The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Vanadís wrote:Crowley toteaa, että tämän prosessin läpikäynyt ihminen on niin puhdistunut ja jumalyhteyden löytänyt, että hänelle yksittäiset moraalisäännöt – kuten tappamisen kieltäminen – ovat turhia. Hän ymmärtää ne sisäisesti. Tämän vuoksi kieltojen sijaan hän luettelee ehkä anarkistisen kuuloisesti, mitä kaikkea saa tehdä, murtaen tällä monien vanhojen uskontojen käskyjä ja kieltoja.

Yksi asia mikä välttämättä ei avaudu helposti, on sääntöjen instrumentaalinen luonne, jonka takana on syvempi tarkoitusperä. Milloin tarkoitusperä & säännöt ovat ristiriidassa, olennaista on tarkoituksen esiin etsiminen; säännöt sinänsä ovat pelkkiä tukikeppejä. Alussa esitetty kysymys –

Numinous wrote:katsooko AT moraalinsa jotenkin universalistiseksi tai objektiiviseksi?

– lähestyy jo tätä asiaa, mutta on kuitenkin hieman muuta. Omassa vastauksessani valitsin asian lähestymisen niin, että seuran moraali on "mielivaltainen", sillä loppujen lopuksi keskustelu kuitenkin johtaisi tähän väitteeseen tai huomioon. (Voidaan esittää että okkulttisessa maailmassa tiettyjen vaatimusten täyttäminen on universaali velvoite, mutta kuten hyvin tiedämme, "Jumala" toki hyväksyy minkä tahansa laisen moraalin, ja "antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin". AT:n satanismin pääideana on kuitenkin käydä Jumalaa vastaan juuri tässä kohdin, olla hyväksymättä – sanokaamme mielivaltaisesti – maailman kärsimyksen syvyyttä ja laajuutta.)

Niinpä Theleman & AT:n tekstien eroissa kannattaa huomioida se erilainen käsitys, joka kirjoittajilla on ihmisistä. Crowley joko näyttää olleen optimisti & uskoneen siihen että hänen tekstinsä kyetään lukemaan oikealla ajatuksella, tai vaihtoehtoisesti hän ehkei välittänyt niin paljon vaikutuksista kuin vaikutelmasta. Itse olen pessimisti, tai kuten me pessimistit sanomme, realisti. Siten koen, että on parempi jankata tiettyjä perusasioita ad nauseam kuin sallia vahingoittavan tulkinnan syntymistä & väistämätöntä tuhoisaa eskaloitumista. Käytännön tasolla tämä kovin harvoin merkitsee kuitenkaan sellaista tiukkuutta kuin julkisesti esitetyistä näkemyksistä voi erehtyä kuvittelemaan, sillä käytännössä asioita voi käsitellä tilannelähtöisesti, yleensä pelkäämättä että poikkeuksesta tulee sääntö kaikille. Eli tullaan siihen vapauden mysteeriin, jossa "suusta korvaan" annettu sana kulkee usein vasemman tien inspiraatiossa, vaikka tie on viitoitettu oikean käden tien ohjein.

Hyvin huomioitu Johannes tuo Crowleyn optimismi ihmisten suhteen. Tai ainakin ihmisten staminan suhteen, että jokainen maagikko jaksaisi pistää päivittäiset jooga-, mantra- ja kabbalaharjoitukset kehiin vuosiksi ja keskustella Pyhän Suojelusenkelinsä kanssa löytääkseen puhdistuneen ydinminänsä. Ja tässä minusta AT onkin monista seuroista ja järjestöistä ymmärtänyt tämän viisaiten ja ottanut perusasioiden "jankkaamisen" linjan ja moraalin korostamisen. Tällaiset tunnelmat minulla on jäsenistön moraalia/tekoja/energioita seuranneena, verrattuna monien muiden seurojen jäseniin, myös Crowleyn omien järjestöjen. Minulla on kavereissa thelemiittejä joiden kanssa olen puhunut AT:n säännöistä verrattuna heidän systeemiinsä ja parilta ystävältä on tullut jälkeenpäin kiitosta, että he "heräsivät" kun oli puhetta AT:n oikeiden tekojen ja rehellisyyden painotuksesta. Sitten on jatkettu keskustelua siitä, mitä rehellisyys tuo rakkaudellisuuteen.

Tämä nyt vähän rönsysi

Hyi nyt taas liataan kaunista veljeskuntaamme moraalilla. Moraali kuuluu ihmisiä elävältä polttaville pedofiileille. Meidän periaatteemme ovat eettisiä. Moraali on eettisyyden viemäri, kuten katolinen kirkko kristinuskon.

Etiikka on omastanikin mielestäni paras sana kuvaamaan AT:n ohjenuoria, ainakin sanaan liittyvien mielleyhtymien suhteen. Moraalista tulee mieleen kristillinen dualismi.

Hyvää pohdintaa kyllä monilta. Mielestäni hyvä peruste eettiselle toiminalle on sekin, että se on yksinkertaisesti itsekkäästikin ajateltuna järkevää toimintaa. Tämä siinäkin tapauksessa, että oma pohjimmainen johtotähti ei olisi mikään universaali rakkaus. Okkultismissa itsekkyyden ja altruismin käsitteet muutenkin kääntyvät päälaelleen. Periaatteessahan alaspäistä tietä, eli väkivallan ja kärsimyksen idealismia seuraava ajattelee vähiten itseään, vaan repii itseensä nuo haavat, joita repii muihin. Kyse ei siis ole itsekkäästä opportunismista, siinä merkityksessä missä sana yleensä käsitetään. Ylöspäisen tien eettiset ohjenuorat omaava okkultisti puolestaa lujittaa yhteyttään omaan "korkeampaan itseensä" altruistisen toiminnan kautta ja on siinä mielessä kutsuttavissa jopa "itsekkääksi".

Tämä on ollut valtavan valaiseva keskustelu. Uskon ymmärtäväni nyt AT:n lähestymistavan ja pidän sitä lähtökohdiltaan oikeana. Tällä hetkellä epävarmuuteni kohdistuu siihen, mitä itse pidän eettisenä. Tekeekö sotilas oikein toimiessaan dharmansa mukaan tappaessaan vihollisen, vai tekisikö hän paremmin yrittäessään kohota tuon dharman yläpuolelle ja jättäen miekkansa?

Yhden sortin kristillisyydessä korostetaan sitä, kuinka ihmisen tulisi jatkuvasti pyrkiä parempaan ja kuolettaa kaikki itsekkäät pyynnöt itsessään. Tämä on se moralismi, johon minä olen kyllästynyt ja johon olen hakenut vaihtoehtoa jonkin sortin hierarkia- tai dharma-ajattelusta. Tässä vaihtoehdossa oikeaa eettisyyttä on se, että toteutat olemustasi asemassasi. Saatana on tässä mallissa se, joka sanoo, että jo riittää kilvoittelu. Itsekkäiden halujen toteuttaminen on tiettyyn pisteeseen asti juuri sitä, mitä ihmisen kuuluukin olemuksensa puolesta tehdä.

Olen miettinyt myös sitä, johtaako tällainen ajatus väistämättä jonkinlaiseen kastisysteemiin, jonka ymmärrän olevan AT:n ajatusten vastainen. Mitähän vanha teosofia kantarotuajatuksineen tästä ajatteli?

Benemal wrote:Hyi nyt taas liataan kaunista veljeskuntaamme moraalilla. Moraali kuuluu ihmisiä elävältä polttaville pedofiileille. Meidän periaatteemme ovat eettisiä. Moraali on eettisyyden viemäri, kuten katolinen kirkko kristinuskon.

Etiikkaa sanotaan myös moraalifilosofiaksi. Moraali liittyy lähemmin käytäntöön hyvästä ja pahasta, kun taas etiikalla useimmin viitataan moraalin perusteiden filosofiseen tutkimukseen. Liittäisin nimenomaan moraalin puutteen "ihmisiä elävältä polttaville pedofiileille".

+ Katolinen Kirkko on kristinuskon aarreaitta.

Kenazis wrote:

Benemal wrote:Hyi nyt taas liataan kaunista veljeskuntaamme moraalilla. Moraali kuuluu ihmisiä elävältä polttaville pedofiileille. Meidän periaatteemme ovat eettisiä. Moraali on eettisyyden viemäri, kuten katolinen kirkko kristinuskon.

Etiikkaa sanotaan myös moraalifilosofiaksi. Moraali liittyy lähemmin käytäntöön hyvästä ja pahasta, kun taas etiikalla useimmin viitataan moraalin perusteiden filosofiseen tutkimukseen. Liittäisin nimenomaan moraalin puutteen "ihmisiä elävältä polttaville pedofiileille".

Joo, ymmärrän Benemalin ja Sothothin assosiaation, mutta yleisessä kielenkäytössä henkilökohtainen etiikka tai henkilökohtainen moraali ovat koko lailla synonyymejä. Jos haluaa viitata noihin negatiivisiin assosiaatioihin, kannattaa puhua moralismista.

Oma näkemykseni on se, että molemmat, sekä moraalisäännöt, että etiikka ylipäätään ovat jo lähtökohtaisesti satanismiin kuulumattomia ja sille vastakkaisia asioita. Minulle satanismi on misantrooppista, elitististä, eristäytyvää, yksilökeskeistä ja yhteisöön (kaikkiin yhteisöihin) vihamielisesti suhtautuvaa, aggressiivista, sadistista ja äärimmäistä elämäntapaa ja ajattelua. Se on etiikan tietoista hävittämistä, kaikkien hyvään ja pahaan, oikeaan ja väärään, ja ylipäätään arvoihin liittyvän kitkemistä pois, suhtautumalla välinpitämättömästi toisille aiheutuvaan (tai aiheutettuun) kärsimykseen.

Tämä on henkilökohtainen näkemykseni enkä oleta kenenkään muun olevan samaa mieltä.

Mustafa wrote: Se on etiikan tietoista hävittämistä, kaikkien hyvään ja pahaan, oikeaan ja väärään, ja ylipäätään arvoihin liittyvän kitkemistä pois, suhtautumalla välinpitämättömästi toisille aiheutuvaan (tai aiheutettuun) kärsimykseen.

Mutta mihin muuhun tämä voi viedä kuin jonkinlaiseen nihilistiseen rappioon, josta on mahdotonta löytää mitään merkitystä? Mikä tarkoitus silloin satanismillä on? Minusta moraalisäännöt eivät ole automaattisesti ihmistä rajoittavia rakennelmia. Ne ovat sitä ainostaan silloin kun ne luodaan mielivaltaisesti jokin kyseenalainen agenda takana. Jos ne taas johdetaan luonnosta eli toisin sanoen ohjaavat ihmistä toimimaan paremmin harmoniassa luonnon kanssa, ne ovat mielestäni enemmän vapauttavia kuin rajoittavia tekijöitä.

Mustafa wrote:Oma näkemykseni on se, että molemmat, sekä moraalisäännöt, että etiikka ylipäätään ovat jo lähtökohtaisesti satanismiin kuulumattomia ja sille vastakkaisia asioita. Minulle satanismi on misantrooppista, elitististä, eristäytyvää, yksilökeskeistä ja yhteisöön (kaikkiin yhteisöihin) vihamielisesti suhtautuvaa, aggressiivista, sadistista ja äärimmäistä elämäntapaa ja ajattelua. Se on etiikan tietoista hävittämistä, kaikkien hyvään ja pahaan, oikeaan ja väärään, ja ylipäätään arvoihin liittyvän kitkemistä pois, suhtautumalla välinpitämättömästi toisille aiheutuvaan (tai aiheutettuun) kärsimykseen.

Tämä on henkilökohtainen näkemykseni enkä oleta kenenkään muun olevan samaa mieltä.

Kutakuinkin näin minäkin näen satanismin nimenomaan Saatanan arkkityypistä käsin. Minulle Saatana ja satanismi on ollut erittäin hyödyllinen antiteesi, instrumentti, mutta se ei yksinään riitä omien tavoitteitteni saavuttamiseen. Siksi tuntuisi keinotekoiseksi, että alkaisin nimittää itseäni satanistiksi. Sen sijaan voisin hyvin kirjoittaa vaikkapa lyriikkaa, jota voisi kutsua satanistiseksi.

Toivon, että kukaan ei loukkaannu seuraavasta. Näen AT:n pyrkimykset sovittaa yhteen VKT ja OKT täysin oikeana. Tämän tapahtuminen satanismi-nimikkeen alla aiheuttaa kuitenkin tietynlaisen kastraation Saatanalle. Jos Saatana lakkaa edustamasta Mustafan mainitsemisen asioita, mistä me löydämme niille korvaavan arkkityypin? Ja jos emme löydä, voimmeko olla kosketuksissa näiden asioiden kanssa?

Liittyen pohdintaan siitä, kuinka ylöspäinen epäitsekäs tie lopulta päätyy pitkällä tähtäimellä omaksi parhaaksi, minua viehättää kristillisessä Saatana-myytissä se, että Saatanan teossa ei ollut seurausten näkökulmasta mitään järkeä. Hän tasan tarkkaan tiesi, mitä tulisi käymään, jos hän ryhtyisi kapinaan Jumalaa vastaan - ja silti hän teki sen. Se on mielestäni thelemaa autenttisimmillaan.