Hei,
vuonna -79 syntynyt nainen, pienestä pitäen kokenut jonkinasteista kutsua okkultismiin ja satanismiin.
Alle kouluikäisenä kokenut ensimmäiset selittämättömät kokemukset, ja niiden viitoittamalla tiellä edelleen.
Saatananpalvonnassa olen ollut mukana jo pienenä, ja siitä johtuen myös pyörremyrskyn lailla kieppunut alas pimeyteen. En tarkoita tässä yhteydessä pimeyttä, josta löytyy myös valo ja rakkaus sekä johdatus. Vaan sitä sysimustaa pimeyttä, jota hallitsee pelko ja kauhu. Jokin vääristymä tai peilikuva siitä todellisesta pimeydestä, jossa on saatanan oikeat kasvot, jumallisen kauniit ja johdattelevat.
Ehkäpä juuri tuon sysimustan pimeyden vuoksi, eksyin tieltä ja hylkäsin satanismin sekä okkultismin hetkeksi. Kuitenkaan sitä koskaan unohtamatta. Alle kouluikäisenä kokemani tapahtumat palasivat ja ikäänkuin johdattivat minut takaisin. Ainakin näin olen halunnut itselleni asian ilmaista ja kokea.
Satanismi ja saatana merkitsevät minulle kotia, turvallisuutta ja rauhaa. Saatana taas itsessään ei ole minulle persoonallinen ja fyysinen olento, vaan maailman ja universumin voima, sen jumaluus ja totuus.
Kaikkein läheisin kirja minulle on raamattu, aivan oikein luitte. Raamattu. Jeesus , aikakautemme yksi voimakkaimmista, ellei jopa voimakkain maagikko ja okkultisti.
Valitettavasti vanhat kirjat on tuhottu ja se on muokattu täysin kirkon etuja ajavaksi laitokseksi. Siitäkin huolimatta sieltä löytää helmiä ja vihjeitä siitä, ettei sitäkään ole alunperin kirjoitettu siihen tarkoitukseen, millaiseksi kirkot ovat sen leikanneet.
Musiikkia kuuntelen laidasta laitaan, ainoa vaatimus minkä musiikille asetan, on että jos siinä on sanoja, haluan saada niistä selvän. Yksi ylitse muiden on kuitenkin Alice Cooper.
Perheeseeni kuuluu 10-vuotias poika ja Diablo kissa.
AT:n julkaisuja olen paljonkin lukenut ja tutustunut niihin. Löytänyt selityksiä minua vaivanneisiin kysymyksiin ja saanut oivalluksia. Sen minkä työltäni ja pojan seurasta ehdin, tulen varmasti osallistumaan keskusteluihin.
-Isobel
