Dalai Lama todellakin oli lauantaina aurinkoisessa loppukesän Espoossa puhumassa täydelle areenalle asioista jotka jokaisen ihmisen olisi luonteestaan tai polustaan riippumatta hyvä vaalia sydämessään tai ainakin vaihtoehtoisesti tiedostaa niiden vaikutus ihmiskunnan kollektiivisessa energiassa. Olin itse paikalla kuuntelemassa, kanavoimassa ja jakamassa tätä niin lämmintä, kirkasta ja varsinkin ikuista sädettä, ja yritän jakaa tapahtuman tuomat tunnetilat näin jälkeenpäin tekstin muodossa jos energia näinkin välittyisi edes osittain eteenpäin.
Azazelin Tähti on syntymästään lähtien useaan otteeseen painottanut myös rakkauden ja auttamisen tärkeyttä työssämme, meidän työssämme joka kuitenkin kulkee polkuaan seuraten (myös) Saatanan kirkasta johtotähteä. Monelle voi kuitenkin olla vaikeaa ymmärtää minkä takia takia satanistiksi itseään kutsuva henkilö haluaisi kuunnella Dalai Laman kaltaisen henkilön opetuksia, eikä se välttämättä tietyn vaiheen kulkijan sielun rakenteeseen annakaan askensiivista & positiivista värähtelyä - joka on täysin ymmärrettävää. Siitä huolimatta se energia joka tapahtumassa jaettiin, jota koin ja jota yhdessä koimme, ei eroa millään tavalla siitä energiasta jota voimme subjektiivisesti kanavoida itseemme ja itsestämme palvomalla tai seuraavalla mitä tahansa jumalaa & entiteettiä, olkoot se sitten tuhon & kärsimyksen tai vastakohtien arkkityyppi.
"Todellinen uskontoni on lempeys."
Mitä on lempeys? Mitä on rakkaus? Mitä on anteeksianto? Vapautta. Vapautta alemman maailman kahleista ja tie askensioon. Ei ainoa ei, ei tietenkään, eikä välttämättä helpoinkaan. Vetäytyminen erämään yksinäisyyteen tai kolkkoihin tähtitorneihin ja täydellinen eristäytyminen ja itsenäistyminen voi varmasti ideaalina kuulostaa hienommalta sekä jylhemmältä kuin muiden puolesta uhrautuminen, ja miksi uhrautuakaan muiden puolesta silloin kun voi olla mahdollisuus nostaa itsensä nopeasti ja tehokkaasti tuolle "kosmiselle valtaistimelle"? Ajat kuitenkin muuttuvat ja lopulta tiet yhdistyvät (kaksi oksaa samasta puusta jne.) eikä tälläinen täydellinen eristäytyminen ole mahdollista ilman tietynlaista pakottamista, ja pakottamisen tulokset me varmasti tiedämmekin.
Dalai Lama käytti suuren osan ajastaan puhuen ihmisten välisen myötätunnon ja negatiivisten tuntemusten & tunnesidosten puhdistamisen tärkeydestä. Myös Tiibetin historiaa ja Dalai Laman oman elämäntien vaiheita ehdittiin käsitellä, kaikkia hyvin lempeässä ja iloisessa mutta kuitenkin hyvin tarkoituksenmukaisessa sävyssä. Aamupäivän luennon aiheena (josta usein lipsuttiin hieman laajemmille vesille) oli 1100-luvulta peräisin olevan "Mielenharjoituksen kahdeksan säettä" -tekstin & rukouksen käsitteleminen. Kyseiset kahdeksan säettä kuuluivat näin:
Langri Thangpa wrote:
1
Wishing to attain enlightenment
For the sake of all sentient beings,
Who excel even the Wish-fulfilling Jewel,
May I constantly cherish them all!
2
Whenever I am with others,
May I regard myself as inferior to all
And, from the depth of my heart,
Cherish and hold them supreme!
3
In all activities, may I examine my mind,
And as soon as conflicting emotions arise,
Endangering myself and others,
May I firmly face and avert them.
4
Whenever I see an evil being,
Overwhelmed by intense negativity and suffering,
May I cherish him as something rare,
As I had chanced upon some priceless treasure!
5
When others, out of envy,
Mistreat me, with slander and abuse,
May I take defeat upon myself
And offer the triumph to others!
6
When someone whom I have helped
With much hope and expectation
Hurts me, deeply and unjustifiably,
May I regard him as my sublime master!
7
In short, may I, directly and indirectly,
Offer happiness and peace to all my mothers;
All their evil and suffering
May I secretly take upon myself!
8
In all this, may my mind be unstained
By the eight ordinary concerns
And know all things to be illusion!
Free of clinging, may I attain liberation from bondage!
Ja eivätkö nämä säkeet sovi myös tämänpäiväiseen työhön ja elämään täydellisesti? Jos ihmiset yleisesti pyrkisivät noudattamaan jokapäiväisessä elämässään tämänkaltaisia käytäntöjä, eikö "Luciferin vallankumous" olisi jo tapahtunut ja uusi ihmisyyden aika alkanut? Haluan tarttua kysesissä säkeissä vain yhteen kohtaan josta myös Dalai Lama mainitsi hyvin selkeästi, eli säkeeseen 4. "Whenever I see an evil being" ei nykyaikaisessa järjestelmässä tarkoita mitenkään suoranaisesti pahaa olentoa (pahuuden käsitteestä olemmekin puhuneet hyvin paljon), vaan Dalai Lama itse mainitsi esimerkkinä sen kuinka ihmiskunta helposti hylkää "alemmat" ihmiset kuten AIDS-potilaat, psyykkisesti sairaat tai spitaaliset ihmiset tarjoamatta heille henkistä tukea. Ja eikö käsite "evil being" täten olekin kääntynyt hieman ironisesti ympäri kun mietimme missä "pahuuden" juuri ihmisessä löytyykään?
Itse Dalai Laman luonteesta ja sädehdyksestä puhuttaessa voitaisiin todeta että ainakin itseeni teki hyvin suuren vaikutuksen se ultimaalinen nöyryys ja myötätunto joka hänestä välittyi hyvin voimakkaana ja kirkkaana, ja joka oli näin "kasvotusten" vielä suurempi mitä olisin kuvitellut. Se että miljoonien ihmisten seuraama ja palvoma opettaja kohtelee jokaista kohtaamaansa ihmistä henkisesti (eli todellisti) täysin samanarvoisena kertoo siitä kuinka syvästi omalle ideaalilleen ollaan omistauduttu ja kuinka ne saadut & koetut vihkimykset ollaan tuotu suoraan mukaan työhön ihmisten auttamiseksi myös hyvin konkreettisella tavalla. Useasti kuultu lausahdus "Outside we might be different, but inside we are the same" ei ollut pelkkää sanahelinää vaan tuhansien vuosien opit ja viisaudet tuotuna käytäntöön ja elämään.
"Oikein tekeminen on oikein toimimista."
Dalai Lama korosti myös sitä kuinka hän haluaisi tietynlaisen rituaalis-kaavamaisen käytännön katoavan buddhalaisesta perinteestä niin että häntä ei itse nostettaisi turhin juhlallisuuksin ylemmän "eliitin" asemaan, sillä kuten hän on useasti sanonut (ja joka nytkin kuultiin) "I am just a monk". Tätäkään ei tietenkään tule ymmärtää väärin niin että kaikenlainen rituaalinen & juhlallinen käytäntö olisi pahasta, mutta saimme muutaman esimerkin huumorin muodossa siitä kuinka tietynlaisella korkeammalla elitistisellä johdolla - uskonnollisella tai poliittisella - on ollut taipumusta kangistua kaavoihinsa ja unohtaa se tärkein eli ihmisten kanssa / ihmisten vuoksi työskentely kun tietenlaiset perinteet tai muodollisuudet ovat tulleet itseisarvoksi. Nykyinen Dalai Lama tuntui muutenkin olevan hyvin monelta kannalta "modernisti", mutta vain positiivisessa mielessä, niin että hänen tärkein prioriteettinsa tuntui jatkuvasti olevan ihmiskunnan henkisen kehityksen edistäminen, myös tavoin joita ei tietyissä "old-school piireissä" varmastikaan katsota hyvällä. Loistavana esimerkkinä tästä mainittakoon se kuinka hän puhui innokkasti tieteen ja uskonnon yhteistyöstä ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta ja millaisia mahdollisuuksia tämänlainen yhteistyö voidaan tarjota. Jokainen voi varmasti kuvitella millainen globaali läpimurto on pakostikin tuleva toteen kun nämä kaksi pitkään toistaan erillään olleet
kädet viimein yhdistyvät rukoukseen!
Ei ole epäilystäkään siitä etteikö Dalai Lama olisi todellinen Mestari, joka puhuessaan isommille ihmisjoukoille "joutuu" käyttämään tietynlaista naamiota verhoutuen arkikielen sekä huumorin (trickster-Saatanan eräs ilmeentymä?) taakse samalla kuitenkin lähettäen äärimmäisen voimakasta sielullista impulssia jatkuvasti ympärilleen. Itse tilaisuudesta on aikaa yli vuorokausi mutta silti tuntuu että tuo sisäinen säde kasvaa hetki hetkeltä sydänkeskuksessa ja sielun temppelissä vain voimakkaammaksi! Tälläiset tilaisuudet luovat uutta voimakasta uskoa sille että työmme on oikeasti sekä todella tärkeää että todella tehokasta ja että maailma on myös todella muuttumassa kohti henkisesti kirkkaampaa tulevaisuutta.
Päätän raporttini samoihin sanoihin joihin Dalai Lama päätti rohkaisevan puheensa osoitettuna seuraaville sukupolville: "One thing is certain, whether it be from heaven or hell, I will watch over you."