 04, 2010 9:15 pm
Contact:

Re: Vasemman Tien neljä suuntaa

Postby A.A. » Sun Nov 06, 2011 2:33 pm

Buddhin puute altistaa fundamentalismille. Asia kristalisoituu pohtimalla väittämiä "rakkaudessa ei ole pelkoa" & "pelko ja viha ovat pohjimmiltaan yksi ja sama asia" (vrt. keskustelu BM-skenestä). Näen buddhin puutteen melko hedelmättömänä maaperänä kehityksellisessä pyrinnössä.
"Fundamentalisti esittää jyrkkiä näkemyksiä, halventaa vihansa kohteita, kieltäytyy kompromisseista ja suhtautuu vihamielisesti kriittisiin tahoihin." -Fundamentalismi sikiää pelosta -artikkeli Suomen kuvalehdessä,
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/tarino ... aa-pelosta
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3417
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Vasemman Tien neljä suuntaa

Postby Nefastos » Sun Nov 06, 2011 2:37 pm

A.A. wrote:hedelmättömänä maaperänä


Sivuttaissuuntainen vasen tie on "Planeetan jättäjien tie" juuri koska se hylkää kaiken hedelmällisen maaperän, kaiken elävän ja kehittyvän, & etsii yksin totaalista pimentymistä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests