The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Aperiemus wrote: ↑Sun Mar 12, 2023 9:38 am Tuntuu luontevalta ajatella, että ykseysoppia, niissä muodoissa, joissa se on teosofiaan omaksuttu, ei sovi ymmärtää eristettynä sen käytännöllisestä ulottuvuudesta. Ennen kuin lähdetään vertaamaan monismeja keskenään, niin ehkä olisi syytä todeta ääneen, että hartaudenharjoitukseen (rituaaliin) suuntautuneelle toimijalle ykseyden käsite voi jäädä, ainakin aluksi, enemmän ”auki”. Eikö esimerkiksi voida olettaa, että meditoijalle on pikemminkin haittaa kuin hyötyä yrittää etukäteen konseptualisoida sen ykseysolemisen luonnetta, josta meditaation avulla voidaan kenties saavuttaa välähdys? Toisin sanoen, että jos meditoija kiiruhtaa jonkinlaisen sulautumiskokemuksen tai ilmestyksen perässä, niin silloinhan hän ei juuri keskity toimimiseen, eli meditaatioon. Toisaalta kun mystinen kokemus ilmenee, niin siitä usein sanotaan, että kieli haparoi kuvatakseen sitä. Kenties ykseysoppi on eräänlainen muotoilu jostain sellaisesta, jota on liki mahdotonta sanoittaa?

Joo siis toki, en ole mistään tästä eri mieltä. Ei tarvitse mennä edes mystiikkaan, vaan esim. taide tai ihan yleinen arkikokemus riittää demonstroimaan, että filosofia ei tavoita asioita kovin kokonaisvaltaisesti, paitsi tietyissä muodoissaan hahmotellesaan jonkinlaisia abstrakteja yleisperiaatteita (mistä Hegel varmasti se tunnetuin esimerkki). Nyt kuitenkin ollaan keskusteltu juuri siitä, mikä käsite ja siihen liittyvä filosofia olisi tällä tavoin "jälkikäteen" paras kuvaamaan tiettyä kokemusta/näkemystä. Tässä kohtaa olen omakohtaisen kokemuksen ja havainnoinin pohjalta päätynyt siihen, että ykseys vie ainakin tässä kulttuurissa ja ajassa helposti myös vikasuuntaan. Toki tämä riippuu hyvin paljon ihmisestä ja siitä, missä nimenomaisessa kohtaa käsitettä käytetään.

Insanus wrote: ↑Sun Mar 12, 2023 3:42 pm Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että maailman voi toki kokea kokonaisuudessaankin kuin yhtenä äitinä joka ravitsee heiveröisiä ihmisiä, mutta voihan sen kokea toisinkin. Äiti on yksi aspekti, haluaisin taas käyttää sanaa virittyneisyys. Seitsemän planeettajumalan setistä vastaavuus olisi Kuu.

Siitä onko jäsenistössämme viisaampia vai vähemmän viisaita kuin sen ulkopuolella ja kuka on mitenkin vihitty mihinkin on jo kiusallista jutella, mielekkäämpi se lie nähdä niin että tasaveroisten joukko koettaa keskustellen selkeyttää näkemyksiään. Kun vauvallakin on jo itsereflektiota riittämiin tunnustaa kaipuunsa ulkoiseen kuriin, niin kanssavauvojen toisenlaiset tarpeet voitaneen hyväksyä niin ettei aikuisuuden painoa yksipuolisesti sysätä kehun varjolla vain toisille.

Se, että yritykseni varmasti on kömpelö teistä asiaan perehtyneistä, ei saisi minusta estää sitä, että nämä olemuspuolet yhdistäen opettaisitte minulle niitä syventäen. Tässä minun täytyy viitata selitykseeni Vauvan olemuspuolesta näiden molempien tyylien yhdistävänä vastaanottajana, esoteerikon taimena, joka ei kasva yksinomaan isällisen ankaralla rankaisulla, vaan myös ottamalla siiven alle suojaan ja jengiin mukaan, samoin kuin pikkukalakin voi uida valaan vanavedessä.

Se, mitä ihmiset tulkitsevat "rakkaudettomuutena", voisi liittyä karkean aineellisella tasolla ongelmanratkaisutyyliin empaattinen vs. analyyttinen. Kyseiset tyylit löydetään tavanomaisesti korostuneina ryhmiltä tytöt vs. pojat.

Näiden ongelmanratkaisutyylien tutkimuksessa on arvioitu, niiden materiaalisella värähtelytasolla, että analyyttiseen ratkaisutyyliin liittyvää autismia esiintyy enemmän pojilla, koska se olisi hypermaskuliininen tapa ratkaista asioita, eli puhua tosiasoista huomioimatta toisten tunteita. Sisältö merkitsee siinä muodon kustannuksella.

Ihmiset, jotka pohtivat asioita ryhmissä, ovat keskimäärin sekä empaattisia että analyyttisia erilaisilla korostuksilla.
Jotkut odottavat enemmän tunteidensa huomiointia ja toiset järkeviä perusteita. Yleensä pojatkaan eivät halua vain konekivääritulella ammuttuja tosiasioita, vaan myös ainakin vähän viihdykettä.

Ongelmanratkaisutyylejä voisi erittäin älykäs ihminen sitten ajatella vaikkapa Mamma Maaemona ja Ukko Ukkosherrana, sekä
molempien ykseyttä Rakkautena eli yhdistettynä ongelmanratkaisun tyylinä, joka ylittää kaikki transsenkendentaaliset jaottelut, joita keksimme viisaasti liittää Mammaan ja Ukkoon.

Jos molempia ajattelee ylimaailmallisina periaatteina, niin ei pitäisi tietenkään kuvitella, että ne omaksutaan etusijassa ongelmanratkaisun tyyleistä, jotka löydetään ihmisiltä.
Olisi nimittäin äärimmäisen ihmiskeskeistä uskoa, että kyseiset ovat ihmisestä riippuvaisia yleismaailmallisia periaatteita, jotka ihminen muovasi omaksi kuvakseen, eikä päinvastoin.

Kun yleisön tunteita ei palvella, niin ongelman aiheuttaja ei ole korkeammalla värähtelytasolla esimerkiksi esiintyjän autismi, johon voisi vaikuttaa asian selittäminen henkilölle tieteen tasolla, vaan se että hän ilmaisee liian vähän Mamma Maaemon olemusta.

Tässä suhteessa olisi minusta ihan sopivaa puhua myös Mamman ja Ukon olemuspuolten rakastavasta yhdistymisestä, eli Vauva Vaippahousun olemuspuolesta.

Tietysti ymmärrykseni esoteriasta on heikkoa joten keksin kyseiset nimikkeet omasta päästäni, mitä toivottavasti ei pidetä loukkaavana. En yritä loukata ketään, vaan käytän kömpelösti sanoja, jotka itselleni tulevat ensimmäisenä mieleen kun yritän ajatella asiaa vähän laajemmin Ykseyttä palvelevalla tasolla.

Mercato wrote: ↑Mon Mar 13, 2023 6:45 pm

Insanus wrote: ↑Sun Mar 12, 2023 3:42 pm Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että maailman voi toki kokea kokonaisuudessaankin kuin yhtenä äitinä joka ravitsee heiveröisiä ihmisiä, mutta voihan sen kokea toisinkin. Äiti on yksi aspekti, haluaisin taas käyttää sanaa virittyneisyys. Seitsemän planeettajumalan setistä vastaavuus olisi Kuu.

Siitä onko jäsenistössämme viisaampia vai vähemmän viisaita kuin sen ulkopuolella ja kuka on mitenkin vihitty mihinkin on jo kiusallista jutella, mielekkäämpi se lie nähdä niin että tasaveroisten joukko koettaa keskustellen selkeyttää näkemyksiään. Kun vauvallakin on jo itsereflektiota riittämiin tunnustaa kaipuunsa ulkoiseen kuriin, niin kanssavauvojen toisenlaiset tarpeet voitaneen hyväksyä niin ettei aikuisuuden painoa yksipuolisesti sysätä kehun varjolla vain toisille.

Se, että yritykseni varmasti on kömpelö teistä asiaan perehtyneistä, ei saisi minusta estää sitä, että nämä olemuspuolet yhdistäen opettaisitte minulle niitä syventäen.

Tarkoitin vain sitä että tällaista opettajien ja oppilaiden hierarkkisuutta ei tällaisissa keskusteluissa selkeänä piirry esiin ja on ihan hyvä niin. Esimerkiksi tämä kaksoisaspektimonismi jonka reunoja sivuten tämä semiofftopic elää on ainakin minulle aivan uusi asia jonka ajattelu esoteriakontekstissa avautuu sitä mukaa kun keskustelu etenee. Ei voi ottaa opettajan roolia kun ei itsekään tiedä oikein mitään, vaan vasta tutkii.

Aiheeseen vaihteeksi palatakseni, luin Solmsin artikkelin toiseen kertaan, mutten vieläkään oikein saanut kiinni siitä mitä hänen abstrakti ykseytensä tarkoittaa. Psykologinen ja fysiologinen ovat hänelle jonkin aspekteja josta voidaan puhua abstraktein matemaattisin termein, mutten tajua mitä hän tarkoittaa aivojen funktionaalisella organisoituneisuudella joka ilmeisesti on jonkinlainen tietoisuuden mekanismi. Onko kyse abstraktista tietokoneen pohjapiirroksesta joka voitaisiin periaatteessa painaa mihin tahansa aineeseen vai mistä? Ja mitä tuo abstraktisuus on?
Mieleeni tuli Penrosen kolmio, jossa asetetaan matematiikka, fysiikka ja mentaalisuus kolmion kulmiin ja kummastellaan sitä miten vaikuttaa siltä että on kokonainen valtava matemaattinen maailma josta vain pieni nurkkaus koskettaa fysiikkaa, mutta vaikuttaa approksimoivan siitä lähes kaiken suurella tarkkuudella, toisessa nurkassa fyysinen maailmankaikkeus josta hyvin pieni osa vaikuttaa tietoiselta mutta sopii sen sisään näppärästi ja kolmannessa elollisten mentaalinen elämä josta vain pikku rahtunen vaikuttaa olevan matematiikkaa ja maailmojen kokonaisuudet mahtuvat toistensa sisään kuin meret pisaroihin.

Mercato wrote: ↑Mon Mar 13, 2023 6:45 pm
Tietysti ymmärrykseni esoteriasta on heikkoa joten keksin kyseiset nimikkeet omasta päästäni, mitä toivottavasti ei pidetä loukkaavana. En yritä loukata ketään, vaan käytän kömpelösti sanoja, jotka itselleni tulevat ensimmäisenä mieleen kun yritän ajatella asiaa vähän laajemmin Ykseyttä palvelevalla tasolla.

En minä ainakaan pidä loukkaavana. Käsitteiden päästään keksiminen on ihan järkevää jos se on tarkoituksenmukaista.

Wyrmfang wrote: ↑Mon Mar 13, 2023 10:19 am Tässä kohtaa olen omakohtaisen kokemuksen ja havainnoinin pohjalta päätynyt siihen, että ykseys vie ainakin tässä kulttuurissa ja ajassa helposti myös vikasuuntaan. Toki tämä riippuu hyvin paljon ihmisestä ja siitä, missä nimenomaisessa kohtaa käsitettä käytetään.

Samaa mieltä. Monismi tuntuu joissain tilanteissa olevan iskulauseita paukuttavaa kädenlämpöista feelgood-hymistelyä, jossa ”kaikki olemme samaa yhtä tietoisuutta”. Ajatuksessa ei sinällään ole mitään kieroa, mutta tuntuu ihmisen kohdatessaan kutsuvan esiin kieroutta. Ajattelen tässä esimerkiksi Alan Wattsin elämän loppupuolta, jossa eloisa kaikki käy-mentaliteetti päätyi lopulta alkoholismiin ja eristäytymiseen. Aivan kuin ihminen haluaisi päästä itsestään, rajoistaan (ja kärsimyksestään?) eroon ja tähän reaktiona syntynyt fantasia monismista toimii, koska se häivyttää ristiriidalta terän.

Itse huomaan, että minulla on taipumus korostaa abstraktioita käytännön kustannuksella. Toisin sanoen minun on helppo viljellä yleviä runollisia ajatuksia esimerkiksi Rakkaudesta isolla R:llä, mutta rakkauden teot jättävät paljon toivomisen varaa. Voisin kuvitella, että tällaisessa yläpilvessä leijaileminen on riskinä myös ”ykseydessä olemisen” suhteen, jolloin esimerkiksi tuo mainitsemasi Schellingin ”kahden erilaisen” suhde voisi toimia ikään kuin kutsuna takaisin maan pinnalle. Eli jos ymmärrän ykseyden jonakin sellaisena, joka sitoo minut toiseen siten, ettei tarvitse ponnistella, vaan osapuolten tulee ainoastaan ”nähdä oikein”, niin siinä pannaan aika paljon vastuuta sen abstraktion kannettavaksi. Se vapauttaa minut valintojen tekemisestä - tämän voisi kenties pukea siten sanoiksi, että AT:n seitsenkohtaisen perustan näkökulmasta (kohta V) absoluutista onkin tullut ”vapahtaja”. Mutta kenties monismin ei tarvitse olla juuri sitä? Ehkä monismin synnyttämissä ongelmissa on kyse siitä, että ykseys ymmärretään liian pienessä mittakaavassa, ja siksi se ei haasta minua liikkeelle?

.. tai sitten jossain on olemassa todellakin dualistinen tai pluralistinen adepti, joka tästä huolimatta ei ole mikään alaspäisen tien adepti. Onko se mahdollista, mitä se todella voisi olla ja onko sitä koskaan yritetty vakavissaan? Joku kaaosmagia tulee toki mieleen, mutta siinäkin ilmenee ajatus alkukaaoksesta, josta kaikki on lähtöisin ja johon kaikki on lopulta palautettavissa.

Wyrmfang wrote: ↑Sat Mar 11, 2023 10:39 am Itse taas miellän mielummin niin, että itse telos on rakkaus, ja ykseys on pikemminkin jonkinlainen nollatason lähtökohta taustalla. Tämä on keskeinen ero Böhmen teosofian, laajemminkin renessanssiesoterian perillisten ja sen myöhempien kehityskulkujen sekä esimerkiksi neoplatonismin ja siihen pohjaavien mallien välillä. Ensin mainitussa ykseys on vain puhdasta potentiaalisuutta, ja rakkaus jotain aktuaalista, kun taas jälkimmäisessä rakkaus on jollain lailla vaillinaista kunnes se saavuttaa perimmäisen ykseyden.

Kiitos muuten tästä kiteytyksestä! Olen pelännyt tarttua Böhmeen, mutta tällainen majakka valaa uskoa, että se ei ehkä olekaan niin massiivinen koitos.

[EDIT: täsmennys]

Aperiemus wrote: ↑Wed Mar 15, 2023 12:09 pm
.. tai sitten jossain on olemassa todellakin dualistinen tai pluralistinen adepti, joka tästä huolimatta ei ole mikään alaspäisen tien adepti. Onko se mahdollista, mitä se todella voisi olla ja onko sitä koskaan yritetty vakavissaan? Joku kaaosmagia tulee toki mieleen, mutta siinäkin ilmenee ajatus alkukaaoksesta, josta kaikki on lähtöisin ja johon kaikki on lopulta palautettavissa.

Sikäli kuin joku voi oivaltaa ns.karmansa ykseyden kaikkien muiden karman kanssa, muuttunee mahdottomaksi pitää huoli vain omista asioistaan. Ts.jos VKT-adepti voi nähdä itsensä jumalana, tällainen musta adepti myös jakaa demiurginsa vastuun. Pienemmässä mittakaavassa näin tapahtuu jo kun moraalisessa privaatiossa tietoisen huomionsa pitävä "hyvä" henkilö huomaa toteuttavansa alitajuisen, biologisen jne.ohjelmointinsa hypnooseissa kärsimystä aiheuttavia ja ylläpitäviä impulsseja ja joutuu joko torjumaan ne toisten syyksi tai omistamalla ne rikkomaan oman sädekehänsä. Ainoastaan jälkimmäisellä tavalla voi nähdäkseni edes yrittää toimia kokonaisvaltaisesti oikein. Alaspäinen tie on uskoakseni adeptien murhe, kun pyörän pyörähdettyä "ykseys etsii moneuttaan" niin sanotusti. Mitä separatismi tarkoittaa silloin? Onko se itsessään ykseyttä?

Niin ja Thelemahan on ainakin pintapuolisesti katsottuna pluralistinen, äärettömillä jumalilla ja universumeillaan. Toki sielläkin on 0=2, jonka nolla voidaan varmaan tulkita "tarkoittamaan samaa" kuin yksi, mutta ehkä tuo ykseys-moneus paradoksaalisuus on enemmän keskiössä.

Insanus wrote: ↑Tue Mar 14, 2023 11:54 am [
Aiheeseen vaihteeksi palatakseni, luin Solmsin artikkelin toiseen kertaan, mutten vieläkään oikein saanut kiinni siitä mitä hänen abstrakti ykseytensä tarkoittaa. Psykologinen ja fysiologinen ovat hänelle jonkin aspekteja josta voidaan puhua abstraktein matemaattisin termein, mutten tajua mitä hän tarkoittaa aivojen funktionaalisella organisoituneisuudella joka ilmeisesti on jonkinlainen tietoisuuden mekanismi. Onko kyse abstraktista tietokoneen pohjapiirroksesta joka voitaisiin periaatteessa painaa mihin tahansa aineeseen vai mistä? Ja mitä tuo abstraktisuus on?

Tällä hetkellä Solms yrittää rakentaa toiselle kuin solupohjalle tekotietoisuutta erotuksena tekoälystä. Tietokoneiden suhteen ajattelemme yleensä tekoälyä, joka käyttäytyy kuin ihmisen aivokuori, eli ei sinänsä edellytä tietoisuutta. En yritä selittää Solmsin ajatusta kokonaisuudessaan, vaan käytän yhtä piirrettä esimerkkinä asian ”ontologisesta” puolesta, eli miten fysikaalis-matemaattista periaatetta voi käyttää selittämään fysiologis-psykologista ilmiötä. Pahoittelen jo etukäteen pitkää postausta. En tiedä kuitenkaan miten asiaa voisi selvittää paljon lyhyemmin.

Kun heräät aamulla, niin heräämisen alkupisteessä syvällä aivokuoren alapuolella aivorungossa sijaitseva aivoverkosto herättää aivokuoren alhaalta-ylös. Tämä tapahtuu pääasiassa aivoverkoston erittämillä neuromodulaattoreilla. Neuromodulaattorit muokkaavat aivokuoren sähköistä taajuutta. Silloin siirrytään erityisesti syvään uneen liittyvästä väljästä delta-taajuudesta terävään valveeseen liittyvään tiheään gamma-taajuuteen.
Syvän unen delta-taajuus muistuttaa loivia aaltoja:
‿︵‿︵‿︵‿︵‿︵‿︵‿︵‿︵
Terävän valveen gamma-taajuus muistuttaa sahanterää:
⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍⎍

Neuromodulaattorit vaikuttavat siihen, millä vahvuudella synapsit käsittelevät aivoissa signaaleja. Aivojen synapsit toimivat kyllä/ei -periaatteella. Ne laukovat myös silloin kun ihminen on syvässä unessa. Modulaattorit vaikuttavat todennäköisyyksiin, joilla synapsijoukot laukovat. Neuroneissa on sitä varten reseptoreita modulaattoreille. Pääasiassa aivoverkoston erittämillä modulaattoreilla kuten dopamiinilla ja serotoniinilla on erilaisia vaikutuksia. Esimerkiksi hormonit syntyvät sen sijaan muualla.

Aivoverkosto muokkaa modulaattoreilla valvetilaa. Esimerkiksi unessa oman nimen lausumisen aiheuttama signaali rajoittuu siksi kapealle osalle aivokuorta, kun valveilla se leviää laajalti. Perustunteet vaikuttavat neuromodulaattoreilla aivokuoreen, minkä takia esimerkiksi pelokas ihminen suhtautuu tervehdykseen toisin kuin kiinnostunut. Jos unessa neuronijoukko laukoo vaikka nopeudella 6Hz sekunnissa, niin valveilla se laukoo vaikka 30Hz sekunnissa. Taajuudet näkyvät aivoissa sähköisinä piikkeinä kuten delta ‿︵ ja gamma ⎍⎍⎍⎍.

Mennään informaation todennäköisyyksiin fysiikassa. Entropia mittaa keskimääräistä informaatiota, joka saadaan järjestelmän useilla mittauksilla. Mittausten sarjan entropia on keskimääräinen informaatio, eli sen keskimääräinen epävarmuus. Esimerkiksi kaasun termodynamiikassa entropia tarkoittaa sitä, että useampi määrä kaasumolekyylien mikrotiloja voi tuottaa saman makrotilan, eli kuvaillakseni kaasun mikrotilat joudun tekemään useamman mittauksen. Mitä enemmän kaasulla on mahdollisia mikrotiloja, sitä suurempaa sen entropia on.

Oletetaan, että haluan poimia yöllä marjoja käsikopelolla pimeästä puskasta. Puska on informaation lähde ja käteni informaation vastaanottaja. Käteni ikään kuin esittää puskalle kysymyksen ja puska vastaa siihen. Pimeän puskan entropia tarkoittaa sitä, että suurempi määrä mikrotiloja eli marjoja voi sijaita samassa makrotilassa eli pusikossa. Jos puskan kopeloinnilla on entropiaa 1 bitti, niin mahdollisuus löytää marjoja on 50%. Fristonin vapaa energia informaation asiayhteydessä on yhtä kuin keskimääräinen energia josta vähennetään entropia. Keskimääräinen energia on informaation kannalta odotettua todennäköisyyttä ja entropia todellista todennäköisyyttä, jolla niin tapahtuu. Fristonin vapaa energia on eroavuus sen välillä mitä odotin saavani ja mitä oikeasti sain. Se mittaa eroavuutta sen välillä, miten järjestelmä mallintaa maailmaa ja miten maailma käyttäytyy.

Elävien olentojen täytyy vastustaa entropiaa. Esimerkiksi ruoan syöminen vähentää organismin entropiaa lisäämällä entropiaa suuremmassa määrin sen itsensä ulkopuolella. Eläviin soluihin varastoitunut kemiallinen energia on keskittynyttä, eli sillä on alhainen entropia. Kun elävät solut polttavat varastoitua energiaa, kuten jos organismi etsii ja löytää lisää ruokaa, niin työskentely polttaa varastoitua energiaa, joka säteilee ympäristöön lämpönä, mikä lisää ympäristön entropiaa. Kaikki elämän säilyminen edellyttää entropian vastustamista samalla tavalla.

Jos ajattelen pimeän puskan ja marjojen löytämisen suhdetta, niin pimeys lisää havaintojeni entropiaa, koska informaationi kannalta marjat voivat sijaita nyt monessa paikassa. Toisin kuin kissat ihmiset ovat kehittyneet hankkimaan ruokaa päivällä. Meille päivä minimoi informaation entropiaa. Yöllä marjojen poimiminen on todennäköisesti kannaltamme huono asia, koska on epätodennäköistä että joudumme tekemään niin, sillä silmämme ovat kehittyneet ekologisessa lokerossa, jossa todennäköisesti hankimme ruokaa päivällä.
Ennustavan mallin ja maailman välinen eroavuus on parasta minimoida, koska suurempi eroavuus heikentää organismin kykyä selviytyä hengissä eli vastustaa entropiaa. Organismin, joka on kehittynyt silmineen hankkimaan ruokaa päivällä, on keskimäärin parasta myös harrastaa marjojen poimintaa silloin, koska sen ennustava malli toimii parhaiten. Organismin on energiankäytön kannalta kannattavaa pysytellä tilanteissa, joissa ennustava malli toimii hyvin.

Kun yritän löytää marjoja torjuakseni nälkää, niin entropian minimointi tarkoittaa, että löydän marjat mahdollisimman vähällä työllä. Jos joudun koluamaan puskassa pitkään löytääkseni marjat, niin tarvitsen suhteessa työhön enemmän marjoja tyydyttääkseni nälkääni. Entropiaa hävittävä työskentely myös kuluttaa energiaa, mikä lisää organismille vaarallista entropiaa. Päivällä marjapuskan kopeloinnin ennusteeni keskimääräinen informaatio on vaikka 0 bittiä, koska ennusteeni marjojen sijainnista on 100% varma, eli en saavuta puskaa kopeloimalla uutta informaatiota. Jos käytän yöllä samaa ennustetta, niin joudun todennäköisesti yllättymään, koska käden tunkeminen marjapuskaan löytää marjoja vain todennäköisyydellä 50%. Jos ennustava malli ei erottele suhteessa yöhön ja päivään, niin oletus siitä mitä tapahtuu sisältää enemmän entropiaa.

Jos korjaan ennustavaa malliani niin, että päivällä marjapensaan koluamisen keskimääräinen informaatio on 0 bittiä ja yöllä 1 bittiä, eli että entropia on yöllä suurempi ja päivällä pienempi, niin olen minimoinut mallin ja maailman eroavuutta. Erottelemalla yön ja päivän voin odottaa marjojen poimimista aamuun, jolloin löytäminen on 100% varmaa. Kun haluan vähentää hukkatyötä käytän tietoani siihen, että on parempi odottaa marjojen poimimista aamuun. Tehokkaampi malli sisältää enemmän informaatiota ja käyttää siten enemmän energiaa, mutta tässä tapauksessa säästää enemmän energiaa kuin häviää. Se on organismin kannalta toimiva kauppa.

Aivojen tasolle siirrettynä valveen gamma-aallossa ⎍⎍⎍⎍ on enemmän informaatiota kuin unen delta-aallossa ‿︵. Asia on samoin psykologiselta kannalta: unessa ihminen ymmärtää vähemmän, vaikka kyse olisi Kekulén Ouroboros -päiväunesta jonka avulla hän keksi bentseenirenkaan.
Valvominen käyttää enemmän energiaa, mutta se ei ole huono kauppa, koska valvetilassa organismi pystyy käsittelemään suurempia määriä informaatiota itselleen hyödyllisellä tavalla, kuten ajoittaakseen marjastamisen päiväsaikaan, jolloin joutuu työskentelemään vähemmän ravinnon eteen.

Unen ja valveen rytmiä fysiologis-psykologisena ilmiönä voi selittää siis ”fysikaalisella” informaation entropialla.
”Fysikaalinen” selitys soveltuu sekä ilmiön psykologiseen että fysiologiseen puoleen. Tämä ei ole sama kuin Solmsin yritys selittää tietoisuus, vaikka asia liittyy olennaisesti myös informaation entropiaan. Halusin yrittää selventää miten sillä voi selittää ilmiötä, joka on sekä psykologinen että fysiologinen. Sitä voi sitten miettiä sitten kun menee seuraavan kerran marjametsälle, että miksi sinne tosiaan menee mieluummin päivällä eikä yöllä. Pahoittelen, että jouduin selittämään asiaa pitkän kaavan kautta Halusin yrittää kuitenkin vastata kun asiaa kaksi kertaa kysyttiin. Jos asiaa haluaisi viedä vähän pidemmälle, niin sitä voisi periaatteessa käyttää selittämään myös Aperiemuksen loistavaa kysymystä:

Aperiemus wrote: ↑Wed Mar 08, 2023 11:08 am Miksi aina yksi perimmäinen selitys, yksi perimmäinen voima, sen sijaan, että niitä olisi samanaikaisesti useita?

Ehkä koska perimmäinen yksi selitys olisi periaatteessa sellainen, joka sisältää vähiten entropiaa suhteessa siihen, miten organismi mallintaa eli selittää maailmaa ja miten maailma vastaa suhteessa malliin. Sellainen selitys säästäisi eniten energiaa, mikä olisi termodynaamisesti tehokkain ratkaisu organismin selviämisen kannalta Se vastaisi tietyllä tavalla Immanuel Kantin ajatusta noumenaalisesta, eli täydellisestä selityksestä: se mitä haluan vastaisi välittömästi sitä mitä on ja toisin päin. Kokemuksellisesti se olisi kaikkivoipaisuutta, koska organismi ei kohtaisi lainkaan epävarmuutta ennusteidensa ja maailman välillä, vaan naulaisi 100% kaiken mitä se keksii yrittää. Jokainen organismi luonnostaan kokee itselleen parhaana ympäristönä sellaisen, missä tarpeiden tyydyttämisen epävarmuus on 0%.

Aperiemus wrote: ↑Wed Mar 15, 2023 12:09 pm Olen pelännyt tarttua Böhmeen, mutta tällainen majakka valaa uskoa, että se ei ehkä olekaan niin massiivinen koitos.

Böhme on kyllä vaikea. Jos ei ole valmiiksi tuttu, niin suosittelen enemmän F.W.J Schellingin teosta Ihmisen vapaudesta ja jos se resonoi, niin siirtymään siitä systemaattisesti tuotantoa eteen päin. Tuo teos on selkeä vedenjakaja Schellingin varhaisen selkeämmin ykseyden ideaan nojaavan ajattelun (joka on lajissaan kaikkea muuta kuin yksinkertaista) ja myöhemmän rakkauteen keskittyvän tuotannon välillä. Aluksi tulkitsin Vapaustutkielmaa hyvin teosofisesti, mitä se osittain onkin. Tämän jälkeen Schelling ottaa kuitenkin selkeää eroa teosofiaan ja lähtee kehittämään omanlaistaan kristillistä ilmestyksen filosofiaa, mikä laittoi miettimään, miten syvällisesti synkretististä esoteerista filosofiaa esittänyt ajattelija haluaakin lopulta uhrata vuosikymmeniä tavallaan konservatiivisen kristillisen ajattelun kehittämiseen ilman että kyse millään havaittavana tavalla olisi taantumisesta. Tämä on yksi työn alla oleva projekti itselläni tällä hetkellä.

Sitten on myös Schellingin aikalainen Franz Baader, jonka ansiota kai Schellingin "käänne" ainakin osittain oli, on sitten jo puhtaammin esoteristi. Teosten saatavuus on valitettavasti paljon heikompi kuin Schellingin kohdalla.

Wyrmfang wrote: ↑Wed Mar 15, 2023 3:02 pm
Jos ei ole valmiiksi tuttu, niin suosittelen enemmän F.W.J Schellingin teosta Ihmisen vapaudesta ja jos se resonoi, niin siirtymään siitä systemaattisesti tuotantoa eteen päin. Tuo teos on selkeä vedenjakaja Schellingin varhaisen selkeämmin ykseyden ideaan nojaavan ajattelun (joka on lajissaan kaikkea muuta kuin yksinkertaista) ja myöhemmän rakkauteen keskittyvän tuotannon välillä. Aluksi tulkitsin Vapaustutkielmaa hyvin teosofisesti, mitä se osittain onkin.
Sitten on myös Schellingin aikalainen Franz
paljon heikompi kuin Schellingin kohdalla.

Miksi helvetissä Schelling?
Jos minä ymmärrän, tai sinä ymmärrät, mitä hän perustavasti sanoi vastoin Hegeliä (oi maailman järkevät modet, bannatkaa minut tässä vaiheessa), niin se on.... eikö se ole vain, että "kanarialintu on keltainen" Oi bannatkaa minut, te demonien vastustajat. Mitä väliä hyväksyisikö Hegel, Schelling tai Heidegger? ... ettekö te koskaan ole eläneet mitään todeksi? Sinä eritoten ?

Keksikääpä (ihmiset jotka ahdasmielisiä mukamas dissaatte...,) joku syy? Lopulta (Marx quote) kyse ei ole vain siitä mitä sanotte, paska-Schellingin tasolla, vaan mitä teette.
Sen voi selittää äärettömästi itselleen, mutta keitä te olette? Keskustelkaa vaikka siitä narsisminne (jonka luette minun narsismiksi ) sijaan.

Urgh... bannia vaan jos ei ole kosksan kohdannut (!!!!), mitään erilaista.

Tuossa muutamastakin eri kulmasta avasin aiemmin, mikä siinä perinteessä, jota Schelling filosofisimpana ajattelijana edustaa, vetoaa. Vaikea hahmottaa mikä nyt juuri Schellingissä triggeröi ainakaan tuosta kulmasta (ei oikeaa elämää jne.), kun tässä on hyvä tovi puhuttu ainakin minun näkökulmasta paljon kankeammalla filosofisella tyylillä. Oikeastaan ihan validi paikka tiivistää, miksi Schelling: hän jos joku ajattelija nimenomaan pyrki vakavasti elävöittämään filosofiaa ja teki tämän kuitenkin tasapainoisella tavalla (Nietzschelle kaikki oli pohjimmiltaan hieman epätoivoisen tuntuista estetiikkaa, Heideggeriin pitää "hurahtaa" jos sitä terminologiaa jaksaa, Kierkegaard jää paljon jumiin ihmeelliseen älylliseen kneppailuun vaikka puhuu elävästä uskosta vastakohtana kuolleelle filosofialle jne.).

Itse kukin varmaan tekee sitten mitä tekee näiden keskustelujen ulkopuolella, itse esim. ajattelin tänään vetää kännit. "Elämätön elämä" voi kyllä usein vaikuttaa aika isonakin taustana haluun ja uskoon salatusta tiedosta tai kaiken suurenmoisesta metafyysisestä merkityksestä, mutta tässä kohtaa relevantimpi kysymys olisi varmaan tosiaan: mitä sinä teet tällä foorumilla, mitä tavoittelet? Banneissa on tiettyä marttyyrin loistoa, mutta täältä voi myös ihan vaan lähteä, tai lakata vaan kirjoittelemasta, jos haluaa pitää varalla mahdollisuuden, että tulevaisuudessa kiinnostaakin taas syystä tai toisesta.