Re: Luetaanpa Thomas Nagel: Mieli ja kosmos
Posted: Thu Mar 05, 2015 8:07 pm
Paljon kiinnostavia pointteja (tekstissä itsessään & vielä enemmän Wyrmfangilla tässä), mutta aika & energia eivät salli pisimmän kaavan mukaan menemistä. Otan siis kantaa vain tähän, missä oli suora kysymys mukana:
En tarkoittanut kumpaakaan, viittasin vain Snellmanin retoriikkaan. Kirjan vastakkainasetteleva esitystapa käyttää paljon retorista hypeä, & esim. tässä se ei vain yhtään toimi. Tuntuu, että kirjaimellisesti vuosituhantinen keskustelu on jotenkin markkinoitu sellaisessa reality tv -formaatissa, jossa katsojan/lukijan pitäisi istua tuolin reunalla jännityksestä kynsiään pureskellen, kun nämä mahtimiehet Nagel & reduktionistit ottavat mittaa toisistaan kuin vapaapainijat konsanaan. Itse kysymys sinänsä on ihan validi pyöriteltävä. En pidä esitystavasta.
* * *
Sitten alustuksen kohtaan 3/4, Päämäärähakuinen eli terminaalikausaalinen luontokäsitys.
Nagelin mukaan "todellisuus on perusluonteeltaan sekä aineellinen että henkinen." Lauseen voi lukea useammalla eri tavalla, mutta ymmärtääkseni tässä ollaan enemmän dualistisilla linjoilla kuin sellaisessa okkultismissa, joka kokee aineen & hengen tavallaan saman kepin kahtena eri päänä, joiden ääripäiden välillä lukuisia eri tiheysasteita molemmista. (Eli Nagelilla nähtävästi aine >< henki eikä okkultismin aine---henki. Tähän palattaneen.)
Tässä luvussa Snellman pariinkin otteeseen mainitsee, että nagelilaisen näkemyksen mukaan
"Tietoisuus" -sanaa voidaan toki käyttää monissa merkityksissä, kuten useammassa keskustelussa on hiljattain puhuttu. Itse sanoisin ehkä mieluummin niin päin, että kaikki tietoisuus on potentiaalisesti aineellista. Mutta jos "tietoisuus" & "aine" käsitetään tietyllä tapaa, niin mikä ettei näinkin.
Ok, nyt tullaan selkeämmin Aristoteleeseen, & ilokseni huomaan, että puhe on syyopista... Henkilökohtaisesti pidän Aristoteleen ajatuksista eniten juuri siitä. Lukuisten (& toisiinsa hieman kompastelevien) esimerkkien avulla Snellman erittelee näitä eri syitä havainnollisesti. Hyvä hyvä. Sitten edetään jostain syystä johonkuhun George F.R. Ellis -nimiseen henkilöön, jonka lainauksia Aristoteleen syyopista ruoditaan seuraavaksi. Samoin tähän liittyvää Ellisin esitystä osakausaliteetista & kokonaiskausaliteetista.
Okkulttisen mallin puitteissa sanottaisiin tästä verrannosta ehkä mieluummin, että "solmut" ovat toisissaan, eli että henkinen taso edustaa yliajallista synkronistista painautumiskykyä, joka toimii fokusoimisen kautta - joka puolestaan on erilaisten tietoisuuksien intensiivisyyden mahdollistaja tai attribuutti.
Monirakenteisista kausaatioista mennään Kallio-Tammisen jo aiemmin mainittuun teokseen nimeltä Kvanttilainen todellisuus. Kallio-Tammisen & Nagelin materialismikritiikki tässä melko yllätyksetöntä. Sitten:
Tässä on monta eri lukutapaa, etenkin kun ajattelee miten merkityksekkäänä Aristoteles käsitti muodon/hahmon käsitteen. Luulen, että näin pitkälle abstrahoitu esitys tulee luetuksi hyvin, hyvin eri tavoin riippuen siitä kuka sen lukee. Henkilökohtaisesti minun on helppo tukea tällaista painotus- tai ilmaisutapaa juuri sitä kautta, että se näyttää potkivan rikki henki-aine -dualismia. Jos "aine on... matemaattinen muoto", niin itse asiassa aine on viime kädessä pikemminkin mieltä kuin substanssia.
Sitten korostetaan taas ihmisen & maailman dialogisuutta, tuota kvanttimekaniikan tieteeseenkin tuomaa humanistista asennetta, jos sallitte. (Humanismi, lue: pragmaattis-hermeneuttinen relativismi.) En sitä kritisoi. Tosin ehkä enemmän voitaisiin puhua siitä, onko tarkoitus nyt mallintaa todellisuutta itsenään vaiko ihmislähtöisesti, jotka voivat olla kaksi täysin eri asiaa.
Wyrmfang wrote:Nefastos wrote:Nagel katsoo, että järki on omien lakiensa pätevyyden muodostava eli autonominen perusta arvioida muita kantoja. Hän viittaakin Descartesiin todetessaan, että emme voi siirtyä järjen ulkopuolelle.
Onpa tuoretta.
Tarkoitatko että näkemys on itsestäänselvästi vanhentunut vai itsestäänselvä? Nimittäin yleisesti nykyfilosofisessa keskustelussa se ei ole kumpaakaan, vaan tiettyjen keskeisten ja laajojen kiistojen pohjalla.
En tarkoittanut kumpaakaan, viittasin vain Snellmanin retoriikkaan. Kirjan vastakkainasetteleva esitystapa käyttää paljon retorista hypeä, & esim. tässä se ei vain yhtään toimi. Tuntuu, että kirjaimellisesti vuosituhantinen keskustelu on jotenkin markkinoitu sellaisessa reality tv -formaatissa, jossa katsojan/lukijan pitäisi istua tuolin reunalla jännityksestä kynsiään pureskellen, kun nämä mahtimiehet Nagel & reduktionistit ottavat mittaa toisistaan kuin vapaapainijat konsanaan. Itse kysymys sinänsä on ihan validi pyöriteltävä. En pidä esitystavasta.
* * *
Sitten alustuksen kohtaan 3/4, Päämäärähakuinen eli terminaalikausaalinen luontokäsitys.
Nagelin mukaan "todellisuus on perusluonteeltaan sekä aineellinen että henkinen." Lauseen voi lukea useammalla eri tavalla, mutta ymmärtääkseni tässä ollaan enemmän dualistisilla linjoilla kuin sellaisessa okkultismissa, joka kokee aineen & hengen tavallaan saman kepin kahtena eri päänä, joiden ääripäiden välillä lukuisia eri tiheysasteita molemmista. (Eli Nagelilla nähtävästi aine >< henki eikä okkultismin aine---henki. Tähän palattaneen.)
Tässä luvussa Snellman pariinkin otteeseen mainitsee, että nagelilaisen näkemyksen mukaan
kaikki aine on potentiaalisesti tietoista.
"Tietoisuus" -sanaa voidaan toki käyttää monissa merkityksissä, kuten useammassa keskustelussa on hiljattain puhuttu. Itse sanoisin ehkä mieluummin niin päin, että kaikki tietoisuus on potentiaalisesti aineellista. Mutta jos "tietoisuus" & "aine" käsitetään tietyllä tapaa, niin mikä ettei näinkin.
Ok, nyt tullaan selkeämmin Aristoteleeseen, & ilokseni huomaan, että puhe on syyopista... Henkilökohtaisesti pidän Aristoteleen ajatuksista eniten juuri siitä. Lukuisten (& toisiinsa hieman kompastelevien) esimerkkien avulla Snellman erittelee näitä eri syitä havainnollisesti. Hyvä hyvä. Sitten edetään jostain syystä johonkuhun George F.R. Ellis -nimiseen henkilöön, jonka lainauksia Aristoteleen syyopista ruoditaan seuraavaksi. Samoin tähän liittyvää Ellisin esitystä osakausaliteetista & kokonaiskausaliteetista.
Osakausaliteetti on osien vaikutusta kokonaisuuksiin, kun taas kokonaiskausaliteetti on kokonaisuuden tason vaikutusta osiin. [---] Kokonaisuuskausaliteetti koskee siis informaation välittymistä ja toiminnallisia kokonaisuuksia. Se toteutuu useiden keskenään vuorovaikuttavien osien kausaalisissa verkostoissa. Verkoston solmut ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja muodostavat osina ylemmän tason verkoston, jonka rakenne ei palaudu verkoston solmujen ominaisuuksiin.
Okkulttisen mallin puitteissa sanottaisiin tästä verrannosta ehkä mieluummin, että "solmut" ovat toisissaan, eli että henkinen taso edustaa yliajallista synkronistista painautumiskykyä, joka toimii fokusoimisen kautta - joka puolestaan on erilaisten tietoisuuksien intensiivisyyden mahdollistaja tai attribuutti.
Monirakenteisista kausaatioista mennään Kallio-Tammisen jo aiemmin mainittuun teokseen nimeltä Kvanttilainen todellisuus. Kallio-Tammisen & Nagelin materialismikritiikki tässä melko yllätyksetöntä. Sitten:
Aine on pohjimmiltaan aaltofunktioiden määrittämä matemaattinen muoto, joka tarjoaa systeemien ja hiukkasten mahdollisen vuorovaikutuksen suhteet.
Tässä on monta eri lukutapaa, etenkin kun ajattelee miten merkityksekkäänä Aristoteles käsitti muodon/hahmon käsitteen. Luulen, että näin pitkälle abstrahoitu esitys tulee luetuksi hyvin, hyvin eri tavoin riippuen siitä kuka sen lukee. Henkilökohtaisesti minun on helppo tukea tällaista painotus- tai ilmaisutapaa juuri sitä kautta, että se näyttää potkivan rikki henki-aine -dualismia. Jos "aine on... matemaattinen muoto", niin itse asiassa aine on viime kädessä pikemminkin mieltä kuin substanssia.
Sitten korostetaan taas ihmisen & maailman dialogisuutta, tuota kvanttimekaniikan tieteeseenkin tuomaa humanistista asennetta, jos sallitte. (Humanismi, lue: pragmaattis-hermeneuttinen relativismi.) En sitä kritisoi. Tosin ehkä enemmän voitaisiin puhua siitä, onko tarkoitus nyt mallintaa todellisuutta itsenään vaiko ihmislähtöisesti, jotka voivat olla kaksi täysin eri asiaa.