Vesimiehen aika ja lapsekkuus/itsekkyys

[Smaragd]

Onhan meillä yhteiskunnallisestikin olemassa päiväkoti, peruskoulu, ammattikoulu/lukio jne... mutta ne tavat joilla ne on järjestetty vaatii ehkä jopa joitakin putoamaan niistä ulos.
En tiedä onko tätä mahdollista heijastaa astetyöskentelyyn ja sen sellaiseen?

Nähdäkseni tämä on mahdollista ainakin siinä mielessä, että nämä edellämainitut havaitaan sivusuuntaisten, eli maallisten polkujen osaksi, joka sinänsä saattaa näyttäytyä okkultistin silmiin jo täysin riittämättömältä ja siksi aikuisiällä voi olla suuri tarve hakeutua selkeästi henkiseen kehitykseen pohjaaviin rakenteisiin esim. okkulttisten koulukuntien astejärjestelmiin yms. Koska asiat ei ole aina näin mustavalkoisia niin juuri nämä mainitut esimerkit ovat nähdäkseni melko pitkälti kuitenkin positiivisesti alempia (maallisia) instrumentteja kehittäviä, niitä esivalmistelevia henkiseen työhön.

Yleissivistyskin laajemmalle alueelle ulottuvana, eikä pelkästään omiin mielenkiinnonkohteisiin porautuvana erikoistietona, saattaa olla esimerkiksi yllättävän suuri tekijä omien sokeidenpisteiden ja vääristyneiden maailmakäsitysten käsittelyssä. Koen mm. lukiossa vastentahtoisesti omaksumani poliittisen ajattelun hyväksi käydyn silloin läpi, jotta kypsemmällä iällä olen voinut jättää sen hyvällä omallatunnolla taakse tuntiessani sen kentän ja ajatuskulut henkilökohtaisella tasolla. Tiedän ettei se ole itselleni mielekäs kenttä toimia tai ajatella kun katson omaksumani filosofian vinkkelistä maailmaa. Nyt sitten voi keskittyä siihen erikoisalaan, eli okkultismiin, paremmin kun nämä tällaiset on käyty nuoruudessa läpi.

[Zeraim]

Ehkä aiheeseen liittyen(?), linkitän tänne kiehtovan kirjan.

1900-luvulla, tai oikeammin sen lopussa, alkoi merkittävä tekniikan, maallistumisen ja tieteellisyyden korostuminen. Monet AT:n ajatteluun vaikuttaneet teosofiset yms. juuret, jotka olivat vielä 1900-luvun alussa hyvinkin suosittuja, korvautuivat jollain aivan uudenlaisilla henkisyyden muodoilla yhteiskunnassamme. Oheinen suomenkielinen julkaisu, jonka saa ladata kokonaisuudessa ilmaiseksi esim. PDF-tiedostona, voi avata jonkinlaisia perspektiivejä siihen, millaiseen muotoon henkinen etsintä on tänä aikana muuttunut sekä siitä, millaisilla kriteereillä ihmiset henkisyyttä etsivät. Ehkä kirja myös kuvaa tätä aikakauden siirtymää ja ihmisen tämän hetkistä henkisyyden tilaa.

https://oa.finlit.fi/site/books/e/10.21435/tl.275/

[Nefastos]

Kiitos Zeraim, mahtavaa että uutta tutkimusta on luettavissa ilmaiseksi! Kirjoittajissa olikin paljon tuttuja nimiä.

Se kuinka uudet uskonnollisuuden/henkisyyden muodot ilmenevät ja se kuinka uskontotiede niitä tutkii ovat ymmärrettävästi lähellä toisiaan, ja myös vaikuttavat toisiinsa. Kummassakin näkyy se yhtäältä erinomainen ja toisaalta huono arvottamisesta luopumisen ideaali, joka siten päätyy asettamaan samalle viivalle syvän ja pinnallisen kokemuksen. Koetaan, että näitä ei voi erottaa toisiaan, vaikka se tietenkin olisi mahdollista siinä missä kaikki muukin arvotutkimus. Sellaista asiaa kuin aidosti arvottamaton osallistuminenhan ei oikeastaan ole olemassakaan, vaan myös uushenkisyyden tutkimus on edelleen arvottavaa, vaikka se arvostaakin nyt muita arvoja kuin kokemisen syvyyssuuntaa. Trendikkäitä asioita ovat nykytutkimuksessa syvällisyyden ja maltin sijaan esimerkiksi sellaiset asiat kuin multikulttuurisuus, tasa-arvo, nopeus ja notkeus.

Ja Azazelin Tähti on omassa erilaisten lähestymistapojen yhdistämisen perusvaatimuksessaan tietyllä tapaa hyvin perinteisesti uushenkinen (eli New Age-) liike.

[Smaragd]

Ja Azazelin Tähti on omassa erilaisten lähestymistapojen yhdistämisen perusvaatimuksessaan tietyllä tapaa hyvin perinteisesti uushenkinen (eli New Age-) liike.

Ensisilmäyksellä hrvittävä tapa ilmaista asia, mutta todellisuudessa on ihailtavaa kyetä omaksumaan toiseutta edustavista asioista se kultahippunen siihen mikä nähdään omana tai haluttaisiin nähdä itseä määrittävänä asiana. Sinänsä pitäisi olla ihan peruskauraa tuonelan/helvetin ylösalaiseen maailmaan tuon tuosta käyville, ja sieltä aarteita tälle puolen tuoville.

[Zeraim]

Kummassakin näkyy se yhtäältä erinomainen ja toisaalta huono arvottamisesta luopumisen ideaali, joka siten päätyy asettamaan samalle viivalle syvän ja pinnallisen kokemuksen.

Ja Azazelin Tähti on omassa erilaisten lähestymistapojen yhdistämisen perusvaatimuksessaan tietyllä tapaa hyvin perinteisesti uushenkinen (eli New Age-) liike.

Täällä on useamman kerran suhtauduttu hivenen arvottavalla sävyllä esim New age meininkiin ja meinasinkin kommentoida jo taannoin tuohon Starseedit keskusteluun. Nefastos mielestäni ilmaisi kaunista ja yhdistävää ajatusta myös AT:n uushenkisyydestä.

Ymmärrän hyvin ajatuksen siitä, että jotkut traditiot/okkultismin muodot voivat olla kokonaisempia ja tarjota enemmän ja syvempää selitystä tai kokemusta joillekin yksilöille. Ne ovat silloin arvokkaampi juuri kyseisessä vaiheessa olevan ihmisen kannalta.

Toisaalta kun tässä ketjussakin lähdettiin keskustelemaan nykyisestä aikakaudesta lapsenomaisena aikana. Mietin, kuinka ala-asteikäisenä lapsena olin niin haltioissani saatuani hankittuani heilurin, kristallipallon, taikapeilin ja tarot kortit. Onko mitään hipimpää newage mummelia kuin tuo pikku miekkonen, joka ei uskaltanut pyytää äitiä ompelemaan kaapua itselleen, mutta heilurit heilu joka välissä ja korteilla ja horoskoopeilla luettiin maailman tapahtumia pään pohtiessa aurajuttuja. Vaikka ehkä jotkut noista lapsena hommailluista jutuista näyttää näin jälkikäteen ehkä hieman, no lapsellisilta, niin se oli just sitä, mikä oli juuri se oikea lähestyminen siinä vaiheessa. Enkä siis pidä noita asioita lapsellisina vieläkään, vaan ainoastaan silloista suhtautumistani ja ymmärrystäni niiden suhteen.
Uskoisin että joku muukin täällä muistaa, kuinka joskus aavetarinat, ufot, horoskoopit, kortit tai kristallit tms. inspiroi okkultistin alkutaipaleellaan.

Ehkä menneisyyteni ”painolastin” vuoksi näen new age jutut aivan mahtavana asiana. Eikö se ole oikeasti aika hienoa, että esimerkiksi koko elämänsä uralleen ja maallisille asioille elänyt ihminen innostuu vaikka keski-iässä tai 50-villityksessään etsimään jotain uutta syvyyttä, ulottuvuutta ja ehkä jopa hengellistä tietoisuutta elämässään. Tai itselleni new age mystiikka oli ainakin tärkeä vaihe, kun sain onnekseni siihen jo lapsena törmätä. Ehkä new age henkisyyden muodot ovat juuri sitä, mitä joku ihminen sillä hetkellä voi omaksua ja se on juuri sitä parasta, mitä yksilölle voi kukaan/mikään polku tarjota. Ehkä hänen polkunsa menee juuri niiden vaiheiden kautta erilaisiin syvyyksiin ja hän löytää jotain laajempaa. En oikein usko, että kukaan ykskaks vaan autossa töihin ajaessaan päättää, että hei, nyt mä valaistun ja tekee sen siltä istumalta. Me kaikki kuljemme pitkän tien johonkin tällä hetkellä käsittämättömään mysteeriin ja matkalla toivottavasti kehitymme erilaisten vaiheiden kautta eteenpäin.

Itse pidän tärkeänä miettiä aikakauden suhteen itsekkään lapsellisesti juuri sitä, mitkä arvot/asiat ovat itselleni tässä hetkessä tärkeitä ja etenkin miksi ne ovat tärkeitä tai toisinaan miksi vastustan jotain. Ja antaa itselleen tilaa arvottaa itselleen tärkeitä asioita ymmärtäen, että muilla on erilaiset arvot ja polut.

Terveisin Starseed Zeraim

[Smaragd]

Toisaalta kun tässä ketjussakin lähdettiin keskustelemaan nykyisestä aikakaudesta lapsenomaisena aikana. Mietin, kuinka ala-asteikäisenä lapsena olin niin haltioissani saatuani hankittuani heilurin, kristallipallon, taikapeilin ja tarot kortit. Onko mitään hipimpää newage mummelia kuin tuo pikku miekkonen, joka ei uskaltanut pyytää äitiä ompelemaan kaapua itselleen, mutta heilurit heilu joka välissä ja korteilla ja horoskoopeilla luettiin maailman tapahtumia pään pohtiessa aurajuttuja.

Kaikki se minun ilmaisemani asenteellisuus ja kritiikki new agea kohtaan ei millän voi yltää tämän kaltaiseen hienoon ja vilpittömään toimintaan. Kritiikkini yltää vain sinne mihin se oikeasta syystä osuu.

Jos olen henkilökohtaisesti naiivin hengellisyyden tasoon jotenkin pakotettu olemaan kosketuksissa niin koen olevani jossain määrin ja tilannekohtaisesti vastuussa myös esittämään kritiikkiä. Etenkin jos moinen toiminta on suoraan tai välillisesti vahingollista itselleni ja ympäristölle, ja tilanne sallii minun huomauttaa asiasta. Välillä tuntuu että pitäisi paeta erämaahan tai vuorille, sillä ihmiset aiheuttavat niin tajuttoman paljon kärsimystä ympärilleen eivätkä ole valmiita vastaanottamaan palautetta tai huomioita siitä kevyen neuvon saati suoremman kritiikin muodossa, jolloin oma merkitykselliseksi koettu yhteys maailmaan ei ole mahdollinen. Tässä tietysti täytyy ensin pyrkiä miettimään esimerkillä johtamisen mahdollisuutta, eri ilmaisumuotojen mahdollisuuksia ja mahdollisesti kaikkein eniten Jester arkkityypin omaksumista kritiikin huomaamattomampaan ja hyvätuulisempaan välittämiseen ennen kuin suuntaa erakkoluolaan luovuttamaan maailman suhteen. En ole mestari, mutta mikäli tällaisia yhteyksiä ei sallita niin samalla tavoin sisäisiin mestareihinkin yhteys lopulta kadotetaan.

Tämä kritiikin osoitus ja vastaanotto on tosiaan taas yksi varsin keskeinen oppi mikä ajallamme tuntuu varsin tärkeältä. Kenties siinä tullaan osittain eräänlaisen väljyyden ja ilmavuuden haasteeseen, jossa etenkin meidän okkultistien täytyy pyrkiä löytämään mahdollisimman instrumentaalinen suhde identifikaation kohteisiimme, jotta mortifikaatioprosessi voisi olla tanssinkaltaista sen sijaan, että tippuisimme alemman minän kiintymyksen kautta erinäisten kuonaosuuksien mukana alas helvettiin polttamaan tuota kiintymystä, kun jotain meille tärkeää kritisoidaan. Ymmärrettävästi tällaisen ilmavuuden omaksuminen ei kuitenkaan ole kaikissa vaiheissa mahdollista.

[Nefastos]

Haarautin tärkeää arvokeskustelua uudeksi aiheeksi.

[Zeraim]

En siis kokenut kenenkään kritiikin kohdistuvan itseeni, eihän lapsuuteni new age touhuista täällä varmaan kukaan edes ollut tietoinen. Enkä koe häpeää menneistä tai nykyisistä hippeilyistäni, vaikka joku kritisoisikin niitä, ehkä kyllä jostain muista asioista.

Asiallinen kritiikki new agea kohtaan, kuten esimerkiksi Nefastoksen kommentti siitä, kuinka usein sekoitetaan astraaliset vaikutteet korkeampiin henkisyyden vaikutteisiin, on mielestäni todellakin paikallaan olevaa ja tervetullutta keskustelua. Se oli mielestäni myös erinomainen avaus sille, että se antoi mahdollisuuden tietää, mitä hän ilmiössä kritisoi. En siis todellakaan ajattele, etteikö erilaisia ilmiöitä, asioita, aatteita, uskontoja, kulttuureja ja ihmisiä saisi kritisoida, kun siihen on syytä. Kriittisistä näkemyksistä pitää voida keskustella ja niitä pitää voida ottaa esiin. Se, onko kritiikistä hyötyä, on aivan eri asia.

Myös minun tekisi mieli välillä paeta vuorille yksinäisyyteen, kun kohtaan nykykulttuurimme tendensseissä vaientaa tietyt kritiikin muodot ja tasapäistää kaikki asiat ja ilmiöt saman arvoiseksi.

Se mihin oma kritiikkini lähinnä liittyi, oli lähinnä asenteellisuus (tällä kertaa new agea kohtaan). Asenne on täysin eri asia kuin kriittinen ajattelu/tarkastelu. Asenteellisuus on jotain, yleensä tiedostamattomista tekijöistä kumpuavaa, tunteellista suhdetta joko puolesta tai vastaan. Se on kuin persoonallisuuden käsittelemätön sirpale, joka vinouttaa tarkastelua ja saa näkemään haluamansa/pelkäämänsä/inhoamansa tarkastelun kohteessa oli se sitten aate, traditio, kirjoittajat tai mikä tahansa. Asenne on tietoisuuden ehdollistuma lähestyä asiaa tietystä suunnasta. Myös kriittisyys pelkän kriittisyysden vuoksi on kuin asenne, joka ohjaa sitä, mitä asioista ymmärrämme. Se on eri asia kuin kirkas älyn ja tietoisuuden käyttö ymmärryksen ja viisauden saavuttamiseksi ja asioiden puhdas kriittinen tarkastelu. Myös AT:lle tyypillinen pyrkimys oppia näkemään asioiden eri puolet ja yhdistämään erilaisia teitä ja näkemyksiä vaarantuu, jos mielen annetaan pelkän assosiaation ja tunteellisen suhtautumisen vuoksi luoda asenteeseen pohjautuvaa kritiikkiä ilman, että edes harkitaan tarkasti, mitä kohtaan oikeastaan olemme kriittisiä.

Myönnän, että new age -terminä nostaa itsellänikin ensimmäiseksi negatiivisia assosiaatioita, joissa Alfa-TV:n höpsähtänyt hyypiö kristalliensa ja selvähoureisuutensa johdattelemana ohjaa ihmisiä harhaan 19,90€/minuutti hinnalla. Kyseessä on vain asenteeni jos ulotan sen kohti koko new age -termin alle meneviä ilmiöitä (jonne periaatteessa myös AT kuuluu) ja alan inhoamaan kaikkea, minkä mieleni vaan kykenee assosioimaan termiin liittyväksi. Kyseessä ei silloin ole kriittiseen ajatteluun perustuva lähestyminen, vaan jotain ihan muuta. Ja nytkin minun olisi hyvä pysähtyä tarkastelemaan, miksi juuri tuo Alfa-TV:n hourija ahdistaa niin paljon.

Oman asenteeni pohjalta ajattelen, että okkultistin pitäisi pyrkiä vapautumaan omista asenteistaan ja kulkemaan hiljalleen kohti tiedostamista. Ymmärrän hyvin arvottamisen välttämisen sekä esimerkiksi suvaitsemisen, väkinäisen ymmärtämisen tai kaikkien yhtäläisen arvostuksen ideaalin olevan usein jokseenkin haitallista pakottamista. Monissa vanhoissa henkisyyteen liittyvissä ohjeissa suositellaan, ettei tee eroja asioiden välille ja tullaan ”välinpitämättömäksi” kylmälle ja kuumalle, tunteille ja ärsykkeille sekä haluille ja välttelyille. Tämän tyyppisiä ohjeita näkee paljon mm. itämaisissa opetuksissa sekä myös esim. sitä kautta Hiljaisuuden ääneen päätyneenä. Silti nämä ideaalit eivät välttämättä ole sellaisia, että niitä voidaan pakolla suorittaa tukahduttamalla omia tuntemuksia, viettejä, tietoisuutta ja elinvoimaisuutta, vaan ehkä enemmän jotain, joka voi tapahtua ihmisen tajunnan vapautuessa asioista. Tämän vuoksi näen tärkeäksi tarkastella juuri asenteita, joilla asioihin takertuu.