Okkultismin ydin

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1108
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Okkultismin ydin

Postby Wyrmfang » Wed Jun 02, 2010 3:50 pm

Koska kaikilla lukijoilla tuskin on yhteistä käsitystä asiasta ja koska on aina hyvä välillä palata täysin perusasioiden äärelle, ajattelin kysyä, mitä okkultismi lopulta on? Kysymyshän on nimikkeestä, jonka kaiku on nykyään jopa ivallinen, miksi siis identifioitua itse okkultistiksi? Äkkiseltään ajatellen voisi olla parempi kehittää täysin uusi nimike, joka on vapaa olemassaolevista assosiaatioista. Olemassaolevat assosiaatiot ja arvolataukset ovat kuitenkin olemassa syystä ja historiaa seuraamalla huomataan, että nykyinen tilanne ei ole syntynyt mistään tietyistä epäonnekkaista tapahtumista (kuten vaikkapa hakaristi-symbolin kohdalla) vaan aitojen ongelmien esille tuomisesta ajassa, joka ei ole niitä osannut kohdata.

"Satanismi ja saatananpalvonta"-topikissa jo päästiinkin nykyään vallitsevaan uskonto-tiede jaotteluun. Tosiasiassa ihminen on aina yksi kokonaisuus, joten tällainen jako ei ole todellinen muuten kuin käsitteellisenä. Yksi tapa kuvata okkultismia onkin nähdä kaiken ykseys ja merkityksellisyys. Tämä ajatus, kuten kaikki aidosti syvälliset ideat, on toisaalta suorastaan "liian yksinkertainen" ja toisaalta kaikkein vaikein hahmottaa elävästi. Siten keskeinen ajatus okkultismissa on kaiken ulkoisen välineellisyys. Suuri ongelma nykyajalla tämän oivaltamisessa on se, että jo sinänsä termin kuten "okkultismi" käyttöönotto saa aikaan ajatuksen, että kyseessä on jokin uusi aate muiden joukossa, vaikka kyse on kaikkien aatteiden yhteisen päämäärään ymmärtämisestä. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi jokainen vakava totuudenetsijä, joka on perustanut uuden filosofian tai uskonnon, on myös okkultisti. Yksilön tajunnan rajallisuudesta johtuen kuitenkin kaikki nämä yritykset ovat vaillinaisia, mikä ei tarkoita, etteivät ne olisi saavuttaneet totuutta jossain määrin. Totuus mikä niissä on, ei ole kuitenkaan muodollisessa esityksessä vaan sen mahdollisesti avaamassa älyn, tunteen ja toiminnan kokonaisuudessa eli elämässä itsessään.

Mikään metafyysinen järjestelmä ei voi olla totuus itsessään vaan korkeintaan väline todelliselle ymmärrykselle. Samoin mitkään yliaistilliset kyvyt tai rituaalit/meditaatioharjoitteet eivät ole tavoite itsessään ja voivat usein muodostua jopa suurimmaksi esteeksi alkuperäiselle pyrkimykselle, mikäli muodotonta pyrkimystä itsessään ei pidetä jatkuvasti yllä. Siten okkultismi ei ole siinä, mitä tehdään tehdään, ajatellaan tai tunnetaan vaan siinä, miten.

Miksi sitten edelleenkään kutsua tällaista pyrkimystä millään nimellä? Siksi, että tarvitaan jokin termi erottamaan todellinen pyrkijä ihmisestä, joka pyrkii ainoastaan jonkin tietyn aatteen rajoittamaan päämäärään. Jokainen nimike, jonka alla totuuteen pyritään, kohtaa ihmispsykologian lainalaisuuksista johtuen latistumisen "yhdeksi aatteeksi muiden joukossa" kahdesta syystä:
1.) Tiettyyn muodolliseen ajattelumalliin sitoutunut ihminen pyrkii voimakkaasti vastustamaan tahoa, joka osoittaa hänen ajatusmallinsa vajaavaiseksi.
2.) Nimike, jonka alla alun perin on annettu uusi voimakas impulssi pyrkiä totuuteen saa pian seuraajia, jotka ymmärtävät yhä vähemmän totuuteenpyrkimisestä ja kiintyvät ainoastaan nimikkeen alla tyypillisesti kunakin aikana toteutettuihin muotoihin.

Esimerkkinä kohdan 1 ulkoisesta vastustuksesta okkultismille nykyaikainen skeptikko, joka haluaa nähdä kaikki aattet yhtä turhina, maailman merkityksettömänä ja siten oman egonsa kaiken mittarina. Tosiasiassa skeptisismi on oleellinen osa okkultismia mutta kaiken merkityksettömyys on itsessään psykologinen ristiriita. Valitettavan usein taas moni kutsuu itseään ylpeänä okkultistiksi, haukkuu vuoroin uskontoa, vuoroin tiedettä ymmärtämättä kummankaan todellista sisältöä, ja siten toimii itse käytännöllisenä vastaesimerkkinä omalle pyrkimykselleen. Luonnollisesti kuitenkin kuolleita muotoja on rikottava ja siten kritiikkiä esitettävä, mutta se tulee tehdä ainoastaan pyrkimys totuuteen mielessä. Tämän hetkiseen (ihmismittapuulla hyvinkin pitkäaikaiseen) tilanteeseen okkultismi on mahdollisesti paras termi kuvaamaan pyrkimystä.
Lux

Re: Okkultismin ydin

Postby Lux » Thu Jun 03, 2010 10:38 pm

Hyvä ja hyödyllinen aihe! Onhan tätä muutaman artikkelin verran sivuillakin käsitelty, mutta (toivottavasti hedelmälliseksi käyvä) keskustelu aiheesta on aina vain plussaa.
Wyrmfang wrote:Koska kaikilla lukijoilla tuskin on yhteistä käsitystä asiasta ja koska on aina hyvä välillä palata täysin perusasioiden äärelle, ajattelin kysyä, mitä okkultismi lopulta on? Kysymyshän on nimikkeestä, jonka kaiku on nykyään jopa ivallinen, miksi siis identifioitua itse okkultistiksi?
Toisaalta, miksi tulisi välittää muuten kuin asian ja totuuden itsensä oikeanlaisen välittymisen vuoksi siitä, miksi identifioituu maailman ja ihmisten mielessä? Nimikkeiden selventäminen on kyllä tärkeä osa käsitteellisen psykologian selkiyttämistä, ja niiden välineellisen luonnon ymmärtäminen on erittäin hyödyllistä. Itse on hankala omalla kohdalla identifioitua minkään tällaisen termin tai ismin alle, ja tämä on varmastikin monelle tuttua; jos kutsut itseäsi esim. satanistiksi/saatananpalvojaksi, ihmisten mieleen tulee parhaimmillaan joku Laveylainen hedonisti, huonoimmillaan silpovat joukkomurhaajat ja huumeiden avulla lapsia turmelevat ja hyväksikäyttävät mafiosot, ja kommunikaatio katkeaa heti alkuunsa, kun takerrutaan johonkin nimikkeeseen. Sama pätee moneen muuhunkin, mutta satanismi on ehkä paras esimerkki tästä nimikkeiden harhauttavasta luonnosta. Sormi, joka osoittaa kuuta ei ole itse kuu.
Wyrmfang wrote:Suuri ongelma nykyajalla tämän oivaltamisessa on se, että jo sinänsä termin kuten "okkultismi" käyttöönotto saa aikaan ajatuksen, että kyseessä on jokin uusi aate muiden joukossa, vaikka kyse on kaikkien aatteiden yhteisen päämäärään ymmärtämisestä. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi jokainen vakava totuudenetsijä, joka on perustanut uuden filosofian tai uskonnon, on myös okkultisti.
Niin…Teosofia, Sophia Perennis, Primordiaalinen Traditio, ikuinen viisaus, jumalallinen pyhä tiede, esoteria, okkultismi, jne. nämä ovat kaikki vain kattotermejä, joiden avulla Yhtä Totuutta voidaan eri tavoin lähestyä. Okkultismi itsessäänhän tarkoittaa piilotettua tai salattua, salaista tiedettä, ja tuo salamyhkäisyyden verho ei ole missään pimeiden kammioiden tarkoin varjelluissa ja hämärissä salaisuuksissa, jotka eivät kestä päivänvaloa, vaan kyse on siitä verhosta ja mysteeristä, millä jumalallinen Luonto viisaasti piilottaa mysteerinsä turhamaisilta ja typeriltä, itsekeskeisiltä urkkijoilta ja sielujen lastenkamarissa eläviltä ihmistaimilta, jotka noita mysteerejä käyttäisivät mahdollisesti väärin. Luonnollisesti on ymmärrettävää se, että kaikkien oppien, tieteiden kuin uskontojenkin ympäriltä löytyy myös tuo kuuluisa poistovyöhyke, missä toimii alhaisia ja höyrähtäneitä sieluja joko tietoisena tai tiedostamattomana tavoitteenaan itsensä ja muiden eksytys.
Wyrmfang wrote:Mikään metafyysinen järjestelmä ei voi olla totuus itsessään vaan korkeintaan väline todelliselle ymmärrykselle.
Tästä olen hieman eri mieltä, tai pikemminkin haluan selkiyttää tätä asiaa. Silloin kun puhutaan ”todellisesta” metafysiikasta, jolla on pohjanaan puhdas matematiikka ja joka on luonnon itsensä kieltä & sen universaaleihin alkulukuihin pohjaavaa, emme voi edes luonnollisesti puhua mistään ”järjestelmästä”. Ei siis voi olla olemassa kahta erilaista metafyysistä järjestelmää, jotka olisivat toistensa kanssa ristiriidassa kuin korkeintaan näkökulmiensa puolesta, tai ne eivät tällöin ole metafysiikkaa vaan jotain ihan muuta, koska on olemassa vain yksi metafyysinen Todellisuus.

Tämä on myös parasta mahdollista kritiikkiä teorioille ”toisistaan erossa olevista rinnakkaismaailmankaikkeuksista”; jos nuo kuvitteelliset maailmankaikkeudet voisivat olla todella erossa toisistaan ja omata eri peruslait, ei niiden välillä voisi olla luonnollisesti myöskään mitään kommunikaatiota emmekä voisi edes puhua ”multiversumista”.
Wyrmfang wrote:Samoin mitkään yliaistilliset kyvyt tai rituaalit/meditaatioharjoitteet eivät ole tavoite itsessään ja voivat usein muodostua jopa suurimmaksi esteeksi alkuperäiselle pyrkimykselle, mikäli muodotonta pyrkimystä itsessään ei pidetä jatkuvasti yllä. Siten okkultismi ei ole siinä, mitä tehdään tehdään, ajatellaan tai tunnetaan vaan siinä, miten.
Hyvä pointti. Rutiinit eivät saa koskaan muodostua rutiineiksi, vaan mikäli elää jonkin tietynlaisen tarkan rytmin mukaan, on siihen osattava aina suhtautua luontevasti ja elävästi. Magia, rukoilu, meditaatio – nämä eivät voi koskaan toimia mekaanisen automatian pohjalta, sillä kyse on elävästä yhteydestä Luonnon ja Jumaluuden (Jumalten, Jumalan) kanssa. Tietoisuus, tietoisuus, tietoisuus…
Wyrmfang wrote:Miksi sitten edelleenkään kutsua tällaista pyrkimystä millään nimellä? Siksi, että tarvitaan jokin termi erottamaan todellinen pyrkijä ihmisestä, joka pyrkii ainoastaan jonkin tietyn aatteen rajoittamaan päämäärään.
Tämä on myös hyvä tuoda esille. Ideologiat vievät aina johonkin suuntaan ja täten rajoittavat pyrkimystä kokonaisvaltaisuuteen, minkä vuoksi ne onkin osattava nähdä vain lauttana jolla matkustetaan rannalta toiselle; tai toista vertauskuvaa käyttäen, ideologiat ovat tikkaita joita pitkin kiivetään johonkin, jonka jälkeen ne tulee osata kaataa.
Wyrmfang wrote:Valitettavan usein taas moni kutsuu itseään ylpeänä okkultistiksi, haukkuu vuoroin uskontoa, vuoroin tiedettä ymmärtämättä kummankaan todellista sisältöä, ja siten toimii itse käytännöllisenä vastaesimerkkinä omalle pyrkimykselleen.
Tämä on tullut havaittua, ja yksi parhaimmista kommenteista mitä olen kuullut okkultismista on se, että ”se on sellainen uskonnon korvike niille, jotka eivät usko”! 8-) Tokihan monenlaista säveltäjää ja tallaajaa löytyy okkultistenakin itseään kutsuvien joukosta, mutta olisiko ehkä hyödyllisempää nähdä asiassa jotain muutakin ja ehkä jotain hieman ylevämpää ja syvällisempää kuin ”korvikeuskonto”?!
Wyrmfang wrote:Tämän hetkiseen (ihmismittapuulla hyvinkin pitkäaikaiseen) tilanteeseen okkultismi on mahdollisesti paras termi kuvaamaan pyrkimystä.
Tai sitten ei. Tämä riippuu aina hyvin paljon siitä, missä kontekstissa ja kenen kanssa asiasta keskustelee.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1108
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Okkultismin ydin

Postby Wyrmfang » Fri Jun 04, 2010 1:22 am

Nagahel wrote:
Wyrmfang wrote:Mikään metafyysinen järjestelmä ei voi olla totuus itsessään vaan korkeintaan väline todelliselle ymmärrykselle.
Tästä olen hieman eri mieltä, tai pikemminkin haluan selkiyttää tätä asiaa. Silloin kun puhutaan ”todellisesta” metafysiikasta, jolla on pohjanaan puhdas matematiikka ja joka on luonnon itsensä kieltä & sen universaaleihin alkulukuihin pohjaavaa, emme voi edes luonnollisesti puhua mistään ”järjestelmästä”. Ei siis voi olla olemassa kahta erilaista metafyysistä järjestelmää, jotka olisivat toistensa kanssa ristiriidassa kuin korkeintaan näkökulmiensa puolesta, tai ne eivät tällöin ole metafysiikkaa vaan jotain ihan muuta, koska on olemassa vain yksi metafyysinen Todellisuus.
Juu, eipä tässä varsinaisesti erimielisyyttä varmaan ole. Tarkoitin metafyysisellä järjestelmällä jonkinlaista filosofista järjestelmää. Itse en ainakaan usko ajatukseen, että Totuutta voidaan ilmaista juuri siksi, että totuus on yksi ja mikä tahansa sitä tiedostava taho on jo olennollisuutensa takia rajoitettu. Paradoksaalisesti kuitenkin jotkut ajatukset ovat lähempänä totuutta, mutta minusta tuntuu että tässä ilmaisussa on kyllä itse asiassa jokin perustava harha. Nimenomaan matematiikasta kuitenkin saisi analogian, jonka kautta itse hahmotan parhaiten asiaa. Jos ajatellaan lukujonoa 1/n, joka lähenee nollaa, ensimmäiset jäsenet ovat kauimpana nollasta ja erot niiden välillä selkeät. Mitä lähemmäksi nollaa mennään, sen pienempiä ovat erot jonon jäsenten välillä. Nollaa voidaan lähestyä loputtomasti mutta sitä ei saavuteta ikinä. Aina on äärettömän monta jäsentä jäljellä. Jäsenten välimatkoissa suhteessa toisiinsa on suuria eroja, jopa äärettömyyteen asti. Silti suhteessa nollaan nämä kaikki erot muuttuvat mitättömiksi ja matka on aina tavallaan ääretön. Eräs matematiikan lehtorikin mainitsi tämän "ongelman" (formaalin matematiikan kannalta mitään ongelmaa ei ole) ja käski olla miettimättä liikaa, ettei päästä kuulu "prii". Ongelma on siis, että on tavallaan "eri kokoisia" äärettömyyksiä.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3414
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Okkultismin ydin

Postby Nefastos » Fri Jun 04, 2010 1:32 pm

Wyrmfang wrote:Siten keskeinen ajatus okkultismissa on kaiken ulkoisen välineellisyys.


Erittäin hyvin tiivistetty. Magia okkultismin käytäntönä toimii juuri tämän periaatteen mukaan, myös: maagikko tietää (ehkäpä intuitiivisesti), että maailma ei lopulta toimi puhtaan mekaanisesti, vaan että sen ulkoiset objektit ovat lopulta vain koteloita, välineitä tai tiivistymiä sisäisille energioille, joita voidaan manipuloida välittömästi ja ilman ulkoista mekaniikkaa.

Wyrmfang wrote:Suuri ongelma nykyajalla tämän oivaltamisessa on se, että jo sinänsä termin kuten "okkultismi" käyttöönotto saa aikaan ajatuksen, että kyseessä on jokin uusi aate muiden joukossa, vaikka kyse on kaikkien aatteiden yhteisen päämäärään ymmärtämisestä.


Ongelma on siinä, että jokainen termi ylipäätään voi pelata vain assosiaatioiden pohjalta. Siten riippumatta siitä minkä tahansa termin omaksummekaan tai luommekaan, se on aina riittämätön kuvaamaan sellaista mikä ei perustuu ulkoiseen vai sisäiseen, ja joka siis voi muuntaa omia rakenteitaan. Mainitsemasi kaksijakomalli on hyvä ja oleellinen.

Wyrmfang wrote:Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi jokainen vakava totuudenetsijä, joka on perustanut uuden filosofian tai uskonnon, on myös okkultisti.


Haluaisin sanoa myös niin, että jokaisen ihmisen Ego on okkultisti. Se, mikä itse kussakin elää todellisena ja nerokkaana tämän savimajapersoonallisuuden taustalla, on aina nimenomaan maagikko ja okkultisti, "jolle kaikki ulkoinen on välineellistä". Siten ne yksilöt, jotka saavat yhteyden tuohon omaan maagikkoonsa ja kanavoivat sitä maailmaan tietoisesti ja tosiasiallisesti, ovat okkultisteja.

Wyrmfang wrote:...ja käski olla miettimättä liikaa, ettei päästä kuulu "prii". Ongelma on siis, että on tavallaan "eri kokoisia" äärettömyyksiä.


Tästä juontui mieleen vastakkainen ohje, joka ei liity lainauksen käsittelemään kohtaan, mutta kylläkin käsiteltävään aiheeseen. Esoteerisissa ohjeissaanhan Blavatsky kehottaa mietiskelemään "jotain, mikä ylittää älynkykynne, kuten Dhyan Chohanien [kosmokraattorien, jumalolentojen] luonnetta". Mielestäni erittäin hyvä ohje: pyrkiä ylittämään oman tietoisuuden kenttä ei huumeilla tai hengitysharjoituksilla (toki hengitysharjoituksetkin voivat olla joskus mainioita), vaan yksinkertaisesti omaa ajattelua yhä enemmän abstrahoimalla, kunnes se yltää lähteellään henkiseen todellisuuteen. Siten metafysiikkakin voidaan soveltaa magiaan, tai paremminkin, nämä kaksi ovat lopulta yksi ja sama asia.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Lux

Re: Okkultismin ydin

Postby Lux » Fri Jun 04, 2010 3:33 pm

Wyrmfang wrote:Eräs matematiikan lehtorikin mainitsi tämän "ongelman" (formaalin matematiikan kannalta mitään ongelmaa ei ole) ja käski olla miettimättä liikaa, ettei päästä kuulu "prii".
:mrgreen: Kyllä päästä pitää päivittäin kuulua "prii", tai on ennen pitkää vaara muuttua järkeväksi aikuiseksi, joka pohtii erikokoisten äärettömyyksien tai kierteisgalaksien punasiirtymän vaikutusta lapin lakkasoiden C-vitamiinipitoisuuteen sijaan vaikkapa toimeentuloa, menestymistä tai mitä muut ihmiset ajattelevat!
Nefastos wrote:Tästä juontui mieleen vastakkainen ohje, joka ei liity lainauksen käsittelemään kohtaan, mutta kylläkin käsiteltävään aiheeseen. Esoteerisissa ohjeissaanhan Blavatsky kehottaa mietiskelemään "jotain, mikä ylittää älynkykynne, kuten Dhyan Chohanien [kosmokraattorien, jumalolentojen] luonnetta".
Suosittelen. Ohje taisi kuulua, että ajattelisi "täydellisiä olentoja" herätessään ja ennen nukkumaanmenoa, mutta miksei sitä voisi tehdä muulloinkin, esim. säveltäessä, kirjoittaessa, maalatessa..."miten täydellinen olento tekisi tämän...?" Sanoisin tämän olevan yksi hyvin perustavanlaatuisista ohjeista itselleni, millä on ollut jopa täysin välittömät ja konkreettiset inspiroivat vaikutukset esim. mielensyvyyksissä soimaan alkavien äärimmäisen korkeaoktaavisten sävelkuvioiden muodossa, joita "ei voi kuulla". Käytännöllistä magiaa jos jokin on. (Sama vaikutus on ollut joskus myös mm. Blavatskyn Salaisen Opin kauneimpien kohtien lukemisella.)
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 920
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Okkultismin ydin

Postby Insanus » Fri Feb 25, 2011 12:29 pm

Wyrmfang wrote: Jos ajatellaan lukujonoa 1/n, joka lähenee nollaa, ensimmäiset jäsenet ovat kauimpana nollasta ja erot niiden välillä selkeät. Mitä lähemmäksi nollaa mennään, sen pienempiä ovat erot jonon jäsenten välillä. Nollaa voidaan lähestyä loputtomasti mutta sitä ei saavuteta ikinä. Aina on äärettömän monta jäsentä jäljellä. Jäsenten välimatkoissa suhteessa toisiinsa on suuria eroja, jopa äärettömyyteen asti. Silti suhteessa nollaan nämä kaikki erot muuttuvat mitättömiksi ja matka on aina tavallaan ääretön. Eräs matematiikan lehtorikin mainitsi tämän "ongelman" (formaalin matematiikan kannalta mitään ongelmaa ei ole) ja käski olla miettimättä liikaa, ettei päästä kuulu "prii". Ongelma on siis, että on tavallaan "eri kokoisia" äärettömyyksiä.
Uneton yö ja muutama kahvipannullinen takana, varoitan mahdollisesta sotkusta:

Oma kiinnostukseni matematiikkaan lopahti kun kuulin että 'on sovittu' että nollalla ei voi jakaa koska kun 4/2 = 2 ja 2x2=4, niin 4/0=0 ja 0x0=4, tai mikä tahansa muu luku.
Omaan skeptikon päähäni käy ilman perusteltuja vastaväitteitä kuitenkin hyvin järkeen nollan ja äärettömän samuus ja tuossa tutussa esimerkissä luulisi oikeastaan jo matematiikan todistavan kaiken perimmäisen ykseyden.
Kaaosteorian tyhjästä luotu maailma, binääri jne. esimerkkejä on joitain. "There is no God".
Osaatteko suositella jotain missä aihetta käsiteltäisiin, tai tarjota itse näkemystä?

Pitäähän sitä nyt napsahtaa päässä.

Ja aiheesta:

Okkultismi on ihan hyvä termi, kaikessa kun on se salattu puolensa.
Salatieteeksihän tätä kuulemma voi kutsua, eli jo nimensä puolesta juuri näiden toistaiseksi salattujen puolien tutkimusta kaikissa asioissa on perusteltua kutsua okkultismiksi. 'Okkultismin puolelta' virtaa kehityksen mukana asioita 'ei-okkulttisiksi', mysteerin verhojen avaaminen ja valon loistamaan pääseminen kerran kun on tavoitteena.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1108
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Okkultismin ydin

Postby Wyrmfang » Fri Feb 25, 2011 1:54 pm

Goreart wrote: Oma kiinnostukseni matematiikkaan lopahti kun kuulin että 'on sovittu' että nollalla ei voi jakaa
Ei pidä paikkaansa. Esim. mitta ja integraaliteoriassa on ihan perusmeininkiä sopia että mikä tahansa jaettuna 0:lla on ääretön ja vastaavasti mikä tahansa jaettuna äärettömällä on 0. Juurikin siitä syystä, että se tuntuu "luonnolliselta". Ihan perus aritmetiikassahan noin ei voida tehdä siksi, että ääretön ei ole määritelty luvuksi.
Goreart wrote: Omaan skeptikon päähäni käy ilman perusteltuja vastaväitteitä kuitenkin hyvin järkeen nollan ja äärettömän samuus ja tuossa tutussa esimerkissä luulisi oikeastaan jo matematiikan todistavan kaiken perimmäisen ykseyden.
Kaaosteorian tyhjästä luotu maailma, binääri jne. esimerkkejä on joitain. "There is no God".
Osaatteko suositella jotain missä aihetta käsiteltäisiin, tai tarjota itse näkemystä?
Matematiikkahan on siitä hauskaa, että sitähän käytetään perusteluna sekä sille on tai ei ole Jumalaa ts. tarkoituksenmukaisuutta maailmassa. Yleensä ensin mainitut väitteet perustuvat "normaalin" ei-aksiomaattiseen aritmetiikan ja geometrian sopivuuteen maailmassa vaikuttavien lainalaisuuksien kanssa. Modernistit taas ajattelevat, että tämä sopivuus on riippuvainen ihmisen tajunnan rakenteista, joiden ulkopuolelle meillä ei ole pääsyä, ja että "normaali" aritmetiikka ja geometria ovat ainoastaan yksi mahdollinen aksioomajärjestelmä. Pitävät usein esimerkiksi modernien laitteiden toiminnan perustumista täysin "epäluonnolisiin" metriikoihin osoituksena siitä, että matematiikka on sovittua eikä löydettyä.

Valitettavasti ei ole suositella mitään muuta kuin opiskella matematiikkaa yliopistossa ja tai tutkia oppimateriaaleja. Itseäni kiinnostaisi kanssa aiheeseen liittyvät syvälliset teokset. Näitä epäilemättä löytyy, en ole vaan jaksanut tarpeeksi kiinnostua viime vuosina näin 100% teoreettisista kysymyuksistä. Yleisesti ottaen ongelma on kuitenkin, että okkultistit ym. tarkoituksenmukaisuuden puolustajat eivät ole perehtyneet tarpeeksi formaaliin aksiomaattiseen matematiikkaan, ja siihen perehtyneet taas eivät kokemukseni mukaan ole joko kiinnostuneita ottamaan kantaa asiaan tai sitten olettavat suoraan modernin matematiikan puoltavan maailman ei-tarkoituksenmukaisuutta sen (kenties näennäisen) sopimuksenvaraisuuden perusteella.

Koetan muistaa suositella jos vastaan osuu kovaa teosta suuntaan tai toiseen.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 0 guests