The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Aiheeseen sopiva gnostilainen näkökulma helmivertaukseen:

Helmeä ei aleta halveksia, vaikka se viskattaisiin mutaan, eikä siitä tule arvokkaampi, vaikka se voideltaisiin balsamilla. Se on omistajalleen aina yhtä arvokas. Samoin Jumalan lapset, missä he sitten ovatkin, ovat arvokkaita Isälleen (Fil. Ev. 48)

Hirveän hankala aihe puhua mitään, koska kaikki aiheessa vaatii vastakohtansa tullakseen esiin.
Siis jäädäkseen tulematta esiin. Tässä on kaiketi taas kyse synergian kadottamisesta vastakohtien välillä. Kristillisintä on rakastaa Saatanaa, saatanallisinta vihata häntä. Mikään ei muistuta Jumalaa niin kuin hiljaisuus. Pyhän raiskaaminen ja rappion pyhittäminen on todellista Saatanan (Jumalan) palvontaa. Vastustamisen vastustusta kunnes aum. Orthodox Black Metal ja Lady Gaga.

Insanus wrote:Hirveän hankala aihe puhua mitään, koska kaikki aiheessa vaatii vastakohtansa tullakseen esiin.
Siis jäädäkseen tulematta esiin. Tässä on kaiketi taas kyse synergian kadottamisesta vastakohtien välillä. Kristillisintä on rakastaa Saatanaa, saatanallisinta vihata häntä. Mikään ei muistuta Jumalaa niin kuin hiljaisuus. Pyhän raiskaaminen ja rappion pyhittäminen on todellista Saatanan (Jumalan) palvontaa. Vastustamisen vastustusta kunnes aum. Orthodox Black Metal ja Lady Gaga.

Kipeen huonosti ilmastu. Tuntu varmaan todella hyvältä kiteytykseltä kun postasin, tai sitten olin aika sekasin ristiriitojen maailmassa. Todennäköisesti molempia.
Avaanpa nyt tätä kun kerran koneella yhä olen.

Niille, jotka eivät tiedä niin "orthodox black metal" on nimike jonka alla tietty porukka ylistää musiikillaan "sitä oikeaa Saatanaa" ja pahuutta, eli meille Naamiota.
Tämä tyylilaji oli pari vuotta sitten aika aktiivisessa kulutuksessa, kun pyrkimys päästä pohjaan asti oli kovimmillaan.

Mutta miten seurata vain ja ainoastaan pahaa ja onnistua väistämään ongelma joka tulee siitä että pahaa Jumalaa vastaan kapinointi on eettistä & oikein?
Pahan palvojien krusifiksi kääntyy oikein päin.
Otetaan "Jeesus sydämeen" katkeruudesta ja vihasta ihmisyyttä kohtaan ja sisällä kannetaan misantropiaa, patoutunutta vihaa ja katkeruutta joka vääristää koko ihmisen olemuksen. Pyritään siis lietsomaan jo olemassaolevaa traumaa huonosta Jumalakuvasta.

Meiningin ison nimen pitäisi olla mr.Martin Luther, joka opetti itsensä nöyryyttämistä ja täyttä tahdottomaksi palaksi alistumista, mutta samalla kapinoi paavia ja muita ulkoisia auktoriteetteja vastaan.

Molemmissa tapauksissa itsekidutus nähdään "oikeaksi". Ensimmäisessä tapauksessa ihmistä kidutetaan koska se on väärin, (eli tavoiteltavaa) ja jälkimmäisessä koska ihminen on väärin ja hänet poistamalla päästään Jumalan valtakuntaan. Molemmat voivat allekirjoittaa toisensa, koska tavoite on joka tapauksessa elämänkielteisyys.

Ongelma taitaa olla se, että ymmärretään ykseys ja nk.Jumalan kaikkivoipuus jonain ulkopuolisena, joka otetaan tai jätetään: eikä faktana jonka kiistäminen tai myöntäminen ei muuta mitään. Eli myös itsen sisäisenä.

Todellista mustaa messua vietetään aivan arkisessa messussa ja pimeyden muotoja on kaikkialla. Mutta niin oli koko ajan. Pisteet ristiriidalle ja paradoksille.

Gagan hahmosta taas se, että samaa asiaa ilmaistaan, mutta siinä päässä vaikuttaisi pyrkimys olevan näyttää pyhä elävänä ja rakkaudellisena ikään kuin niin päin, että kaikissa alimmissakin muodoissa on sama valo ytimessä. Pilkan ja blasfemian keinoin ihmisrakkauteen, eikä pois siitä.

Nuo eivät sulje toisiaan pois tietenkään mitenkään ja ovat kaikessa koko ajan "toisiinsa kietoutuneina käärmeinä" niin kuin sanotaan. Painotuksen voi vaiheellisesti valita, mutta molemmat tarvitaan kokonaisvaltaisuuteen obv.
Ja ennen kuin tämä on aivan täydellisen päivänselvää kaikilla tasoilla ei tavallaan voida mitään muuta kuin kapinoida ja pilkata. Vasta sitten voidaan alkaa virtaamaan ja nähdä kumpikin toisissaan.

Jotain tuollaista varmaan ajoin takaa.

Aiheeseen itseensä. Tämä aihe tuli mieleen kun tajusin kantaneeni tuota Luther-traumaa pitkään mukanani kyseenalaistamatta sitä muuten kuin älyllisesti, tai edes tajuamatta (muuten kuin älyllisesti) että uskomuksissa on kyse täysin kokonaisvaltaisesta elämäntavasta.

Itse asiassa mietin, että voisiko sen palauttaa siihen hetkeen vuosia sitten kun ylimielisyyttäni vannoin suhtautuvani kaikkeen tapahtuvaan 'dialogina Jumalan kanssa' tajuamatta mitä tuo lupaus todella tarkoittaa. Silloisella ymmärryksellä tehtynä tämä maaginen rituaali painoi itseyden syvästi sisäänpäin, tukahduttamaan kaiken ja tarkastelemaan maailmaa 'yläpuolelta' karman leikkikenttänä ja perkeleen huvinäytelmänä, ottamatta osaa tähän "huvinäytelmään". Eli suojella muotoa itse idean hinnalla.

Joskus juteltiin kavereiden kanssa aiheesta niin, että moni jakoi kokemuksen tyhjyydestä ja siitä että kaikki pyhät asiat ovat tulleet raiskatuiksi. Mitä tapahtui, oli juurikin se että suojeltavaksi oli tullut kuorettunut muoto jota oli helppo pilkata, eikä pyhyys itsessään jota ei enää tavoittanut, koska oma olemus ei ollut enää tarpeeksi puhdas sitä koskettamaan.

Negatiivinen & positiivinen vapaus tulevat tässä yhteydessä mieleen.
Siinä missä black metal hajottaa ja repii, sillä tuntuu harvoin olevan mahdollisuutta olla positiivisesti jotain. Se sanoo itsensä irti ulkoisesta, mutta jos se ei sido itseään mihinkään muuhun kuin, say, individualismiin, se ei ole enää mitään.

Taitaa niissä piireissä olla melko paljon puhetta luonnosta, henkisyydestä ja politiikasta, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan lähestulkoon aina kapinana jotain vastaan (ja hyväkin niin) ja hyvin harvoin minkään puolesta (mikä ei taas ole niin hyvä).

Valtakunta joka riitaantuu itsensä kanssa ja niin päin pois, miten se menikään?

Ihan jees juttu. Itse en jo kohtuullisen pitkän linjankin black metal ihmisenä koe mitään närkästymisen aihetta siitä, että black metallin (tai minkä tahansa muun asian) pyhyys aukeaa vain sen kokeneelle, varsinkaan kun tuossa ei ollut hirveämmin mitään ivaa aistittavissa.

Jos jossain niin black metal ympyröissä löytyy toisessa topikissa puhuttua "pakko päästä pois" - ajattelua eri muodoissaan enemmän kuin kylliksi, johon tällainen neutraali ja sekulaari lähestymistapa on oikeastaan jotain mitä juuri toivoisin. Kestävä kokemus pyhyydestä on aina sellainen, joka kykenee samaan aikaan näkemään asian "lattean" empiirisen puolen, niin itsessä kuin muissa.

Artikkeli oli minustakin hyvä, mutta toisaalta Black metallin käsittely tuohon sävyyn kertoo siitä että jotain oleellista on menetetty. Minusta se menettää vaarallisuutta ja kaiken auki repivää henkeään sitä mukaa kun useampi ja useampi asiasta tietämätön sitä oppii ymmärtämään. Halusi sitä tai ei, niin osa Black metallin energiasta kumpuaa siitä että se saa näyttäytyä ihmisten silmissä tietyssä valossa.

Minä en itse näe Black metallia pyhänä asiana. Toisaalta osa niistä tekijöistä joista se saa voimansa ovat minulle pyhiä. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta koen että tietyt ideat menettävät pyhyytensä jos ne tuodaan esille black metallin kaltaisin keinoin.

Nefastos wrote: Black Metal itse on "turmeluksen" ja pyhän repimisellä pyhyyden uudelleenluova akti

Tämä oli muuten pirun hyvin kiteytetty!

Wyrmfang wrote:Ihan jees juttu. Itse en jo kohtuullisen pitkän linjankin black metal ihmisenä koe mitään närkästymisen aihetta siitä, että black metallin (tai minkä tahansa muun asian) pyhyys aukeaa vain sen kokeneelle, varsinkaan kun tuossa ei ollut hirveämmin mitään ivaa aistittavissa.

Samaa mieltä. Kuitenkin, siinä missä suuret uskonnot nauttivat (ainakin vielä hetken, ainakin yleensä) jonkinlaista koskemattomuutta siinä, että mediassa suoraan ei sanota ettei normaali ihminen voi ymmärtää mistä niiden pyhyydessä on kyse - eli että implikoitaisiin ettei mistään - marginaalisemmat kokemismuodot koetaan lähtökohtaisesti jotenkin tarpeettomiksi edes yrittää ymmärtää Aidon Kokemuksen välittäjinä.

Hoenir wrote:jotain oleellista on menetetty. Minusta se menettää vaarallisuutta ja kaiken auki repivää henkeään sitä mukaa kun useampi ja useampi asiasta tietämätön sitä oppii ymmärtämään.

Oletan, että ymmärtämisellä tarkoitat tässä "ymmärtämistä", siis latistavaa tai redusoivaa käsitystä? Muussa tapauksessa en pysty ymmärtämään, että jokin asia olisi hieno jos kymmenen ihmistä siitä pitää, mutta muuttuu huonoksi jos siitä pitääkin kymmenen tuhatta tai kymmenen miljoonaa. Sellainen mustasukkainen elitismihän on special snowflake -ajattelua, jossa oma oletettu ainutlaatuisuus tulee paradoksaalisesti massamentaliteetin ilmentymismuodoksi... ihminen pelkää oman "vahvan itsensä" (sic) katoavan, jos kaltaisia onkin liikaa.

Hoenir wrote:Halusi sitä tai ei, niin osa Black metallin energiasta kumpuaa siitä että se saa näyttäytyä ihmisten silmissä tietyssä valossa.

Tämä on hyvä huomio, & toisaalta myös aika pelottava huomio. Se palauttaa mieleeni myös sen kuinka minua black metal -skenessä häiritsi aiemmin nimenomaan sen taipumus valheelliseen esittämiseen. Mutta kuten artikkelissakin oli huomattu, tämä puoli on tullut erittäin paljon parempaan suuntaan.

Hoenir wrote:Minä en itse näe Black metallia pyhänä asiana. Toisaalta osa niistä tekijöistä joista se saa voimansa ovat minulle pyhiä.

Toivon mukaan viesteistäni ei välittynyt kuvaa, että bm olisi minulle pyhä asia. Se on todellakin vain pyhyyttä parhaassa tapauksessa esiin auttava instrumentti, samalla tavoin kuin kirkontorniksi pystytettynä neutraali metallirakenne voi auttaa ihmismieltä kurottamaan korkeampiin kokemustapoihin. Yksi black metallin hienoista puolistahan on se tapa, jolla se koko ajan kritisoi & romuttaa myös itseään, koska kerran nousee kaikenlaista "muoto yli ytimen" -uskonnollisuutta vastaan esim. kristinuskon tekopyhyyden kriitikkona. Käytännössä tämän toki saattaa helposti unohtaa, jos katsoo asiaa liian läheltä (tai liian kaukaa).

Nefastos wrote:

Wyrmfang wrote:Ihan jees juttu. Itse en jo kohtuullisen pitkän linjankin black metal ihmisenä koe mitään närkästymisen aihetta siitä, että black metallin (tai minkä tahansa muun asian) pyhyys aukeaa vain sen kokeneelle, varsinkaan kun tuossa ei ollut hirveämmin mitään ivaa aistittavissa.

Samaa mieltä. Kuitenkin, siinä missä suuret uskonnot nauttivat (ainakin vielä hetken, ainakin yleensä) jonkinlaista koskemattomuutta siinä, että mediassa suoraan ei sanota ettei normaali ihminen voi ymmärtää mistä niiden pyhyydessä on kyse - eli että implikoitaisiin ettei mistään - marginaalisemmat kokemismuodot koetaan lähtökohtaisesti jotenkin tarpeettomiksi edes yrittää ymmärtää Aidon Kokemuksen välittäjinä.

Tämä on tietysti totta. Toisaalta se pohjaa nähdäkseni aika triviaaliin sosiaaliseen tosiasiaan, eli siihen, että vähemmistöt, melko lailla elämänalueesta riippumatta, ovat aina lähtökohtaisesti vihatussa/halveksitussa/kummeksutussa/naurunalaisessa asemassa.

Nefastos wrote: Oletan, että ymmärtämisellä tarkoitat tässä "ymmärtämistä", siis latistavaa tai redusoivaa käsitystä? Muussa tapauksessa en pysty ymmärtämään, että jokin asia olisi hieno jos kymmenen ihmistä siitä pitää, mutta muuttuu huonoksi jos siitä pitääkin kymmenen tuhatta tai kymmenen miljoonaa. Sellainen mustasukkainen elitismihän on special snowflake -ajattelua, jossa oma oletettu ainutlaatuisuus tulee paradoksaalisesti massamentaliteetin ilmentymismuodoksi... ihminen pelkää oman "vahvan itsensä" (sic) katoavan, jos kaltaisia onkin liikaa.

Tarkoitin että minusta monet luulevat ymmärtävänsä sitä mutta eivät todellisuudessa tajua siitä mitään, ja tällaisen pintapuolisen "ymmärtämisen" leviäminen on huono juttu siinä mielessä että black metallia aletaan käsitellä väärästä näkökulmasta ja se alkaa menetämään merkitystään ja nimenomaan latistuu. Jos luullaan että "tunnetaan kuvio" jo kokonaan, niin black metallin arvo pyhyyden uudelleenluovana aktina vesittyy. Samapa tuo että tykkääkö siitä kymmenen vai kymmenen miljoonaa tyyppiä, kunhan ovat nöyriä ja avoimia sen takana vaikuttavia ideoita kohtaan. Luulen vaan että valtaosa ei osaa katsoa black metallia sen vaativalla vakavuudella, vaan sortuvat muiden naureskelijoiden kanssa tarkastelemaan epäolennaisuuksia.