The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Hyvää keskustelua veljet! Reflektoin vähän omia ajatuksiani tähän. Elikkä, henkilö voi tuntea olevansa okkultisti vaikkei tuntisi olevansa satanisti. Sitä on kuitenkin monen perinteen satanismia (joista jotkut eivät edes lue toisia oikeiksi satanisteiksi jne mikä on oikeastaan ihan tyypillistä kaikkien näkemysten/ismien alueella jollain tapaa...valitettavasti) ja myöskin monen perinteen okkultismia, mutta yhdistäviä tekijöitä näillä kahdella kuitenkin on. Esimerkiksi alueella jolla okkultismi luotaa - luonnon ja ihmisen salattujen eli toistaiseksi piilossa olevien lakien ja ilmiöiden tutkimista. Kun tällaiselle toiseuden rajalle kurotellaan, niin tulee vastaan aika montakin asiaa joista huomaa ajattelevansa, "olen siis tässäkin asiassa/ tältäkin kannalta satanisti".

Sen enempiä jaarittelematta pointtini on: Kuten Wyrmfang totesi, nuo 2 kriteeriä kuuluvat satanismiin muodossa, kuin toisessakin. Satanismi keskittyy maailmankatsomuksena jollain lailla Saatanaan korostavassa mielessä. Minusta voidaan puhua myös vastaavista jumalolennoista muiden kulttuurien tarustojen puolelta mikäli näin halutaan tehdä (kuten Seth, Shiva, Prometheus).

Okkultismia tutkiskellessa olen itse päätynyt siihen, että esimerkiksi toiseuden (itse tykkään paljon nimityksestä Suuri Tuntematon, The Great Unknown, or More than meets the eye, joka on sekä ulkopuolellamme ja sisällämme) ja individualismin (oma tahto, ajattelu, tunteminen, järjenkäyttö korkeimpina auktoriteetteina) kautta myös asia jota voidaan Saatanaksi kutsua astuu kuvaan. Huom. Omaa henk koht pohdintaa

Wyrmfang, hyvä huomio tuo "Hyvä Satanismi". Tämä on ylipäätään aika hankala aihe ja hyvä, että tälle on topicki täällä sillä olen pohtinut tätä vuosia satunnaisesti ja kasvavissa määrin 2 kuluneen vuoden aikana. Satanismi voi kuitenkin tarkoittaa terminä niin montaa eri asiaa, kuin on ihmisiä jotka sitä käyttävät.

AT:ssa on kuitenkin puoli jota en ole löytänyt mistään muualta - Teiden yhdistäminen (yleensä se näyttäisi monelle olevan joko VKP tai OKP) ja kolminaisen avaimen käyttö omassa elämässä. En nyt tarkoita sillä, että olisin joku ekspertti joka olisi tutustunut kaikkeen. Rehellisyyden nimissä, en ole koskaan kuulunut mihinkään muuhun okkulttiseen seuraan/järjestöön. Kiinnostusta kuitenkin on 2 kuluneen vuoden aikana syntynyt ja Setin Temppeli houkutteli aikansa. En saanut aikaiseksi liittyä. Mielenkiinnolla kuulisin juttuja joita joillain AT:n jäsenillä saattaisi olla kerrottavana tästä tästä ryhmittymästä. Hyvässä ja pahassa Jos en olisi valinnut AT:ta olisin saattanut valita Setin Temppelin, tai pysyä yksittäisenä okkultistina ja jutella asioista eri nettifoorumeilla ja parin hyvän ystävän kesken.

"molemmat sijoittuvat tavalla tai toisella tietoisuuden liminaalitilan tutkimiseen: mennään sellaiselle piilotajunnan raja-alueelle, jossa todellisuus käy plastiseksi & moniulotteiseksi.

Sanoisinkin, että molempiin jää tietty aspekti toista melko pakosta. Okkultistin on tietyssä tiensä vaiheessa opittava ymmärtämään (merkityksessä: tietyllä tavalla sympatisoimaan) satanismia, samoin satanisti tulee tietyssä tiensä vaiheessa melko pakosta tekemisiin okkultismin kanssa". Nefastos, näin olen itsekin ajatellut. Juuri tuo "molemmissa on tietty aspekti toista pakostakin" sointuu korvaan mukavasti.

Tuntuu siltä, että jos salattua lähtee tutkimaan (jollain tavalla okkultismia) niin ehdottomasti torjuttu (jollain tavalla saatanallinen) on hyvin olennainen asia. Tietysti voi ajatella niinkin rankasti että jos joku asia vähän hävettää ja kerää rohkeutta katsoa sisäänsä sen kokonaisuudessaan avatakseen niin tämä on jo satanistisen okkultismin maagista käytäntöä, mutta tuskinpa kukaan muu kuin satanistinen okkultisti sitä voisi näillä sanoilla ajatella. Kyse nimikkeiden (satanisti, okkultisti) omaksumisessa on tähän salatun ja torjutun tutkimiseen liittyvän periaatteellisuuden omaksumisesta, tai vakaumuksellisuudesta joka on tavallaan lupauksen antamista tai identiteetilleen sinetin antamista johonkin suuntaan, samalla meiningillä kuin miksi "maagisia nimiä" tai mundaanissa elämässä vaikka "valoja" vannotaan. Työehtosopimuksen allekirjoittaminenkin on oikeastaan jonkinlainen modus tästä.

Jos salatun tutkiminen on mahdollista ilman että myönnetään itse salailevansa jotain tai jos omaa salailua voi avata menemättä alueelle joka on perusteellisesti epäkiva, niin sitten satanismi ei ole okkultistille tarpeen. Se on mahdollista johonkin asti ja joissain maailmankatsomuksissa ns.loppuunkin asti, mutta ei-satanistista maailmaa en taida osata nähdä omasta satanismistani johtuen. Jos hyväksyisin ajatuksen jostain lopullisesta "nyt ollaan perillä:stä", en kai olisi enää satanisti.
Satanismilla on oma kieltoluonteensa joka on suhteessa muuhun maailmankatsomuksellisuuteen varmaankin aina enemmän vastaan kuin puolesta ja siinä mielessä (ainakin tämän yhden) satanistin näkökulmasta "puhdas satanismi" edustaa torjuttua toiseutta kaikille näkemyksille, siinä missä ei-satanisti voi katsoa satanismia kaiken sellaisen parissa hengailuna jossa ei ole mitään mielekästä & joka on yksinkertaisesti typerää ja väärin, torjumalla siihen liittyvän problematiikan kokonaan. Hankala sanoa missä määrin satanismi vaatii okkultismia, koska se tapa jolla ymmärrän Saatanan on okkultistinen ja koko viesti suattaapi olla vuan tautologia "satanistinen okkultisti on satanistinen okkultisti ja jos ei ole satanistinen okkultisti niin sitte ei ole".

Oma mielipiteeni on, että satanismi eri muodoissaan ovat vain okkultismin eri osa-alueita.

Satanismi, tässä tapauksessa teistinen satanismi ja niin sanottu Luciferilaisuus on vain yksi ensisijaisesti vasemmankäden okkultistinen muoto, jossa pyritään hyvään.

Miellän itse olevani ensisijaisesti vasemman käden polulla, ja näyttäisi että hyvin monet satanismin muodot ovat sellaisia etten niihin juuri millaistakaa yhteyttä koe. Kun vasemman käden polku korostuu, se tarkoittaa karkeasti sanoen että myös Shaktin merkitys, nonduaalisuus ja siihen liittyvä sakramentaalinen transgressiivisuus, spontaanisuuden kultivointi, maallikon elämäntapojen yhdistyminen korkeisiin henkis-eettisiin ihanteisiin, negatiivisten mielentilojen ja kehollisuuden uudelleenarviointi, yksilöllisyyden korostuminen selkeässä vuorovaikutuksessa vanhimpien traditioiden kanssa, tasa-arvoisuus, synkretismi sekä panteismi korostuvat. Kun nämä tekijät vähenevät, siirrytään kohti oikean käden polkua. Kun tällaista kategoriaa ei koeta olennaiseksi tavaksi määritellä omaa satanistista polkua, silloin todennäköisesti harjoitetaan jokseenkin eri tyyppistä vasemman käden polkua kuin jota itse harjoitan.

Vuosi vuodelta näyttää käyvän yhä selvemmäksi miten merkittävää monimuotoisuutta seuramme sisällä satanismin harjoittamisessa ilmenee. Välillä tuntuu että on helpompi sympatiseerata foorumilla jotain vuosisatoja sitten kuollutta kristillistä erakkoa, kuin hieman eri tavalla harjoittavaa ystävää. Yhdistämisen työn -siis termin vaativassa merkityksessä - vaativuus taitaa näkyä juuri siinä, että näinkin vahvasti yhteisen nimittäjän sisällä kuin mitä seuramme on, voi aika useinkin tuntua että monet muut jäsenet kulkevat jossain valovuosien päässä niistä omista kulkureiteistä. Toisaalta, tällainen yksinään olemisen kokemus ehkä on se tekijä, joka meitä kaikkia vasemman käden polun valinneita jotenkin yhdistää..?

obnoxion wrote:Toisaalta, tällainen yksinään olemisen kokemus ehkä on se tekijä, joka meitä kaikkia vasemman käden polun valinneita jotenkin yhdistää..?

Olen tätä mieltä, sillä yksilöityminen/individuaatio väistämättä luo ainakin jossain välissä suuria yksinäisyyden tunteita. Yksilöityminenhan oikeastaan rajaa itseä suhteessa toiseuteen, jolloin se raja itsen ja muun maailman välillä selkeytyy. Toisaalta tästä tulee mieleen ne yksinäiset oikean käden polun mystikot ja muut. Vai voidaanko nämäkin nähdä tietyssä mielessä vasemman käden polun henkilöinä. Itse näen. Ainakin Spinoza on minulle eräs vasemman käden polun "esikuva".