The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Toivon että joku muukin teistä ehti nähdä tämän dokumentin, joka esitettiin Ylellä tällä viikolla nimellä "Pyhän tanssin mestarit", sillä ohjelmaa ei näemmä voi katsoa Yle areenassa.

Dokumentti oli täynnä mitä erinomaisempia kohtauksia. Kun vahnempi munkki opetti nuoria eläytymään jumaluuksiin tanssiessaan, hän olisi voinut yhtä hyvin puhua onnistumisesta ivokaatiossa. Erittäin kiinnostava oli myös taivaallisten narri-hahmojen suorittama buddhalaisten riittien parodia, jolle koko luostari kerääntyi yhdessä nauramaan. Tässä oli mitä virkistävin esimerkki siittä mustan messun alkuperäisestä ideasta, jolla on mitä kohottavin sekä kokonaisvaltaisesti tervehdyttävä vaikutus.

Oli myös upea nähdä kuinka loputtoman lempeästi vaativaa buddhismia käytännössä toteutetaan, oli kysymys sitten tanssimestarista joka ei koskaan korota ääntään, kolmen vuoden hiljaisuuden retriitin ihanista puitteista, tai vanhan tanssimestarin rauhasta hänen lähtiessään vuorille lausumaan mantroja ja odottamaan kuolemaansa.

Rusinana pullassa olivat vielä Bhutanin - tuon ehkä viimeisen satumaan - henkeäsalpaavat maisemat.

Laitetaan tähän ketjuun jatkoksi, kun formaatti ja maanitede kohtaavat jokseenkin edellisen viestin kanssa. Tämän lisäksi molemmat dokumentit käsittelevät Unescon suojelemia aineettomia kulttuuriperintöjä:

Yle Areenalta vielä seitsemän päivän ajan katsottavissa "Simon Barker shamaanin jäljillä" ("Intangible Asset No. 82"). Suosittelisin oikeastaan kaikille jotka ovat kiinnostuneet musiikista tai shamanismista. Dokumentissa tunnettu jazzrumpali lähtee opiskelemaan korealaisen shamaanin innoittaman sikäläisiä rumputekniikoita, jotka saavat jazzmestarin nöyräksi. Dokumentti toimii myös uskomattoman hienona esittelynä korealaiselle shamanismille, omasta näkökulmastani yhdelle kiinnostavimmista elävän shamanismin muodoista. Koska tiedän että foorumilla on muutamia Carmen Blackerin "Tha Catalpa Bow"-teoksen lukijoita, sanottakoon että dokumentissa nähdään japanilaiselle shamanismille ominaisen "vesiputousasketismin" edustaja, joka asui kylmän vesiputouksen juurella seitsemän vuotta harjoittelemassa kovaäänistä shamanistista laulutekniikkaa.

Se millaisena Bakerin tapaamien korealaisten arki näyttäytyy on hyvin lähellä sitä millaiseksi miellän okkultistin arjen, tai ihmisten arjen joilla on elävä ja vilpitön suhde immanenttiin uskontoon. Henkisyys on läsnä jokapäiväisenä ja kokemuksellisena asiana, ja sen vaikutukset ovat täysin selkeitä. Tämä ei kuitenkaan ilmene minään boheemina itsekorostuksena, vaan arkeen sopeutumisen ylivertaisena vaivattomuutena. Tuntuu että ne asiat joita olen niin usein yrittänyt tälläkin foorumilla ilmaista, eletään todeksi tässä dokumentissa tavalla josta ne voivat olla helpommin omaksuttavissa kuin mistään kirjallisista esityksistä. Lyhyesti sanottuna, koen että tässä dokumentissa käsitellään maailman tärkeimpiä asioita poikkeuksellisen ansiokkaasti.

http://areena.yle.fi/1-2258884