Esittäytymiset

[Heith]

Lämpimästi tervetuloa minunkin puolestani Griseo! Odotan mielenkiinnolla tulevia keskusteluja.

[Soror O]

Eksyin foorumille löydettyäni asiallista keskustelua misantropiasta eräänä niljakkaana päivänä. Ns. salatieteet ja (para)psykologia kiinnostaneet lapsesta saakka. Tällä hetkellä mielenkiinnon keskiössä oman tunnekehon (nisäkäskehon) traumaenergioiden purkaminen, olemassaolon kokemuksen laajentuminen (elävä yhteys esivanhempiin, näkymättömään maailmaan), syvyyspsykologia.

Olen ex-akateeminen hoitoalan opiskelija. Tähtään mielenterveysalalle.

[Smaragd]

Tervetuloa Ave! Traumajännitteiden purku on minullekin tuttua puuhaa ja tuntuu ottavan aikansa vaikka apuna olisikin syvästi parantavia hetkiä ja harjoitteita. Tossua toisen eteen.

[Heith]

Tervetuloa tänne nisäkäskehoisten parapsykologiseen keskustelumaailmaan minunkin puolestani, Ave!

[obnoxion]

Tervetuloa, Ave!

[Segel]

Tervehdys kaikille!

9 kuukautta vierähtänyt AT:n jäsenenä ja ajattelin vähän kertoa itsestäni.

Olen 29 vuotias lähihoitajana mielenterveyspuolella työskentelevä nainen. Luonteeltani olen introvertti, hyvin sisäänpäin kääntynyt, ajoittain vähän liiankin impulsiivinen, pohdiskeleva ja erakoksikin kutsuttu kovakuorinen rapu.

Rakkaiden tapakristittyjen vanhempieni toimesta minut kastettiin lapsena evakelisluterilaiseen kirkkoon, josta 16-kesäisenä erosin.
Alakoulussa kristinusko oli päivittäin esillä päivittäisten ruokarukousten ja viikottaisten pastorin vetämien aamunavausten osalta. Lapsena muistan usein rukoilleeni pilven päällä istuvaa, parrakasta kaikkivoipaa jumalaa.
Pienenä minua kiinnosti kovasti myös kaikki paranormaali, noituus, kummitustarina ym. mutta käsitin asian niin, että raamatun mukaan jumalan teiden tutkiminen on saatanasta.

Elämä kuitenkaan ei mennyt niin kuin odotin. "Sairastuin" yläkoulun kieppeillä vakavaan masennukseen. (Muutama vuosi sitten psykoterapeuttini ehdotti sen olevan eksistentiaalista laatua, joka avasi ihan uusia ovia itseeni).
14- vuotiaana kaikkivoipaan jumalaani pettyneenä "löysin" Saatanan. Pidin itseäni ihan oikeasti saatananpalvojana, vaikka ainoa kuva saatananpalvojista minkä olin saanut, oli roskalehtien huumerikolliset ym. kissojen keittelijät, eikä heidän toimintanta vastannut omaa etiikkaani. Oma saatanani oli se jumalan hylkäämä kurjimus, joka karkoitettiin taivaasta ja johon myös itseni samaistin.

Vuodet vierivät ja tieteen tutkiminen murensi kuvan tästä parrakkaasta jumalasta ja hänen mukanaan tietenkin myös uskoni tähän saatanaan hävisi. Usean vuoden pidin itseäni ateistina. Ateismi ei kuitenkaan antanut vastauksia eksistentiaalisiin kysymyksiin, jotka vieläkin tänäkin päivänä korventavat sisältä päin, vaan ajoi materialistiseen ajatteluun. Tällä ateistisella kaudella yritin tyydyttää tätä paloa seksillä, päihteillä, omaisuuden haalimisella ym. Mystiikka, okkultismi ja pakanauskonnot nostivat välillä päätään, mutta en saanut niistä otetta ja pelkäsin ajautuvani samanlaiseen sokeaan uskoon kuin lapsuudessani.
Muutamia vuosia sitten löysin buddhalaisuuden, joka antoi minulle vastauksia joihinkin sisäisiin kysymyksiin.
Kaikenlaisia elämänkatsomuksia ja uskontoja tuli pintapuolisesti tutkittua, kunnes törmäsin Azazelin tähden nettisivuihin vuonna 2017.
Jokin tässä veti lujasti puoleensa, vaikka enhän ymmärtänytkään kaikkea mistä esim. foorumilla puhuttiin. Kirjoitelma "Adepti" oli ensimmäisiä tekstejä, joita Johannes Nefastokselta luin.
Pystyin kuitenkin allekirjoittamaan sen hetkisen elämänkatsomuksen perusteella seuran lähtökohdat ja periaatteet ja tunsin ensimmäistä kertaa saaneeni ihan oikeasti työkaluja avaamaan tätä sisäistä korvennusta, mekityksen kaipuuta.
Olen siis okkultismin suhteen täysin vasta-alkaja ja AT:n teosofiaan nojaava rakenne ja hahmotus ovat minulle ensimmäisiä rakenteita okkultismin maailmassa, joihin pohjaan.
Välillä tunnen alemmuuden tunnetta suhteessa kokeneisiin ja lukeneisiin veljiin ja sisariin, mutta olen hyvin, hyvin kiitollinen että minut on otettu seuraan mukaan näin vähällä kokemuksella ja tietämyksellä.
Viimeiset 9 kuukautta ovat menneet lukiessa, pohdiskellessa ja pyrkimyksenä noudattaa myötätuntoa ja totuudellissuutta kaikilla elämän osa-alueilla ja opetellessa myös myötätuntoista asennetta itseäni kohtaan. Ja tämä tuntuu oikealta.

Kiitos!

[Smaragd]

Vaikka tervetulon toivotukset tässä vaiheessa onkin vähän hassut niin tervetuloa nyt kumminkin soror Opendor.

[Segel]

Vaikka tervetulon toivotukset tässä vaiheessa onkin vähän hassut niin tervetuloa nyt kumminkin soror Opendor.

Kiitos! Tulipa vähän liian pitkä viesti.

[Soror O]

Tervetuloa Ave! Traumajännitteiden purku on minullekin tuttua puuhaa ja tuntuu ottavan aikansa vaikka apuna olisikin syvästi parantavia hetkiä ja harjoitteita. Tossua toisen eteen.

Kyllä, se todellakin ottaa aikansa. Muutoksen huomaa vuosien perspektiivissä. Itseäni olen parantanut psykoterapialla ja kehollisilla menetelmillä (Rosen-terapia, TRE-menetelmä). (Kävin läpi myös shamanistisen sielupalautustyöskentelyn.) Tavallaan trauma edustaa minulle perimmäistä toiseutta. Se on varjoni (ja saatanani). Paradoksaalisesti, mitä kauemmas olen siitä pyrkinyt sitä sairaampi olen ollut, muotopuoli. Kai kiinnostuin AT:stä koska jollain tapaa haen varjooni ymmärrystä nykypsykologian lisäksi myös muualta. Rohkeutta tiellesi, ja kiitos!

Opendor: minäkin olen erakko. Tai sellainen tarpeen mukaan ekstrovertti erakko. Kammoan laumasieluisuutta ja silti (siksi) kaipaan yhteisöä. Mietin sitäkin, että miksi ihmiset ovat perustaneet AT:n (että mitä lisäarvoa yhdistyksen luominen tuo okkultistiselle harjoitukselle). Vastaus on hahmottumassa tässä itselleni. Foorumi on mielestäni mielekäs paikka itsereflektiolle ja keskustelu laadukasta. Usko ihmiskuntaan palaa, jossain määrin.

Kiitos kaikille toivotuksista!

[Kavi]

Vaikka tervetulon toivotukset tässä vaiheessa onkin vähän hassut niin tervetuloa nyt kumminkin soror Opendor.

Kiitos! Tulipa vähän liian pitkä viesti.

Oli juuri niin pitkä kuin kuuluikin olla!

En ole täällä ketään koskaan tervehtinyt.
Tervetuloa kaikki te, jotka olette tänne uskaltautuneet; jäsenet taikka ei-jäsenet!