Re: Esittäytymiset
Posted: Sat Feb 27, 2016 8:25 am
Tervehdys!
Olen '82 syntynyt mies Pohjois-Savosta. Perheeseeni kuuluu tuleva vaimoni, sekä kaksi koiraa. Vielä pari kuukautta sitten perheeseen kuului myös kissa, mutta hän väsyi.
Ehkä se olennaisin syy liittyä Azazelin Tähteen oli halu oppia arvostamaan ihmisyyttä, ja näkemään enemmän sen hyviä puolia. Tai no... sanotaan että sisäisen rauhan ja sovinnon tekeminen on ihan vissi tavoite.
Niin pitkään kuin vain saatan muistaa, en ole nähnyt missään (postmodernin) ihmisen luomassa mitään tulevaisuutta. Oli kyse sitten poliittisista järjestelmistä, muista "rakennelmista", toimintamalleista, uskonnoista, taloudesta, luonnon hyväksikäytöstä... Minä näen edessäni ainoastaan umpikujia ja savuavia raunioita tuskan huutoineen. Joskus eläminen on hieman ahdistanutkin, mutta en minä varsinaisesti koskaan masentunut tai itsetuhoinen ole ollut.
Onneksi katseen voi kääntää sinne missä näkee valoa, ja näinä päivinä minä kutsun sitä valoa Saatanaksi. Saatana täyttää sitä tyhjyyttä, minkä luovuttaminen nykyajan ihmisen suhteen aiheutti / aiheuttaa. Kai sitä voi jonkin sortin vieroitukseksikin sanoa kun pyrkii hylkäämään ne helpoimmat ja nopeiden nautintojen tiet.
Sillä hetkellä kun minut ilmoitettiin tervetulleeksi Azazelin Tähteen mielen valtasi melkoinen myllerrys. Tuntui kuin olisi vaatteet revitty päältä ja heitetty alastomana torille ihmisten keskelle. Olen aika hyvä ylireagoimaan ja pasmatkin menevät herkältä ihmiseltä helposti sekaisin, haha.
Edelleen sitä kysyy itseltään: halusinko / tarvitsinko minä tätä, ja yhtälailla: onko minulla oikeasti jotain annettavaa seuralle? Vielähän sitä ei tiedä.
Olen '82 syntynyt mies Pohjois-Savosta. Perheeseeni kuuluu tuleva vaimoni, sekä kaksi koiraa. Vielä pari kuukautta sitten perheeseen kuului myös kissa, mutta hän väsyi.
Ehkä se olennaisin syy liittyä Azazelin Tähteen oli halu oppia arvostamaan ihmisyyttä, ja näkemään enemmän sen hyviä puolia. Tai no... sanotaan että sisäisen rauhan ja sovinnon tekeminen on ihan vissi tavoite.
Niin pitkään kuin vain saatan muistaa, en ole nähnyt missään (postmodernin) ihmisen luomassa mitään tulevaisuutta. Oli kyse sitten poliittisista järjestelmistä, muista "rakennelmista", toimintamalleista, uskonnoista, taloudesta, luonnon hyväksikäytöstä... Minä näen edessäni ainoastaan umpikujia ja savuavia raunioita tuskan huutoineen. Joskus eläminen on hieman ahdistanutkin, mutta en minä varsinaisesti koskaan masentunut tai itsetuhoinen ole ollut.
Onneksi katseen voi kääntää sinne missä näkee valoa, ja näinä päivinä minä kutsun sitä valoa Saatanaksi. Saatana täyttää sitä tyhjyyttä, minkä luovuttaminen nykyajan ihmisen suhteen aiheutti / aiheuttaa. Kai sitä voi jonkin sortin vieroitukseksikin sanoa kun pyrkii hylkäämään ne helpoimmat ja nopeiden nautintojen tiet.
Sillä hetkellä kun minut ilmoitettiin tervetulleeksi Azazelin Tähteen mielen valtasi melkoinen myllerrys. Tuntui kuin olisi vaatteet revitty päältä ja heitetty alastomana torille ihmisten keskelle. Olen aika hyvä ylireagoimaan ja pasmatkin menevät herkältä ihmiseltä helposti sekaisin, haha.
Edelleen sitä kysyy itseltään: halusinko / tarvitsinko minä tätä, ja yhtälailla: onko minulla oikeasti jotain annettavaa seuralle? Vielähän sitä ei tiedä.