The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Satanismin moniselitteisyyttä voi olla hyvä lähestyä esimerkiksi sen kautta, että myöskään "uskonnon" merkityksestä ei ole ymmärtääkseni olemassa mitään vähänkään laajempaa konsensusta. Satanismin voi ymmärtää uskontojen yöpuoleksi, jossa kaikki yleisemmässä tietoisuudessa torjuttu aines ilmenee. Tällöin tietysti herää kysymys, mikä on satanismin ja vasemman käden tien ero. Itse sanoisin, että nämä voidaan samastaa.

Heippa kaikille,

olen 31-vuotias runoilija ja kuvataiteilija pääkaupunkiseudulta. Minuun ovat vedonneet aina salaperäiset, mystiset ja synkät asiat. Reagoin herkästi "läpinäkyvään todellisuuteen" ja intuition ohjaamana syvennyn usein kokemuksellisesti asioihin. Konkreettisuus on minulle tärkeää henkisessä elämässäni. Uskon vasta kun olen itse kokenut asian ja pyrin suhtautumaan mahdollisimman neutraalisti kokemuksiini. En halua luokitella itseäni mihinkään kategoriaan koska näkemykseni muuntuvat kuitenkin jatkuvasti ja vievät varmasti sinne minne pitääkin. Noin runsas vuosi sitten olisin voinut luokitella itseni kristityksi mystikoksi, kontemplatiivisen rukouksen tekijäksi. Jumala vei minut muihin maisemiin. Lucifer, demonit ja astraalimaailma ovat minulle varsin läheisiä asioita, joten aivan peruskristitty en ainakaan ole. Tavoitteenani on totuudellisuus, pimeyden, varjojen ja valon lävitse näkeminen.

Tervetuloa!

Tervehdys kaikille!

Olen 17-vuotias lukiota (kuvataidelinjaa) käyvä poika Espoosta. Olen aina ollut kiinnostunut uskonnosta, joskin olen kohdannut melkoisen määrän halveksuntaa perehtyessäni niihin "muihin" uskontoihin, esimerkiksi länsiafrikkalaiseen (että haitilaiseen) voduniin, germaaniseen mytologiaan ja shintolaisuuteen, lopulta sitten satanismiin.

Minut kasvatettiin luterilaiseen uskoon, mutta omat vanhempani eivät koskaan käyneet kirkossa muulloin kuin jouluna tai ristiäisiä, häitä jne varten. Otaksun heidän olevan deistejä, uskonnosta me ei oikeastaan olla keskusteltu. Vasta rippikoulun jälkeen aloin toden teolla kyseenalaistamaan eri asioita ja ajauduin kutsumaan itseäni "itsenäiseksi, ateistiseksi satanistiksi".
Tämän lyhyehkön vaiheen jälkeen aloin tuntea vahvaa yhteyttä aasainuskoon, mutta lopulta sekään ei näyttänyt sopivan minulle.

Nyt olen sitten viimeisen puolen vuoden aikana tutustunut Azazelin Tähden veljeskunnan näkemyksiin eri asioista ja olen erittäin vakuuttunut.. Ikään kuin olisin aina (jotenkuten tiedostamattani?) katsonut maailmaa tästä näkökulmasta.

Onneksi löysin AT:n verkkosivut (ja ylipäätään veljeskunnan) tuon "Suomalainen satanistijärjestö arvostaa Jeesusta"-artikkelin kautta.

Tervetuloa Guldalder!

Tuollaista ylenkatsetta tai halveksuntaa olen itsekin kohdannut monesti. Se tuntuu olevan aika yleinen puolustusmekanismi useilla ihmisillä, kun liikutaan sellaisilla (keskustelun) alueilla, jotka poikkeavat normista.

Tervehdys uudelle tulokkaalle(!)

Mainitsemasi on tuttu yleisen mielipiteen käyttämä ajattelumalli, joka suhtautuu aiheeseen tyylillä "Suomessa on uskonvapaus niin kauan kuin se on ev.lut. kristinusko." Omat vanhempani ovat aina olleet hyvin vasemmistolaisia ja täten korostaneet Marxilaista näkökulmaa uskontojen suhteen, joten olen saanut tehdä omat valintani. Kiitos heille siitä.

Voin kuitenkin osittain samaistua kirjoitukseesi, sillä olin itsekin ikäisenäsi paljolti kallellani ásatrun tyyppiseen ajatusmalliin maailmasta, ennenkuin tulin itse myös siihen lopputulokseen, ettei se ollut minua varten. Kaikesta kokemastaan kuitenkin oppii aina jotakin, ja edelleen allekirjoitan monia Eddan "Korkean runon" elämänohjeita.
Runologinen symboliikka on myös myöhemmin auttanut ymmärtämään vastaavanlaisia käsitteitä muissa yhteyksissä, kuten micro- ja macrokosmoksen suhdetta jne.

Kiitokset!

RaktaZoci wrote:Voin kuitenkin osittain samaistua kirjoitukseesi, sillä olin itsekin ikäisenäsi paljolti kallellani ásatrun tyyppiseen ajatusmalliin maailmasta, ennenkuin tulin itse myös siihen lopputulokseen, ettei se ollut minua varten. Kaikesta kokemastaan kuitenkin oppii aina jotakin, ja edelleen allekirjoitan monia Eddan "Korkean runon" elämänohjeita.
Runologinen symboliikka on myös myöhemmin auttanut ymmärtämään vastaavanlaisia käsitteitä muissa yhteyksissä, kuten micro- ja macrokosmoksen suhdetta jne.

Aivan, koen kyllä että opin varsin paljon tästä vaiheesta, en silti koskaan hylännyt esim. Havamalin opetuksia vaikka siirryin eteenpäin polullani. Asatrulla on silti erityinen paikka sydämessäni ja seuraan yhä Asatru Folk Assemblyn toimintaa varsin usein.

Guldalder wrote:
Tämän lyhyehkön vaiheen jälkeen aloin tuntea vahvaa yhteyttä aasainuskoon, mutta lopulta sekään ei näyttänyt sopivan minulle.

Nyt olen sitten viimeisen puolen vuoden aikana tutustunut Azazelin Tähden veljeskunnan näkemyksiin eri asioista ja olen erittäin vakuuttunut.. Ikään kuin olisin aina (jotenkuten tiedostamattani?) katsonut maailmaa tästä näkökulmasta.

Luen tätä suomenkielistä avointa puolta vain harvoin enkä kommentoi melkein koskaan, mutta viestisi kiinnitti huomioni ja rohkaistun nyt hieman kirjoittamaan. Ymmärrän hyvin kuvailemaasi aasainuskosta. Tunnen itsekin vahvaa vetoa tätä uskoa kohtaan mutta huomaan ettei ajatusmallini oikein kohtaa toisten uskonnon harjoittajien kanssa. Vakaumukseni on sekoitus shamanismia, asatrua ja satanismia, mistä en koe problematiikkaa. Minua vaivaa useat lähestymis- ja ajattelutavat mihin olen asatrujen parissa törmännyt, tosin samaa voisi kyllä sanoa varmaan jokaisesta uskontokunnasta missä henkilöt eivät tunnu syvällisesti pohtivan vakaumuksiaan vaan tyytyvät mielikuvamatkailuun ja kuvastoon. Kenties asatrussa nämä vaivaavat itseä sen tähden niin paljon kun itse kokee kyseisen uskonnon ja siihen liittyvät asiat läheisiksi muttei perusta lieveilmiöistä mitä usein tuntuu tämän ympärillä olevan todella paljon.

Lyhyestä virsi kaunis, sanomani piti; tervetuloa foorumille.

Vuonna -75 syntynyt mies Savosta. Pimeä voima alkoi kiinnostamaan ever since black metal otti vallan (porttiteoria siis toimii!!!) yhdeksänkymmen luvun puolivälissä. Sitä tietä on kuljettu laidasta laitaan kunnes maailmankuva alkoi oikeasti muodostumaan isäksi tulemisen myötä. Se että aikaisemmin olin anti-jotain huomasin olevani sittenkin enemmän pro-jotain muuta. Miksi vastustaa jotain vain vastustamisen takia? Kun ihmisellä on asioita joidenka puolesta on oikeasti valmis kuolemaan niin silloin tietää elävänsä ja elämänsä todellisen tarkoituksen.

Se sama Perkele jonka nimissä olin siihen asti taistellut vastaan eri asioita olikin nyt antamassa voimaa jolla puolustin itseäni, miltä sain voimaa jaksaa ja mikä antoi minulle viisautta & suojeulustaan. Sama asia käytännössä, näin sen vain nyt eri puolelta aitaa.

Tähän asti olen kulkenut omaa polkuani enkä koskaan ole perehtynty alan kirjallisuuksiin tai filosofiaan. Mutta viime vuonna koin perinteisen "creation through destruction" ilmiön jonka tiimoilta kävin aika pohjallaa. Mutta tiesin että kun siitä joskus toivun, tulen olemaan entistä vahvempi ja entistä viisaampi. Tulen olemaan kaiken sen paskan (jolla ei oikeasti ole mitään merkitystä) yläpuolella. Joten Azazelin Tähteen liittymiseni on kieltämättä eräänlaista opastuksen hakemista jotta tulisin henkisesti vielä vahvemmaksi, riippumattomammaksi ja hyveellisemmäksi.