Totta kai oikein toimimiseen kuuluu odotettujen tulosten arviointi. Mutta koska en voi tietää varmasti, toteutuvatko nuo tulokset, en voi laskea tekoni oikeellisuutta oletettujen tulosten varaan, mitä tarkoitin vähemmän muodolliseen ilmaisuun puettuna tässä:Nefastos wrote:Wyrmfang wrote:Pragmaattiset syyt, mistä puhut onkin sitten eräänlainen ongelma. Sanoakko asioita, jotka voidaan, tai jopa äärimmäisen todennäköisesti ymmärretään väärin pahoin seurauksin...
Niin. Noudattaen tuota "on vain pyrittävä tekemään oikein" -periaatetta syihin & tuloksiin katsomatta siihen kuuluu lähes pakosta (käytännössä, ei filosofisesta pakosta) tiettyjen riskien ottaminen.
Wyrmfang wrote:...vai nostaako itsensä muiden yläpuolella ja määritellä sieltä käsin, mitä ihmisille sopii annostella ja millä tavalla?
Onhan se näinkin, siksi puhuinkin dilemmasta. Kuinka suurena itseään pitää ja miten varma siitä on (usein on vielä niin, että mitä varmempi, sen vähemmän syytä varmuuteen & valitettavasti vielä vice versa). On selvää, että kykenen joskus arvioimaan jonkin ihmisen hyvää oikein. On kuitenkin todella vaikea tietää, milloin näin on. Kokemus toisaalta auttaa (joskin senkin arvioiminen on väistämättä melko subjektiivista), mutta toisaalta jos jumiutuu tiettyihin kaavoihin, joita kokemus alati vahvistaa, mutta jotka ovat toimineet vain satunnaisista syistä niin... Tulee mieleen esim. modernien kamppailuharrastajien naureskelema video, jossa "ki-mestari" haastaa jonkin perus vapaaottelijan. Omalla salilla vanha mestari on luonut niin vahvan palvonnan ilmapiirin, että hän todellakin luulee kykenevänsä heittelemään ihmisiä mielen voimalla ja samoin luulevat heiteltävät ihmiset. Kehässä vapaaottelija vaikuttaa hetken hieman arkailevalta kun mestari pyrkii käyttämään "voimaansa", mutta kävelee sitten kiskaisemaan mestaria tööteriin kerran ja homma on melko nolosti siinä. Ja luultavasti kuitenkin kaikki vielä jatkui mestarin salilla kuten ennenkin.Nefastos wrote:
Tässä on kieltämättä vaaransa! Mutta sosiaalisessa kehyksessä esoteria perustuu myös siihen, että vaikka sielun tasolla elää ykseys/yhtenäisyys, on käytäntöjen tasolla otettava - kulloisenkin ajan luomilla ehdoilla - huomioon se, että vähemmän pohtivat kansanjoukot on tosiasia, liitettiin siihen negatiivista (tai jopa positiivista, esim. Tolstoi) arvolatausta tai ei. Hybris on ongelma joka pitää kyetä ylittämään, mutta sitä ei ylitetä väittämällä että jokainen ajatusmalli on yhtä suotava. Minun on vaikea kuvitella että löytyisi sellaista vastuunsa tiedostavaa okkultistia, jolle olisi samantekevää "mitä ihmisille sopii annostella & millä tavalla".
Mitä vain tekee, aina on riskinsä. Täytyy seurata intuitiota, mutta kun sekin on usein hiljaa juuri silloin kuin ei pitäisi. Sounds like life. Pääasia ettei mihinkään ääripäähän rynni täysillä koska on turhautunut paljon pienemmistä epäonnistumisista kuin mitä rynnimisestä on seuraamassa.
Ehkä sitten, mutta en ole ihan vakuuttunut. Ehkä tämä jossain yhteydessä joskus selviää paremmin.Nefastos wrote:Sitä juuri tarkoitin: että minun on yhä yhtä vaikea nähdä missä erimielisyytemme on. Itse näen sen vain terminologiassa (kuten sanoit) ja käytäntöönsovellutusten painotuksissa (kuten sanoin).Wyrmfang wrote:Kyllä. En ymmärrä mitä haet, näinhän minä tässä juuri sanon ja korostan erityisesti.Nefastos wrote:Mutta eikö tämä keskustelu lähtenyt erilleen alkuyhteydestään juuri siinä & käsitellyt juuri sitä, että viime kädessä omalle moraaliselle valinnallemme ei voi eikä saa olla merkitystä sillä onko karma fakta vai ei?