Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

[obnoxion]

Älä sano: "Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?"
Sillä sitä et viisaudesta kysy.

Saarnaaja 7:11

[Flamen]

What would be the value of a god who knew nothing of anger, revenge, envy, scorn, cunning, violence?

- F. Nietzsche

[obnoxion]

Olin silloin nuori, alle kahdenkymmenen ja olin hiljattain tutustunut teosofiaan sekä moniin hienoihin asioihin. Halusin olla yksin ja katsella tätä olevaista... näin vastaani tulevan miehen, joka oli pukeutunut työasuun... katsoin miestä silmiin ja yhtäkkiä salamana näin edessäni mysteerin, sanomattoman pohjattoman ihmeen. - Tämä kokemus ei koskaan haihtunut. Minun tarvitsee hiljentyä vain hetkiseksi ja vastassani oleva ihminen muuttuu jumalaiseksi mysteeriksi. Se tieto säilyy minussa. Olen sen kerran nähnyt ja voin nähdä sen minä hetkenä tahansa uudestaan.

-Yrjö Kallinen-

[obnoxion]

Fra Kriegerin suomentamasta Anna Kingsfordin tekstistä, joka löytyy sivuiltamme, tahdon poimia kaksi ensimmäistä kohtaa, joiden toivon selittävän käsitystämme Saatanasta; Sitä miten korkeatasoinen on idea Hänen kirkkaudestaan, mutta myös sitä ettei tarkoituksemme ole valkopestä Hänen vastustavaa aspektiaan.

13. Paholaista ei tule sekoittaa "Saatanaan", vaikka niistä joskus puhutaankin kirjoituksissa kuin ne olisivat identtiset. Totuus "Saatanasta" kuuluu niihin suurempiin mysteereihin jotka ovat aina olleet suljettuja yleiseltä huomiolta.

14. Siitä huolimatta että Paholainen on yllä kuvattu ei-entiteetti on hän voimakkain, ja todellakin, ainoa pahuuden voima. Ja kukaan ei ole hänen taholtaan suuremmassa vaarassa kuin se joka ei häneen usko. Kristuksen merkitys on vastustaa häntä ja pelastaa ihminen häneltä. Ja siksi on kirjoitettu, "Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot."

[Lux]

Perkele -sanan käyttö paholaisen nimenä kyllä särähtää aina yhtä pahasti.

***

"Call no man happy until he is dead." - kreikkalainen sananlasku

[obnoxion]

Perkele -sanan käyttö paholaisen nimenä kyllä särähtää aina yhtä pahasti.

Niinpä nuo särähtävät toisaalta myös Saatana, Lucifer, Azazel, etc.
Ja toisaalta eivät.

[Lux]

Niinpä nuo särähtävät toisaalta myös Saatana, Lucifer, Azazel, etc.

Toki, jos kohta Perkeleelle on ollut vielä vähemmän todellisia perusteita ja vielä enemmän vallanhimoisia "anti-pakanallisia" motiiveja saada tämä nimitys. Kumpi on taivaasta peräisin?

[obnoxion]

Minusta kyse on ennemmin ilmiöstä, jota parhaillaan käsitellään ketjussa "Arkkityyppien päällekkäisyys". Selitän:

Ärsyyntyminen siitä, että esimerkiksi Perkeleeseen, Jehovaan tai Kristukseen on liitetty niiden alkuperäisinä pidettyihin merkityksiin kuulumattomia assosiaatioita, edustaa nähdäkseni älyllis-muodollista tapaa käsittää arkkityypit, "jolloin pidätte tiettyjä muotoja selkeästi toisiinsa linkittyvinä ja toisia ei koskaan".

Itse näen asian ensisijaisesti runollisesti, "jolloin yhdistelyt luodaan tilanteen mukaan". Siispä, uuden merkityksen liittyminen näinkin vahvasti Perkeleen nimeen, kertoo uuden, ehkä odottamattomankin aspektin paljastumista arkkityypistä. Taas jonkin alkuperäisenä pidetyn merkityksen katoaminen tarkoittaa tietyllä tapaa, että kyseisessä ajassa tai paikassa arkkityyppi, jumaluus, on kätkenyt tämän osan itsestään. Tässä Jumaluus on elävä. Se paljastaa itseään jokahetkisesti. Emme voi sanoa että arkkityyppi on tällainen, vaan että se tuhat vuotta sitten ilmeni tällaisena. Sitten se on saattanut elää tuhat vuotta kuin horroksessa, ja huomenna herätä hallitsemaan uusi ilme kasvoillaan.

Tämä jälkimmäinen on erityisesti omin näkemykseni. Tällaisista seikoista muodostuu lähestymistapani palvonnallisuus. En koe arkkityyppejä muuttumattomina ideoina jotka voin käsittää mieleni rajojen sisään, vaan elävinä jumalina, jotka eri aikoina ilmenevät eri tavoilla. Mutta kuitenkin niin että nuo ilmennyksen vaihtelut ovat niistä itsestään lähtöisin, ja koko ajan - jopa näennäisesti poissaollessaan - ilmentävät tietoisesti itseään.

Niinpä voitaisiin jopa sanoa, että joka ei tunnusta Perkeleen paholaisuutta, ei tunne Perkeleen koko olemusta. Niin vaikeaa kuin se voikin olla uskoa, myös Perkeleellä saatta olla pimeä puolensa...

[Lux]

Viisas posti fra Obnoxionilta, jonka useimmista kohdista voin olla samaa mieltä. Tietenkin Perkeleellä on "demoninen" l. aineellinen aspektinsa, mikä voi ihmisen kautta ilmentyä paholaismaisuutena vääristyessään tai korostuessaan väärällä tapaa. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että Perkeleen - mitä vastaa myös slaavilais-ugrilainen Perkunas - käyttö paholais-tarkoituksessa on jonkun puritanisti-protestanttisen tai kalvinistisen jäykistelijä-monoteistin "karkean pakanallisen luonnonpalvonta-ajattelun" kitkemisen ja halventamisen nimissä suoritettu teko. Aavikko kun on monoteistinen ja kuiva paikka.

[obnoxion]

Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että Perkeleen - mitä vastaa myös slaavilais-ugrilainen Perkunas - käyttö paholais-tarkoituksessa on jonkun puritanisti-protestanttisen tai kalvinistisen jäykistelijä-monoteistin "karkean pakanallisen luonnonpalvonta-ajattelun" kitkemisen ja halventamisen nimissä suoritettu teko. Aavikko kun on monoteistinen ja kuiva paikka.

Nyt osuit asiaan josta olen jopa kehitellyt mielessäni artikkelia, nimittäin Vanhan testamentin kasvisymboliikkaan. Metsä ja puut nähdään todellakin kabbalismissa astraalitason vertauskuvana. Niistä sanotaan että ne imevät itseensä kosteutta, ja pidättävät sitä itsessään. Ja mehän muistamme muutenkin oikeaoppisten nuivan, tai paremminkin silmittömän väkivaltaisen suhtautumisen lehdoissa tapahtuvaan palvontaan, kuten Ashera-karsikkoihin.

Toisaalta olen jo aiemmin ("Miksi Azazel"-ketjussa) maininnut, että Genesiksessä kasvit luodaan ennen taivaan valoja.

Perkunas, samoin kun Ukko Ylijumala, voidaan mielestäni yhdistää melko helposti Jahveen, jos Jahveen yhdistettiin antiikin synkornismissa myös Jupiter. (Myös Jupiterin nimeen liittyi kirjoitus kielto: Roomassa se kirjoitettiin muodossa IVPITER, jolloin kaksi ensimmäistä kirjainta muodostavat roomalaisen numeron 4 (IV). Tästä syystä, siis kunnioituksesta Ivpiterille, kirjoitettiin numero 4 toisinaan muotoon IIII. Minulla oli itse asiassa joskus seinäkello, jossa nelonen oli tuossa muodossa. Nelosen kautta saamme taas uuden viitteen Tetragrammatoniin. Jupiterin kohdalla käytöntö ei tosin ollut edes sadasosaa yhtä vakava kuin Jahven tapauksessa).

Nythän me muistamme että Ashera tunneetti vanhemmassa Ugaritin kultissa Jahven vaimona. Sittemmin tämä aspekti on leikattu hyvin päättäväisesti pois Jahvesta. Ja, jos näemme asian runollisesti, kun arkkityyppi kätkee naisellisen aspektinsa, se yleensä kompensoi puutteen niin sanotusti "perkelöitymällä". Jahven tapauksessa tämä näyttäisi ensimmäisenä ilmenneen pandemoniumina, eli kaikkien muinen pantheonien demonisointina. Tavallaan tässä on kuitenkin kysymys demonisuudesta joka sädehtii tai muuten johtuu Jahvesta. Uudessa testamentissa tätä demonisuutta käsitellään taas eritavalla, eli se siis ilmentyy eri tavalla.

Yhtä kaikki, arkkityypit elävät omaa elämäänsä, ja vihattavissa & rakastettavissa aspekteissaan me toivottavasti voimme kuitenkin ihailla heidän dramattista kauneuttaan. Mitä rehellisemmin ja pyynteettömämmin me kykenemme niitä havainnoimaan, sitä runollisemmiksi me tulemme. Ja runollisuus on se joka kirjoitti pyhät kirjat.