The Star of Azazel - Azazelin Tähti

obnoxion wrote:Ehkä islam on monoteismin looginen päätepiste, sen viimeinen mahdollisuus. Jos islam ei onnistu, on monoteismi umpikujassa.

Mielenkiintoinen ajatus. Sinänsähän "monoteismi" on väkisinkin jokaisen todellisen uskonnon perustana (vrt. äskeiseen viestiini toisessa ketjussa). Toki ymmärrän sen, että monoteismilla tarkoitetaan useimmiten "yhtä ainoaa ja oikeaa jumalaa" Absoluutin sijaan, joka pitää sisällään kaiken. Tästä on etenkin traditionalisti Guénon kirjoittanut paljon, ja hänen näkemyksensä mukaisesti polyteismi etenkin sen uuspakanallisessa ja kansanomaisessa, taikauskoisessa ja kulttimaisessa muodossaan edustaa yksiselitteisesti rappiota ja kulttuurillisen (yhtenäisyyden) hajoamisen vaihetta.

Pääpointtina tässä polyteismi-kritiikissä on siis se, että siinä missä aavikon monoteisti ei näe helposti kuin oman 'yhden ainoan oikean jumalansa' (mikä on usein vain egon kantama ideologinen naamio), niin uuspakanallinen polyteisti on puolestaan usein eksynyt sellaiseen astraaliseen umpimetsikköön ja risukasaan, johon Auringonkaan valo ei enää loista. Olemme jälleen käsien yhdentymisen teeman ehdottoman tärkeyden äärellä.

Nagahel wrote:Sinänsähän "monoteismi" on väkisinkin jokaisen todellisen uskonnon perustana (vrt. äskeiseen viestiini toisessa ketjussa).

Aivan varmasti. Opin ylevyys tuntuisi vain olevan tavoittamattomissa verrattain kehittyneillekkin mielille, mikä vääristää sen poikkeuksellisen hirviömäiseksi. Polyteismin voisi tarjota porrastetun tien henkisyyteen, ja pitäisin sitä myös tavallaan tarkempana ja rehellisempänä vastaavuuta pirstaloituneelle ajallemme. Lisäksi monijumaluus voisi tehdä paradoksin lähestyttävämmäksi. Tietenkin polyteismin, aivan kuten monteisminkin, on perustuttava absoluutiseen ykseyteen.

Viime viestissä piti itseasiassa sanoa polyteismi, eikä panteismi, mutta ehkei virhe ollut erityisen vakava. Polyteismi, panteismi, monoteismi; onko ero näiden välillä lopulta muuta kuin näennäinen?

Tnahara wrote:Polyteismi, panteismi, monoteismi; onko ero näiden välillä lopulta muuta kuin näennäinen?

Tämähän on selvä asia. Ajattelin lähinnä sitä, olisiko joku näistä malleista ulkoisena viitekehyksenä ajallemme otollisempi kuin toinen. Ja näkisin että monoteismin oikeastaan kaikki ylentävät ominaisuudet menetetään, kun "ainoa todellinen jumala" nähdään sitkeästi persoonallisena. Ja jos todellakin on niin ettei voida kuvitella jumalaa ilman persoonaa, silloin olisi parempi kuvitella monta jumalaa, sillä tällöin olisi näky persoonallisista jumalista monella tapaa lähempänä totuutta.

On kuitenkin pantava merkille että tällainen polyteistinen järjestelmä ei sietäisi lainkaan sitä pinnallisuutta tai puolivillaisuutta mitä new age edustaa, ja se olisi täysin vastakkainen lähes kaikelle mitä kutsutaan uuspakanuudeksi. Sen sijaan se vaatisi vähintään nykyisen uskonnon ja tieteen tukipilarien täydellistä murskaamista. Eikä tuo murskaaminen saisi olla peräisi ensisijaisesti alhaalta tai ulkopuolelta, vaan ylhäältä ja sisäpuolelta. Eli toisin sanoen, ellei sitä osata poimia ilmasta, se on todennäköisesti polkaistava esiin raunioista.

Hyvä viesti Obnoxionilta!

Tnahara wrote:Polyteismi, panteismi, monoteismi; onko ero näiden välillä lopulta muuta kuin näennäinen?

Teoreettisesti ja henkisesti ei, käytännössä ero ja kuilu näiden välillä on kuitenkin hyvin usein silminnähtävä (!) ja käsinkosketeltava.