Kysymyksiä Teosofiasta

Veljille esitetyt kysymykset.
Locked
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Kysymyksiä Teosofiasta

Post by Aquila »

Olen pitkästä aikaa palannut lukemaan teosofista kirjallisuutta, lähinnä Pekka Ervastin teoksia, ja niiden inspiraatio onkin nyt ollut jopa vahvempi kuin ennen. Usein joistakin yksityiskohdista herää kysymyksiä, joihin ei välttämättä samassa yhteydessä ole vastausta, joten ehkä täällä voisi keskustella näistä. Tämä keskustelu voisi olla toisellakin osastolla, mutta ehkä tässä olisikin mielenkiintoista, jos muilla olisi halua vastata aihetta koskeviin kysymyksiin omalta kannaltaan ja mikäli olette samaa mieltä tai eri mieltä tai mitä tahansa mieltä :)

Tästä aiheesta on muistaakseni joskus ollut puhetta ennenkin, mutta unien suhteen Pekka Ervast kommentoi, että pyrkijän olisi hyvä valvetilassaan pyrkiä anteeksiantoon ja lempeyteen, mutta unissa sen sijaan tiukempaan ja ankarampaan suhtautumiseen. Mistä syystä tällainen asennoituminen ja pidättekö itse tällaista suhtautumista unimaailmaan hyvänä? Herää myös kysymys samaan liittyen, että mikäli ihmiskunta aiemmassa kehitysvaiheessa oli vahvemmin astraalisten vaikutusten alainen, niin oliko myös samasta syystä tuolloin ikään kuin sallitumpaa olla elämässä muita kohtaan ankarampi kun ihmisiä ohjattiin kohti henkisyyttä?

Toinen kysymys liittyy ehkä vähemmän mihinkään henkilökohtaisen polun valintoihin. Ervast kirjoittaa, että Venuksen ja Merkuriuksen nimet ja siten myös varsinainen sijoittelu vihkimyksissä olisi mennyt jossain kohtaa keskenään sekaisin. Tämä on ilmeisesti myös Salaisessa opissa mainittu. Mitä tällä tarkoitetaan ja onko sillä erityistä merkitystä mikä kannattaisi huomioida?
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Kysymyksiä Teosofiasta

Post by Smaragd »

Ehkä ankarampi suhtautuminen unimaailmaan tarkoittaa armotonta tulkintaa, jotta unien osoittama uusi suunta tullaan nähdyksi eikä väistetyksi. Tulee myös mieleen ankaruudella alitajunnan virittäminen käyttökelpoiseksi instrumentiksi askension työhön. Esimerkiksi omat uneni olivat jokseenkin hyvin arkisia ja löyhiä merkityksiltään tuossa syksyn mittaan, enkä niistä kyennyt tulkitsemaan juuri mitään hedelmällistä, kun taas paskan jauhannan läpi leikkaava läsnäolo ruukaa houkuttella merkityksellisempiä elementtejä. Toiselta puolen asiaa huomioitava että kielisoittimiakin virittäessä aina voi kiristää niin paljon että kieli katkeaa.
Aquila wrote: Sat Jan 19, 2019 3:32 pm Herää myös kysymys samaan liittyen, että mikäli ihmiskunta aiemmassa kehitysvaiheessa oli vahvemmin astraalisten vaikutusten alainen, niin oliko myös samasta syystä tuolloin ikään kuin sallitumpaa olla elämässä muita kohtaan ankarampi kun ihmisiä ohjattiin kohti henkisyyttä?
Näkisin tällaisessa asetelmassa ihmisten kulttuurillisen kollektiivisuudenkin olleen sen verran tiivistä, että ankarammat säännöt ja moitteet ovat toimineet, kun maailmaa ei ole nähty niin erillisenä. Ventovieraan sanat, moitteet, viisaudet on voinut tuntua (osasyystä että kama manas ei ole ollut painotettu) latteuksien sijaan yhtä oleelliselta kuin unessa nähty henkilökohtaisemmaksi koettu visio samasta asiasta. Eroa näiden välillä ei kenties koettu merkittävänä. Nykymaailmassa tunnutaan olevan uncanny valley tyyppisessä tilassa, missä yksilöityminen on tavallaan keinotekoisessa esiasteessaan eikä kollektiivista alitajuntaa saati vielä syvempiä kerroksia kyetä hyväksymään jaettuina. Sinne päästään vasta todellisen yksilöllisen olemassaolon lähestymisen kautta saapuessamme itseyden ja toiseuden — ykseyden — paradoksin äärelle. Individualismin poteroja pitäisi kaivaa syvemmiksi eikä jäädä persoonan tasolle. Ennen sitä tässä laaksossa ollessamme ulkopuolinen kritiikki on hyvin hankala ottaa vilpittömästi samoin kuin sitä on vaikea esittää rehellisyyden ja sensitiivisyyden nyansseilla liikkuen.

Mikä on sitten liian ankaraa? Missä mennään väkivallan puolelle? Ulkoisen maailman kohdalla tuntuu että siellä lipsahtaa hyvin herkästi vikaan etenkin kun kokonaiskuvat ovat niin suppeita ettei toisten neuvominen tai virheiden huomioiminen ole kovinkaan mielekästä ellei olla jossain kulttitason intiimiysasteella. Joskin välillä jossain pienemmissä asioissa tulee itselläni tarve kopautella kun hommat äityy tympeäksi, mutta pyrkimys löytää siihenkin lempeämpiä reittejä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Kysymyksiä Teosofiasta

Post by Nefastos »

Aquila wrote:Tästä aiheesta on muistaakseni joskus ollut puhetta ennenkin, mutta unien suhteen Pekka Ervast kommentoi, että pyrkijän olisi hyvä valvetilassaan pyrkiä anteeksiantoon ja lempeyteen, mutta unissa sen sijaan tiukempaan ja ankarampaan suhtautumiseen. Mistä syystä tällainen asennoituminen ja pidättekö itse tällaista suhtautumista unimaailmaan hyvänä?


Tämän neuvon Ervast muistaakseni esitti kohdassa, jossa hän kävi antamassa astraalisen korvapuustin Venäjän keisarille, joka oli syönyt sanansa Suomen politiikkansa suhteen? Tämä konteksti on mielestäni kertova, koska siinä samalla näemme kuinka näkyunet (astraalikokemukset) toimivat: symbolisesti. Jos saan korvilleni fyysisessä maailmassa, trauma on selkeä ja kokonaisvaltainen, mutta plastisessa, nopeassa, kiihkeässä astraalitilassa tarvitaan herättävämpiä, sähköiskumaisempia vaikutuksia esittämään selkeitä näkemyksiä ja mielipiteitä. Siellähän ei todellisuudessa ole iskettyä korvaa eikä iskevää kämmentä; kaikki on symbolidynamiikkaa.

Oli meissä sitten näkyunien näkijän vikaa tai ei, tiedämme kaikki, että unimaailma toimii korostunein ja kiihkeästi muuntuvin symbolein. Siellä jotakin selkeää asiaa – esim. yhden tietyn ajatuksen välittämistä toiselle ihmiselle – ei voida lähtökohtaisesti verhota sellaiseen tulkintanyansseja vaativaan sanabalettiin, jota kommunikaatio fyysisessä (tai kirjoitetun sanan!) maailmassa usein on. Asia toimii toisin: astraalikommunikaation on oltava erittäin selkeä, ja vasta vastaanottaja sitten verhoaa sen mahdollisista ja luultavista defensseistään ja assosioinneistaan riippuviin kokemusmuunnelmiin. Tuo Ervastin ohje viittaa kuitenkin nimenomaan vain tietoista ja aktiivista astraalikokemusta, pseudo-objektiivista selväunta käyttävään harjoitukseen, joka oli harjoituksena tärkeä varhaisessa teosofisessa esoterismissa.

Aquila wrote:Herää myös kysymys samaan liittyen, että mikäli ihmiskunta aiemmassa kehitysvaiheessa oli vahvemmin astraalisten vaikutusten alainen, niin oliko myös samasta syystä tuolloin ikään kuin sallitumpaa olla elämässä muita kohtaan ankarampi kun ihmisiä ohjattiin kohti henkisyyttä?


Tämä on minusta hyvin sanottu. Hyvin hitaasti ja asteittaisestihan tämä muutos tapahtuu; koen itse, että ihmiskunta on edelleen – ja tulee siis vielä pitkään olemaan – evolutiivisesti korostuneen "astraalinen", emootio- ja assosiaatiovoittoinen. Puhumme yleensä ihmiskunnasta kuin me olisimme yhteisöinä tai vähintäänkin yksilöinä rationaalisia olentoja, mutta tämä on minusta vielä kuin jonkinlainen eufemismi tai kaunis unelma; älyä meissä on kovin, kovin vähän; sitäkin enemmän tunnelähtöistä repulsio-attraktiokiikkua joka seuraa erilaisia symboli- ja kaava(pattern-)rakenteita, toisin sanoen, astraalista kokemistapaa.

Aquila wrote:Toinen kysymys liittyy ehkä vähemmän mihinkään henkilökohtaisen polun valintoihin. Ervast kirjoittaa, että Venuksen ja Merkuriuksen nimet ja siten myös varsinainen sijoittelu vihkimyksissä olisi mennyt jossain kohtaa keskenään sekaisin. Tämä on ilmeisesti myös Salaisessa opissa mainittu. Mitä tällä tarkoitetaan ja onko sillä erityistä merkitystä mikä kannattaisi huomioida?


Siitä ei ole montaakaan kuukautta kun tämä kohta Ervastilla tuli minulla taas vastaan, ja koetin tuota kohtaa Salaisesta opista löytää – toistaiseksi tuloksetta, vaikka minulla onkin hämärä (ja ihan mahdollisesti virheellinen) muistikuva että olisin Ervastia varhaisemmasta teosofiasta tällaista tosiaan lukenut.

Jos näin todella on, mitä se sitten merkitsee? Omalle okkultismilleni kovin vähän. Kuten olen Adeptissa esittänyt, en ylipäänsä koe vihkimyksiä lineaarisesti. Ja koska itseltäni puuttuu astronominen & siten astrologinen kyvykkyys, fyysisten taivaankappaleiden tarkastelu ei ole osa varsinaista okkulttista prosessiani muuten kuin kuriositeettina. "Astro-okkulttisesti" Merkuriuksen ja Venuksen merkitykset ovat omassa työssäni niin lähellä toisiaan (ks. esim. Valkean aspektin ja Lucifer-looshin dharminen työ, joita työstän Venuksen arkkityypin alla), että mikäli joku tässä suhteessa kyvykkäämpi planeettarakenteisiin perehtynyt salatieteilijä sanoisi minulle: "Se, mitä kutsut Venus-työksi, on itse asiassa Merkurius-työskentelyä", minun olisi hyvin helppo myöntää asian voivan olla näin. Kummassakin prosessina on yhdistämisen, kaksipuolisuuden, hermafroditismin idea, jossa nämä planeetat joka tapauksessa yhtyvät. Nota bene: Itse sana hermafrodiitti, kaksisukuinen, muodostuu Hermeksen (kreikkalainen Merkurius) ja Afroditen (kreikkalainen Venus) nimistä. Kumpikin näistä ikään kuin jo lähtökohtaisesti liittyy toisiinsa Ardhanarishvara-tyyppisessä jumalarkkityyppien yhdistymisessä.

Pulmallisemmaksi asia menee eksoteerisemmassa astro-okkultismissa, eli kun planeettavoimiin suhtaudutaan faktisesti erillisinä enkelientiteetteinä, joilla on lähes profaanit vaikutuskohteensa, ja joihin pyritään vetoamaan astrologisella ritualismilla ja selkeämmin rajatuin korrespondenssirakentein. Tällaisessa tapauksessa lienee hyvä yksinkertaisesti valita jompi kumpi traditiomalli, ja rakentaa omaa enkelivaltakuvaansa tavalla, joka kykenee liittymään eheästi toiseen poolisuuteen. Tällaista heuristista työtä käytännön okkultismi joka tapauksessa pitkälti edellyttää.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Kysymyksiä Teosofiasta

Post by Aquila »

Kiitoksia vastauksistanne! Niissä oli jo niin paljon ajatuksia, etten edes yritä lainata niitä kaikkia viestiini, vaan vastailla jokseenkin yhtenä kokonaisuutena.

Uniharjoituksiin liittyviä ajatuksia luin kirjasta Tähtikoulut, jonka yhdessä osassa käydään läpi kolmea ensimmäistä ns. vähäisempää valmistavaa vihkimystä, jotka Ervast jakoi vielä yhdeksäksi pienemmäksi vihkimykseksi. Näistä osa liittyi juuri unennäön vaatimuksiin. Ervast lienee käsitellyt aihetta useammassakin yhteydessä puheissaan ja esitelmissään. Tässä kohtaa hän suosittelee olemaan unissaan ankarampi itselleen, että kulkijan pitäisi tarkkailla kuinka hyvin hän noudattaa henkisiä ohjeita unissaan, ja myös muita unissa esiintyviä hahmoja kohtaan ohjaten heitäkin tiukemmin kohti samaa päämäärää. Varsinaisia keinoja ei oikeastaan mainita sen kummemmin, mutta luulisin tämän tosiaan liittyvän selkouniharjoituksiin, vaikka Ervast yleistääkin tavoitteen yhteiseksi kaikille, jotka henkistä polkua kulkevat.

Ehkäpä Ervastin ajatuksena uniharjoituksissa on myös ollut, että valmistavien vihkimysten aikana ihminen kehittää ominaisuuksia, joita adeptilta vaaditaan ja on katsottu, että siinä asteessa ei ihmisellä enää saa olla mitään huonoa piilotajuista ja tiedostamatonta vaikutusta ulkopuolelleen vaan hänen on kaikesta oltava tietoinen. Jotenkin niin että tällainen korkeamman tason maagikko on kuin taiteilija, jolla on luomistyönsä taustalla täysin tiedostettu tarkoitus. Mikäli sen ilmennyksissä on astraalisia vaikutteita niin se on enemmänkin vastaanottavien tahojen omia tulkintoja tunteisiinsa yms. pohjautuen. Hieman kuin taidenäyttely, joka on täynnä väkeä, joista itse kukin tulkitsee töitä enemmän tai vähemmän totuudenmukaisesti sen mukaan, kuinka paljon oma astraalinen muuri taidetta katsojan mielessä vääristää. Tietenkin voitaisiin mennä tästä vielä siihenkin, että tämä onkin sellainen taidenäyttely, jossa jokainen kävijä on itse tehnyt ne katselemansa teokset, muttei tiedä sitä. Ehkä joku jopa kommentoi, että "minäkin voisin tehdä parempia töitä!". No, enpä nyt jatka tätä post-modernia luolavertaustani tämän pidemmälle :D

Melko vahvasti joistain teosofian, tai vähintään Ervastin, teksteistä tulee esiin osittain melko jäykähkö vihkimyspainotus, joka ei sellaisenaan nykyään liene niin olennainen kun puhutaan okkultismista yleisesti. Samoin näiden uniharjoitusten rooli lienee ollut suurempi kuin vaikkapa Azazelin Tähden kirjallisuudessa niillä on, vaikka yksittäiset jäsenet aiheelle varmasti erisuuruisia merkityksiä antavatkin. Teosofiassa tunnutaan usein kulkevan vähän kuin vanhan ja uuden ajan välimaastossa, mutta kuitenkin uutta kohti, ja tietynlaista suodattamista on toisinaan tehtävä. Ervast joka tapauksessa on kuin erinomainen tulkki mestareiden ja ihmisten välillä, ja hänen inspiroiva vaikutuksensa on omaa luokkaansa.


Uskoisin, että Tähtikoulut-kirjassa esitettiin myös tämä Venukseen ja Merkuriukseen liittyvä seikka. Minunkaan nähdäkseni tällaisella keskinäisellä nimienvaihdoksella ei niin suurta merkitystä käytännössä ole, vaan ehkä se on enemmän myöskin osoitus tästä teosofien tuolloisesta vihkimysten painottamisesta. Kun Ervast vielä itsekin asettelee nämä kolme ensimmäistä vihkimystä pienempään valmistavaan rooliin, ja kenties vastaavasti Adeptissa ja Argarizimin toisessa osassa on esitetty ensimmäisten neljän (erona Ervastin mainitsemaan kolmeen) vihkimysten läpikäynnin olevan mahdollista missä vain järjestyksessä, niin tämä nimien päittäin vaihtaminen tuntuu hieman tarpeettomalta. Ajattelen yleisesti sellaisen rakkaudellisen ja merkityksellisen kokonaisvaltaisuuden vievän tässä kohtaa pitkälle ja synnyttävän riittävät edellytykset useimmille kulkijoille, että erinäisiä pienempiä yksityiskohtia voi hioa ja miettiä matkan varrella tarpeen ja tulkintojen mukaan. Tässä mielessä Venuksen ja Merkuriuksen yhdistyminen tuntuu lopulta tarkempinäköiseltä tulkinnalta, kuin varsinainen merkityssisältöjen vaihdos, ja teemakin on oikeastaan jo tuttu vanhemman kreikkalaisen mytologian parista kun taas Ervastin esittämä nimenvaihdos jää vähän hämäräksi, vaikka hän mainitsee Salaisessa opissa ajatuksen esiintyneenkin. (Omanlainen mielenkiintoinen perehtymiskohde olisi muuten nämä erilaiset kahtalaiset olemuspuolet, joita tarinoissa yhdistyy; eläimen ja ihmisen yhdistyminen kentaureissa, Hermeksen ja Afroditen yhdistyminen Hermafrodituksessa jne. Näitä kahta vertaamalla voidaan jo tehdä aika erilaiset tulkinnat, että ensin mainittu, eli kentaurit, ovat jo taakse jäävää vaihetta ja mahdollisesti jäänne vanhemmasta kreikkalaisesta shamanistisesta perinteestä ja Hermafrodituksen edustavan uudempaa ajattelua, mutta tämä on silkkaa spekulaatiota, eikä enää edes liity aiheeseen.) Joka tapauksessa, jos joku sattuu törmäämään alkuperäiseen ajatukseen Venuksen ja Merkuriuksen vaihdoksen takana, tai muistaa sen jo valmiiksi, olisi siitä mielenkiintoista kuulla!
Nefastos wrote: Sun Jan 20, 2019 3:41 pm Puhumme yleensä ihmiskunnasta kuin me olisimme yhteisöinä tai vähintäänkin yksilöinä rationaalisia olentoja, mutta tämä on minusta vielä kuin jonkinlainen eufemismi tai kaunis unelma; älyä meissä on kovin, kovin vähän; sitäkin enemmän tunnelähtöistä repulsio-attraktiokiikkua joka seuraa erilaisia symboli- ja kaava(pattern-)rakenteita, toisin sanoen, astraalista kokemistapaa.
Tämä on totta. Kenties tällaisella puhe- ja kirjoitustavalla on oma roolinsa jonkinlaisena suunnannäyttäjänä ja idealismin esiintuojana, joka vetää enemmän ylöspäin kun vastaavassa yhteydessä pelkkä realismi voisi johtaa toisenlaiseen, mahdollisesti hyvinkin pessimistiseen suuntaan, vaikka sillä käytännön ja rehellisyyden kannalta oma roolinsa onkin.
Locked